Kävin Viveren konsertissa
9.6.2016 Vanhalla Raatihuoneella. Todella vain kävin, sillä jouduin puolivälissä
lähtemään jotta ehtisin katsomaan jalkapallo-ottelua TPS-JJK. Hirveä ongelma,
olen sekä Viveren että Tepsin fani. TPS:n peleihin minulla on kausikortti, ei
vielä ainakaan Viveren konsertteihin.
Kulkusten puheenjohtaja
ja Viveren laulaja (ja paljon muuta) Harri Lindblom kulki joku vuosi sitten
t-paidassa jossa oli teksti Musiikki pelasti minut urheilulta. Minun mielestäni
molemmat ovat erittäin tärkeitä ja viihdyttäviä ja olen molempien suuri
fani. Ikävää kun tulee
päällekkäisyyksiä. Huomenna jalkapallon
EM-kisat alkavat Ranskassa ja joka ilta TV:ssä on pelejä. Onneksi kevätkauden kuoroharjoitukset ovat
nyt ohi!
Mutta itse konserttiin! Se
alkoi kolmella suomalaisella laululla. Kuultiin Liisa Matveisen Moment Musical, Juhani Komulaisen
Sade ja Ilkka Kuusiston Hiljainen ilta. Viimeksi mainittu jäi erikoisesti
mieleeni. Nautittavaa!
Englanninkielisessä
rytmikkäässä osuudessa kuultiin Charles
Trenet'n La Mer eli Beyond the Sea, Bobby Darinin aikanaan tunnetuksi tekemä.
Wikipedia tietää kertoa, että säveltäjän kuollessa vuonna 2001 oli laulusta tehty
jo yli 4000 levytystä. Vivere oli siis
hyvässä seurassa laulaessaan tätä kekseliästä sovitusta.
Antonio Carlos Jobim oli
yksi bossa novan luojista. Hän tuli 1960-luvulla
vahvasti musiikkimaailman tietoisuuteen. Hänen tuotannostaan kuultiin Wave, hänen
parhaiten menestyneen lp-levynsä nimikkolaulu vuodelta 1967.
Kuoron
naiset olivat vuorossa. Burt Bacharachin
ja Hal Davidin I Say a Little Prayer, Dionne Warwickin Billboardin lista numero
4 vuodelta 1967 sai naisilta hienon tulkinnan. Aviopari Felice ja Boudleaux Bryantin All I
Have to Do Is Dream on vuodelta 1958. Se oli Everly Brothersin megahitti, ainoa laulu
joka on ollut samanaikaisesti kaikkien Billboardin listojen ykkösenä. Kun tämä
"Ikuisten Veljesten" tulkinta on kovin tuttu, niin en saanut
oikein otetta naisten sinänsä siististä mutta hieman steriilistä esityksestä. Olisiko Arto Leinon kitarakomppi ollut tässä
paikallaan?
Arto Leinon kitaraa
kuultiin miesten laulussa Besame mucho. Tämä meksikolaisen Consuelo Velasquezin
sävellys oli ainakin nuoruudessani jokaisen tanssiorkesterin vakio-ohjelmistoa.
Miehiltä tämä Suutele minua paljon eli Pussaa mua pitkään kuten aikanaan
sanottiin oli hienosti esitetty pyyntö.
Tätä ennen oli vuorossa Aki Sirkesalon Kissanainen, jossa kuultiin pieni pätkä
Vaaleanpunaisen pantterin teemasta.
Tässä vaiheessa lähdin seuraavaan
paikkaan. Tangoa ja rokkia olisi ollut lopuksi tarjolla, joten yleisö, joka
palkitsi esitykset vahvoin aplodein, nautti ihan varmasti loppuun asti.
Konsertin juontajana
toimi Katariina Kärki-Susi, joka välillä tulkitsi vahvasti eläytyen aiheeseen
sopivia runoja.
Käsiohjelma oli kekseliäs,
ainakin minun ohjelmani oli liimattu Stockmann Premiére julkaisun ruokasivun päälle. Tosin siinä oli vain suolaista, mutta yhtyehän
tarjosi makeaa mahan täydeltä.
Lopuksi
anteeksipyyntö. Osallistuin yhteen
laulun muutaman sekunnin ajan kännykkämelodiallani. Oli käynyt unohdus. Kun
tällainen vanha pappa ja moni muukin käy jo hajamieliseksi, voisi olla hyvä
ajatus muistuttaa kännyköistä konsertin alussa. Olin tässä talvella teatterissa
ja siellä kehotettiin muistamaan, että esityksen jälkeen on taas laitettava
kännykkä päälle.
Konsertti jäi siis
kesken, mutta ei hirveästi harmittanut että joutui lähtemään. Kas TPS voitti vauhdikkaan pelin 5-1.