maanantai 21. syyskuuta 2015

SenioriKulkuset liikkeellä Turun Päivänä

Perinteistä Turun Päivää vietettiin sunnuntaina 20.9. SenioriKulkusilla se oli vilkas päivä.

Kello 11.30 aloitimme Vanhalla Raatihuoneella äänenavauksella ja pienellä makustelulla. Sitten käveltiin Kaupunginkirjaston sisäpihalle. 
 
Kuoro katsomon puolella.

Matti, Hilkka, Hannele ja Tero pysähtyivät valokuvaajan pyynnöstä.
Kuorolaiset pihalla. Arja neuvottelee taustalla henkilökunnan kanssa.

 Kello 13 lauloimme kirjaston sisäpihalla puoli tuntia ja ohjelmistossa oli Turkuun liittyviä lauluja,  ja kun teemana oli monikulttuurinen Turku, myös lauluja muilta mailta. Matti Tamminen juonsi asiallisesti ja mukavasti. Sää oli ihanan aurinkoinen  ja yleisöä pihan täydeltä.
 
Alkujuonnon aikana.
Juontaja kertoi lauluista.
Kuorolaulua ja kuulijoita.

Vastavaloon yritys hieman taiteellisuuteen.
On se Miina Äkkijyrkän rautalehmä iso. Vähemmän äkkijyrkkä kuoro näyttää pieneltä sen vierellä.
Mieskuoro eli KulkusVeikot lauloivat Pentti Viherluodon laulun. Tänä vuonna on 100 vuotta hänen syntymästään.

Alttojen rivistöä, ja pari sopraanoakin kuvassa.
Ja sitten takaisin Raatihuoneelle. Ehdittiin hieman tankata ja vetää henkeä ennen konserttia.

Turun Päivän kunniaksi piti ikuistaa klassinen turkulainen maisema.
Nyt tiedämme mistä ensiapua löytyy kulttuurinälkään.
Tenorivahvistus Tero syö välipalaa ja käy läpi lauluja.  Oikein!

Konsertti on valmis alkamaan.

Kello 15 oli oma konsertti teemana Muistatko koskaan minua.  Kevään konserttiohjelmaa oli hieman muutettu. Lausuntataiteilija Riitta Vasenkari, yhteistyökumppanimme, lausui teemaan sopivia runoja.

Kuoron tenoriryhmä oli eri yhteensattumien vuoksi kutistunut ja kun bloggaaja heräsi aamulla oli ääni hävinnyt. Kipeällä kurkulla ei tullut mitään laulusta. Harmitti vietävästi, varsinkin kun tenoreista oli huutava pula.  (Anteeksi tuo vitsin tai sanaleikin yritys).  Onneksi olimme saaneet apua Kulkusten isosta kuorosta, Tero Vanamo oli paikkaamassa.  Tero kertoi että vanhat ajat tulivat mieleen, hän avusti senioreja nuorena miehenä usein menneinä vuosina.

Äänettömänä yhtiömiehenä oli kaikesta huolimatta kivaa hääriä.  Sain kerrankin katsomossa kuunnella kuoron laulua ja sain vapaasti ottaa valokuvia. Ulkoilmassa laulaminen asettaa omat haasteensa, ja siksi kuoro mielestäni kyllä onnistui paremmin sisätiloissa. Konsertti Raatihuoneella oli nautittava, hienosti koottu kokonaisuus. Oli hauskaa huomata sellaisia yksityiskohtia, joita ei takarivistä alttojen takaa huomaa tai kuule.
 
Tähdet meren yllä ja säestysryhmä Markku, Hannele ja Arja kuoron edessä.
Näkymä naisten takaa.  Arjan kädet näkyvät.
Pavanen tanssiryhmä ohittaa bloggaajan.


Seppo italohurmurina laulaa Marja-Leenaa.
Ei purrut sopraanonaisiin.
Riitta ja Arja kertoivat kuinka vanhaa turkulaista pännii.
Ja viimeinen laulu menossa.
Pientä miinusta oli se, että ulkopuolella Vanhalla Suurtorilla oli meneillään monikulttuurisuuden tori. Välillä musiikki kuului häiritsevästi ja varsinkin lopussa rummutus toi uutta näkemystä rytmeihin. Pakko oli hymyillä kun laulussa Prinsessa ja trubaduuri laulettiin "käsi väristen sydämellä" ja afrikkalaiset rumpusoundit kuuluivat niin että ikkunaruudut melkein värisivät. Monikulttuurisessa Turussa oli paljon tapahtumia samanaikaisesti.

Kaikenkaikkiaan taas uusi sulka kuoron hattuun. Kyllä me itse tiedämme että kuoro on huikeasti kehittynyt ja kehittyy koko ajan lisää.  Mukavaa saattaa se myös muille tiedoksi. Tyytyväisiä kuulijoita oli kommenteista päätellen tänä sunnuntaina liikkeellä.

Kuoron syksy jatkuu kovaa vauhtia, uusia esiintymisiä ja haasteita on runsaasti. Koska google ei löydä kotisivujamme niin tiedoksi, että täältä saa lisätietoja kuorosta: www.seniorikulkuset.fi