lauantai 28. toukokuuta 2011

Kohti kilpailua

SPK on ohi mutta seuraava kilpailu jo nurkan takana.

Tahti kiristyy H-hetken lähestyessä. Pian harjoittelemme jo pari kertaa viikossa. Vaan mitäpä emme tekisi Sadun eteen. Tai itsemme :)

torstai 12. toukokuuta 2011

Lisää kuvia kevätlaulajaisista



Seniorikulkusten kevätlaulajaiset tiistaina 3.5.2011 onnistuivat siis mainiosti, kuten blogisssa on aikaisemmin kerrottu. Tässä vielä muuta lisäkuva tapahtumasta. Kuten kuvista näkyy, niin ei käytetty virallista kuoropukua, vaan olimme epävirallisemmissa merkeissä liikkeellä.



Sillä aikaa kun kuoro piti taukoa oli siis sooloja, duetto, pienryhmiä esiinty-mässä. Tässä kuvassa Veikko Nikander ja Eino Risku laulavat Arjan sovittamaa Kauko Käyhkön laulua Satu. Heidän takanaan enkelikuoro.


Osa naisista esitti oman kolmiäänisen näkemyksensä tunnetusta Elviksen hitistä Love Me Tender.


















Arja esitti Mikko Perkoilan laulelman Liftari ja lehmä.


Kuoron kansanlaulusikermän solisteina toimivat Tero Elomaa, pimpparauta ja Marja Tuohimaa, lausunta.





torstai 5. toukokuuta 2011

Laulaen kesää kohti


Seniorikulkusten kevätkonsertti järjestettiin ti 3.5.2011 teemalla "Laulaen kesää kohti" Taimi II:n huoneistossa . Tämä oli ensimmäinen virallinen konsertti uuden johtajamme Arja Lylyn johdolla.



Ensin tarjoiltiin simaa ja leivonnaisia ja kuoro avasi salissa sillä aikaa ääniä. Kun yleisö oli asettunut paikoilleen kuoro tuli sisään laulaen vapun jälkitunnelmiin sopivaa laulua Murheisna miestä... ja yleisö lauloi mukana kun oli "Rullaati rullaan" vuoro. Laulettiin, koska johtajamme Arja oli etukäteen sanonut, että onko tylsempää kuin katsoa kun kuoro marssii sisään, marssii ulos, marssii sisään...

Ohjelmistossa oli kevät- ja kesälauluja ja niinpä laulettiin tietysti luonnosta, rakkaudesta, nuoruudesta, juomalaulukin liittyi illan teemaan. Kansanlaulusikermä toteutettiin Tero Elomaan säestäessä pimpparaudalla.












Serenadeja kuultiin myös naisille, niin kuoron kuin Seppo Haapakosken toimesta.

Välillä yleisökin pääsi ääneen. Kuoron välillä hieman huilaillessa kuultiin sooloja ja pienryhmien esityksiä. Kuorosssa löytyy monipuolisesti kykyjä.





Tässä uusi kuorolaisemme Merja Heinonen laulamassa duettona Arjan kanssa Arjan säveltämää laulua.

Kuoronjohtajamme analyysi illasta:

"Keväinen konserttimme onnistui odotusten mukaisesti. Lukemattomat kädet olivat tehneet työtä käytännön järjestelyissä etukäteen ja jälkikäteen. Vaikka aikaa oli tosi niukasti ennen ohjelman alkua, niin kaikki sujui ja päästiin alkamaan ihan aikataulussa.

Akustisesti tila oli ihan toimiva, pieni jälkikaiku mausti laulua. Yleisöön oli lähikontakti ja kuulijoiden reagoiminen heijastui kuoroon ja välittyi minulle vaikka selin olinkin. Konsertin jälkeen useat, minulle ihan vieraat kuulijat piirittivät niin, etten päässyt edes kuoroa kiittelemään.

Mielestäni kuoro voi laittaa "sulan hattuun", konsertista lähti hyväntuulista yleisöä ja iloisia kuorolaisia. Ainahan tekevälle sattuu ja pikku epävarmuuksia esiintyi, mutta iloinen, me-henkeä pursuava esitys peittää alleen sellaiset asiat. Ei siellä varmaan kelloa katseltu ja huokailtu että "voi kun loppuisi jo!"

Kiitos kukista! Symbolisesti ne ojennettiin minulle mutta ne kuuluvat koko kuorolle!"

Sali oli tällaiselle kevyelle keväiselle konsertille juuri sopivan kokoinen, yleisö oli ihan kuorossa kiinni. Vai pitäisikö sanoa että kuoro oli yleisön lähietäisyydellä? Pienimuotoinen tilaisuus ja intiimi tunnelma kuitenkin. Toivoa sopii, että salin melkein täyttänyt yleisö viihtyi yhtä hyvin kuin laulajat. Hyvä alku uuden johtajan kanssa, kuorossa on myös kymmenen uutta laulajaa rikastuttamassa kuoron sointia.

Kuvissa Veikko Kokon näkemyksiä, hän kuvasi meitä yleisön joukosta.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Blogiyllätys

Nyt sattui bloggerille kumma tapaus. Kirjoitukset "Semifinaali lähellä.." ja "Enää yksi..." olivat jääneet ns. luonnoksiksi. Klikkasin ne julkaistaviksi ja ohjelma heitti ne 1.5. päivälle, vaikka ne oli kirjoitettu huhtikuussa. En vissiin oikein tajua tätä ohjelmaa.. Sorry.

Semifinaali lähellä

Onpa ollut kolme viikkoa vain laulua ja tulkintaa. Ari teki taas hienon sovituksen jota on muokattu kuoron suuhun sopivaksi

Enää yksi yö semifinaaliin

Enää yksi yö semifinaaliin. Mahtava kolmeviikkoinen on takana kohta. Yksi harjoitus jäljellä ja sitten mennään. Harjoituskausi on ollut mahtava. Kiitos kaikille sitoutumisesta tähän mennessä, kuoro on mennyt harppauksittain eteenpäin. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu, finaaliin on halu.

Kilpailukappale on lähes täydellisessä kuosissa. Enää tarvitaan antaumuksellinen esitys lauantaina, sydämellä

Kuoroloma

Olen ollut Sekakuoro Kulkuset ry:n jäsen kohtapuoliin 10 v. Ja nyt ensi kerran lomalla kuorosta. Aika merkillinen tunne. Joka tiistai on vapaapäivä. Ensin tuntui tyhjältä: no mitä tänään teen. Pian alkoi tuntua ihanalta: koko viikko vain itselle! Mutta mielenkiitoista silti, oman kuoron samoin kuin muidenkin kuorojen tapahtumia on ihan pakko seurata.

William ja Kate saivat sitten toisensa. Korvaani jäivät soimaan Westminster Abbyn kuoron huikeat esitykset. Kuinka taitavasti pojat ja miehet osasivat muodostaa yhtenäisesti soivan kuoron, kuinka kiinteästi he seurasivat johtajansa merkkejä. Esityksen päätyttyä ajattelin, että seremonia olisi ilman kuoro ollut - anteeksi vaan Will ja Kate - tylsä. Positiivista oli myös se, että hääkansa lauloi.

Tämmöstä kuoroloma sitten on. Ei kuorosta pääse irti. Täytynee hyväksyä: syntymävika.