tiistai 28. marraskuuta 2017

Ystävyyden joulukonsertti 25.11.2017

Jo perinteeksi muodostunut Kulkusten ja Odd Fellows-järjestön Ystävyyden joulukonsertti oli Martinkirkossa lauantaina 25.11.2017.  Kirkko täyttyi kiitollisesta yleisöstä, joka ennen konserttia sai nauttia glögistä kirkon portailla.


Kuoro ennen konserttia
Yleisöä oli niin paljon, että Martinkirkon läheisyydessä oli todella vaikeaa löytää parkkitilaa.  Bloggaaja oli jo runsas puoli tuntia ennen konsertin alkua paikalla ja joutui kiertelemään lähikortteleita yli 15 minuuttia ennen kuin kirkon takaa Tiilentekijänkadulla löytyi yksi tyhjä paikka. Onnellinen sattuma, sillä kerrankin tuli lähestyttyä kirkkoa takaapäin ja näkymä oli upea kuten kuvasta näkyy.  Portaiden kiipeäminen kävi hyvästä iltapäivälenkistä.


Martinkirkko takaapäin
Ennen konsertin alkua.

Kuoro lauloi Heinillä härkien kaukalon niin että kuoro oli sekaisessa järjestyksessä ja miehet selin. He kääntyivät vasta kun heidän osuutensa alkoi.
Non Troppo Bene kuoron edessä laulamassa.

Vivere

Kuoro vauhdissa
Kuoro lauloi musikaalisesti ja hyvin Heidi Gräsbeckin johdolla, laulut soivat ihanasti kirkossa. Kirkkokonsertissa yleisö aina miettii pitääkö/saako taputtaa kesken kaiken vai ei. Tuttujen joululaulujen sarjasta poikkeava esitys, kolumbialainen Velo qué bonito sai sitten yleisön puhkeamaan spontaaneihin suosionosoituksiin.

Kvartetti Non Troppo Bene ja lauluyhtye Vivere vuorottelivat kuoron kanssa ja lauloivat tunnetulla taidollaan.  Viveren esittämät hovisäveltäjä Ari Törmän laulut sopivat tilaan erittäin hyvin. Sitä edeltäneen yhteislaulun aikana kuoro siirtyi kirkon sivukäytäville ja Viveren esityksen jälkeen valoja vähennettiin ja kuorolaiset lauloivat kynttilät kädessä Mozartin Ave verum corpuksen ja Jouluyö, juhlayön. Nämä olivat ehdottomasti konsertin huippukohdat.

Konsertti oli erittäin tunnelmallinen ja hieno aloitus joulun odotukseen, kiitos siitä! Yhteislaulut sujuivat vahvasti, paljon oli laulavaa kansaa liikkeellä.

Eikö bloggaaja sitten löytänyt mitään kauneuspilkkuja? No, hieman taas harmitti tuo ikuinen ongelma eli Bereden väg för Herran-koraalin ö-äänteen lausuminen.  Kiittäessäni Heidiä konsertin jälkeen mainitsin tästä.  "Niin, sanoi Heidi, se näyttää olevan vaikea asia."  Onneksi kaikki muu onnistui hienosti!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Suomi on hyvä maa

Suomi on hyvä maa oli SenioriKulkusten Suomi 100-sarjaan hyväksytyn konsertin teemana.  Konsertti oli Turussa Valtionvirastotalon auditoriossa 7.11.2017.  Konsertti onnistui erinomaisesti ja se oli loppuunmyyty. Konserttipaikan akustiikka oli hyvä, kuoron taustalla oli Aurajokimaisema ja konserttiin väliajalla kuuluneen kahvitarjoilun karpaloleivos oli maukas.


Äänenavaus
Sirkku ja Leena tuovat Kulkusten vanhan lipun Suomen lippujen keskelle.



 Kuoron johtaja Arja Lyly oli koonnut konserttikokonaisuuden, jossa oli suomalaista musiikkia Suomen laulusta ja Finlandiasta ja muista Sibeliuksen lauluista lähtien hänen itsensä viime vuonna kantaesitettyyn sarjaan Risto Rasan runoihin. Isänmaallisessa osassa oli myös kvartetti Nelivedon esittämät Madetojan Kaunehin maa ja konsertin nimikkolaulu, Urpo Jokisen Suomi on hyvä maa. Suomalaisen rukouksen jälkeen laulettiin Veteraanin iltahuuto yhteislauluna.





NeliVeto


Tauon jälkeen kuoro tuli juontajien muodostaman portin läpi.
Arja kertoo taustaa laulusarjalleen.
Konsertissa kuultiin myös kansanlauluja ja suomalaisuuteen kuuluva tango.  Reino Helismaan laululle Lintu merellä löytyi myös paikka.  Konsertin viimeisinä numeroina kuoro lauloi  Kaj Chydeniuksen lauluja Turun Kaupunginteatterin legendaarisesta Seitsemän veljestä-esityksestä yli neljänkymmenen vuoden takaa. Nyt oltiin teatterin naapurissa, ja teatterissa esitettiin samanaikaisesti konsertin kanssa näytelmän uutta versiota.
Konsertin juonsivat Leena Haulisto ja Veikko Nikander.  He kertoivat laulujen lomassa Suomen historiasta tuoden aina joko omia tai sukunsa tapahtumia ja muistoja esille ja historia tuli näin tavallisten ihmisten tasolle.




Kuoro sai konsertista erittäin hyvää palautetta. Yleisö taputti lopussa seisomaan nousten kun viimeinen laulu, Kaj Chydeniuksen Suomenmaa, oli kuultu. Ylimääräisenä kuoro ja yleisö lauloivat Maamme-laulun.  Yleisö lauloi täysin rinnoin mukana.  Pakko myöntää, että tippa tunki väkisin silmään bloggaajallakin.





Kuvaajat Päivi Glad, Heidi Haulisto, Julia Nurmi, Terttu Ollikainen, Kimmo Stjärnstedt