keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Vivere lauloi kesän tulevaksi


Lauluyhtye Vivere konsertoi Vanhalla Raatihuoneella 3.6. teemalla Mesimarjoja & kesähellettä. Toivokaamme, että kesähelteitä on tulossa, konserttipäivänäkin satoi, tosin konsertin alkaessa aurinko jo paistoi. Yhtye oli sonnustautunut kesätamineisiin ja lavalla oli kesäistä rekvisiittaa.

Ohjelmisto oli mukavan kesäinen sekoitus, jossa oli muutamia tuttuja klassikkoja kuten Kasken Kesäyö ja Kuusiston Hiljainen ilta ja minulle aivan tuntemattomia lauluja. Aika laidasta laitaan mentiin. Viihdyttävää, vaihtelevaa.

Laulajat odottivat jo lavalle pääsyä kun bloggaaja tuli viime tingassa





Ja konsertti alkoi
 

Juha Holman Dolce far niente. "Ihanaa tehdä ei mitään."
Kun naiset lauloivat niin miehet toteuttivat sanomaa.
Juha Laakso oli runoillut kaikki juonnot. Hauskaa, ja Juha sai ansaitut aplodit.

Juha juontaa
Ohjelmisto oli vaihtelevaa.  Niin oli myös esittäjistö, sillä laulettiin pienryhmissä ja myös solistit pääsivät esiin.  O sole mio, hienosti kesään istuva Eduardo di Capuan tuttu laulu, tunnetaan ehkä parhaiten tenorien bravuurina, mutta Ari Törmän pehmeän basson tulkitsemana Arto Leinon säestäessä kitaralla, se pääsi hienosti oikeuksiinsa.  Konsertin mieleenpainuvimpia esityksiä!

Ari Törmä italialaistunnelmissa. Kitaran kotelo odottaa kolikkoja.
Timo Koivusalon minulle ennestään täysin tuntematon laulu Entä sitten oli todellinen yllätys.  Ari Törmä oli tehnyt hienon sovituksen ja tämä laulu tulee varmaan olemaan haluttu monenlaisiin juhlapäiviin.

A Nightingale Sang in Berkeley Square on aina hauska kuulla.  Sovituksen hankalat harmoniat ovat haaste laulun esittäjille. Lontoon Berkeley Squarella on bloggaajakin käynyt ja siellä hyräillyt kauan tätä laulua.

Charles Trenet'n La Mer - Beyond the Sea - toi mieleen nuoruuden ja Bobby Darinin esityksen, joka oli suuri hitti aikoinaan.
Aviopari Maarit ja Harri laulaa Muita enemmän ja Arto myötäilee kitaralla.
 Yleisö sai laulaa mukana laulussa Kerran saavun satamaan. Ajattelin kysyä "Får man sjunga på svenska?"  Pyydän anteeksi näitä henkilökohtaisia muistoja, mutta kesällä 1954 asuin kolme kuukautta pikkupoikana Tukholman saaristossa  ja tämä Stig Olinin  valssi En gång jag seglar i hamn oli silloin  todella suosittu. Stig Olin teki sen ohjaamaansa elokuvaan, jonka ensi-ilta oli hiljattain ollut.

Konsertin loppunumero oli Twist and Shout.  Vivere revitteli todella vauhdikkaasti!



Lopuksi miehet lahjoittivat lavalla olleet marketat naisille yleisössä.


Kiitos Vivere, konsertti oli mukavan viihteellinen ja viihdyttävä ja osoitti taas kerran teidän monipuolisuutenne ja kuinka kauniisti laulunne soi.


On konsertissa niin mukavaa,
monenlaista siellä kuulla saa.

Siellä käytiin ahon laitaa,
ei kuitenkaan ilman paitaa.

Miehet lauloivat Elvistä,
eivät heiluttaneet pelvistä.

Laulajien äänet sointuivat yhteen,
olisi kuunnellut vaikka kahteen. 

Päättyy ontuva laukka runoratsun,
kulkee huonosti kuin vanha Datsun?