sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Päiviö Kankaalta uusi kirja


SenioriKulkusten monivuotinen entinen johtaja Päiviö Kangas on paitsi musiikkimies myös kirjailija. Häneltä on nyt julkaistu kokoelma kertomuksia kalastuksen maailmasta. "Kalavetten vietävänä" sisältää lyhyitä kertomuksia tai novelleja - sattumuksia kalastusmatkojen aikana.
Uusi kirja on vetänyt suun messingille.  Ei ihme!
Tässä uunituore kirja. Kansikuva on myös Päiviön ottama.


Päiviö kertoi, että kaikki tarinat ovat todellisuusperäisiä. Tosin, hän lisäsi, kirjailijalla on laillinen oikeus "valehdella".  Tämä tarkoittaa sitä, että Päiviö on muokannut joitakin tarinoita aika perusteellisesti.  Henkilöt eivät esiinny omilla nimillään, tosin taitaa olla pari poikkeusta säännöstä.  Monet voivat kyllä tunnistaa tapahtuman ja itsensä, tosin joku lienee jo siirtynyt heittämään virveliä taivaallisille apajille.

Päiviö kertoi harrastaneensa kalastusta jo vuodesta 1958, mutta kirjan tarinat perustuvat tapahtumiin vuodesta 1982 eteenpäin. Tätä teosta Päiviö kertoi kirjoittaneensa noin kaksi vuotta, kustannustoimittajan kanssa tehdään yhteistyötä ja muokataan tekstiä. Parannetaan, dramatisoidaan, romantisoidaan.

Kipinä kirjoittamiseen on Päiviölle syntynyt kun hänet palkittiin opettajainvalmistuslaitoksen kirjoituskilpailussa. Kun Ilmari Turja julkaisi kaksi kirjoitusta sittemmin lopetetussa Uudessa Kuvalehdessä niin syntyi oikein intohimo kirjoittamiseen. Päiviön ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1975 ja sen jälkeen on tullut puolisen tusinaa ja 2000-luvulla myös kaksi radiokuunnelmaa. Hän toimii vuosittain Eränkävijä-lehden kirjoituskilpailun tuomarina.
 
Kirjailija kirjoittaa omistuskirjoitusta.  Kiitos tekijänkappaleesta!

Bloggaaja on nyt lukenut vajaat 100 sivua ja vielä on noin 130 jäljellä.  Kirjaa lukee mielenkiinnolla, tarinat ovat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja. Vaikka en ole kalaihmisiä, en kalasta enkä syö kalaa, niin kirjan kautta voi hyvin eläytyä kalamatkoihin. Luonto ja ympäristö ja myös ihmiset on hyvin kuvattu. On jokien pärskettä ja jylhiä tuntureita. Hyttyset purevat ja kala syö tai ei syö. Uusia sanojakin olen oppinut, tällainen lantalainen ei  todella ilman googlaamista tiennyt esimerkiksi mikä on lompolo.


Lopuksi vielä minua kirjassa huvittanut yksityiskohta. Kun tehtiin kalastusmatkalla sinunkauppoja, kuppia ottaen tietysti, niin sveitsiläismies sanoi: "Ich bin Wolfgang, aber nicht Mozart"!

SenioriKulkusten joulujuhla

Seniorit  pitivät oman joulujuhlan 15.1 kun joulun ja kahden peräkkäisen konsertin kiireet olivat ohi. Paikkana oli Kahvila-Ravintola Navetta Raunistulassa. Tunnelmallinen tiiliseinäinen huoneisto, joka on saneerattu vanhaan Konsan tilan navettaan. Epäselväksi jäi oliko tämä viime vuoien viimeinen joulujuhla vai tänän vuoden ensimmäinen.
Ruokaa, juomaa, lämmintä yhdessäoloa. Kuorosta vetäytyneet leidit kävivät tervehtimässä, tarjoamassa yllätyksen sekä kertomassa vanhoja ja uusia kuulumisia.

Illan ohjelmaan kuului tietysti myös muistamisia, oli pari kilpailuakin ja totta kai laulettiin. 

"Vanhat rouvat". Maila Solakivi kertoo seniorikuoron perustamisesta.
Puheenjohtajalla on puheenvuoro.

Eeva-Liisa sai kiitoksia pukutoimikunnan jäsenenä. Töitä oli ponchojen hankkimisessa.

Isäntä Tero avaa ja sulkee koulun portin ja ovet.

Matti Tamminen toi cd:n jossa oli Tuomiokirkossa Itsenäisyyspäivänä laulamamme laulut.

Hilkka ja Veikko näyttivät myös viihtyvän.
  Illan aikana kuultiin myös maailman kantaesitys, Arja Lylyn ja Seppo Haapakosken esittämä Arja Lylyn säveltämä ja kuoron isännän Tero Elomaan vaimon Irmelin sanoittama balladi Eva Falckista. Falck toimi Turussa Ruotsin vallan viimeisinä vuosina ravintolan ja hotellin pitäjänä. Tero kertoi ensin historiallisesta taustasta.

Balladissa on Sepon soittama välisoitto.
Tonttutanssi kuuluu jokaisen perinteisen joulujuhlan ohjelmaan.
Vaikka oli yhteisesti laulettu Kohta sulaa lumi ja jää, niin ulkona oli satanut juhlan aikana reippaasti lunta. Laulut eivät aina käy toteen. Tosin joulujuhlassa vuonna 2003 kävi kun Värssyt lauloivat konsertissa Let it snow ja illan aikana lunta tuli runsaasti.

maanantai 7. tammikuuta 2013

SenioriKulkusten Loppiaiskonsertti

SenioriKulkuset olivat päättäneet laulaa joulun pois Loppiaisena. Konsertti Vanhan Raatihuoneen juhlasalissa oli niin suosittu, että väkeä jäi ovien ulkopuolelle.

Kuoro kokoontui kaksi tuntia ennen konserttia avaamaan ääniä ja keskittymään. Muutama laulu käytiin läpi,  useimmista vain hieman alkua. 

Tässä harjoitellaan Panis Angelicusta
 Yleisöä rupesi tulemaan jo hyvissä ajoin paikalle, joten tiernapojat lähtivät ullakolle pukeutumaan ja piileskelemään yleisöltä. Tarina kertoo, että sinä aikana käytiin onnistuneita neuvotteluja lisäpaikoista ja siksi konsertti myöhästyikin muutaman minuutin.
Tiernapojat eli tiernasedät vasemmalta Ilkka Lindroos, Kimmo Stjärnstedt, Terho Simola ja Seppo Haapakoski.
Itse konsertti alkoi Tiernapoikien esityksellä. Knihti Terho tuli saliin ja pahoitteli, että kuoro oli jo ehtinyt paikalle vaikka tiernapoikien oli tarkoitus laulaa. Saatiin lupa tulla ja niin marssittiin saliin. Itse esitys toteutettiin niin, että tiernapojat näyttelivät Turun murteella. "Kui sää muute olet noi musta? - Ai mää vai?" Kuoro lauloi yhteiset numerot.




Haapakosken Sepon lauluäänen oli tulehdus vienyt ja Terho lauloi hänen laulunsa, Seppo kyllä näytteli Herodeksen osan. Seppo toimi myös konsertin ansiokkaana juontajana.

Kuoronjohtaja Arja lauloi Linnan tontusta kitaran säestyksellä ja sitten naiset lauloivat Panis Angelicuksen. Merja Heinonen sai näin tulikasteena kuoromme johtajana ja selvisi todella hyvin.Tiernapojat vaihtoivat sillä aikaa vaatteita. (Ei kuitenkaan keskenään.)





Joululaulunumeroiden jälkeen laulettiin Piae Cantiones-sävelmä Jucundare jugiter ja siihen keskiaikaiseen musiikkiin sopiva Teinien laulu, jonka miehet esittivät ja jonka bloggaaja oli tehnyt keskiaikaiseen sävyyn saatuaan inspiraation kesän Keskiajan markkinoilla. Kuorommehan harjoittelee Katedraalikoulussa, Raatihuoneen naapurissa. Teinit olivat vanhan Katedraalikoulun oppilaita.

Yhteislauluna lauletun joikun jälkeen kuoro esitti kolme joikua kokoelmasta Neljän tuulen tiellä, jotka Timo Leskelä on sovittanut. Saamen neito oli kaikille uusi tuttavuus, mutta Lemmenjoella ja Juokse kellokas kuuluivat Kuopion laulu- ja soittojuhlien yhteisiin numeroihin.  Timo Leskelä kuoli lokakuussa, joten nämä laulut toimivat myös kunnianosoituksena Kemijärveltä olleelle taitavalle säveltäjälle, sovittajalle ja nuottigraafikolle.
Konsertti päättyi Arja Lylyn tunnelmalliseen joululauluun Piirrän joulukortin ja maailman ehkä toiseksi tunnetuimpaan joululauluun, Adamin Jouluyöhön. Arja säesti nämä laulut ja Merja johti jämäkästi ja tarkasti.


Lämminhenkinen konsertti, josta toivottavasti yleisö nautti yhtä paljon kuin esiintyjät. On ikävää, että moni kuulija jäi ovien ulkopuolelle, mutta ilmeisesti tämä on aika hyvä myyntivaltti kun seuraava konserttimme on 7.4 taas Raatihuoneella.  Ostakaa ajoissa, mahtukaa mukaan!

Kun itse kirjoittaa blogin saa itse päättää mitä siihen laitetaan, joten laitetaan lopuksi vielä Murjaanien kuninkaan kuva. Arvaukset siitä kuka tämä on, ovat vaihdelleet Darth Vaderista ja Batmanistä YLE:n mustaan Mannerheimiin.

 
Valokuvat Jan Östrup, Tero Elomaa ja bloggaaja

SenioriKulkusten merkit


SenioriKulkusten laulajat eivät olleet Kulkusten joulujuhlassa, jolloin kuoromerkit jaettiin, joten puheenjohtaja Sirkku kävi kuoron ylimääräisessä harjoituksessa torstaina 4.1.2013. Kuten seniorikuorolle sopii, niin merkkejä saivat vanhat konkarit, mutta joukossa oli myös ihan kulkusuntuvikkoja.


"Ekaluokkalaisten" eli yhden vuoden kuorossa olleiden kuoromerkkejä sai kahdeksan laulajaa.  Se osoittaa kuinka hyvin uusien laulajien rekrytointi on onnistunut. Bloggaaja ajattelee tietysti mielellään niin, että SenioriKulkuset on valovoimainen kuoro joka vetää puoleensa laulajia. Taiteelliselle johtajalle Arjalle lankeaa tästä suuri kiitos.




Ekaluokkalaiset olivat hyvin perinteestä selvillä ja lauloivat tilanteeseen hyvin sopivan "Kiitos olkohon, kiitos olkohon, meidän merkkeimme edestä..."  Ryhmä vasemmalta Päivi Aitamurto, Marre Johnsson, Ulla Anttila, Eeva-Lisa Valkonen, Silja Vakkila, Kirsti Suhonen, Hannele Changezi ja Matti Tamminen.

Veikko Nikander olisi jo aikoinaan Kulkusissa joskus 1980-luvulla ollut oikeutettu viisivuotismerkkiin, se oli jäänyt saamatta ja nyt hän sai sen.  Siitä vaan kohti kymmenvuotismerkkiä. Taitaa tulla sekin kohta.




Marja-Leena Haulisto ja Marja Tuohimaa saivat 15-vuotismerkin ja Anja Vesa 20-vuotismerkin. He laulavat varmasti oman kiitoslaulunsa joskus myöhemmin.



 Kirsti Laine sai 30-vuotismerkin ja lauloi herkullisen balladin Adele ja Herpertti.


 Sinikka Lumijärvi sai 35-vuotismerkin. Pitkäaikainen ja uskollinen palvelija.



Valokuvat Hannu Pohjonen ja bloggaaja

Olimme konsertissa

Olin virallisessa lipunmyyntitehtävässä SenioriKulkusten loppiaskonsertissa Joulu oli taas... eilen Raatihuoneella.

Olipa se mielenkiintoinen tehtävä ;-) Onneksi Katariina oli apuna, muuten olisi kyllä mennyt laskut sekaisin. Konsertti oli nimittäin loppuunmyyty ja lipunmyyntipisteen ympärille kerääntyi aika iso joukko lippuja halajavia kuulijoita. Meinasi siinä muutamalta rouvalta pinnakin palaa...

Onneksi saatiin järjestymään niin, että sisällä päässeet liputtomat/lippujavaraamattomat kuulijat otettiin kuitenkin mukaan. Ulkona, kertoi ovella vahtinut vahtimestari, oli käynyt 30-40 kuulijaa Enpä ole ennen henk.koht. myynyt ei oota. Olen kyllä katsellut Martin seurakuntasalista kuinka pitkä jono kiemurteli Martinkirkon ovea kohti kirkon portailla ensimmäisen Johannespassion aikoihin. Kirkko oli niin täynnä kuin sai ja silloin jouduttiin myymän ei ootakin.

Toivotaan kaikki että ne kuulijat jotka eivät eilen päässeet mukaan tulevat sunnuntaina Akatemiatalolle.

Konsertti oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Turunkielinen Tiernapoika esitys heti aluksi oli oikein naurattavainen.

Kuoro esiintyi naisissa ja miehissä ja sekä Arjan että varajohtaja Merja Heinosen johdolla, kun Arja säesti kuoroa pianolla. Ja Arjakin lauloi yhden kappaleen, jotta ehtivät tiernapojat hoitaa vaatteenvaihdon kunnolla.

Otin pari kuvaakin, kännykällä, mutta näistä saa oikean kuvan. Sali on täynnä ja kuoro laulaa innolla. Kimmo sitten laittaa mahdollisesti parempia kuvia ja kertoo kaikesta tarkemmin.

Naiskuoro, Panis Angelicus, Merja Heinonen johtaa
Kimmon tekemä Teinien laulu, joka oli sieltä, siis keskiaikavaikutteinen..
Lapin tunnelmaa, joikuja Leskelän sovituksina Lapin hatuissa.


Kiitos konsertista. Sunnuntaina jatketaan, ja sitten se paha Nuutti vie joulun lopullisesti :-)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Se on tehty...

Viikonloppu oli oikein Kulkus-viikonloppu. Perjantaina kunniakäynti ja sitten lauantaina hiukan maallisempaa, varaston siivous. Lähdimme Katan kanssa hakemaan sunnuntain konserttia varten myytävää Itäisen pitkänkadun varastolta ja samalla, näppäriä tyttöjä kun olemme, niin laitettiin varasto järjestykseen. Edellisestä siivouksesta oli jo muutama hetki. Katariina oli erittäin hyvin varustautunut...
Kaiken sen pölyn keskellä oli hengityssuoja tarpeen.
Hengityssuojien lisäksi Katariinalla oli imurikin. Varastolle on pitkään vain viety tavaroita, eikä kovasti ole järjestelty. Alkutilanne olikin aika kaoottinen.
Oli hiukan kamaa siirreltävänä...
 Ensin etsimme kaiken mitä sunnuntaina tarvittaisiin ja sitten imuroitiin ja järjesteltiin uuteen uskoon koko varasto. Itseasiassa joskus täytyy mennä varastolle ajan kanssa ja lukea kansio kansiolta kaikki historiatieto kun löytyy. Tällä kertaa siihen ei ollut aikaa.
Jo näkyy lattiapintaakin.
Täytyy kyllä myöntää, että moneen otteeseen siivoustyö hiukan hidastui kun käteen sattui joku mielenkiintoinen laatikko tai kansio. Oli aivan pakko hetkeksi seisahtaa lukemaan mitä olikaan tapahtunut 80- tai 90-luvun alkupuolella kuorossa.

Parin tunnin kiivaan työskentelyn jälkeen oli varasto siisti, tarvittavat tavarat odottamassa ja roskiin menevät vanhat muovikassit sun muut eteisessä odottamassa kuljetusta. Varastoon jostain syystä kertyy kamalasti pölyä ja siksi laitoimme ilmanoton päälle allergiakangasta, jospa seuraavan kerran kun käymme varastolla ei kaiken tavaran päällä olisi sitä paksua pölykerrosta.
Ensin leikataan sopiva pala

Sitten sovitellaan

Ja jeesusteippi pitää... toivottavasti

Varastosta tuli hieno ja siisti. Parasta kuitenkin on että sinne mahtuu taas lisää tavaraa :-) 

Näkymä ovelta.

Vanhoja pukuja

Kansiot putsissa ja järjestyksessä

Työn raskaan raataja.


 Seuraavaksi etsitään lisää myytävää tavaraa Opiston varastosta.


perjantai 4. tammikuuta 2013

Kunniakäynti - 95 vuotta

Sekakuoro Kulkuset perustettiin tasan 95 vuotta sitten Nummenmäellä, sen aikaisessa Kaarinassa, Hämeentie 1:ssä sijainneessa Kristillisen Työväenyhdistyksen huoneistossa.  Paikalla oli parikymmentä kuorolaulun harrastajaa. Kuoron johtajaksi lupautui opettaja Edvin Laaksonen. Hän johti sitten kuoroa kaikkiaan yli 30 vuotta.

Joukko nykypäivän kuorolaisia kävi tasan 95 vuotta myöhemmin kunniakäynnillä Opeksi kutsutun Edvin Laaksosen haudalla Kaarinan hautausmaalla. Kukkalaitteella ja kynttilällä kunnioitettiin Laaksosen muistoa. Kukkalaitteseen ei laitettu korttia, pelkkä kulkunen riitti kertomaan kuka kukat laski.

Ensin luettiin parkkipaikalla Edvin Laaksosen 75-vuotishaastattelu

Sihteeri Katariina ja puheenjohtaja Sirkku laskemassa kukat ja kynttilän haudalle. Huomatkaa kuinka oikeassa laidassa Elisa näyttää valoa taskulampulla.

Kaikki kunniakäynnille osallistuneet. Oli kulkusia ja senorikulkusia.

Puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo lausui kiitoksensa siitä, että Laaksonen oli ollut perustamassa kuoron. Mitä ihmettä nykypäivän kuorolaiset olisivat muuten keksineet tiistai-iltojen ratoksi, opiksi ja ojennukseksi?

Mainittakoon, että kuoron nimi Kulkuset otettiin Maila Talvion toimittamasta Kulkuset-joululehdestä. Laaksonen on 1950-luvulla kertonut nimestä näin: "Jotkut ehdottivat nimeksi Pakan Kuoro, mutta minusta Kulkuset sopi meille hyvin. Se on supisuomalaista musiikkia, joka ei tavoittele ylettömiä korkeuksia."

Samalla laskettiin kynttilä myös Edvin Laaksosen tyttären Salme Vinkalan haudalle. Salme on suunnitellut ja piirtänyt Kulkusten lipun, se on muunnelma kultaseppä Hj. Saarron suunnittelemasta kuoromerkistä.

Salme Vinkalan ja hänen miehensä Erkin hauta. Erkki oli innokas kuorolainen ja kuoron "joululehden" Kilipukin toimittaja. Sirkun pään yläpuolella häämöttää myös tunnetun poliitikon Paavo Aition hauta.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Suosituimmat joululaulut

Teostory-lehti 4/2012 tuli siivottua työhuoneen hyllylle ja nyt päätin lukaista sen ennenkuin heitän sen roskikseen.  Siellä oli pari kiinnostavaa juttua.

Jussi Chydenius täyttää 40 vuotta ja hänen haastattelunsa paljasti muun muassa miten hän ajautui kuoroon.  Hän oli Sibelius-lukiossa Helsingissä ja odotti kuoroluokan ulkopuolella että hänen ystävänsä Mikko von Hertzen pääsisi kamarikuoron harjoituksista. Mikko oli tullut ulos ja  vetänyt Jussin  sisälle ja ilmoittanut Marjukka Riihimäelle että Jussi tuli kuoroon. Sille tielle Jussi jäi ja siitä kuorosta löytyi myös muita Rajattomat-yhtyeen laulajia, muun muassa Essi Wuorela.

Olkaamme iloisia siitä että Jussi vedettiin mukaan kuorotoimintaan. Koko haastattelun voi lukea tästä linkistä:  http://www.e-julkaisu.fi/teostory/2012/04/

Lehdessä oli myös luettelo vuoden 2011 joulukonserttien eniten esitetyistä lauluista. Kulkusissa ja monessa muussakin kuorossa laulavat ovat laulaneet näitä lauluja vuosien varrella. Muistelkaa konsertteja! Kulkusten Ystävyyden joulukonsertissa kuultiin muistaakseni ainakin kolme näistä tänä - siis tätä kirjoitettaessa jo viime vuonna!


 
 
Kolmen kärjessä ovat vanhat suosikit En etsi valtaa, loistoa ja Maa on niin kaunis, mutta niiden väliin kakkospaikalle on kiilannut Sydämeeni joulun teen. Laulu on vuodelta 1988 ja sen levytti ensin Vesa-Matti Loiri. Kerrotaan, että kun sanoittaja Vexi Salmi oli kuullut Kassu Halosen sävellyksen hän oli tokaissut, että virsikirjassa tavataan. Ehkä näin joskus vielä käy, ainakin se on Kauneimmat joululaulut-vihkosen suursuosikki.