torstai 18. joulukuuta 2014

SenioriKulkuset lauloivat Pelastusarmeijan hyväksi

SenioriKulkuset harjoittelevat nykyään Pelastusarmeijan tiloissa Turussa. Siellä akustisesti hienossa salissa pidettiin 7.12 joulukonsertti, jonka tulot menivät Pelastusarmeijan Turun osaston toiminnan hyväksi. Konsertti onnistui taiteellisesti aivan erinomaisesti, yleisöä oli sali täynnä ja mikä hienointa, konsertin nettotuotto  hyväntekeväisyyteen oli 1 340 euroa.

 

tiistai 16. joulukuuta 2014

SenioriKulkuset päättivät vuoden

Kulkusten "Ison kuoron" vuosi päättyi jo lauantaina 13.12, mutta seniorit jaksoivat ahertaa hieman kauemmin. Tänään tiistaina 16.12 tehtiin kello 16.30 pieni lauluisku Hansaan eli käytiin laulamassa muutama joululaulu. Koko kuoro ei ollut joulukiireiltään ehtinyt paikalle. Tuntui, että laulut häviävät siellä jonnekin korkeuksiin, hälinääkin on näin ennen joulua ihan kotitarpeeksi, mutta kyllä kuulemma oli kuulunut ihan hyvin. Muutama ihminen pysähtyi kuuntelemaan ja tuttuja oli myös värvätty sinne, joten taputuksia tuli.  Hienoa!

Huomatkaa kuvissa laulajien lisäksi myös nimikyltti!





Hansasta harjoituksiin, harjoiteltiin kevätkonserttiin tulevia lauluja, kahdessa laulussa ihan ensimmäinen läpimeno ja aika kivasti meni. Välillä juotiin vuoden päätteeksi glögit ja syötiin piparkakkuja.

Vuosi on ollut kiireinen ja tuloksellinen, konserteissa on ollut mukavasti yleisöä ja Saksan-matkasta puhutaan vielä kauan.

Vuosi 2015 alkaa heti 4.1. Vanhalla Raatihuoneella konsertilla jolla lauletaan joulu ulos.  Joululaulut viimeistä kertaa tänä juhlakautena. Fiksut kuoron historiasta kiinnostuneet ovat tietysti jo huomanneet että Kulkuset täyttää sinä päivänä 97 vuotta. Siis oiva konserttipäivä, tervetuloa!

Lopuksi toivotan kaikille Kulkuslaulajille ja myös muille mahdollisille lukijoille oikein Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2015! Kun jouluista, lumista kuvaa kauniista Tuomiokirkostamme ei tänä vuonna ole saanut, niin päätin laittaa tähän viime vuonna kirkossa kuvatun jouluseimen. Se oli hieno ja veti yleisöä kirkkoon, itse jonotin hyvää kuvauspaikkaa kymmenisen minuuttia.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hieno joulukonsertti Sibeliusmuseossa

Kulkusten oma joulukonsertti oli tänä vuonna Sibeliusmuseossa Lucian-päivänä. Ei se Lucia muuten näkynyt konsertissa kuin siten, että kun neidon kruunajaiset olivat samanaikaisesti naapurissa Tuomiokirkossa, niin ei ollut helppoa löytää parkkipaikkaa. Olivathan Vanhalla Suurtorilla joulumarkkinatkin samanaikaisesti. Joulukaupunki Turussa tapahtuu!

Sali oli täynnä, nostivat sisään ylimääräisiä tuoleja.  Hyvä enne siis. Kuoro saapui paikalle laulaen, hyvä alku. Ensimmäisen laulun aikana käväisi mielessä, että on aika pieni kuoro, mutta sitten rupesi Viveren laulu kaikumaan salin takaa. Kun sitten kaikki olivat lavalla oli siellä oikein tiivistä. Kuoroon on tullut uusia laulajia.


Konsertti poikkesi keskivertokonsertista. Käsiohjelman kahdestatoista laulusta vain kolme laulettiin suomen kielellä ja niistäkin kaksi lauloi Non Troppo Bene. Minulle oli kaksi ihan uutta, mutta miellyttävää tuttavuutta espanjalainen Niño Dios d'amor herido ja kolumbialainen Velo que bonito.

Pienryhmät lauloivat järjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan, naisyhtye Ehkä, Vivere, Värssyn Väärtti ja Non Troppo Bene. Viimeksi mainittu on laskujeni mukaan 21-vuotias, Ehkä perustettin keväällä ennen Tallinnan-matkaa.

Värssyn Väärtti lauloi englanniksi Petteri Punakuonosta ja oli siellä Kuurapartakin joukossa.
Non Troppo Bene lauloi La Cumparsitan joulumietteitä. Tässä tunnelmallinen kuva jossa näkyy myös ympäristöä.
Minulta kysyttiin mistä pidin eniten.  Vastaan, että Koppången oli suosikkini. Todella kaunis ruotsalainen laulu, joka lienee aika vieras suomenkieliselle väestönosallemme. Laulu soi kauniisti ja istuu kaikesta päättäen hyvin kuorolle. Laulu päätti ohjelmaan merkityn osuuden konsertista.

Tämän jälkeen seurasi yllätys. Käsiohjelman takasivulle oli painettu jukeboksin kuva ja alle suuri määrä joululauluja. Näistä se joka sai "jukeboksin" eli kuoron johtajan heittämän joulupaketin kiinni sai valita laulun. 
 
Jukeboksi vielä kuoron uuden johtajan Heidi Gräsbeckin sylissä.  Uusi laulaja tulossa.
Boksi kulki sitten yleisössä ja kun neljä laulua oli laulettu ja kuunneltu rupesi kuorosta kuulumaan "Varpunen, varpunen". Niin sitten viimeisenä laulun kuultiin Heidi GräsbeckinTiina Syksyn säestämänä laulama Varpunen jouluaamuna. Upea esitys.

Varpunen jouluaamuna.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin Kulkusten laulavan syyskuussa aloittaneen uuden johtajan Heidi Gräsbeckin johdolla. Johtajan ja kuoron välillä tuntui "synkkaavan" hyvin ja kuoro seurasi hyvin johtajaa. Hedelmällinen yhteistyö on alkanut, onnea ja menestystä!

Kuoro kääntyi jukeboksin aikana aina poispäin, tässä kerrankin etupuolelta ja siis heti painoin laukaisijaa.

Konsertin jälkeen kokoonnuttiin epäviralliseen perhepotrettiin.



Joulujuhlassa

Joulukonsertista kiirehdittiin joulujuhlaan Karjalaisten talolle. Tuttu paikka, kuoro harjoitteli siellä muutaman vuoden ja on juhlinut siellä monta joulujuhlaa.  Sali on sopivan kokoinen ja jouluateria on jouluinen ja maittava. Eikä jää nälkä.

Ohjelma oli tuttu ja turvallinen. Ensin nostettiin glögimalja menneen vuoden kunniaksi ja kiitokseksi, sitten syötiin, jaettiin merkkejä, laulettiin, kuunneltiin kun muut lauloivat ja laulettiin taas kaikki yhdessä. Juomalaulut laulettiin äänissä Sekakuoroliiton juomalaulukirjasta Ota yks', jota tietysti kaikki eivät olleet huomanneet ottaa mukaansa. Ensi kerralla sitten... Jotkut laulut olivat jo tuttuja, jotkut menivät solffaamiseksi. Mutta kai kunnon kuorolaulaja sen taidon hallitsee?

Kuoromerkkejä jaettiin yksivuotismerkeistä  25-vuotismerkkeihin. Ja arvatkaa mitä? Suurin ryhmä oli 25-vuotismerkin saajat. Hyvä laulajia kaikki tyynni. Ja kuorolle tärkeitä henkilöitä.

Vanha tapa on että merkin saajan on esitettävä jotain. Kauan mukana olleet osasivat varautua, uusille se tuli ehkä yllätyksenä.  Jo nyt 15-merkin saajat Kata ja Siltasen Anneli olivat valmistaneet hauskan ketjun kuoron lauluista. Yksivuotismerkin saaneet Sirpa Vähäkylä-Ääri ja Janniina Patron esittivät pitkän harkinnan jälkeen  En etsi valtaa, loistoa niin että Sirpa samalla tulkitsi laulun viittomakielellä.

En etsi valtaa... päättyi juuri, kuvaaja oli myöhässä, ei saatu viittomia kuvan.

Sirkku, Elisa ja Tero lainasivat merkkinsä kiitoslauluun Juhan.  Maarit ja Kimmo olivat jo esittäneet oman kiitoslaulunsa.

Kuoron VIP-henkilöt -todella tärkeät - saivat kiitoksen ja pääsivät ryhmäkuvaan. Huomattakoon, että puheenjohtajan nuija siirtyi täällä Sirkulta Harrille. Terho Simola on korjannut sen, nyt se kestää vaikka olisi kuinka tiukkoja päätöksiä jotka Harri joutu nuijimaan pöytään.

Kuoron vipit

Joka juhlassa on yleensä joku leikki ja/tai kilpailu ja tietokilpailu on vanha perinne. Nyt lentoemännät Katariina Kärki-Susi ja Mari Schildt olivat yhdistäneet kaiken hienosti. Juhlijoiden joukko jaettiin kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä otettiin kaksi edustajaa. He muodostivat joulukuusen. Ryhmän muut vastasivat kysymyksiin, jotka kaikki käsittelivät kuoronjohtajien lausumia viimeisten noin 19 vuoden aikana ja sen tulkitsemista mitä kuoronjohtajat olivat oikein tarkoittaneeet. Oikeasta vastauksesta sai kuusen koristeen, joka ripustettiin ryhmän kuuseen. Lisäksi paras perustelu palkittiin koristeella, jopa silloin vaikka vastasi väärin.


Lentoemot.
Tässä kuusia ja emoja.

Voittajakuusi
Pirren ja Hannun kuusi olisi kai vaatinut kastamista

Kisa herätti paljon intohimoja ja välihuutoja. Voittajaksi tuli ryhmä johon kuului ainoastaan naisia. Selvä se että voittivat, tuomaritkin olivat molemmat naisia! Annetaan anteeksi, pääasia että oli hauskaa.

Pienryhmien esityksistä on mainittava, että Värssyt olivat hauskasti  sekoittaneet tuttuja lauluja yhteen ja Viveren naiset esittivät Merikannon Joululaulun täynnä joulupuuhia. Joku yritti kysyä miksi vain naiset touhusivat ja siivosivat. No, sanotaanhan vanhassa joululaulussakin "äidin hommat on niin kiireiset". Totta puhuen kyllä isät auttavat. Kunhan naiset vaan tarpeeksi komentavat.