perjantai 31. joulukuuta 2010

Turku 2011 avajaiskuorolainenko?

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisiin kutsuttiin marraskuun 2010 alkupuolella Turun seudun kuoroja laulamaan isossa 500 hengen kuorossa. Innostuin kutsusta kovasti: se olisi mainio tilaisuus olla mukana alueellisen suurkuoron projektissa. Oletin, että saman tien järjestetään yhteisiä harjoitustilaisuuksia ja opetellaan laulamaan yhdessä ja opitaan yhdessä kuoroksi.

Ei tullut yhteisharjoituksia, ei tullut nuotteja, mutta SANAT "Puhalla matkaan" -lauluun saatiin marraskuun lopulla. Hämmennys oli suuri: ei laulaminen ole pelkkiä sanoja, missä viipyvät nuotit? Kuorot ovat lähdössä joululomalle, missä ja millä ajalla järjestäjä kuvittelee kuorojen opettelevan laulun tammikuun puoliväliin mennessä. Joulukuun puolivälissä tuli tieto, että CCA äänittää laulun ja kuorolaiset opiskelevat itsekseen stemmat CD:ltä joululoman aikana. Esityksessä CCA:n laulu tulee kaiuttimista ja menee TV-ohjelmaan. Turkulainen suurkuoro laulaa ilman mikkejä ja liikkuu yhtenäiseen asuun pukeutuneena jokirannassa esittäen jonkinlaista performanssia, jonka ohjaa Frank Murphy. Itse sain nuotin juuri ennen joulun lomamatkalle lähtöä ja äänitteen sähköpostissa 27.12. Nyt 1.1. 2011 on tilaisuus tutustua nuottiin äänitteen kanssa. Nathaniel Reedin säveltämä ja Timo Lehtovaaran sekakuorolle sovittama Puhalla matkaan - Lycka för färden - hymni on melko vaativa kuoroteos harrastajakuorolle ja olisi vaatinut ainakin puolen vuoden harjoitusajan eri kuoroissa ja muutaman yhteisharjoituksen päälle.

On käsittämätöntä, ettei kuoroihin otettu yhteyttä jo alkuvuodesta 2010. Mieleen nousee ajatus, ettei järjestäjällä ollut edes tarkoitus saada ohjelmaan laulavaa kuoroa. Se olisi pitänyt kutsussa kertoa, esim. minä olisi suositellut järjestäjää kääntymään liikunta/tanssiryhmän puoleen.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi 2011 on alkanut. Kohta telkkarissa on Tasavallan Presidentin puhe, jonka kyllä jätän katsomatta. Sen jälkeen saa nauttia Strausskonsertista. Harvoin on siellä kuoro mukana, kerran on tainnut olla mieskuoro laulamassa An den schönen blauen Donau-valssia. Sitä laulua oli Kulkuset laulamassa Wienin Raatihuoneella jo vuonna 1991 kesällä. Tästä kerrotaan blogissa aika tarkkaan vuosi sitten. Etsikää! Ja mukana olleet kaivelevat aivoistaan esille sen lokeron jossa lukee Kuoromatka-muistoja.

Garmisch-Partenkirchenin mäkikisa vielä ja sitten ollaan jo arjessa. Ja ainakin bloggaaja rupeaa harjoittelemaan Kulttuuripääkaupunki-vuoden avajaisiin sävellettyä laulua Puhalla matkaan. Siinä on vanhalle miehelle hommaa, seitsemän sivua ja jos - luultavasti kun - se pitää osata ulkoa, niin ei ole aikaa hukattavaksi. Hieman myös arveluttaa millainen keli tulee olemaan. Toivottavasti STX-telakan haalarit ovat niin suuria että alle mahtuu tarpeellinen määrä villapaitoja ja muuta lämmintä. Ns. sisäistä villapaitaa ei taida olla ihan soveliasta käyttää.

Muitakin haasteita riittää. Isolla kuorolla on Suomen Paras Kuoro-kilpailu ja seniorit ja ne laulajat jotka eivät ole mukana projektissa, ovat varmaan jo varanneet 19.2 ja 19.3 televisioilloiksi. Kisan alkuerä ratkaisee sitten tuleeko muita televisioiltoja. Kiirettä tulee kyllä olemaan kisaan osallistuvilla. Sadulla on rutiinia jo viime vuoden kisasta, jossa hän johdatti Aino-kuoron pitkälle.

Matkalla Llangollenin kilpailuihin Walesiin heinäkuussa on tiedossa ainakin konsertti kesäkuussa FSSMF:n laulujuhlilla Turussa. Hyvää harjoitusta Walesia varten. Syksyn suunnitelmat eivät ole vielä kiirineet bloggaajan korviin asti.

Seniorikulkuset saavat aloittaa vuoden uuden johtajan määrätessä tahdin. Tervetuloa Arja! Kuoro täyttää 25 vuotta ja juhlakonsertti syksyllä, ehkä marraskuussa, antaa kyllä motivaatiota harjoituksiin.

Lopuksi vielä yksi huomio siitä, kunka tavat muuttuvat. Yleensä tekstiviestit ovat lennelleet kännykästä kännykkään kun on toivotettu kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. Tänä vuonna tuli vain kolme viestiä, sensijaan sähköposti ja facebook ovat olleet täynnä näitä toivomuksia. Kiitän kaikista toivotuksista ja toivotan kaikille mahdollisille lukijoille todella hyvää ja työntäyteistä vuodesta 2011 jäljellä olevaa 364,5 päivää niin musiikin parissa kuin muutenkin!

torstai 30. joulukuuta 2010

Senioreilla joulujuhla ja tunnustuksia

Seniorit viettivät omaa joulujuhlaa konsertin jälkeen 13.12. Illallinen oli varattu ravintola Wanhan paronin kellarissa Yliopistonkadulla. Emäntä-Hilkka oli valinnut sen, koska se on lyhyen kävelymatkan päässä kirkosta. Kun kuitenkin moni tuli autolla ja pakkanen oli kova ja parkkipaikat lumikinosten täyttäminä, kesti oman aikansa ennen kuin kaikki pääsivät perille.


Ensin nautittiin sekä isosta kuorosta että Seniorikulkusista tuttujen entisten laulajien Mikon ja Raunin tarjoama alkumalja ja ilta jatkui sitten ruokailun ja jutustelun merkeissä.


Viralliseen ohjelmaan kuuluivat merkkien ja muiden tunnustusten jakaminen. Margit Heinonen sai 45-vuotismerkin. Aikamoinen saavutus, mutta vielä on matkaa Sylvi Murajan saavutukseen! Hän oli yli 50 vuotta kuorossa.

Tarja Tuula Koskinen ja Terho Simola saivat 20-vuotismerkin ja mielestäni hekin ovat olleet iät ja ajat kuoron kantavia voimia. Tosin bloggaaja sai sen merkin jo viime vuonna, joten ei tässä ihan lapsukaisia enää olla!



Laila Jaakkola sai 10-vuotis-merkin ja kertoi sitten, että laulut on nyt laulettu ja kiitos näistä vuosista. Ehkä kuitenkin uusi johtaja ja ensi vuoden juhlakonsertti vielä innostaisi mukaan?

Halitus oli myöntänyt Sekakuoro Kulkusten viirin Päiviö Kankaalle. Se on suurin tunnustus jonka kuoro voi myöntää. Kuoron puheenjohtaja Sirkku ja Senioritoimikunnan puheenjohtaja ja kuoron hallituksen jäsen Sinikka ryhmäkuvassa Päiviön kanssa. Tyytyväisiä ilmeitä!


Illan aikana kuultiin myös Sepon joulupakina ja Anjan ja Sepon pohdiskelu joulukorteista. Lopuksi Elisa lauloi uuden joululaulun.

Tunnelma oli lämmin, osin varmaan siitäkin johtuen että meitä oli ahtaassa kellarikabinetissa niin monta.


Seniorien joulukonsertti

Nordea seniorit järjestivät taas joulu-konsertin Mikaelin-kirkossa. Seniori-kulkuset on laulanut jo kaksi kertaa tässä konsertissa, eikä kaksi kolmannetta. Tänä vuonna konsertti sattui Lucian-päivälle ja niinpä konsertin aloitti Ari Hynysen johtaman Tähdet kertovat-tyttökuoron Lucia-kulkue. Vaikuttava aloitus konsertille!


Ja sitten triviaalitietoa historian aikakirjoihin. Kuoroa säesti harpulla Iina Kivimäki ja nuotteja käänsi Kulkusten äänenmuodostaja Maarit Lindblom, jonka Viivi-tytär laulaa kuorossa.


Seniorikulkuset lauloi kahdessa osassa, ensin Tiina Syksyn pianosäestyksellä ja loppupuolella a cappella-lauluja. Lauluosoiden välissä oli pankin tervehdys, papin puhe ja yhteislauluja, joita säesti kanttori Heikki Seppänen.

Kuoron ohjel-mistossa oli tuttuja suomen-kielisiä joulu-lauluja. Tällainen toivomus on järjestäjän taholta esitetty.

Yleisöä oli alttarin edestä laskien ilmeisesti runsaasti yli 200 ja se tietysti nosti tunnelmaa ja ehkä toi hieman jännitystä myös. Tämä oli Päiviö Kankaan yli 60 vuotta kestäneen kuoronjohtajauran viimeinen julkinen konsertti, ja se toi varmaan myös hieman lisäjännitystä.

Yleisö oli ollut ihan tyytyväistä vaikka kuorolaisia harmitti, että yhden laulun alku meni pieleen ja laulu piti katkaista ja aloittaa uudestaan. Ei kuulemma kuitenkaan häirinnyt tunnelmaa, kun konsertti muuten meni hyvin. Oli upeaa laulaa kirkossa.

(Kuvat Kari Klossner)

tiistai 28. joulukuuta 2010

Jouluruokaa

Iltalehden joulunumerossa oli juttu siitä, miksi nykyään ei enää julkaista ruokapakinoita, vain keittokirjoja. Ehkä se johtuu siitä, että nyt on ruokablogeja. Vai ovatko ihmiset niin kiireisiä, että haluavat siirtyä suoraan toimintaan eli kokkaamisen? Itse pidän sellaisista kirjoista, jossa kerrotaan ruokalajin taustoista, missä kirjailija on sitä syönyt jne.

Nyt on syöty enemmän tai vähemmän perinteisiä suomalaiseen jouluun liittyviä ruokia. Kaiken lisäksi luultavasti ihan liikaa.

Itse tein kaiken taas perinteiseen tapaan. Aatonaattoiltana keitin perunat kuorineen, kuorin ne kuumina ja survoin käsin, kolme lusikallista vehnäjauhoja ja pari hienoa sokeria joukkoon ja muhimaan ja imeltymään yön yli. Kun olen aikaisemmin pitänyt tätä survosta hellalla kun kinkku paistuu uunissa, niin nyt keittiöremontin jälkeen piti keksiä jotain muuta. Uuni on seinässä integroituna. Marja-Liisa Kangas, bloggaaja nimimerkillä Mezzo, antoi facebook-keskustelussa hyvän vinkin. Laitoin survoksen kylmälaukkuun. Hyvin toimi.

Mestaripalvista ostettu kinkku uuniin yöllä, kello soimaan ja herätys kello 6. Uuni 125 astetta, ensimmäinen kilo 1,5 tuntia ja seuraavat tunnin. Odotusta vielä ja kun uusi Clas Ohlssonista ostettu elektroninen mittari näytti 82 astetta otin kinkun ulos. Ohjeissa sanotaan, että kinkku on kypsä ja mehevä kun lämpötila on 75 astetta ja murea kun lämpötila on 80 astetta Uskokaa minua, käytän aina sitä vielä korkeampaa lämpötilaa. Toimii hyvin. Annoin kinkun hieman jäähtyä, kuorin verkon ja rasvat päältä pois ja kuorrutin perinteiseen tapaan sinapilla ja korppujauhoilla 250:ssa asteessa muutaman minuutin. En koristellut neilikoilla. Perhe sanoi että näin hyvää kinkkua ei ole koskaan ollut!


Kuvassa bloggaaja kinkun kimpussa. Kuva Juha Stjärnstedt.

Aattona iltapäivällä sitten perunasurvokseen maitoa, suolaa, muskottia ja hieman siirappia varmuuden vuoksi. Oivariinia päälle ja uuniin, noin 150 astetta ja 2-3 tuntia. Hyvää.

Kun olen nyt tätä ruokaa syönyt viidettä päivää niin olen valmis unohtamaan taas vuodeksi joulun ruoat ja siirtymään elämässä ja ruokalistassa eteenpäin. Siis Cittariin ostamaan herneitä ja hieman sianlihaa, kinkun rippeet pääsevät myös huomenna tai torstaina perinteiseen välipäivien hernekeittoon. Teen sen nyt ruotsalaiseen tapaan keltaisista herneistä. Ehkä sitten voin palkita itseni myös lasillisella punssia?

torstai 23. joulukuuta 2010

Mieskuoron konsertissa

Joulukonserttien jatkumossa oli kohdallani poikkeuksellista, että tämä vannoutunut sekakuorolainen meni mieskuoron konserttiin. -  Pakkohan sinne, kun kuoroveli myi lippuja ja peekoo osti. Huutaahan ne miehet täyttä kurkkua, mutta kai sitä tunnin verran kestää... Kirkossa lavalle nousi Polyteknikkojen kuoro johtajana Juha Kuivanen. Kuivasen tiesin huipputaitavaksi kuoronjohtajaksi, mutta en silti teekkarikuoron konsertilta paljon odottanut.

Kuinka kävikään. Konsertti oli tyylikäs, taidokas, herkkä, voimakas, ilmaisurikas ja rauhaa täynnä. Ihana kokemus! Olen myyty. Liityin heti facebookissa PK-tykkääjiin.

Kuoronjohtaja on kuoron tason suhteen ratkaiseva tekijä. Maassamme on lisääntyvässä määrin hyviä kuoronjohtajia ... ja mitä tai keitä on kiittäminen? Kuoronjohdon koulutusta, jossa Matti Hyökki on ollut  avaintekijä. Hyviä laulajia Suomessa riittää, kaiken ikäisiä. Wau, hienoa.

Maksaa mitä maksaa, he ovat palkkansa ansainneet!

Vierailla mailla

Kulkusia ja kulkusista kuulee vieraillakin mailla!

Vietämme joululoman Espanjan Fuengirolassa ja tosiaan, kulkuslainen vaikuttaa täälläkin.
Takavuosina bassostemmaa Turussa laulanut Erkki Uitto on jo pitkään asunut talvet täällä ja osallistunut Aurinkorannikon kuoroelämään ja tällä hetkellä laulaa mieskuorossa nimeltä Örisevät. Muuan täällä talvehtiva kuorosisko Helsingistä kertoi yksiäänisesti laulavan mieskuoron olevan yleisön lemmikki. Se on pitänyt paitsi joulukonsertteja myös muita mm. Olavi Virran ja sota-ajan laulujen teemakonsertit täpötäydelle yleisölle. Kuoro on haluttu konsertoimaan rannikon muihinkin asutuskeskuksiin. Eki on laulanut soolojakin näissä konserteissa ja tosi kauniisti, kertoi samainen taho. Emme itse päässeet kuulemaan, sillä saavuimme vasta joulun aluspäivinä, jolloin joulukonsertit täällä oli jo pidetty.

Kulkuset näyttää toimivan erinomaisena kuorolaisuuden kasvualustana.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulun rauhaa

Konsertit ja harjoitukset ja paljon muuta, kauneimmat joululaulutkin, ovat nyt tältä erää ohi. Viimeiset joulukortit kiidätetään kohta postiin. Tai siis Itellan Länsikeskuksen konttoriin. Nyt on pari päivää aikaa siivota, ostaa kuusi, hamstrata kotiin kaikenlaista ja laittaa ruokaa, paketoida lahjoja, ehkä jopa juosta vielä kaupoissakin tai - Sirkku ja Tiina - yrittää piilossa perheeltä neuloa lahja valmiiksi.

Minä kävin jouluisessa Turun ihanassa ja sopivan lumisessa pakkassäässä viime keskiviikkoiltana ottamassa kuvan, jonka myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyviä pyhiä ja tsemppia ensi vuodeksi!

Jotta joulukiireet todella iskisivät päälle jätin tänään siivous- ja muut hommat ja sävelsin joululaulun. Se kertoo joulun rauhasta ja jos joku on kiinnostunut se on vapaasti laulettavissa minun joululahjanani. Virallisesta julkisesta esityksestä tietysti ilmoitus Teostolle :)

Ensimmäiseen kymmeneen tahtiin (ja kohoon) olisi hyvä tehdä vielä toinen säkeistö. Loppuhan eteenpäin on ikään kuin kertosäe, joka liittyy laulun nimeen. Ensi jouluksi ainakin ehtii. Keksiikö joku?

Harmaapartainen bloggaaja pitää nyt mahdollisesti pari päivää ainakin taukoa. Muuta touhua riittää.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulua juhlittiin taas

Kulkusten joulujuhlaa vietettiin konsertin jälkeen lauantaina 11.12 Karjalatalolla, siis harjoitushuoneistossa. Talossa vaikuttava keittiökerho Watruskat (vatruska on karjalainen piiras) oli taas loihtinut maittavan joulupöydän. Sienisalaattiansa kaipasin, mutta tänä vuonna ei metsässä ollut kuulemma löytynyt sieniä.

Koska taas oli ollut menestyksekäs vuosi nostettiin glögimaljat iloisina, kuten sihteerimme Katariina ja puheenjohtajamme Sirkku kuvassa.

Ruokailun ja yleisen suunsoiton, siis keskustelun, jälkeen oli vuorossa ansioituneiden palkitseminen. Oli ansiomerkkejä, kuoromerkkejä, suklaata touhuneille. Perinteisiin kuuluu, että merkin saanut joutuu esittämään jotain. Sitä laulua pyydettiin laulamaan, jonka"merkillinen" oli laulanut kun pyrki kuoroon. Ei sitä aina muista ja aina välillä on sitten ihan valmisteltu muita
lauluja. Kuvassa Ari Pikkarainen laulaa oopperaa cd:n säestyksellä.

Perusmerkin oli nyt suorittanut suuri joukko uusia laulajia. Se pitää suorittaa puolentoista vuoden sisällä kuoroon liittymisestä. Tässä he, jotka ovat osaltaan auttaneet pitämään Kulkusia Sekakuoroliiton merkkisuoritusten kärjessä laulavat Alta trinita beata-laulua, joka nykyisin kuuluu vaatimuksiin ja joka siis pitää osata.


Hallitus saadaan harvoin kuvaan. Satu puuttuu, mutta muuten tässä kaikki muut hallituksen jäsenet, jotka saivat suun makeaksi kiitokseksi ansiokkaasta työstä kuoron hyväksi.




Hallitus on tärkeä. Kiitokset taas hyvästä työstä!





Kulkusten juhlien ja illanviettojen perinteiseen ohjelmaan kuuluvat myös Uutiset, jotka Juha Laakso on toimittanut pitkälti toistakymmentä vuotta. Se on luotettava ohjelmanumero, hyvät naurut saatiin taas tälläkin kertaa.


Huvitoimikunnan kokoonkutsuja Arto oli lähtenyt Saksaan katsomaan jalkapalloa. Menna-vaimolle, alttolaulajalle, oli annettu ohjeet kilpailusta. Kolmen arvotun ryhmän tulkinnat Porsaita äidin oomme kaikki-laulusta saivat arvovaltaiselta tuomaristolta ansiokkaat kommentit parhaaseen Tanssii tähtien kanssa- tai Idols-tyyliin.


Kuvassa voittajaryhmä voitonvarmana.

.





Toisessa kuvassa tuomaristo syventyneenä työhönsä




Yleisesti on todettava, että taas kerran oli hauskaa. Eihän tässä porukassa voi muuta olla, sen verran mukavaa väkeä on!

Yksi toisensa jälkeen laulajat lähtivät kotiin, kunnes vain tosijuhlijat olivat jäljellä. Jäljellä olevat kahdeksan haukkuivat ankarasti bloggaajaa, joka lähti jo kello 4 kotiin. Viime vuonna voimat riittivät kello 04.30:een, mutta jokainen vuosi tuo lisää ikää ja vähentää vastaavasti turnauskestävyyttä. Valitettavasti.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Hieno joulukonsertti Sibeliusmuseossa



Kulkusten joulu-konsertille 11.12 oli löytynyt sellainen paikka, jossa kuoro ei ollut aikaisemmin esiintynyt. Säveltäjämestarillemme Jean Sibeliukselle omistettu arkkitehtoonisesti tyylikäs museo Tuomiokirkon takana viritti yleisön odotukset korkealle. Eikä yleisö pettynyt!

Tila on sopivan intiimi ja sellainen oli myös tunnelma konsertissa, todella jouluinen. Eräskin kuulija totesi pois lähtiessään, että paras Kulkusten joulukonsertti.

Päiviö Kangas kertoi kuorolle terveisinä, että kysymyksessä ei ollut pelkästään kuorolaulua, vaan musiikkiesitys.

Tila ei ole kuitenkaan akustisesti ongel-maton. Kuten kuvastakin näkyy, niin katto-rakennelma on erikoinen ja se heittää ääntä aika yllättävästi eri suuntiin. Kaikki laulajat eivät joka paikassa välttämättä kuule toisiaan. Jossain paikassa yleisölläkin voi ääni hävitä. Forte kuulosti joskus todella voimakkaalta, olisiko Kulkuset kuitenkin hieman liian iso kuoro tähän tilaan?

Bloggaaja istui salin sivulla ja sinne ääni oli hienosti sekoittunut niin, että kokonaisuus kuulosti hienolta. Voi hyvällä omallatunnolla hieman leikkisästi sanoa, että paras Kulkusten joulukonsertti Sibeliusmuseossa ikinä.

Konsertissa oli myös yhteislaulua. Satu istuu kuvassa eturivissä ja kuuntelee. Kuoro lauloi hyvin ilman johtajaa Tiina Syksyn säestyksellä ja salin melkein täyttänyt yleisö osallistui aktiivisesti yhteislauluun. Yleisössä oli paljon hyviä laulajia! Onnistunut konsertti!

(Valokuvat Ari Törmä ylin ja alin, Kimmo Stjärnstedt keskimmäinen).

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Satakoon lunta, ohjelmistovalinta



Juttelimme eilen Vanamon Teron kanssa Kulkusten joulu-juhlassa. Muistimme molemmat elävästi miten Kulkusten 85-vuotisjuhlien joulukonsertissa Akatemiatalolla joulukuussa 2003 Värssyn Väärtti lauloi laulun Let it snow. Sitten paikalle tuli Sirkku, joka muisti myös mitä muuta olivat silloin laulaneet. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että kannattaa aina pohtia ohjelmistovalintaa. Miksikö, lukekaa eteenpäin ellette muista!

Konsertin jälkeen siirryimme silloin juhlimaan valtion virastotalon Aitiopaikalle ja lunta rupesi tupruttamaan. Taisi tulla noin 15 senttiä, auto oli ainakin paksun lumen alla seuraavana päivänä. Miten niin seuraavana päivänä? No, ei kuljettaja tietenkään ollut juhlan jälkeen yöllä ajokunnossa!

Jos haluatte lunta taivaan täydeltä, tilatkaa siis Värssyn Väärtti laulamaan Let it snow! Nyt talvisessa, jouluisessa säässä kiellettäköön "Värssyiltä" ehdottomasti No, onkos tullut kesä-laulun laulaminen!

Kuva löytyi arkistojen kätköistä. Yleisöä on ollut mukavasti. Laulu on Jule Stynen ja Sammy Cahnin vuodelta 1945. Hyvät joululaulut ovat kaikki aika vanhoja, suurin osa vielä paljon vanhempia kuin tämä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tervetuloa Arja

Arja Lyly
Seniorikulkuset saavat vuoden vaihteessa uuden johtajan. Dir.mus. Arja Lyly, musiikinopettaja, kuoronjohtaja ja laulelmien esittäjä ottaa seniorikuoron ohjaksiinsa. Kuorolaiset iloitsevat suuresti siitä, että Päiviö Kankaan työlle tulee osaava jatkaja. Kuorotyö on ollut osa Arjankin elämää ja seniorit saavat samahenkisen johtajan. Yhteistyön päästyä käyntiin palataan blogissa kevätpuolella asiaan.

Päiviölle kunniamerkki

Kun Seniorikulkusten johtaja Päiviö Kangas 20.3.2010 vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaansa kuoronjohtajana niin SULASOL:in puheenjohtaja Harri Lindblom ilmoitti, että Päiviölle oli myönnetty SULASOL:in Kultainen kunniamerkki. Sitä ja luovutusasiakirjaa ei vielä silloin ollut ehditty saada valmiiksi.

Merkki luovutettiin Päiviölle Sekakuoro Kulkuset ry:n syyskokouksessa 23.11. Harri on Kulkusten jäsen ja häntä avusti luovutuksessa Kulkusten puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo.

Harri Lindblom mainitsi merkkiä luovuttaessaan onnittelupuheessaan perusteista, että Sulasolin liittohallitus voi myöntää kultaisen kunniamerkin kunnianosoituksena henkilölle, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti Sulasolin luottamus- tai muissa tehtävissä, tai henkilölle, joka on aivan erityistä tunnustusta ansaitsevalla tavalla edistänyt liiton pyrkimyksiä. Harri painotti myös, että päätöksen tulee olla yksimielinen.

(Kuvat Sinikka Lumijärvi)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Christmas Food Court Flash Mob, Hallelujah Chorus - Must See!



Halleluja kaikelle kansalle! Saisipa laulaa mukana tuollaisessa tilaisuudessa. Videon löysi Seniorikulkusten Haapakoski, kiitos siitä hänelle!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Turkuhalli 20 v

Turkuhalli täyttää tänään 20 vuotta. Turun Sanomissa on kerrottu kaikista maailmantähdistä jotka ovat vierailleet siellä ja muista tärkeistä tapahtumista, jotka siellä on järjestetty.

Huomasin sen, että vuonna 1997 on jäänyt Tamara Lundin Operettikonsertti mainitsematta. Olihan silloin oopperalaulajia ja Jari Sillanpää paikalla, mutta ennen kaikkea Sekakuoro Kulkuset esiintyi myös. Kuinka tällainen tärkeä tapahtuma on voinut jäädä mainitsematta?

Konsertti lähetettiin televisiossa nauhoitettuna ja moni kuoromme laulaja pääsi kuvaan. Katsokaa vuoden 1998 juhlakonsertin ohjelmalehtisen historiikkia. Muutama kuoron tyttö kuvattiin silloin Jari Sillanpään kanssa.

On sitä kuorouran aikana päässyt moneen mukaan. Tämän konsertin lisäksi myös muun muassa kesäteatteriin, unohtamatta kaikkia hienoja passioita ja ulkomaanmatkoja.

torstai 21. lokakuuta 2010

"Ol' kerran metsässä mökki"

Seniorikulkuset järjesti tiistaina 19.10.2010 illalla seurakunnan avustuksella Henrikin kirkon seurakuntakeskuksen uudessa, komeassa Ruususalissa tilaisuuden, jossa laulettiin yhdessä vanhoja koululauluja. Noin 50 seniori-ikäistä laulajaa oli kuorolaisten lisäksi kokoontunut muistelemaan ja laulamaan.


Kuoro lauloi Päiviö Kankaan johdolla malliksi kaksi omaa numeroaan, P.J. Hannikaisen Suojelusenkelin ja Evert Tauben Nocturnen ja tilaisuuden lopuksi vielä yleisön pyynnöstä ylimääräisenä Kesäpäivän Kangasalalla. Vanhojen kuorolaisten stemmalaulua kuului myös yleisön joukosta.



Yhteislaulu kaikui komeasti. Joukossa näkyi myös vanhoja, tuttuja kuorolaisia. Reinhold ja Ulla Resch ja Maire Wessman penkin päässä laulun lumoissa.





Päiviö Kankaan leppoisasti juontamassa tilaisuudessa oli niin hyvä tunnelma, että pitää miettiä samantyyppisen tilaisuuden järjestämistä taas joskus. Kevään ja kesän lauluja ehkä? Joululaulutilaisuuksista ei ole puutetta.

"Ol' kerran metsässä mökki..."

Seniorikulkuset järjesti 19.10.2010 Henrikin kirkon seurakuntakeskuksen uudessa Ruususalissa seurakunnan avulla tilaisuuden, jossa laulettiin yhdessä vanhoja koululauluja. Noin 50 seniori-ikäistä laulajaa oli kuorolaisten lisäksi kokoontunut muistelemaan ja laulamaan.

Kuoro lauloi malliksi kaksi omaa numeroaan ja lopuksi vielä yleisön pyynnöstä ylimääräisenä Kesäpäivän Kangasalassa.

Laulu kaikui komeasti. Joukossa näkyi myös vanhoja kuorolaisia.


Päiviö Kankaan leppoisasti juontamassa tilaisuudessa oli niin lämmin tunnelma, että vastaavan tilaisuuden pitämistä taas joskus pitää harkita vakavasti.



sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Seniorikuulumisia


"Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin" on juuri nyt totta, jälleen kerran. Kesä meni, huippuhelteistä selvittiin elävänä ja nyt on palattu kuorolaulajien tuttuun arkeen.

Seniorien syysohjelma alkoi Ruusukorttelissa pidetyissä Hyvän Mielen Iltamissa romanttisten laulujen tunnelmissa. Laulajat olivat hieman kesäterässä, mutta saatiin kokoon kaikki stemmat kattava ryhmä. Laulut menivät hyvin, vaikka salin akustiikka on vaikea, kaiuton. Syyskauden ohjelmasuunnitelmia saatiin nopealla tempolla kokoon: seniori-ilta Henrikinkirkon Ruususalissa ja joulukonsertti Mikaelinkirkossa Nordea Seniorien järjestämänä.

Kuoro valmistautuu muutokseen, sillä tämä syksy tulee olemaan viimeinen Päiviö Kankaan johtama laulukausi. Hän siirtyy 83 v. täyttäessään eläkkeelle kuoronjohtaja-ammatista. Uutta johtajaa etsitään ja löydetään! Kuoro on hyvässä laulukunnossa Kankaan monivuotisen opetuksen jälkeen, kelpaa sen johtoon tarttua.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Vielä Vihmalinnusta


Out 'n loud-kuoron puheenjohtaja otti tänään yhteyttä. Eivät olleet vastanneet minulle aikaisemmin kun yritin saada yhteyttä, koska kuoro on ollut kesälomalla, eikä kukaan ole lukenut sähköposteja.

Nyt on nuotti saatu ja kaikki hyvin. Ainoa mielenkiintoinen lisäys on, että vanha rahiseva levy, josta oli tehty mp3-muotoinen tallennus ja josta sitten nuotti tehtiin, oli löytynyt Touko Laaksosen itsensä jäämistöstä.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Vihmalinnun nuotti

Alkukesästä kirjoitin blogiin Tom of Finlandin Vihmalinnusta. Helsinkiläinen gay-kuoro Out 'n loud oli esittänyt sen ja tiedustelin heiltä sähköpostitse nuottia. Vastausta ei tullut.

Lindblomin Harri oli sattumalta kuoronjohtajakurssilla Joutsenossa tavannut Jani Järvisen mainitusta kuorosta ja hän hankki meille nuotin. Aikaisemmin blogissa mainitusta savikiekosta oli laulu työstetty mp3-muotoon ja Mikko Löfroos ja Tapani Länsiö olivat sen pohjalta sitten tehneet mieskuorosovituksen. Loistavaa!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Hellepäivän muisto

Kuten jo viime yönä kirjoitin, niin Budapestissa oli hirveän kuumaa vuonna 2000. Siitä huolimatta tai juuri siksi lounas juomineen loisteliaassa Café New Yorkissa maistui erittäin hyvälle.

Huh tämän kesän kuumimman päivän hellettä! Nyt ei ole näin hienoa lounaspaikkaa, eikä näin hienoa seuraa!


maanantai 12. heinäkuuta 2010

Hellettä

Helle häiritsee nukkumista. Tänään heräsin jo kello 5 noin neljän tunnin yöunen jälkeen. Nyt kello lähentelee jo kolmea, eikä saa millään nukuttua. Kääntyilee sängyssä - siis sängyn päällä - pienessä hiessä ja on sellainen olo, ettei saa millään happea. Elementtitalo ei jäähdy yölläkään. Välillä pitää nousta ylös ja mennä parvekkeelle, siellä pieni tuuli vilvoittaa, vaikka lämpötila on yhä 22 astetta. Kyllä päivällä pärjää, mutta kun ei saa nukuttua yöllä. Pitäisikö tehdä peti parvekkeelle, mutta sitten taas liikenne häiritsee ja herättää aikaisin?

Tulee sängyssä vääntyillessä ja kääntyillessä mieleen Kulkusten matka Italiaan kesäkuun viimeisellä viikolla vuonna 2008. Hellettä oli koko ajan ja kaiken huippu oli Firenzessä, jossa iltapäivällä oli muistaakseni 38 astetta. Kuoroa se ei näyttänyt häiritsevän, vaan laulu raikui taidokkaasti San Lorenzon aukiolla, tosin ennen keskipäivää. Kuorolaiset esiintyivät, harjoittelivat jokaisena päivänä ja kiersivät innokkaasti nähtävyyksiä katselemassa. Miten he jaksoivat?













Vastaus on yksinkertainen: Hotellissamme oli ilmastointi. Olen vakaasti sitä mieltä, että kun nukkuu yön kunnolla jaksaa hyvin päivällä. Hotellissa sai viidellä eurolla vuokrata viikon ajaksi kaukosäätimen, jolla pystyi hoitamaan ilmastoinnin, sai sen päälle ja pois ja säädettyä huoneen lämpötilan. Tuskin koskaan olen niin hyvin osannut sijoittaa viittä euroa. Tai siis kaksi ja puoli euroa, kun Halmeen Harri, kämppäkaveri, maksoi toisen puolen

Unkarissa vuonna 2000 oli Sopronissa hieno **** hotelli, jossa oli ilmastointi ja kylpyläosasto ja muuta hienoa. Pari ylimääräistä turistipäivää Budapestissä olivatkin sitten kärsimystä. Ilman lämpötila oli 33 astetta ja kun vihdoinkin sai yöllä unta niin heräsi aamulla lätäkössä. Hiki oli kerääntynyt sängyn päälle paikkaan, johon nukkuja oli tehnyt kuopan. Säästimme hotellikuluissa, ei olisi kannattanut.

Olisiko tämä bloggaus väsyttänyt sopivasti ja voisi taas yrittää? Vai pitääkö ensin torjua nestehukkaa ja ottaa pienet oluet? Samalla voi vaikka kuunnella kuoron levyä kuulokkeilla. Mutta alkoholi panee veren kiertämään ja tulee hiki. Lisäksi herää aamulla aikaisin rakkoa tyhjentämään. Ei ole kuulkaa helppoa! Onneksi sentään kohta taas ukkostaa ja sataa ja on kylmää.

Sanotaan ettei se kesällä valita hellettä ja hyttysiä, joka talven pakkaset muistaa. Pitäisikö siis yrittää sängyssä muistella talven pakkasia. Vai laskea lampaita?

maanantai 31. toukokuuta 2010

Lisää Tom of Finlandin laulusta

















Kuvassa Seppo Haapakoski pitää kädessään Sekakuoro Kulkusten levyä vuodelta 1949. Savikiekolla on paitsi Touko Laaksosen Vihmalintu myös Sune Carlssonin sovittama Mualimalla avaralla, unkarilainen kansanlaulu Tanzi ja Heikki Klemetin sovittama Yksin jäänyt.

Seppo on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon. Kiitos Seppo! Hänen äidillään Vapulla, joka lauloi kuorossa 57 vuotta, oli laaja arkisto Kulkusiin littyvää aineistoa ja myös tämä erittäin harvinainen levy. Vanha ja hauras, joten Seppo antoi digitoida sen Yleisradiossa. Äänitys on aikanaan tehty luultavasti vain yhdellä mikrofonilla ja suorakaiverrusmenetelmällä, joten äänityksen taso ei vastaa tämän päivän vaatimuksia. Taustahurinaa on myös, vaikka elektroniikkaguru Seppo on saanut sitä vähennettyä.

Lähikuvassa nähdään levy. Luultavasti ei sitä valmistettu montaakaan kappaletta, koska
etikettikin on käsin kirjoitettu. Levy on äänitetty Akatemiatalon juhlasalissa 23.3.1949. Kuoroa johtaa Edvin Laaksonen. Kuoro oli käynyt Yleisradion studiolla aikaisemmin päivällä, mutta jälki oli kehnonlaista, eikä tallennetta koskaan lähetetty radiossa.














Vihmalintu on Aino Kallaksen runo, joka julkaistiin vuonna 1943. Nykysuomen sanakirjassa sanaa ei löydy, mutta Googlen tietojen mukaan vihmalintu on kuovi karjalan kielellä.


Gaykuoro Out 'n loud ei ole vastannut sähköpostiini. Korjattakoon tässä samalla kuoron väite, ettei laulua olisi esitetty julkisesti 60 vuoteen, ennenkuin he lauloivat sen 2009. Kulkuset ovat ainakin esittäneet sen Helsingissä Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun salissa 22.10.1960. Ilmeisesti tästä gaykuorosta ei ollut kukaan kuuntelemassa.

Lisää Tom of Finlandin laulusta


sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

Eläkeläisellä on aikaa lukea sanomalehdet. Turun Sanomissa oli eilen juttu kesäteatterista ja oheinen leike lämmitti mieltä. Aulis kehui Samppalinnan "Mustalaisleiriä" ja syystä kehuikin. Olihan esityksessä mukana mahdottoman hyvä kuoro!

Mukana olleet varmaan yhtyvät bloggerin mielipiteeseen siitä, että kysymyksessä oli täyden kympin kesä. Tähän oli tarkoitus laittaa myös kuva, kokosin kesästä upean albumin. Siitä on nyt 20 vuotta, joten ei ihme ettei albumia löydy. Silloin ei ollut vielä digikameroita. Vaikka valokuvia ei löydy, niin muistikuvat säilyvät. "On yö, hiljaa tuulee..." ja moni muu sävelmä soi vielä mielessä.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Seniorien kevätretki

Työteliään laulukauden päättyessä seniorit kokosivat joukkonsa ja suuntasivat 21.5. autonsa kohti Kustavia. Laulajat treffasivat Salen pihassa ja kaivoivat autoistaan mitä hassuimpia hattuja naurunremakan saattamana. Matsalong Boris&Maris Vuosnaisissa oli kattanut runsaan lounaspöytänsä jälleen maukkain herkuin. Ruokailun lomassa laulettiin perusohjelmistosta pari laulua. Ravintoloitsija ei ollut koskaan kuullut niin kaunista eläkeläiskuoron laulua. Tottahan se ... 
Retken toinen syy oli jälkijättöinen 70- vuotismerkkipäivä.
Matka jatkui Engisholmiin Marja-Liisa kesäasunnolle, jossa tietenkin kahviteltiin ja herkuteltiin kermakakulla. Keväthelteen (+24 !) innoittamana heitettiin tikkoja tauluun ja saapasta pitkin tietä. Tikanheitossa seniorimiesten sarjan voitti Kimmo ja naisten sarjan Hilkka. Saappaanheitossa miesten sarjan voitti Kimmo ja naisten sarjan Louisa. Suunnitelmissa oli järjestää hassuin hattu- äänestys, mutta se siirtyi myöhempään ajankohtaan. Palapeliä koottiin sinnikkäästi ja valmistuihan se, vaikka töitä teetti. "Elämänilon papelali" paljastui lopulta palapelin nimeksi. Luit aivan oikein: papelali..
Iltaa kohti meri näytti luontonsa: kylmä merisumu levisi tienoon ylle ja ilman lämpötila putosi äkkiä 10 asteella. Mitäpä siinä muuta kuin takkia niskaan!
Kevätretki korvasi tällä kertaa kesätreffit ja ilon äänistä päätellen teki tehtävänsä hyvin.

torstai 27. toukokuuta 2010

Kevätkonsertti Tule mukaan

Kulkusten perinteinen kevätkonsertti pidettiin tiistaina 18.5. ja perinteisesti Akatemiatalolla. Yleisöä oli tavallista vähemmän, mutta kun samanaikaisesti Turussa oli Puolalanmäen musiikkiluokkien ja Turun Naislaulajien kuorokonsertit, niin sen ymmärtää. Yhteistyötä ja koordinaatiota kaipaa varmaan joku muukin kuin bloggeri.

Konsertin ohjelmisto oli koottu enimmäkseen jo tutuista lauluista, jotka kuoro lauloi taidokkaasti ja kauniisti, niin kuin laulu sujuu kun seuraa Satu Luukkosen inspiroivaa johtamistapaa. Vain kaksi uutta laulua oli ohjelmassa, Revontulet ja El Hambo. Jälkimmäinen, Jaakko "Mäntsi" Mäntyjärven tunnettu sävellys, soi kuoron heittääntyä vauhdikkaseen tulkintaan. Pilkettä oli silmäkulmissa. Kun näki Sadun vauhdikkaan liikenninnän kun hän johti laulua, niin ymmärtää kuoronkin saaneen vauhtia.

Ellei ehtinyt mukaan konserttiin tai jos haluaa tarkistaa tuliko kuultua ihan oikein, niin konsertin kuulee radiosta. Turun Radio 94.3 lähettää konsertin alkaen kello 10.03 lauantaina 5.6. Samana päivänä kun perheet juoksevat ylioppilasjuhlissa, joten nauhurit päälle!

Konsertin radiointi oli Kulkusten palkinto syksyn Kööriakatemian eli Lailan Laulujen voitosta. Ja tottakai se Pojat kuultiin myös konsertissa ja kuullaan varmaan radiossakin, niinkuin edellisvuoden Rakovalkealla, joka toi kolmannen sijan. Se kuultiin myös ylimääräisenä.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tom of Finlandin laulu

Touko Laaksonen, joka saavutti maailmanmaineen homoeroottisena taiteilijana nimellä Tom of Finland, lauloi Kulkusissa 1939-40. Tässä Helsingin Sanomista 15.5.2010 leikatussa jutussa kerrotaan, että helsinkiläinen gay-kuoro Out n' loud on esittänyt viime vuonna Laaksosen kuorolaulun Vihmalintu. Väitetään, että ensimmäisen kerran 60 vuoteen.

Kulkusten ensimmäinen levy levytettiin maaliskuussa 1949. Savikiekolla oli neljä laulua, niistä yksi Touko Laaksosen säveltämä Vihmalintu. Laaksonen oli siis monipuolisesti lahjakas, niin muusikkona kuin taiteilijana. Hän opiskeli elämäkerran mukaan mainontaa (ehkä kuitenkin piirtämistä?) ja Sibelius-Akatemiassa. Sitten 1950-luvulla hän toimi freelancemainospiirtäjänä ja -taittajana ja iltaisin hän soitti pianoa, muun muassa Hotelli Palacessa useita vuosia.

Vihmalintu on sävelletty sodan jälkeisinä vuosina 1940-luvulla kun Laaksonen opiskeli Sibelius-Akatemiassa. Olen yrittänyt jo 1990-luvun alussa kysellä vanhoilta laulajilta, muun muassa Touko Laaksosen sisarpuolelta Salme Vinkalalta levyä, mutta en ole onnistunut löytämään sitä. Salme suunnitteli Kulkusten lipun, taiteellista lahjakkuutta perheessä oli. Ja kai kaikki tietävät että perheen isä Edvin Laaksonen perusti Kulkuset vuonna 1918 ja toimi noin 30 vuotta kuoron johtajana?

Olen nyt pyytänyt Out 'n loud-kuorolta nuottia. Jännittyneenä odotan vastausta. Jos mahdollisilla lukijoilla on tietoa levystä tai vuonna 1949 käytetystä nuotista, niin ottakaa yhteyttä.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Maaliskuun kiireitä ja CARPE DIEM

Olipa tosi kiireinen maaliskuu. Ei oltu juuri ehditty toipua Sekakuoropäivistä, kun valmisteltiin CARPE DIEM matineaa. Iso kuoro harjoitti esityskuntoon Kankaan sävellykset 'Merimiessäkkiä kannan' ja 'Merimiehen pesti'. Myös kvarteteilla oli töitä harjoitellessaan 'Viimeista kevättä', 'Vippaa mulle viitonen' ja 'Leila-valssia'. Senioreilla vasta töitä olikin Kankaan kansanlaulusovitusten kanssa. Solisti Reijo Ahola säestäjänsä Matti Taipaleen kanssa onneksi hoiti homman omin päin.

Matinea oli hieno juhla! Kankaan 60-vuotistaiteilijajuhla oli lämminhenkinen, ja salin täysi yleisö eli hienolla tavalla mukana. Pikku juttu ei ollut, että Kankaan muusikkouran alkutaipaleella mukana ollut Jukka Haavisto oli paikalla. Toijalan Mieskuoro antoi vakuuttavan näytön siitä, kuinka kuoroveljeys kestää vuosien kulutusta.

Herkkätunnelmaisen matinean jälkeen siirryttiin karonkkaan, jonka tunnelma nousi aivan kattoon asti. Kuoro oli valmistanut fantastisen ohjelman: oli Sinikan juhlakuvapuhe, haitarisoittoa esitti Valtteri, yksinlaulua 'Im tiefen Keller setze ich' Aulis Kotaviita ja miehet muodostivat tottakai mieskuoron, jolloin yleisö sai kuulla herkkääkin herkempiä serenaadeja.

Paljon oli työtä tehty, mutta suurenmoista hedelmää saatiin nauttia! Kuka meistä läsnäolleista saa toisen kerran kokea 60-vuotistaitelijajuhlan- tuskin kukaan!

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Sekakuoroväkeä Turussa


Valtakunnan sekakuoroväki vietti kuoropäiviä Turussa maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Paikallinen järjestäjä, Kulkuset osallistui merkittävällä panoksella järjestelyihin. Heillä riittää energiaa!

Yhtyelaulukatselmukseen osallistui 7 lauluyhtyettä, joista kolme oli naiskokoonpanoa ja neljä sekakokoonpanoa. Tuomarit antoivat heti esityksen jälkeen palautetta "päin näköä", mistä oli hyötyä sekä laulajille että yleisölle. Yhtyeet saivat lisäopetusta Hanna Remeksen klinikalla ja tulokset kuultiin seuraavan illan konsertissa. Esiintyjiksi valitut Värssyn Väärtti Kulkusista, Six in the City Murtosoinnusta, Jospa Helsingin Laulusta ja Miltei Resonuksesta esittivät taidokasta ja näyttävää yhtyelaulua. Klemetti-plaketin sai Six in the City - ansiosta!

Iltakonsertin päänumero oli Marko Aution Laulun kipinä-teos Kulkusten ja kamariyhtye Volanten esittämänä. Kuulin sen toisen kerran ja nyt esitys oli todella vaikuttava. Teos, paitsi että se on Kulkusten historiaa 90 v ajalta, peilaa Suomen historiaa itsenäisyyden ajalta. Kuoro esitti sen innoittuneena ja rohkeasti tulkiten.

Teos ansaitsee paikan suuremmillakin areenoilla. Kuva Kimmo Stjärnstedtin

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kohti juhlamatineaa


On päästy helmikuun loppuun. Lunta tulvillaan on raikas talvisää, mutta silti jaksetaan käydä harjoituksissa. Välillä joutuu kaivamaan auton lumivallista esiin. Tämmöistä talvea en muista kuin lapsuusvuosilta 50-luvulla.

Harjoittelu CARPE DIEM-juhlamatineaa varten on tiivistä. Jokaisessa harjoituksissa otetaan askel eteenpäin. Välillä taaksepäinkin mutta se on tilapäistä. Huomenna saadaan säestäjät mukaan ja Suhmuran Santra loikkaa hyvän askeleen eteenpäin. Juontoja kirjoitetaan ja mainoksia levitetään jo Turussa. Pääsyliput ovat tuota pikaa valmiina. Että olen ylpeä niistä - ovat näet suunnittelemiani. Kannatti käydä Auralassa kurssi: tee itse omat joulukorttisi. Opin yksinkertaisen taitto-ohjelman, jota olen soveltanut em. hommissa.

Huomenna taas lauletaan!

lauantai 2. tammikuuta 2010

Wien ja An den schönen blauen Donau.


Katselin sitä perinteistä Wienin Filharmonikkojen Uudenvuoden konserttia. Kun Eurovisio tuli Suomeen tasan 50 vuotta sitten, niin tämä konsertti oli ensimmäinen ohjelma joka välitettiin. Ja tietysti Turun kautta. Länsimainen kulttuuri on yleensä tullut Suomeen Turun kautta, Hoosiannakin esitettiin aikoinaan ensimmäisen kerran Suomesssa juuri Turussa.

Ja lisää triviaalitietoa, joka tuli mieleen tästä Uudenvuoden konsertista. Kulkuset teki matkan Itävaltaan heti juhannuksen jälkeen vuonna 1991, edellisellä vuosituhannella. Turusta lähdettiin aamulla kello 5 ja illalla laulettiin konsertissa. Konsertin piti tapahtua Raatihuoneen (kuvassa) pihalla, jossa se alkoikin, mutta sade pakotti kaikki siirtymään hienoon juhlasaliin. Monenmonta porrasaskelmaa korkeammalle. Konsertti oli pitkä ja myöhästyi ja me olimme kaikki väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia.

Viimeisenä numerona oli An den schönen blauen Donau. Orkesterin ja viiden itävaltalaisen kuoron lisäksi Sekakuoro Kulkuset Turusta. Tuntui hienolta ja lämmittää vieläkin mieltä aina kun valssin kuulee. Tosin lavalla oli todella ahdasta, itsekin tasapainoilin toinen jalka telineillä ja toinen tuolilla. Onneksi paikalliset osasivat laulun ulkoa, muuten ei olisi saanut nuottikansiota auki.

Eilen orkesteria johti 85-vuotias veteraani. Vuonna 1991 kapellimestari Eduard Macku johti 90-vuotisjuhlakonserttiaan! Toivottavasti ja ilmeisesti Tonava kaunoinen pidentää ikää.

"An den schönen blauen". Tonava ei kyllä ollut sininen, se oli kyllä lähinnä ruskeanharmaa. Risteilimme Tonavalla ja upea Scandic-hotellimme oli aivan jokirannassa, joten paneuduimme tarkkaan tähän väriasiaan. Joku kävi jopa kastamassa itsensä joessa, kiellettyä se kyllä oli.