torstai 18. joulukuuta 2014

SenioriKulkuset lauloivat Pelastusarmeijan hyväksi

SenioriKulkuset harjoittelevat nykyään Pelastusarmeijan tiloissa Turussa. Siellä akustisesti hienossa salissa pidettiin 7.12 joulukonsertti, jonka tulot menivät Pelastusarmeijan Turun osaston toiminnan hyväksi. Konsertti onnistui taiteellisesti aivan erinomaisesti, yleisöä oli sali täynnä ja mikä hienointa, konsertin nettotuotto  hyväntekeväisyyteen oli 1 340 euroa.

 

tiistai 16. joulukuuta 2014

SenioriKulkuset päättivät vuoden

Kulkusten "Ison kuoron" vuosi päättyi jo lauantaina 13.12, mutta seniorit jaksoivat ahertaa hieman kauemmin. Tänään tiistaina 16.12 tehtiin kello 16.30 pieni lauluisku Hansaan eli käytiin laulamassa muutama joululaulu. Koko kuoro ei ollut joulukiireiltään ehtinyt paikalle. Tuntui, että laulut häviävät siellä jonnekin korkeuksiin, hälinääkin on näin ennen joulua ihan kotitarpeeksi, mutta kyllä kuulemma oli kuulunut ihan hyvin. Muutama ihminen pysähtyi kuuntelemaan ja tuttuja oli myös värvätty sinne, joten taputuksia tuli.  Hienoa!

Huomatkaa kuvissa laulajien lisäksi myös nimikyltti!





Hansasta harjoituksiin, harjoiteltiin kevätkonserttiin tulevia lauluja, kahdessa laulussa ihan ensimmäinen läpimeno ja aika kivasti meni. Välillä juotiin vuoden päätteeksi glögit ja syötiin piparkakkuja.

Vuosi on ollut kiireinen ja tuloksellinen, konserteissa on ollut mukavasti yleisöä ja Saksan-matkasta puhutaan vielä kauan.

Vuosi 2015 alkaa heti 4.1. Vanhalla Raatihuoneella konsertilla jolla lauletaan joulu ulos.  Joululaulut viimeistä kertaa tänä juhlakautena. Fiksut kuoron historiasta kiinnostuneet ovat tietysti jo huomanneet että Kulkuset täyttää sinä päivänä 97 vuotta. Siis oiva konserttipäivä, tervetuloa!

Lopuksi toivotan kaikille Kulkuslaulajille ja myös muille mahdollisille lukijoille oikein Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2015! Kun jouluista, lumista kuvaa kauniista Tuomiokirkostamme ei tänä vuonna ole saanut, niin päätin laittaa tähän viime vuonna kirkossa kuvatun jouluseimen. Se oli hieno ja veti yleisöä kirkkoon, itse jonotin hyvää kuvauspaikkaa kymmenisen minuuttia.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hieno joulukonsertti Sibeliusmuseossa

Kulkusten oma joulukonsertti oli tänä vuonna Sibeliusmuseossa Lucian-päivänä. Ei se Lucia muuten näkynyt konsertissa kuin siten, että kun neidon kruunajaiset olivat samanaikaisesti naapurissa Tuomiokirkossa, niin ei ollut helppoa löytää parkkipaikkaa. Olivathan Vanhalla Suurtorilla joulumarkkinatkin samanaikaisesti. Joulukaupunki Turussa tapahtuu!

Sali oli täynnä, nostivat sisään ylimääräisiä tuoleja.  Hyvä enne siis. Kuoro saapui paikalle laulaen, hyvä alku. Ensimmäisen laulun aikana käväisi mielessä, että on aika pieni kuoro, mutta sitten rupesi Viveren laulu kaikumaan salin takaa. Kun sitten kaikki olivat lavalla oli siellä oikein tiivistä. Kuoroon on tullut uusia laulajia.


Konsertti poikkesi keskivertokonsertista. Käsiohjelman kahdestatoista laulusta vain kolme laulettiin suomen kielellä ja niistäkin kaksi lauloi Non Troppo Bene. Minulle oli kaksi ihan uutta, mutta miellyttävää tuttavuutta espanjalainen Niño Dios d'amor herido ja kolumbialainen Velo que bonito.

Pienryhmät lauloivat järjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan, naisyhtye Ehkä, Vivere, Värssyn Väärtti ja Non Troppo Bene. Viimeksi mainittu on laskujeni mukaan 21-vuotias, Ehkä perustettin keväällä ennen Tallinnan-matkaa.

Värssyn Väärtti lauloi englanniksi Petteri Punakuonosta ja oli siellä Kuurapartakin joukossa.
Non Troppo Bene lauloi La Cumparsitan joulumietteitä. Tässä tunnelmallinen kuva jossa näkyy myös ympäristöä.
Minulta kysyttiin mistä pidin eniten.  Vastaan, että Koppången oli suosikkini. Todella kaunis ruotsalainen laulu, joka lienee aika vieras suomenkieliselle väestönosallemme. Laulu soi kauniisti ja istuu kaikesta päättäen hyvin kuorolle. Laulu päätti ohjelmaan merkityn osuuden konsertista.

Tämän jälkeen seurasi yllätys. Käsiohjelman takasivulle oli painettu jukeboksin kuva ja alle suuri määrä joululauluja. Näistä se joka sai "jukeboksin" eli kuoron johtajan heittämän joulupaketin kiinni sai valita laulun. 
 
Jukeboksi vielä kuoron uuden johtajan Heidi Gräsbeckin sylissä.  Uusi laulaja tulossa.
Boksi kulki sitten yleisössä ja kun neljä laulua oli laulettu ja kuunneltu rupesi kuorosta kuulumaan "Varpunen, varpunen". Niin sitten viimeisenä laulun kuultiin Heidi GräsbeckinTiina Syksyn säestämänä laulama Varpunen jouluaamuna. Upea esitys.

Varpunen jouluaamuna.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin Kulkusten laulavan syyskuussa aloittaneen uuden johtajan Heidi Gräsbeckin johdolla. Johtajan ja kuoron välillä tuntui "synkkaavan" hyvin ja kuoro seurasi hyvin johtajaa. Hedelmällinen yhteistyö on alkanut, onnea ja menestystä!

Kuoro kääntyi jukeboksin aikana aina poispäin, tässä kerrankin etupuolelta ja siis heti painoin laukaisijaa.

Konsertin jälkeen kokoonnuttiin epäviralliseen perhepotrettiin.



Joulujuhlassa

Joulukonsertista kiirehdittiin joulujuhlaan Karjalaisten talolle. Tuttu paikka, kuoro harjoitteli siellä muutaman vuoden ja on juhlinut siellä monta joulujuhlaa.  Sali on sopivan kokoinen ja jouluateria on jouluinen ja maittava. Eikä jää nälkä.

Ohjelma oli tuttu ja turvallinen. Ensin nostettiin glögimalja menneen vuoden kunniaksi ja kiitokseksi, sitten syötiin, jaettiin merkkejä, laulettiin, kuunneltiin kun muut lauloivat ja laulettiin taas kaikki yhdessä. Juomalaulut laulettiin äänissä Sekakuoroliiton juomalaulukirjasta Ota yks', jota tietysti kaikki eivät olleet huomanneet ottaa mukaansa. Ensi kerralla sitten... Jotkut laulut olivat jo tuttuja, jotkut menivät solffaamiseksi. Mutta kai kunnon kuorolaulaja sen taidon hallitsee?

Kuoromerkkejä jaettiin yksivuotismerkeistä  25-vuotismerkkeihin. Ja arvatkaa mitä? Suurin ryhmä oli 25-vuotismerkin saajat. Hyvä laulajia kaikki tyynni. Ja kuorolle tärkeitä henkilöitä.

Vanha tapa on että merkin saajan on esitettävä jotain. Kauan mukana olleet osasivat varautua, uusille se tuli ehkä yllätyksenä.  Jo nyt 15-merkin saajat Kata ja Siltasen Anneli olivat valmistaneet hauskan ketjun kuoron lauluista. Yksivuotismerkin saaneet Sirpa Vähäkylä-Ääri ja Janniina Patron esittivät pitkän harkinnan jälkeen  En etsi valtaa, loistoa niin että Sirpa samalla tulkitsi laulun viittomakielellä.

En etsi valtaa... päättyi juuri, kuvaaja oli myöhässä, ei saatu viittomia kuvan.

Sirkku, Elisa ja Tero lainasivat merkkinsä kiitoslauluun Juhan.  Maarit ja Kimmo olivat jo esittäneet oman kiitoslaulunsa.

Kuoron VIP-henkilöt -todella tärkeät - saivat kiitoksen ja pääsivät ryhmäkuvaan. Huomattakoon, että puheenjohtajan nuija siirtyi täällä Sirkulta Harrille. Terho Simola on korjannut sen, nyt se kestää vaikka olisi kuinka tiukkoja päätöksiä jotka Harri joutu nuijimaan pöytään.

Kuoron vipit

Joka juhlassa on yleensä joku leikki ja/tai kilpailu ja tietokilpailu on vanha perinne. Nyt lentoemännät Katariina Kärki-Susi ja Mari Schildt olivat yhdistäneet kaiken hienosti. Juhlijoiden joukko jaettiin kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä otettiin kaksi edustajaa. He muodostivat joulukuusen. Ryhmän muut vastasivat kysymyksiin, jotka kaikki käsittelivät kuoronjohtajien lausumia viimeisten noin 19 vuoden aikana ja sen tulkitsemista mitä kuoronjohtajat olivat oikein tarkoittaneeet. Oikeasta vastauksesta sai kuusen koristeen, joka ripustettiin ryhmän kuuseen. Lisäksi paras perustelu palkittiin koristeella, jopa silloin vaikka vastasi väärin.


Lentoemot.
Tässä kuusia ja emoja.

Voittajakuusi
Pirren ja Hannun kuusi olisi kai vaatinut kastamista

Kisa herätti paljon intohimoja ja välihuutoja. Voittajaksi tuli ryhmä johon kuului ainoastaan naisia. Selvä se että voittivat, tuomaritkin olivat molemmat naisia! Annetaan anteeksi, pääasia että oli hauskaa.

Pienryhmien esityksistä on mainittava, että Värssyt olivat hauskasti  sekoittaneet tuttuja lauluja yhteen ja Viveren naiset esittivät Merikannon Joululaulun täynnä joulupuuhia. Joku yritti kysyä miksi vain naiset touhusivat ja siivosivat. No, sanotaanhan vanhassa joululaulussakin "äidin hommat on niin kiireiset". Totta puhuen kyllä isät auttavat. Kunhan naiset vaan tarpeeksi komentavat.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

SULASOLin piirissä puheenjohtajan vaihdos.

SULASOLin Varsinais-Suomen piirin syyskokouksessa 30.11. valittiin uusi puheenjohtaja. Katariina Kärki-Susi ei halunnut jatkaa tehtävässä ja hänen tilalleen valittiin Harri Lindblom. Harri on toiminut piirin puheenjohtajana 1990-luvulla.  Hänet tunnetaan entisenä SULASOLin puheenjohtajana sekä Sekakuoroliiton puheenjohtajana.  Hän on myös Turussa kesällä 2016 järjestettävän suuren Pohjoismaisen Nordklang-tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Varsinaista verkostoitumista, piiri on tiiviisti mukana järjestelyissä.
 
Tässä puheenjohtajan nuija luovutetaan uudelle puheenjohtajalle.
Katariina on toiminut seitsemän vuotta puheenjohtajana ja sitä ennen hän oli piirin sihteeri kuuden vuoden ajan. Hän on myös toiminut SULASOLin liittohallituksessa. Näistä ansioista hänet palkittiin piirin kultaisella kunniamerkillä.

Kultaisen kunniamerkin SULASOLin piirihallitus voi myöntää kunnianosoituksena henkilölle, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti piirin luottamus- tai muissa tehtävissä tai henkilölle, joka on aivan erityistä tunnustusta ansaitsevalla tavalla edistänyt piirin pyrkimyksiä. Päätöksen tulee olla yksimielinen. 

Piirihallitus piti Katariinalta salaa sähköpostikokouksen ja myönsi kunniamerkin. Oli koskettavaa kun se tuli Katariinalle täydellisenä yllätyksenä. Tämän jälkeen Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen vahvistettu kvartetti lauloi hänelle serenadin, laulu oli hyvin valittu, siinä ylistettiin sattuvasti Katariinaa.
 
Piirin varapuheenjohtaja Pekka Harmovaara on kiinnittämässä kunniamerkkiä ja piirin sihteerin Sirkku Viitanen-Vanamon kädessä on kunniakirja.
Kvartetti kaappasi Katariinan kuvaan.
Merkitty, merkki ja kunniakirja.  Kuvasta huomataan, että merkki tuli väärälle puolelle.
  Kiitoksia Katariinalle hyvästä työstä ja onnea ja menestystä Harrille! Mainittakoon samalla, että hallitukseen valittiin Kulkusista uudeksi kaksivuotiskaudeksi  Sirkku Viitanen-Vanamo ja Kimmo Stjärnstedt, jotka molemmat ovat aikaisemmin myös toimineet piirin puheenjohtajana.  Kokemusta siis löytyy. Ari Pikkarainen jatkaa Kimmon varamiehenä.

Vivere lauloi Ruskon kirkossa



Kävin Viveren joulukonsertissa Ruskon kirkossa eilen illalla eli 29.11.  Kaunis keskiaikainen harmaakivikirkko, joka luultavasti on rakennettu 1510-1530. Kirkko on selvästi pienempi kuin Katariinan tai Maarian kirkot, esitteen mukaan 22 metriä pitkä.

Ruskon kirkko
Tässä kirkko ennen konsertti, Hannu Aali oli ehtinyt paikalle tuossa vasemmalla.
Konsertin aluksi valot himmennettiin ja laulajat lauloivat kynttilät kädessä Ari Törmän laulusarjasta Unto us ensimmäisen osan. Olen muuten aikisemminkin todennut että tuon Arin laulusarjan neljännellä laululla Good news on selvää hittipotentiaalia. Siis pidän siitä.


Muut laulut laulettiin sitten normaalivalaistuksessa. Hienoa käsiohjelmaa ei olisi muuten oikein nähnyt lukea, varsinkin kun konsertissa oli yhteislauluja joiden sanat oli painettu ohjelmaan.


Konsertin alkupuolella oli monelle tuntemattomia ja ulkomaalaisia lauluja, hankalan tuntuisia. Toisella puoliskolla kuultiin tuttuja joululauluja.



Konserttia rytmittivät välillä lauletut yhteislaulut. Ensimmäinen oli Tulkoon Joulu, Pekka Simojoen säveltämä laulu, jota tietysti lauloin innolla.  Sanotaanhan kertosäkeessä "Joulu on taas, kulkuset soi".  Niinhän ne tekevät, myös ja varsinkin isolla alkukirjaimella.
 
Yhteislauluja johti pieni ryhmä esilaulajia. Arto Leino säesti taitavasti kitaralla. Ei mahtunut kuvaan.

  Mielestäni oli tunnelmallinen ja nautittava joulukonsertti.

Tässä Vivere konsertin jälkeen.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Harri valittiin puheenjohtajaksi

Kulkusten syyskokous pidettiin Turun Kristillisellä Opistolla tiistaina 25.11.2014.  Taisi olla uusi ennätys läsnäolijoiden määrässä, huone oli aivan täynnä. Sitä ennen juotiin kahvit, sekä Kulkuset että SenioriKulkuset olivat jo harjoitelleet aikaisemmin sinä iltana. Kokous sujui juohevasti, puheenjohtajana toimi Sirkku Viitanen-Vanamo ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Katariina Kärki-Susi.

Yhdistys sai uusvanhan puheenjohtajan.  Harri Lindblom valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi. Sirkku Viitanen-Vanamo  on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2009 ja kun hänen kautensa päättyy vuoden vaihtuessa hän on siis ollut kuusi vuotta puheenjohtajana.  Harri oli puheenjohtajana 19 vuotta alkaen vuonna 1990, joten hänellä on vankka kokemus tästä toimesta. Harri on ollut myös neljä vuotta SULASOLin puheenjohtaja, sekä Sekakuoroliiton puheenjohtajana, joten häntä voidaankin sanoa varsinaiseksi järjestöjyräksi.

Eri valinnat sujuivat sopuisasti ja saatiin taas uusia ja nuorempia voimia mukaan.  Hieno juttu. Uutta ja hienoa on myös se, että tulo- ja menoarvio oli laadittu yhdistykselle niin, että Kulkuset ja SenioriKulkuset näkyvät erikseen. Kirjanpito tullaan pitämään tästä lähtien näin.

Ensi vuoden toiminnassa palataan hieman takaisin vanhaan, on suunniteltu yhteistä joulukonserttia. Molemmilla kuoroilla on tiedossa paljon esiintymisiä. Kulkusten osallistuminen Nordic Baltic Choral Festivaliin Riiassa elokuussa ratkeaa ensi vuoden puolella.

Istuva puheenjohtaja Sirkku seisoo kuvassa ja työntää nuijaa uuden puheenjohtajan Harrin nenään. Näinkö vallan kuuluu vaihtua, ei Katainen työntänyt nuijaa Stubbin nenään.  Stubb olisi ottanut siitä selfien.
 
Kiitoksia Sirkulle hyvästä työstä ja onnea ja menestystä Harrille Kulkusten johdossa.







tiistai 30. syyskuuta 2014

In Deutschland

SenioriKulkuset konsertoivat keväällä 2009 Berliinissä. Nyt kuoro teki erittäin onnistuneen konserttimatkan Dortmundiin ja Waltropiin 25-29.9. Yksimielinen käsitys oli, että Seppo Räty oli pahasti väärässä. No, ehkä muutama ei voinut olla samaa mieltä kun ei tiennyt mitä Seppo oli sanonut...

Maailmaa nähtiin taas jonkin verran. Bussilla Tku-Hki-Vantaa, Finskillä Düsseldorfiin, bussilla sieltä Dortmundiin. Kun vielä toinen matkakohde oli  Waltrop noin 20 kilometrin päässä, niin kilometrejä kertyi.

Pari ensimmäistä päivää oli harmaan pilvinen sää, mutta sen jälkeen aurinko ja noin 20 asteen lämpö hellivät meitä.  Meitä helli myös aivan upea majoitus, NH Hotel Dortmund on neljän tähden hotelli aseman vieressä ja 5-10 minuutin kävelymatkan päässä keskustan ravintoloista ja kaupoista. Aamiainen oli upea ja monipuolinen ja ajatelkaa, kaikilla oli sviitti!

Olohuoneessa oli jopa baaritiski.

Hotelli peilaantuu vastapäiseen taloon.

Ensimmäisenä iltana porukka hajautui kuka minnekin etsimään ravintolaa.

Kuorolaisia hotellin edessä lähdössä ruoka etsimään.

Se ryhmä, jossa minä olin, löysi mielenkiintoisen Vapiano-ravintolan.  Kun tultiin sisään kassa antoi kortin. Siihen korttiin ladattiin kaikki ruokamme ja juomamme elektronisesti ja kassa näki siitä pois lähtisssä mikä laskun suuruus oli.  Juomat ja ruoat haettiin itse eri paikoista.  Ruoka valmistettiin avokeittiössä odottaessamme silmiemme edessä.  Maukasta italialaista ruokaa.
 

Eeva-Liisalle maistuu
Tässä bloggaajan annos, alkupalat jo syöty.
Jos tämä olisikaan löytynyt ennenkuin spagettia meni villapaidalle.

Kävelykatu oli illalla hiljainen.
Seuraavana päivänä eli perjantaina oli aikaa shoppailla. Hauskaa miten kaupungilla yllättäen tapasi kuoromme laulajia. Silloin oli mukavaa pistäytyä kahvilla.  Esimerkiksi kahvilla.
 
Terhon matkalaukku meni rikki koneessa, ehkä Ulla vaan halusi uuden?

Tuttuja tuli vastaan.
Piti ostaa hedelmiä välipalaksi.
Lähdimme Waltropiin iltapäivällä. Bussi oli vain tunnin myöhässä, mutta tasan tunnin osoituksena saksalaisesta järjestelmällisyydestä. Odotellessa ehdittiin ottaa ryhmäkuva, Turun tienoo-lehti matkustaa maailmalla.
 
Turun Tienoo mukana.

Matkan ideoinut ja yhteyshenkilönä ja tulkkina toiminut Christine ja hänen bassomiehensä Matti Tamminen.
Siellä isäntäkuoromme, roomalaiskatolisen kirkkokuoron Chorgemeinschaft St. Marien edustajat olivat vastassa oppaan kanssa. Kävelyretki päättyi 1000 vuotta vanhaan Pietarinkirkkoon eli St. Peterskirche. Siellä lauloimme Suomalaisen rukouksen, akustiikka oli hieno. Sattumalta paikalla ollut kanttori soitti meille urkuimprovisaation. Hieno elämys!

Vastaanottajat ja Heikki etualalla. Opas keskellä.


Paikallinen originelli herra sai patsaan.

St. Peters
1000 vuotta vanha kirkko on vaikuttava. 

Vanhan kastemaljan ympärillä 

Veikko ja muut kuuntelevat kanttorin urkuimprovisaatiota.



 
Tällä pyörällä nostettiin ja laskettiin vaijeri kaivokseen.
Matka jatkui bussilla teollisuusmuseoon.  Hiilikaivos on suljettu noin 35 vuotta sitten, mutta entinen pomo esitteli hyvin perusteellisesti meille miten vuonna 1906 avatun kaivoksen sen ajan huipputeknologiaa edustanut kaksoistandemhöyrykuljetinkone toimi.  Sillä laskettiin miehet kaivoskuiluun ja tuotiin hiilet ylös. Tottakai miehetkin nostettiin työvuoron päätyttyä ylös. Vaarallista ja likaista työtä, eikä kaivoksen käytävissä kuulemma mahtunut edes kävelemään suorassa. Opittiin myös että der Steiger oli esimies eli työnjohtaja. Muistakaa se kun luette blogia eteenpäin.


Museosta käveltiin pienen metsän läpi seurakuntasaliin. Tarkoitus oli ollut vierailla paikallisessa viinatehtaassa, mutta se oli silloin suljettu, joten seurakuntasalissa oli aivan mahtava tarjoilu.  Oli snapseja, olutta, currywurstia, schnitzeliä, salaatteja, mahtava jälkiruokapöytä.   Tietysti myös alkoholittomia juomia. Tunnelma nousi, pidettiin puheita, annettiin lahjoja, laulettiin yhdessä ja erikseen. Seurakunnan kirkkoherra oli myös mukana. Hieman vapaampaa kuin Suomessa.

 
Prosit! Paikallisella snapsilla.

Lauantaina oli koko Ruhrin alueella Sing, Day of Song-tapahtuma. Kaikkialla laulettiin kello 12.10 eli kirkonkellojen soiton tauottua samat neljä laulua. Dortmundissa se tapahtui Friedensplatzilla Raatihuoneen lähellä. Isoon kuoroon oli ilmoittautunut 638 laulajaa meidät mukaan lukien. Meille oli lähetetty nuottikirjat etukäteen ja olimme myös harjoitelleet. Youtube auttoi myös laulujen oppimisessa. Ensimmäisenä lauluna oli Glück auf, glück auf, der Steiger kommt. Tunnettu laulu sielläpäin Saksaa. Kaivosmiesten laulu.

Lähdössä
Laulajat kokoontuvat
 Ennen lauluja paikallisradio haastatteli puheenjohtaja Sinikkaa ja kuoronjohtaja Arjaa.  Mainio yhteyshenkilömme Christine Tamminen toimi tulkkina. He saivat myös laulaa näytiksi ensimmäisen säkeistön tuosta laulusta.  Hyvin kelpasi ja kansa taputti.

Radiolähetys menossa.
Kun laulut oli laulettu lauloimme vielä pari suomalaista laulua aukiolla ja sitten hajaannuimme omille teillemme.

Taustalla Vanha Raatihuone
 
Turun Tienoo oli taas mukana
Coca-Colaa tarvittiin laulun jälkeen
Marre, Marjatta, Riitta ja Marja samassa pöydässä

Toinen toistaan tukien
 Kello 17 oli Raatihuoneen aulassa konserttigaala jossa kuusi kuoroa esiintyi. Me olimme mukana neljällä omalla laululla. Lehtitietojen mukaan oli 200 kuulijaa yleisössä.


Kattokupoli,15 metriä korkealla
Hieno barbershop-yhtye, mukavaa koreografiaa.
Yleisönsuosio oli valtava.  Varsinkin Vanha linna sai mahtavat suosionosoitukset. Erään lauluhtyeen johtaja (miesten mieleen) tuli kysymään Arjalta miten sellaisen soundin saa kuoroon.  Seuraavana päivänä oli sanomalehdessä kuva jossa viisi sopraanoa ja neljä bassoa näkyi ja kerrottiin miten kuoro ihastutti yleisön kotimaansa lauluilla.

Mainittakoon, että ohjelmatiedoissa ja kuulutuksissa me olimme Senoikulkuset ja johtaja oli Frau Arja Lili.

Ja taas piti hajaantua ruokaa etsimään. "Meidän ryhmämme" kävi vaihtamassa vaatteita hotellissa ja illasti turkkilaisessa Sultan-ravintolassa. Se oli edullinen ja pidimme siitä, matkaa oli vain korttelin verran hotellista.



Poikaporukassa, Päivistä ja Ullastakin tehtiin Pekka ja Unto.
Sunnuntaina taas bussilla Waltropiin. Tässä lähtötunnelmia.






Konserttimme oli entisessä sairaalan kappelissa, josta on tehty Kulturforum Kapelle-niminen sali. Kulttuuriteko. Tiiligotiikkaa, rakennettu vuonna 1898, restauroitu kulttuurikäyttöön kymmenisen vuotta sitten.  Saliin mahtuu 120, kun isäntäkuoro nousi penkeistä laulamaan kanssamme jäi vielä 40 kuulijaa istumaan.


Kulturforum Kapelle
 

Pyhä Laurentius

Rikas Fräulein, Neiti -huom! oli lahjoittanut sairaalan ja kappelin ja lastentarhan ja muuta, myös maat joissa ne olivat.
Taiteellinen johtajisto
Konsertti onnistui erinomaisesti.  Tunnin harjoituksissa ennen konserttia Arja piiskasi sopivasti kuoroa. Sen huomasi. Onnistunut lopputulos syntyy kovalla työllä. Christine juonsi ja lauloimme myös kaksi yhteistä laulua saksalaisten kanssa. Kun kävelin kesäillalla ja Ein Haus von Glorie schauet. Konsertin jälkeen joimme yhdessä kuoromme tarjoamat kahvit.  Yleisö oli juonut jo väliajalla.

 
 
Copyright  Waltroper Zeitung. Kirjoittivat paljon konsertistamme ja vierailustamme.
Kuoron puheenjohtaja Torsten Stern, vaimonsa Silvia ja meidän Mattimme.
Arja saksalaisten kanssa.  Torsten oli siellä mies kaiken takana.
Bussi vei meidät sitten takaisin Dortmundiin ja söimme yhteisen illallisen.

Tarjolla oli myös schnitzeliä.
 Loppukiitokset ja loppulaulut vielä ja hotelliin.
 




 Osa meni nukkumaan, osa sai istua omien eväiden kanssa ruokasalissa viettämässä iltaa. Baari oli suljettu sunnuntaina.

Joka aamu kello 9 oli aamumiitinki, jossa informoitiin päivän ohjelmasta. Joka ilta oli baarissa myös osalla iltamiitinki...  Siellä oli loistava akustiikka, huone oli korkea ja saimme vapaasti laulaa siellä, kerran olimme jopa ainoat asiakkaat.




Viimeisenä aamupäivänä ehti vielä shoppailuun ja muuhun.

Heikki Suominen odotti...
...kun vaimo Leena pohti Arjan kanssa tavaratalon edessä.
Teline ketjuaaseille ja ylöspäin näyttää nuoli lukurotille. Drahtesel on polkupyörän leikillinen nimi. (Draht=metallilanka, vaijeri).
Historioitsija Stjärnstedt löysi matkamuistoksi historiallista luettavaa.
 Moni ihmetteli kaupungilla näkyviä sarvikuonoja. Ovat vähän kuin hylkeet olivat Turussa. Sponsorit ostivat ja saivat nimensä nihin. Ehkä Kulttuuripääkaupungin ihmiset kävivät Dortmundissa vakoilemassa?
 
Sarvikuono Kaufhofin Galerian edessä.
Silja ja Siljamäki aamiaisella viimeisenä aamuna.
Saksa on siis hieno maa.  Pieni miinus: Seppo ja Jussi olivat kyllä hieman pettyneitä, he olivat jääneet kaksi kertaa jo ilman vaniljajäätelöannosta lämpimän vadelmahillon kanssa ja nyt oli tarkoitus syödä se viimeisen illallisen jälkeen. Ravintolan yksi pakastin oli mennyt rikki ja tilalle tuli suklaajäätelöä.  Katsokaa Sepon ilmettä.

Ei ole vaniljajäätelöä!
Neljässä vuorokaudessa ehtii tottua Saksan hintatasoon.  Kun tulimme takaisin Suomeen ajattelin ostaa lentokentän kioskista pienen mineraalivesipullon kotimatkaa varten. Hinta oli 2,50 euroa. Dortmundissa samanlainen pullo maksoi 0.70 euroa. Jäi siis ostamatta!

Nyt pitää perustaaa nopeasti matkatoimikunta joka suunnittelee uutta matkaa 2-3:n vuoden sisällä!

(Valokuvat K. Stj ja Waltropin konserttikuvat Peter Rudolf)