torstai 29. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän kirkkojuhla

SULASOLin Varsinais-Suomen piiri on tietääkseni jo yli 65 vuotta järjestänyt Turun Tuomiokirkossa Itsenäisyyspäivän Kirkkojuhlan. Tänä vuonna se vietettiin piirin 70-vuotisjuhlakonserttina.  Esiintymässä oli kuusi kuoroa ja seitsemäs oli mukana yhteisnumeroissa ja esiintyi karonkassa.


Heidi Gräsbeck veti ensin kaikkien kuorojen yhteisen äänenavauksen ja sitten jokaiselle kuorolle oli varattu 15 minuuttia sound check-aikaa. Lopuksi ennen kuin yleisö tuli paikalle ehdimme vielä harjoitella Finlandian. Yhteisnumerot johti piirin ja koko SULASOLin taiteellinen johtaja Timo Lehtovaara.

 

Konsertti oli mukava läpileikkaus piirin kuoroista tyttökuorosta seniorikuoroon. Yleisöä oli ilahduttavan paljon, enemmän kuin näissä tilaisuuksissa tavallisesti. Se voi osaltaan johtua siitä että monta kuoroa tuo paikalle monta "surevaa omaista".  Lopuksi perinteinen Hoosianna ja sitten Finlandia sekakuorosovituksena. Upeasti soi, yli 200 laulajaa ja paljon miehiä, siis enemmän kuin sekakuoroissa normaalisti.

Tilaisuushan alkaa aina Suomen lipun ja piirin lipun tulolla ja päättyy siihen että ne viedään pois. Tällä kertaa lippuja kantoi duo Arit eli Ari Törmä ja Ari Matilainen.  Airuet olivat Naantalin Laulajista.

Konsertin jälkeen oli Kårenilla karonkka. Valitettavasti paikalla oli vain noin 50 juhlijaa. Suurin osa laulajista halusi ilmeisesti mieluummin katsoa televisiosta kuinka Sauli ja Jenni sanoivat päivää vierailleen. Suomen suosituin televisio-ohjelma, joten on kai se ymmärrettävää. Tosin sen olisi voinut katsoa Areenalta myöhemmin.

Karonkka aloitettiin juhlallisesti alkumaljalla ja laulamalla Maamme-laulu. Pöydissä lauloimme stemmoissa juomalauluja.  Kaikki laulut eivät välttämättä olleet kaikille tuttuja, mutta olihan eteen tuotu nuotit. Eikö se riitä kuorolaulajille? Ihan hyvin selvittiin lauluista.
  
Terhi Lehtovaara johti Sigynella-kuoroa ja Timo Lehtovaara kaikkia kuoroja päätösnumeroissa.
Naantalin Laulajien puheenjohtaja Niina Ahlstrand on onnitellut. Piirin sihteeri Sirkku, puheenjohtaja Harri ja taiteellinen johtaja Timo ottivat vastaan onnittelut.
Harri isänmaallisen värisen kukan takana.  Sininen puuttuu.

Heidi ja Harri.
Juomalauluja lauletaan.  Tero ja Sirkku osaavat....

...samoin Maarit.
Illan aikana kuultiin Kulkusia, Vivereä ja Salon Laulu-Seppoja. Lopuksi käytiin karaoken kimppuun, Arto Leino oli tuonut laitteet. Laulut toimivat myös tanssimusiikkina halukkaille.

Vivere sivulta.

Miehekästä Vivereä
Salon Laulu-Sepot lauloivat karonkassa Juicea.  Muut seuraavat tarkkaavaisesti esiintyjiä, Arilla on muuta mielessä.
Ainakin yksi Kulkusista löytyy lattialla.

Suomi täyttää 100 vuotta.  Saa nähdä millainen tapahtuma Itsenäisyyspäivän kirkkojuhla on ensi vuonna, jolloin pyöreät vuodet tulevat täyteen.  Kirkko on jo varattu meille. Jäämme jännityksellä odottamaan mitä piirin hallitus keksii.

Ortodoksikirkossa



Koska kuulun Turku-seuraan, niin ennen joulua tuli postiluukusta seuran lehti Suomen Turku.  Siinä kerrottiin Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkosta, jonka vihkimisestä tuli syksyllä 170 vuotta. Kysymys on siis Turun ortodoksisesta kirkosta, jota nuoruudessani yleisesti kutsuttiin ryssänkirkoksi.  Nykyinen Yliopistonkatu oli vuoteen 1924 asti Venäjän Kirkkokatu.



Tästä lehtijutusta tuli muistoja mieleeni. Kun kirkon vihkimisvuodesta oli kulunut 150 vuotta eli 20 vuotta sitten, Kulkuset lauloi siellä Pjotr Tshaikovskin Johannes Krysostomoksen liturgian. Konsertti oli 24.5. Sää oli upea ja muistan kuinka me ennen konserttia kannoimme kaikki seurakuntasalin tuolit kirkkoon, ortodoksisessa jumalanpalveluksessahan seistään. Nyt yleisö sai istua ja yleisöä oli kirkko täynnä. Yleisömenestykseen vaikutti varmasti (myös) se, että konsertin alkupuoliskolla Lumen Valo lauloi Maria-lauluja.

Konsertin solistina toimi Pasi Torhamo, joka oli aikoinaan laulanut Kulkusissa ja toiminut myös solistina.  Hänen isänsä, edesmennyt Pekka Torhamo, oli Ortodoksikirkon kanttori ja johti 13 vuotta Kulkusia 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyään Pasi Torhamo on kirkon kanttorina.

Johtajamme Kari Turunen kehui teosta, se on koulutuksellisesti hyvä, hän sanoi. Olihan se, opettelimme laulamaan kirkkoslaavia. Osia teoksesta jäi myös ohjelmistoomme. Lauloimme ne myöhemmin paljon paremmin kuin ensi yrittämällä, esimerkiksi Amerikan-matkalla ja juhlakonsertissa 1998, matkaohjelmisto löytyy levyltämme Amerikan raitti. Tsekatkaa!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Juhlakaronkka

SenioriKulkusten 30-vuotisjuhliin kuului konsertin jälkeen karonkka Suomalaisella Pohjalla.  Sinne siis nopeasti. Tulimme niin nopeasti, että saimme odottaa alakerrassa kunnes kaikki olivat paikalla, kuorolaiset ja avecit, ja sitten nousimme portaita.  Puheenjohtajamme Marja Tuohimaa ja Jussi Toivonen ottivat vastaan ja kättelivät vieraat kuin presidenttipari Linnan juhlissa.

Sitten pöytiin ja nostettiin puheenjohtajan tervetuliaissanojen jälkeen malja juhlivalle kuorolle. Hymyjä joka puolella! Konsertti oli mennyt hyvin ja iltajuhla odotti hyvässä seurassa.

Ohjelmassa oli tietysti ruokailu, sitä oli jo nälkäisinä odotettu. Sitten virallista ohjelmaa.  Arjalle annettiin taulu joka kuvasi hänen laulusarjaansa. Puu sai linnunpesän ja Arja sai taulun seinälleen.  Hieno muisto.

Taulua luovuttamassa Arjalle Matti Tamminen ja Marja Tuohimaa.

Tässä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kunniamerkkien jako aloitettiin bloggaajan täydellisesti yllättäneellä SULASOLin hopeisella kunniamerkillä. 
 
Tässä se merkki rivistön ylimpänä.


Muita merkkejä sai moni ansioutunut kuorolainen. Kuvakavalkaadissa näemme heitä.  Merkkejä olivat jakamassa Sekakuoroliiton puheenjohtaja Sisko Nyrhilä ja Kulkusten ja SULASOLin Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Harri Lindblom sekä sihteeri Sirkku Viitanen-Vanamo.

Merkkien jakajat.
Arja saa merkkinsä.
Terho, Sinikka ja Kirsti


Marja-Liisa vuorossa.
Merkilliset ja merkkien luovuttajat



Kuoron karonkassa ei voi unohtaa yhteislauluja, jotka tällaisessa porukassa raikuivat. Ja kuoroyhteisössä on osaajia, joten kuultiin hienoja esityksiä. Timo Uusikylä lauloi Marjatta Sigfridssonin säestyksellä lauluja operetista Mustalaisruhtinatar. 




KulkusSiskot, KulkusVeikot ja Neliveto lauloivat. Kulkusissa ja SenioriKulkusissa vuosikymmeniä laulanut ja nyt lopettanut Kirsti Laine veti tunteella bravuurinsa, balladin Atele ja Herpertti. 
 





Varsinainen ilopilleri oli huvitoimikunnan laulu, oli tehty uudet sanat lauluun Ei mitään multa puutu. Loistavasti ja hauskasti käytiin läpi kuoroharjoituksen ja kuorossa laulamisen juttuja. Vibraatot, refluksit ja monet muut olivat mukana. Tässä ote, värssy kertoo Arjasta:


2. Repertuaarit laatii ja laulut sovittaa,

laukkaavan runoratsun sävelin valjastaa.

Jos lankean ja laulan, taas väärän sävelen,

niin johdollansa jälleen, pian ruotuun kävelen,

taas ruotuun kävelen.

Huvitoimikunta vauhdissa.  Jussi, Seppo, Silja ja TarjaTuula.
 

Tässä alla monta pöytäkuntaa, monta tyytyväistä vierasta. Etsikää sieltä itsenne ja tutut!












Voidaan siis todeta että olo oli kuin Putte-possun nimipäivillä. Siellähän kaikilla oli niiin muukaavaa.... Onneksi sain olla mukana.

SenioriKulkuset 30 vuotta

SenioriKulkuset on jo 30 vuotta vanha kuoro. Tätä sopii juhlia ja niin juhlapäivänä 1.10 pidimme sekä konsertin että iltajuhlan.


Juhlakonserttia oli harjoiteltu tiiviisti, oli markkinoitu ja myyty lippuja ja naiset olivat hankkineet uudet esiintymisasut.  Miesten hankinnat olivat vain musta solmuke. Kuvissa näkyy tyylikkyyttä, asut saivat yleisöltä kiitosta.

SenioriKulkuset koko komeudessaan.

Konsertti alkoi kello 16, mutta kuorolaiset kokoontuivat jo kello 12.45. Oli harjoiteltava kuvioita, oli tutustuttava akustiikkaan ja otettava myös valokuvia. Kun kuorossa on yli 40 laulajaa on tuleminen ja meneminen harjoiteltava tarkkaan, varsinkin nyt kun konserttiin tultiin laulaen kulkuelaulua Alta trinita beata.

Konsertin ensimmäisellä puoliskolla aloitimme vanhemmalla musiikilla, oli di Lassoa, Scandelloa, Mendelsohnia ja Piae Cantiones-sävelmä. Sitten Morning has broken hienona sovituksena ja kaksi KulkusVeikkojen serenadia.

KulkusVeikot
 Ensimmäinen puolisko huipentui koko konsertin parhaaseen osioon eli Arja Lylyn Risto Rasan runoihin säveltämään laulusarjaan. Riitta Vasenkari luki laulujen välissä lisää Rasan runoja, Hannele Changezi ja Timo Uusikylä lauloivat soolot ja Marjatta Sigfridsson säesti ensimmäisessä osassa. Sarja onnistui erinomaisen hyvin ja yleisön kommenteista päätellen se oli myös yleisön mieleen. Laulusarjalle voi povata pitkää ikää.

Väliajalla piti vetää henkeä ja juoda ja syödä jotain, päivä oli pitkä. Jotkut ehtivät aulan puolelle tungokseen tapaamaan tuttuja. Sellaisia oli todella paljon, lippuja oli myyty 396 kappaletta.  Ovelle jäi kolme lippua! Hyvä kun ei tarvinnyt myydä "eioota". Ei siis ihan loppuunmyyty konsertti, mutta aivan upea saavutus.

Arja Lyly ja Riitta Vasenkari väliajalla. Tyytyväiset ilmeet.
Lastenkirja backstagen pöydällä.

Väliajalla bloggaaja söi ja joi backstagella. Pöydällä oli lastenkirja Poika joka unohti nimensä. Rupesin nauramaan, vastaus tuli konsertin toisella puoliskolla, kun KulkusSiskot lauloivat "Sun nimesi on maa".

KulkusSiskot.  Marjatta Sigfridsson johtaa ja Arja Lyly säestää.

Kvartetti NeliVeto
Konsertin toinen puolisko oli kevyempää musiikkia. Monosta, Helismaata, Viherluotoa ja suuri hitti Kuin taivaisiin. KulkusSiskot esiintyivät, kvartetti NeliVeto lauloi muun muassa Pienen syntisen laulun ja lopuksi koko kuoro lauloi Muuttuvat laulut, Muistatko koskaan minua, Tule, tule ja Tuljakin eli Heikin häät. Aluksi viroksi ja sitten suomeksi.  Se on ollut Kulkusten ohjelmistossa vuosikymmeniä. Kun vielä kukitusten jälkeen kuultiin ylimääräisenä italiaksi Va pensiero eli Verdin Heprelaisten orjien kuoro oli hieno kokonaisuus ohi.

Konsertin onnistumiseen vaikuttivat suuresti myös asiantuntevat ja hauskat juontajat Silja Vakkila ja Seppo Haapakoski.

Laskin ohjelmasta, että lauloimme suomen lisäksi viidellä muulla kielellä, latinaksi, saksaksi, englanniksi, viroksi ja italiaksi. Monipuolista siis.

Konsertin jälkeen saimme runsaasti kiitoksia yleisöltä. Mukavaa kuultavaa. Ja sitten nopeasti juhlakaronkkaan!

(Kuorokuvat Vesa-Matti Väärä)