sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Suomen paras kuoro 2011

No niin nyt se alkaa, tämän vuoden kisa. Kulkuset kävivät karsinnoissa Tampereella ja kuoro valittiin jatkoon. Kulkuset on TV2:ssa lauantaina 19.3. Kulkuset saa tuoda studioon oman yleisönsä, viitisenkymmentä katsojaa. Veikkaan, että kannustavaa joukkoa on helppo koota. On tämä niin iso tapaus näillä turuilla. Melkoinen hanke Kulkusilta, hattua nostan!
Blogikirjoituksia odotetaan kisaan valmistautuvilta kuorolaisilta!

Huom! Klikkaa otsikkoa niin pääset tapahtumasta kertovalle ylen sivulle.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Vahdinvaihto

Kulkusten kunniapuheenjohtaja Jouko "Jokke" Kerrola ja hänen vaimonsa Terttu Yli-Torppa-Kerrola lahjoittivat vuonna 1993 Kulkusten täyttäessä 75 vuotta taulun. Se annettiin Seniorikuoron johtajalle ukaasein, että kun johtaja lopettaa, niin se aina annetaan seuraavalle johtajalle. Taulun takana on johtajat merkitty; Markku Lulli-Seppälä, Mikko Kaikumäki ja Päiviö Kangas ja he ovat vuorollaan siirtäneet taulun eteenpäin ja vastaanottaja on kuitannut sen.

Aktiiviset Kerrolat tunnettiin muuten kuoromaailmassa nimillä "Herra ja rouva Kulkuset."

Taulu on grafiikkaa ja kuvaa Turun Aninkaistenmäkeä 1880-luvulla.

Päiviö Kangas oli joulun ja uuden vuoden Espanjassa ja ehti vasta nyt kuoroharjoituksiin. Tiistaina 18.1. oli vahdinvaihto ja Päiviö luovutti johtajan taulun Arjalle, uudelle johtajalle.



Tilaisuutta juhlistettiin harjoitusten kahvitauolla asiankuuluvasti lasillisella kuohuvaa juomaa.


Ensin emäntä Hilkka kaatoi sitä laseihin ja sen jälkeen johtajat skoolasivat. Huomatkaa, että vaikka muilla oli muovilasit, niin johtajat joivat kristallilaseista!


Ja sitten harjoittelemaan Kiiriminna-räppiä. Se oli useimmille ihan uusi tuttavuus, bloggaaja on kyllä ollut laulamassa sitä Sekakuoropäivillä Naantalissa vuonna 2005, joll0in Marjukka Riihimäki laulatti sitä koulutuksessaan. Kulkusista oli monta mukana, korjatkaa vuosiluku jos muisti vanhalla miehellä pettää.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa

Turku Åbo 2011. Euroopan kulttuuripääkaupunki. European Capital of Culture. Europas kulturhuvudstad.

Noin 350 laulajaa lauloi vuoden avajaisten suurkuorossa ja Kulkusista ja Seniorikulkusista oli tarkemmin laskien melkein 40 laulajaa mukana. Hieno suoritus.

Ryhmäkuvakin yritettin kulkuslaulajista saada aikaiseksi, mutta bloggaaja oli ottanut pikkukameran mukaan ja unohtanut miten salama laitetaan päälle. Ilman valoa kuva tärähti, ei saisi kuvaaja sen enempää kuin kuvattavatkaan liikkua. Olisi pitänyt varoittaa kaikkia. Näkee kuitenkin että meitä oli monta, vaikka kuulemma pari oli tässä vaiheessa vielä pukemassa haalaria päälle. Ei ole helppoa kun alla on paljon lämmintä vaatetta. Onneksi on sentään muutama muu kuva tarttunut aika hyvin muistikortille.


Keskiviikon harjoitukset ja perjantain kenraaliharjoitukset pidettiin ja taito kasvoi ja opittiin tietämään mitä meidän pitää tehdä. (Koska olimme telakan tiloissa melkein Aurajoen suulla ja vastapäätä Suomen Joutsenta ja lähellä Linnaa olisi kai näitä treenejä pitänyt kutsua kenraaliharjoitusten sijasta amiraaliharjoituksiksi?)

Suuri avajaispäivä oli 15.1.2011. Jo kun tulimme ennen kello 17 käveli koko matkan väkeä pitkin jokirantaa kohti Forum Marinumia. Meidänkin tunnelmamme nousi ja odotukset kasvoivat.


Vaikka esiin-tymisasuja eli telakan haalareita varten oli otettu mittaa jo keski-viikkona oli niiden päälle pukemisessa ja sovittamisessa kova homma. Todellisia miesten kokoja ei ollut (vain alle satakiloisille, "neuvolan vaa'assa punnittaville") ja niin bloggaaja ja joku muukin jäi ilman haalaria. Joku toinen taas melkein upposi omaansa.

Syy siihen miksi kuvat ovat kelta-sävyisiä on, että hallin valaistus oli tällainen. Tai ainakin kamera luki sen tällaisena enkä ole saanut sitä korjattua.

Taisivat ne kuoron tenorit aloittaa laulun ja kohta oli
monta laulajaa muistakin kuoroista harjoittelemassa. Kuvassa Matti nuotit kädessä ylhäällä ja kai se johti siihen, että häntä seurattiin. Minna on ihan eri kerroksessa.

Kohta kuului huuto "uudestaan" ja niin laulettiin taas uudestaan. Harjoitus tekee väsyneen mestarin.

Suurissa produktioissa on aina odottelemista. Niin nytkin. Onneksi löytyi juttukavereita ja kuviakin tuli otettua muistoksi. Joillekin jäi vain muistikuvia.

Bloggaaja siirtyi tässä vaiheessa ulos hallista. Siellä oli nimittäin alkamassa Aurajokisinfonia, jossa pitkin jokivartta kirkonkellot ja laivojen sireenit soivat sekä vielä Arma Aboan vanhat tykit jysäyttelivät paukkujaan. Tuonne telakan rantaan kuuluivat erittäin hyvin Boren ja erään vastarannalla olevan laivan sireenit. Eri korkeudella puhalsivat, alavireinen terssi välillä ja välillä joku toinen intervalli. Välillä kuului myös tykinlaukaus, mutta se oli pientä verrattuna siihen mitä myöhemmin tulemaan piti.

Tässä STX:n telakan tytöt ja pojat nauttivat sinfoniasta. "Pebat" ja Bore, sulava-linjainen höyrylaiva.

Kuvata piti myös ulkona torvien soidessa. Mutta torvet vain soivat, eivät ole kuvassa, tässä vain fiksuja ja tyylikkäitä laulajia.








Näissä kuvissa on monella oranssi pipo tai kaulahuivi tai vaikka käsivarsinauha. Oranssi on kulttuuripääkaupunkivuoden tunnusväri. Turku palaa.

Ja takaisin vielä harjoittelemaan. Vieläkin vaan Matilla ja Arilla nuotit kädessä. Kyllä ne nyt viimeistään pitää laittaa taskuun. Kuvasta näkee myös että Tuijan päätä ei palella. Kannatti varustautua kunnolla, kun ulkona oli - 17 astetta.














Tämän harjoituksen jälkeen Lehtovaaran Timo piti viimeisen äänenavauksen ja läpilaulun ja sitten marssimme paikoillemme. Välillä mentiin kovaa ja välillä seisoimme, odotimme ja palelimme. "Tulevat armeijan ajat mieleen" oli monien kommentti.

Show oli upea. Marssimme vuorollamme "kaltevalle pinnalle" ja lauloimme niin kovaa kuin jaksoimme. Matkaa vastarannan yleisöön oli paljon ja ämyrit joista CCA:n nauhoitus tuli olivat todella kovaa päällä. Oli kai väännetty nappulat "kaakkoon", niin että ääni oli kuulemma ihan särkynyt siellä Forum Marinumin puolella. Ei tainnut meidän hienoa live-lauluamme kuulla kukaan muu kuin edessämme lippuja heiluttaneet meripartiolaiset.

Lisäksi shown jälkeen saivat tytöt kuulla kännykässä, että kuoro näkyi vain takaa päin kun me marssimme ohi kameran. Sitähän valitettiin että oli niin paljon vaatetta päällä että linjat näyttivät leveiltä. Ikävää!

Pitäisi saada esittää laulu uudestaan. Olisiko Kulttuuripääkaupunki-vuodella myös päättäjäiset?

Loistava ilotulitus päätti esityksen. Kaikki altot eivät olleet ehtineet pois esiintymislavaltamme kun jo rupesi paukkumaan. Me näimme rannalta ilotulituksen todella hyvin lähietäisyydeltä ja kuulimme kunnon paukut. Korvatulppiakin jaettiin, mutta mahtoiko monikaan käyttää niitä, kädet korville välillä ajoi saman asian.

Matkalla takaisin telakkahalliimme kuvasin kuorossa mukana olleet entiset kulkusaltot Virpin ja Marketan. He ovat nyt mukana kulttuuripää-kaupunkivuoden ohjelmaan kuuluvassa Keski-ikäisten Hairissa. Kovin kehuivat ja mainostivat esitystä. Kerroin että olin viime keväänä Lontoossa katsomassa Broadwayn uusintaproduktiota joka siirrettiin Lontooseen. "Siellä nuoret ja nätit tytöt, niin mustat kun valkoiset tanssivat välllä tissit paljaana, joten taidan jättää nyt tämän väliin." Siihen nämä tytöt sanoivat, että tämä Turun esitys on ihan erilainen. Epäilemättä! Mietitään nyt vielä.

Oli ihanaa laulaa näin suuressa porukassa. Tunnelma, fiilis, oli hieno ja parasta oli mielestäni sellainen yhteisöllisyys joka syntyi näinkin lyhyessä ajassa. Seuraavan kerran saadaan laulaa näin suuressa porukassa varmaan laulujuhlilla Kuopiossa 2012. Vai miten on, oi suuri kuoro- ja festivaalipäällikkö Sirkku?

torstai 13. tammikuuta 2011

Avajaisten ensimmäinen harjoitus

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiset lähestyvät. Suurkuoron ensimmäinen ja viimeinen harjoitus oli eilen. Laulajia 350, kulkuslaulajia, mukaan lukien seniorit, taisi olla noin 30. Jokainen oli kotona harjoitellut enemmän tai vähemmän tunnollisesti, mutta kun laulun sovittanut Timo Lehtovaara oli meitä tunnin harjoittanut, nin laulu soi komeasti telakkahallissa.

Sen jälkeen siirryttiin ulos ja saimme nähdä, että tulemme seisomaan aivan tapahtumien ytimessä nosturin alla jokirannassa. Mahtavat näkymät. Akrobatiaa ja valoja ja pyrotekniikkaa! Lopuksi kävelemme ylös "petiä" ja laulamme. CCA:n nauhoitus tulee ämyreistä, laulamme livenä sen päälle. Kun ei ole mikrofoneja, niin tuskin se laulu kauaksi kuuluu. Toivotaan kuitenkin television ymmärtävän ottaa meistä hienoja kuvia MTV3:n suoraan lähetykseen. Kuljemme telakan haalareissa, eilen otettiin myös mittaa. Lämpimien vaatteiden pitää mahtua alle.

Jo eilen oli hieno tunnelma. Kyllä se tästä vielä paranee kun perjantaina on kenraali ja lauantaina esitys. Nyt harjoitellaan sanoja. Kuoro laulaa ulkoa ulkona.

Kamera ei ollut eilen mukana, ei siis ole kuvaa blogia elävöittämässä. Kameran käyttö on kiellettyä, mutta ammattikuvaajat kuvaavat esityksen ja kuvia voi sitten ladata netistä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Senioritoimikunnan kuvia

Laitetaan vielä hieman lisää kuvia senioritoimikunnasta. Ryhmäkuvassa kaikki eivät näkyneet niin hyvin. Huomataan myös kokouksen hyvä tunnelma.

Riitta eli RiBe, Marja ja Sinikka.

Arja, Kati ja Gunnar.


Kimmo, Hilkka ja RiBe.

Toimikunnan "liaisons officer" Kulkusten kanssa, Sirkku, valitsi lokoisan asennon jossa seurata kokousta.















Isäntä Tero ei ollut ehtinyt kokoukseen. Tässä Tero soittaa pimpparautaa kansanmusiikkiyhtye Nytkyn jäsenenä.













Nyt ei ainakaan kukaan voi sanoa, ettei tiedä kuka kuuluu toimikuntaan ja keneen voi ottaa yhteyttä. Nykäiskää siis hihasta jos on asiaa. Saa myös soittaa ja/tai lähettää sähköpostia!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Senioritoimikunta järjestäytyi



Senioritoimikunnan järjestäytymiskokous pidettiin tänään eli 4.1.2011. Vuoden vaihtuessa oli toimikuntaan tullut monta uutta kasvoa.

Kokoonpano on nyt:

Sinikka Lumijärvi, puheenjohtaja
Arja Lyly, taiteellinen johtaja
Marja Tuohimaa, sihteeri
Kaarina Valtanen, rahastonhoitaja
Riitta Bergman, puvustonhoitaja
Hilkka Lindholm, emäntä
Tero Elomaa, isäntä
Gunnar af Hällström
Kimmo Stjärnstedt

Sekakuoro Kulkuset ry:n edustaja toimikunnassa Sirkku Viitanen-Vanamo.


Kuvassa pöydän ympärillä myötäpäivään vasemmalta Arja, Kaarina eli Kati, Gunnar, Kimmo, Hilkka, Riitta, Marja, Sinikka. Tero ei ollut kokouksessa.

Kiirellisin asia oli juhlakonsertin pitopaikka- ja aika. Huomenna ruvetaan soittelemaan, vaikka konserttia on alustavasti ajateltu lokakuun lopulle, niin aina on mahdollisuus että joku on ehtinyt varata hyvän paikan jo ennen meitä. Perästä kuuluu sanoi jo torvensoittajakin aikoinaan.

Tässä kuvassa puheenjohtaja Sinikka, Kulkusten puheenjohtaja Sirkku ja taiteellinen johtaja Arja. Sinikalla on suuri mappi edessään. Kahvi on juotu ja hän uppoutuu jo kokousasioihin.

Katille kiitos upean huoneiston käytöstä!

Elokuvaa ja sukuhistoriaa


Katselin hetki sitten sarjafilmiä The Pacific. Eli tämä "Taistelutoverit Etelämerellä". Kiitetty ja kiinnostava. Amerikkalaiset eivät ole suurilla resursseillaan joutunet säästämään räiskeessä tai paukkeessa.

Paitsi että olen kovin kiinnostunut historiasta, niin tämä kiinnostaa myös siksi, että äitini serkku haavoittui jalkaan näissä Etelämeren taisteluissa. En muista enää missä taistelussa ja millä saarella. Äitini Rauha-täti lähti ensimmäisenä suvusta Amerikkaan vuonna 1912, tapasi New Yorkin Brooklynissä Paraisilta olevan miehen ja meni naimisiin. Käytti muuten siellä nimeä Frida, aika hyvä keksintö. Hänen poikansa Rudy syntyi 1916 ja on nyt suvun vanhin elossa oleva sen jälkeen kun äitini kuoli 2009. Ikäeroa oli kaksi päivää äitini Kyllikin hyväksi.

Miten tämä liittyy Kulkusiin tai musikkiin?

Kun Rudy kävi täällä viimeksi 1990-luvulla annoin hänelle Kulkusten vuonna 1993 julkaistun levyn, sen, jossa on kukkaseppele kansikuvassa. Rudy piti siitä kovin, siinä oli sellaisia kansanlauluja, joita hän oli laulanut nuoruudessaan ja muuta suomalaista musiikkia, joka lämmitti amerikansuomalaisen mieltä. Hän kirjoitti siitä tultuaan takaisin Floridaan, että hän kuuntelee levyä (tai oikeastaan kasettia, heillä ei ollut cd-soitinta) usein.

Nyt hieman nuorempi vaimonsa kirjoitti joulukortissaan, että Rudy joutuu käyttämään rollaattoria ja että hän näkee huonosti, mutta kuulee hyvin ja musiikki on vielä rakasta. Hän lauloi aikanaan kirkkokuorossa, siskonsa lauloi komealla altollaan myös soolo-osia harrastajateatterin musikaaleissa. Musikaalisuus tulee äidin puolelta. Isäni sävelkorvaa ei voi kiittää, mutta hänellä oli loistava rytmitaju, ammatiltaan sähköttäjä!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Elokuvia ja kulttuurihistoriaa



Pitkä viikonloppu, ulkona hirveästi lunta ja kylmää, kaunista tosin. Kotona lämpimässä voi katsoa elokuvia.

Nauhoitin John Fordin klassikkoja perjantaina ja katselin nyt. Toki olen nähnyt ne pari-kolme kertaa aikaisemminkin. Olen aina ollut vanhojen lännen elokuvien ystävä ja John Wayne on legenda alallaan. Ford ja Wayne takaavat elokuvanautinnon. John Fordin noin 60 vuotta vanhoissa lännen elokuvissa on lauluyhtye Sons of the Pioneers muutaman kerran laulamassa tunnussävelmän. Cowboymusiikkia, joka vie minut takaisin nuoruuteen ja jota ei juuri enää kuule. Yhtye oli suosittu 1940-luvulta 1960-luvulle asti. Se toimii kuulemma vieläkin, mutta alkuperäiset laulajat eivät edes enää ole yhtyeessä Senior Sons of the Pioneers, vaan laulavat enkelikuorossa John Lennonin, Elviksen ja monen muun kanssa.

John Ford kuvasi nämä filmit Monument Valley-laaksossa, Arizonan ja Utahin rajalla navaho-intiaanien alueella. Upeat maisemat.

Katselin myös eilen ohjelmaa, jossa David Suchet matkusti upeasti entisöidyllä Idän pikajunalla ja siinä kerrottiin pikajunan historiasta. Suchet oli samassa vaunussa, jossa se kuuluisa murha Agatha Christien romaanissa tapahtui. Murharouva matkusti junalla usein, olihan hänen miehensä arkeologi, joka työskenteli Lähi-idän kaivauksilla.

Murder on the Orient Express, Idän pikajunan arvoitus, on suosittu kirja, josta tehty uusi tv-elokuva tulee illalla. Telkkarin ääreen!

Kun Suchet oli ilman poirot-viiksiä, niin hän muistutti huomattavan paljon edesmennyttä isääni. Oikein hätkähdin.

Nyt välillä tekemään elokuvaruokaa. Clemenzan nuorelle Michael Corleonelle opettaman spagettikastikkeen innoittamana spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa. Lihapullat maustan parmesaanilla. Italialaisella tietysti!