sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kuninkaan Juhlat Turun Linnassa 30.8.2014


Kuningas Kustaa Vaasa tuli takaisin Turun linnaan pitämään pitoja lauantaina 30.8. Kustaan hoviväkenä Kulkuset lauloivat 11 kappaletta italiaksi, ranskaksi, espanjaksi, saksaksi ja vielä vanhaksi englanniksikin. Projekti alkoi jo vuosi sitten kun Konfer Oyn Kaj Wallenius otti yhteyttä ja kysyi olisiko kuoro kiinnostunut pidoissa laulamisesta. Konfer on järjestänyt vastaavia pitoja linnassa jo 40 vuoden ajan. Kulkuset lähti mukaan ja syksyllä viime vuonna otettiin ensimmäisen kerran kiinni madrigaalimusiikista. Pääosa harjoitustyöstä tehtiin kuitenkin kevään 2014 aikana. Moni tuskaili ulkoaoppimsen kanssa, allekirjoittanut mukaanlukien. Elokuu oli kiivasta ohjelmiston hiomisaikaa. Heinäkuussa otti kvartetillinen Kulkusia esimakua pidoista Qvidjan linnassa Kustaa Vaasan hoviväkenä.

Everstit Höök ja Griip rouvineen
Taiteiden yössä 14.8. markkinoitiin pitoja Gillesgårdenin pihalla 11 laulajan voimin. Kimmo oli paikalla ja keirjoittikin siitä. Laulajat saivat kuitenkin maistin siitä miten lämmin puvuissa voi tulla. Hiki päässä pitää sinun laulaman.

Juhlaviikolla harjoiteltiin melkein joka päivä. Kenraali pidettiin perjantaina opistolla. Paikalla oli ensimmäisen kerran koko ryhmä: laulajat, soittajat, kuninkaalliset, knihdit ja lähettiläät. Kenraali oli pitkä ja monisäikeinen. Kaarrelan Johanna otti muutaman kuvan kenraalista.

Kuoro valmistautuu laulamaan.
Voi kuinka kaunista, sekä katsojat että tanssi jota katsotaan.


Kuningatar (Anni Koskinen), Kustaa Vaasa (Kaj Wallenius) ja Juhanan Kaarina (Heidi Gräsbeck)
Magnus Musicus (Magnus Gräsbeck) ja häärold Matias, joka rummutti, soitti ja huusi.

Tanssijat tanssii. Ryhmän nimi on Ballare ja vetäjänä Margita Myllyniemi.
Keikkapäivä koitti. Itse viimeistelin vielä pukuja puoli neljään asti, mutta tuli Teijalle hieno puku illaksi. Linnaan kokoontui iloinen hoviväki äänenavaukseen. Katsottiin paikat salissa ja harjoiteltiin hiukan. Aulaan ei päästy kokeilemaan kun museo oli vielä auki. Sitten mentiin pukemaan. Kohta Kuningattaren kammarista asteli toinen toistaan komeampaa hovimiestä ja toinen toistaan kauniimpaa hovinaista. Puvut olivat pääasiassa Terhi Vörlund-Walleniuksen vastuulla ja hän teki aivan huikaisevaa työtä. Alla muutama kuva hoviväen puvuista, kuvaajina Minna, Johanna K ja Heli.

Saga Knif, Grevinna af Tarvasjoki
Hienohelma Heli
Puolalaisrova Päivi ja Ilona
Teija, Saga Knif ja everstin rouva Sirkku

Herrat everstit, tai sitten kenraalit, koska sellaisina häärold heidät esitteli.
Hovineito Suvi
Hovirouvat Minna ja Johanna
Eversti, vai oliko se kenraali Griip, hoviherra Ari, rouva Tuija ja Suvi
Ihanat hovineidot Suvi, Viivi ja Jannina
Koko hoviherrajoukko

Ennen kuin pääsimme aulaa seurustelemaan vieraiden kanssa jokaisesta otettiin kuva. Niistä saakin sitten jossain vaiheessa rakentaa mukavan kuvakirjan. Sitten aulaan vieraiden joukkoon.

Töttöröö ja keikka alkoi. Ensimmäiset kaksi kappaletta laulettiin ylätasanteelta aulassa. Johdatimme vieraat saliin ja kohta pidot voisivat todella alkaa. Pidot menivät melkein käsikirjoituksen mukaan. Tauolla oltiin vain vartti myöhässä aikataulusta. Tauon jälkeen kuitenkin ruoka viipyi ja Musicus lauloi yhden ylimääräisen viinilaulun, ei ruokaa. Kuningas itse lauloi kansanlaulun Österlandet, ei ruokaa. Hebla-rouva lauloi Greensleevesin, ei ruokaa. Onneksi lopulta sai häärold huutaa: "Sikaa pöytiin!"

Juhlissa oli vieraita vierailta mailta Saksasta ja Iivana julman lähettiläs Novgorodista. Sotaahan käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä. Ryssä joutui kuitenkin jalkapuuhun. Pitojen aikan Kustaakin muutti mielipidettään suomalaisista ja päätti tehdä Suomesta herttuakunnan ja asettaa poikansa Juhanan Suomen herttuaksi. Juhlat päättyivät yhteisnumeroon Tanzen und springen.

Ilta oli pitkä, mutta täynnä toimintaa ja laulamista. Kokoonnuimme lopuksi Kuningattaren kammariin antamaan Sadulle läksiäslahjan. Muistamme varmasti tästä eteenkin päin esiintyä niin ettei elämä mene hukkaan.

Tästä on hyvä jatkaa. Osa porukasta jatkoikin Koulussa ja Walleniuksella. :-)

lauantai 30. elokuuta 2014

Vanhalinnassa


Vanhalinnan museo oli saanut lahjoituksena Mynämäen Käsi- ja Taideteollisuusopiston artesaanien vanhoilla menetelmillä tekemän viikinkiveneen kopion.  Se ei enää kestä vettä ja niin se on nostettu kuivalle maalle ja sille on rakennettu suoja. Sen edessä on myös pienimuotoinen lava tilaisuuksia varten.

Venesuoja on rakennettu lehtikuusesta. Puut on Mauno Vanhalinna istuttanut kartanon metsään.
Viikinkivene on arviolta 13 metriä pitkä.
Veneen areena eli Helka vihittiin käyttöön 30.8.2014 Muinaistulien yönä, jolloin Vanhalinnassa perinteisesti on ohjelmaa ja runsaasti vierailijoita.

Juontaja toivotti ensin kaikki tervetulleiksi ja sitten Turun Yliopiston rehtori puhui. Vanhalinnan entinen omistaja Mauno Vanhalinna ja hänen vaimonsa Ester lahjoittivat kartanon Turun Yliopistosäätiölle vuonna 1956. Molemmat puolisot lauloivat Kulkusissa, Mauno bassoa ja "Estu" alttoa. Myös joitakin Kulkusten tilaisuuksia, juhlat ja myyjäiset, pidettiin Vanhalinnassa.  Kilipukki, kuoron vuosittain joulujuhlassa ilmestynyt "joululehti" eli kansio johon kerättiin kertomuksia ja kuvia vuoden tapahtumista, sai kannet Vanhalinnassa vuonna 1948 juhlassa syödyn kilipukin karvasta.

Kilipukin on korvannut moderni versio eli blogi. Perinteet säilyvät ja muuntuvat vuosien saatossa. Yhteys Vanhalinnaan on säilynyt.

Puheen jälkeen turkulaisen asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboan tykkiryhmä esiintyi ja paukku oli kova. Korvat menivät melkein lukkoon. Kyllä tykkimiehet ovat aikoinaan olleet varmaan ainakin puolikuuroja kaikki.
 
Ensin lataus ja tulikomennot ja sitten boooooom!
 

SenioriKulkusten iskujoukon vuoro oli tykinlaukauksen jälkeen.

Sinikka kertoi ensin Kulkusten yhteyksistä Vanhalinnaan.

Kuorolaisia kun tykki on ampunut. Eeva suojelee vieläkin korviaan.
Vasemmalla varajohtajamme Marjatta. Oikealla Kirsti Laine joka on laulanut Kulkusissa Vanhalinnan puolisoiden kanssa.
Tenorien Jussin ja Terhon välissä näkyy Turun Yliopiston rehtori Kalevi Väänänen.
Tykistä ei lähtöääniä saatu, mutta no hätä, Marjatta Sigfridsson, kelpo varajohtajamme, johti meitä ja antoi tarpeelliset äänet ja tarpeelliset viittaukset. Lauloimme kolme laulua. Ulkoilmassa on hankalaa laulaa, mutta eivätköhän laulut menneet kohtuullisesti.  Laulajia oli yhteensattumien ja lyhyen varoitusajan johdosta vain 17 tai18, mutta kuorolla oli hyvä balanssi.

Ilta jatkui Vanhalinnan linnavuorella, mutta me lähdimme kotiin. Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä, parkkipaikat täynnä ja autoja oli pysäköity tien varrelle satojen metrien matkalla. Mukavaa, meillekin riitti kuulijoita satoja. Tosin tykki kai oli suurempi vetonaula kuin kuorolaulu...

tiistai 26. elokuuta 2014

SenioriKulkusilla uusi harjoituspaikka

SenioriKulkusten syksyn säännöllinen harjoituskausi alkoi 26.8. (Hieman on jo tätä ennen "fuskattu" ja oltu liikkeellä, kuten blogistakin näkee). Aina on hauskaa aloittaa kuorolaulukausi, mutta erityisen kiinnostavaksi sen teki nyt se, että monivuotinen harjoituspaikka vaihtui uuteen.

Kuoro harjoittelee nyt uudessa paikassa, Pelastusarmeijan Turun osaston tiloissa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä, osoite on Hämeenkatu 20. Siellä on hyvät tilat.  Sali on korkea ja avara ja siinä on aivan upea lauluakustiikka.  Varajohtajamme Marjatta sanoikin bloggaajalle, että on ehkä jopa liian hyvä harjoitusakustiikka. Kun tottuu hyvään voi olla vaikeaa sitten saada laulu soimaan jossain jossa on huono akustiikka .

Aloitimme lasillisella ja puheenjohtajamme Sinikka toivotti kaikki tervetulleiksi.  Pelastusarmeijan Turun osaston isäntä ja emäntä, kapteenit Juha ja Jaana Jokiniemi toivottivat myös meidät tervetulleiksi ja pyysivät siunausta toiminnallemme ja yhteistyöllemme.

 
Kuvassa osaston isäntä ja emäntä Juha ja Jaana Jokiniemi.
 

Sinikalla on myös kukat kädessä. Syy: Arja oli samana päivänä tullut isoäidiksi ja onnittelukukat olivat paikallaan.
Laulumme kajahtivat alusta alkaen mukavasti, Arjakin pääsi oikein herkuttelemaan soinnilla ja oli silminnähden tyytyväinen.

Sinikka kertoi välillä uusia tietoja Saksan-matkastamme. Muun muassa lisäesiintyminen Dortmundissa ja hauska Waltropin esittely on luvassa, mutta siitä myöhemmin.

Olemme lupautuneet pitämään joulukonsertin Pelastusarmeijan toiminnan hyväksi 7.12. kello 16. Silloin voi tulla kuuntelemaan millainen akustiikka on. Lopuksi en malta olla lisäämättä, että kokeneet kuorolaulajat ovat aina tervetulleita kuoroomme.   Sana kiertämään!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Aurajoki raikaa



Aurajoki raikaa-kuorotapahtuma oli keskiviikkona 20.8. Helsingissä jo vuosikausia ollut kuorojen kiertäminen ravintoloissa sai nyt Turkuun pikkuveljen.

Ilta alkoi kuorojen yhteisharjoituksella Tuomiokirkossa kello 17. Vanhat tutut On suuri sun rantas autius ja Kesäpäivä Kangasalla laulettiin vain läpi, mutta Elämän sain soimaan vaati paljon viilaamista, eikä yksi harjoituskerta lisää olisi ollut pahitteeksi. Osa laulajista oli jo viikko sitten ollut harjoituksissa Puolalanmäen koulun tiloissa. Nopean laulun harjoittelu Tuomiokirkon kaikuisessa akustiikassa ei ole helppoa. Laulun on sovittanut Kari Jantunen, joka myös harjoitutti ja johti suurkuoroa.


Tässä vielä äänenavausta ja jumppaa.
Tunnin jälkeen siirryttiin ulos portaille laulamaan.  Sade ropisi, mutta siitä huolimatta oli yleisöä tullut kuuntelemaan, arviolta suurin piirtein saman verran kuin mitä oli laulajia.





 




Sen verran sade taukosi sopivasti muutamaksi minuutiksi että Naskalien kakkostenorit uskalsivat laulaa ilman sadevaatteita.


Vasemmalla juontajatyttö ja takana oikealla Viveren tenori Arto Leino. Sopivassa hellevaatetuksessa.
Laulujen jälkeen kuorot jalkautuivat eri ravintoloihin ennalta laaditun tarkan suunnitelman ja aikataulun mukaisesti.  Liikkeellä oli kaikkiaan viisitoista kuoroa tai yhtyettä ja seitsemän ravintolaa sai vierakseen laulajia.

Kulkusyhteisöstä olivat Vivere ja SenioriKulkuset uskaltautuneet mukaan.


Suurin osa Viverestä, jälkikasvua ja Viveren tunnus. Ja laulajia auringonkukkateemalla.
 Viverellä oli heti alkuun ohjelmassa muutos, laivaravintola Katariina ei avannut sateessa lainkaan, mutta esitykset siirrettiin ravintola Fonttiin. Muutos toi pientä kiirettä siirtymisiin, sillä Vivere esiintyi myös Teinissä ja Marinassa päättäen kierroksensa Samppalinnaan. Siellä Kulkusten sopraano Johanna Virtanen napsi kuvan esiintyvästä yhtyeestä.


Viverellä oli yksitoista laulajaa matkassa. Piilokuvassa Tainan leuka näkyy ja Juhalta hattu ja vähän päätä.
Sirkun mukaan Viveren laulu parantui kerta kerralta, mutta viimeisen keikan jälkeen oli jo väsymystä havaittavissa.

SenioriKulkuset aloittivat  Vaakahuoneella, jonne rankkasateessa oli aikamoinen siirtyminen.  Onneksi monella oli auto mukana, mutta pari urhoollista taittoi matkan polkupyörällä. Ravintolassa entinen kulkusbasso Seppo Hällfors oli kuuntelemassa, joten bloggaaja iski kameransa hänen käteensä ja niin saatiin mukavia kuvia laulavasta kuorosta.

Odottelua.  Varajohtajamme Marjatta laittaa nuotit järjestykseen, hän lauloi poikkeuksellisesti alttoa.







Vaakahuoneelta Samppalinnaan. Eteisessä odotettiin vuoroamme, mutta kun astuimme laulamaan oli yksi autolastillinen vielä tulematta. Toisen laulun jälkeen kaikki olivat paikalla. Kuorosta osallistui vajaat 30 laulajaa projektiin.


Marjatta Pääkkönen j Liisa Seppälä neuvottelevat vielä nuoteista.
Odottelua.

Riittra Siljamäki reippaili paikalle, Marjatta ja Hannu ja muut jo valmiina.


Lauloimme buffet-pöydän vieressä.

Oli jo niin kova nälkä ja energiavarastot ehtymässä, että pöydän antimet olisivat maistuneet.

Samppalinnasta oli lyhyt matka siirtyä Teatterisillan yli Marinaan. Sadetta, sadetta koko ajan.




Illan piti päättyä kaikkien kuorojen yhteiskaronkkaan Vaakahuoneella kello 22. Kaikki eivät kuitenkaan olleet enää jaksaneet tulla paikalle, mutta puolisen tusinaa kuoroa esitti siellä yhden laulun, jolloin toiset kuorot saivat pienet maistiaiset ohjelmistosta. Kiva juttu.


Tässä Naantalista tullut vieras Helianthus eli Auringonkukka latinaksi. Enemmän auringonkukkia kuin Viverellä omssa kuvassaan.
Viverellä oli jo puhti poissa tai aikainen herätys seuraavaan työpäivään ajoi laulajat kotiin, mutta SenioriKulkuset esittivät Ievan polkan.  Solistimme Seppo Haapakoski sai mikrofonin käteensä ja loisti tunnetulla taidollaan. Ansaitut aplodit kuorolle ja solistille.

Koko tapahtuman primus motor oli Resonuksen riveihin Helsingistä tullut Heli Kaisla.  Heli oli apulaisineen tehnyt suuren työn järjestelyissä ja tiedottamisessa. Ensin Vaakahuoneen isäntä Pentti-Oskari esitteli Helin ja kertoi ensimmäisestä yhteydenotosta kevättalvella. Lopuksi Resonus kukitti Helin ja Heli sai kaikilta ansaitut aplodit.  Mainittakoon että Vaakahuoneella oli saatavilla iltapala ja kuorolaulajat saivat 20 % alennusta hanajuomista.  Bloggaaja lähettää kaksi kiitosta.

Pentti-Oskari sanoi että tässä kaksi isovatsaista ja kiitti Heliä.
Pääjärjestelijä Heli Kaisla.

Tapahtuma oli raskas mutta antoisa. Toivottavasti ja luultavasti se uusitaan ensi kesänä. Silloin toivomme kaunista säätä, joka varmasti saa yleisön sankoin joukon liikkeelle niin Tuomiokirkon eteen kuin ravintoloihin.  Ja laulajat säilyvät kuivina. Kaikkihan me tiedämme, että kun jalat kastuvat niin kurkku ei toimi ja kun kurkku kastuu niin jalat eivät toimi.

perjantai 15. elokuuta 2014

Iskujoukko liikkeellä kuninkaan kanssa

Kulkuset laulaa Turun Linnassa Kuninkaan juhlassa elokuun lopulla. Eilen Taiteiden Yönä iskujoukko antoi hieman esimakua turkulaisille Gillesgårdenin pihassa.  Fiiniä hoviväkeä.


  


Kuningas Kustaa Eerikinpoika Vaasa eli Gustav Eriksson Vasa saapui paikalle ja hänen seurassaan kaksi everstiä, tutun näköisiä. Hän totesi että "vi", "me", kuten kuninkaat puhuivat olemme tulleet johtamaan sotaa ja kutsumme kaikki myös juhlaan Turun Linnaan.

Kuningas itse



Tuttuja everstejä

Kulkusten iskujoukko lauloi ja tanssijat tanssivat.   Paikalla olevat "tavalliset kulkuslaiset" totesimme että kovin oli tuttua, laulu oli Pullon kimppuun ranskaksi.  Siis ikiaikainen hitti.

 

 


Laulun jälkeen tanssijat johdattivat väen tanssiin ja yleisöä pyydettiin liittymään mukaan ketjuun.  Bloggaaja vastasi kieltävästi kutsuihin, mutta kun kuningas itse kävi määräämässä tanssiin, niin oli lopulta pakko suostua.  "Ja, Ers Majestät!"



Esityksen jälkeen oli tyytyväisiä laulajia. Säärikilpailun ylivoimaiseksi voittajaksi valitsin Ari Törmän.

Hovin säihkysääri


Pitää miettiä sitä Kuninkaan juhlaa.  Onhan se kallis, mutta varmaan hyvä tunnelma ja paljon nähtävää.