Koska taas oli ollut menestyksekäs vuosi nostettiin glögimaljat iloisina, kuten sihteerimme Katariina ja puheenjohtajamme Sirkku kuvassa.
Ruokailun ja yleisen suunsoiton, siis keskustelun, jälkeen oli vuorossa ansioituneiden palkitseminen. Oli ansiomerkkejä, kuoromerkkejä, suklaata touhuneille. Perinteisiin kuuluu, että merkin saanut joutuu esittämään jotain. Sitä laulua pyydettiin laulamaan, jonka"merkillinen" oli laulanut kun pyrki kuoroon. Ei sitä aina muista ja aina välillä on sitten ihan valmisteltu muita
lauluja.
Kuvassa Ari Pikkarainen laulaa oopperaa cd:n säestyksellä.Perusmerkin oli nyt suorittanut suuri joukko uusia laulajia. Se pitää suorittaa puolentoista vuoden sisällä kuoroon liittymisestä. Tässä he, jotka ovat osaltaan auttaneet pitämään Kulkusia Sekakuoroliiton merkkisuoritusten kärjessä laulavat Alta trinita beata-laulua, joka nykyisin kuuluu vaatimuksiin ja joka siis pitää osata.
Hallitus saadaan harvoin kuvaan. Satu puuttuu, mutta muuten tässä kaikki muut hallituksen jäsenet, jotka saivat suun makeaksi kiitokseksi ansiokkaasta työstä kuoron hyväksi.
Hallitus on tärkeä. Kiitokset taas hyvästä työstä!
Kulkusten juhlien ja illanviettojen perinteiseen ohjelmaan kuuluvat myös Uutiset, jotka Juha Laakso on toimittanut pitkälti toistakymmentä vuotta. Se on luotettava ohjelmanumero, hyvät naurut saatiin taas tälläkin kertaa.
Huvitoimikunnan kokoonkutsuja Arto oli lähtenyt Saksaan katsomaan jalkapalloa. Menna-vaimolle, alttolaulajalle, oli annettu ohjeet kilpailusta. Kolmen arvotun ryhmän tulkinnat Porsaita äidin oomme kaikki-laulusta saivat arvovaltaiselta tuomaristolta ansiokkaat kommentit parhaaseen Tanssii tähtien kanssa- tai Idols-tyyliin.
Kuvassa voittajaryhmä voitonvarmana.
.
Toisessa kuvassa tuomaristo syventyneenä työhönsä
Yleisesti on todettava, että taas kerran oli hauskaa. Eihän tässä porukassa voi muuta olla, sen verran mukavaa väkeä on!
Yksi toisensa jälkeen laulajat lähtivät kotiin, kunnes vain tosijuhlijat olivat jäljellä. Jäljellä olevat kahdeksan haukkuivat ankarasti bloggaajaa, joka lähti jo kello 4 kotiin. Viime vuonna voimat riittivät kello 04.30:een, mutta jokainen vuosi tuo lisää ikää ja vähentää vastaavasti turnauskestävyyttä. Valitettavasti.
3 kommenttia:
Kulkusten joulujuhlassa on tapana viedä pukin konttiin nimettömiä joululahjoja. Ne joulupukki sitten jakaa hauskasti vitsaillen juhlijoille. Parina vuonna lahjateema on ollut kierrätys. Tänä vuonna paketistani kuoriutui koriste-eläimiä, jotka vien kesäksi mökki-ikkunalle tapaamaan oikeita metsän eläimiä. Naapurin paketissa oli brittikomedia Kala nimeltä Wanda, eläimellinen sekin.
Toimii: tarpeettomaksi käyneet tavarat voivat näin löytää uuden elämänvaiheen!
Juu, mukavaa oli jälleen kerran. Tietty. Noin mukavassa seurassa harmaapartaista herrasmiestä lainaten.
Sosiaalinen kanssakäyminen on vähintään yhtä tärkeää kuin itse laulaminen. Ei tarvita psykologeja tai psykiatreja, kun asioita voi purkaa kuoron jäsenten kanssa. Joulujuhlassa kuitenkin taisi purkamiset jäädä vähiin :)
Seuraavaksi sitten valmistautumaan henkisesti Suomen paras kuoro kisaan. Karsinnat menestyksekkäästi takana. Tuomarit olisivat kaivanneet lisää rohkeutta. Eiköhän sitäkin iän myötä tule lisää :D
Eiköhän se ole rohkeuden osoitus pelkästään mukaan lähteminen.
Kulkuslaulajat ovat kyllä osanneet heittääntyä mukaan moneen, on kesäteatteria ja Inkerin iltoja ja passioita ja muuta hienoa tehty, joten varmaan tulee taas hienoja esityksiä. Olen varannut 19.2 ja 19.3 televisioilloiksi.
Eiköhän Ari Ma joulujuhlan pikkutuntien small talk ole sitä sosiaalisuutta. Niinkuin tietysti kaikki muukin kuorotoiminta.
Lähetä kommentti