Ei ole itsestään selvää, että perhe ja kuoro synkkaavat hyvin yhteen. Olen kuullut perhekuoroista, joissa koko perhe tai peräti suku laulaa kuorosovituksia. Sepä olisi ihanne, kukin ymmärtäisi oikopäätä, että tottakai pitää harjoitella, käydä laululeireillä, laulaa kotona älyttömiä stemmoja, lähteä keikalle hankkimaan kuorolle varoja, osallistua kilpailumatkoille maan ääriin. Tämä ei voi mennä ilman ristiriitoja ..... Kulkusilta näyttää onnistuvan perheen ja kuoron yhteensovittaminen, mikä vahvistaa yhteisöä merkittävästi.
Joku puhuu kuoroperheestä. Biologinen perhe ja kuoroperhe.... Onnekkailla on molemmat: myös kuoroperheessä tunnetaan toisensa hyvin, viihdytään yhdessä ja seurataan toistensa elämänvaiheita jopa vanhuuteen asti. Kuorossa on kuitenkin aina ongelmansa. Kun kootaan yhteen erilaisia persoonallisuuksia, saattaa vakaviakin erimielisyyksiä tulla.
Kuorolaulaja hakee itselleen uuden kuorokodin muuttaessaan toiselle paikkakunnalle. Kuorotoveruus auttaa ratkaisevasti uudelle paikkakunnalle asettumista. Näin tapahtuu varsinkin eläkkeelle siirtymisvaiheessa, kun mamma ja pappa muuttaa oman jalkikasvunsa perässä. Voi mikä autuus on uuden kotipaikan seniorikuoro! Seniorikulkuset on tarjonnut jo yli 20 vuotta uuden kuorokodin monelle Turun lähistölle muuttavalle kuorolaulajalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuorolaisten perheenjäsenet joutuvat usein koville. Kuoroharrastus vie perheen yhteistä aikaa ja isi tai äiti avio/avopuolisko on harjoituksissa. Ja sitten pakotetaan vielä konserttiin. "Surevat omaiset". Grrr!
Mutta perheissä on myös voimaa ja verkoistoistumista. Olin eilen siistimässä harmaa partaani. Seija lauloi Kulkusissa sopraanoa 1990-luvun alussa, tuki omalta osaltaan konserttiamme ja sai siis ohjelmakirjan parturi-kampaamoonsa. Se oli siinä pöydällä Seiskan, Hymyn ja muutaman muun parturien suosiman kulttuurilehden kanssa. Kävi ilmi että asiakas oli aamupäivällä lukenut ohjelmakirjaa ja todennut, että haa, harmaaparta on kirjoittanut historiikin. Rouvan tytär ja nimimerkin poika olivat seitsemän vuotta luokkatovereina 1990-luvulla musiikkiluokalla. Lauloivat siis myös samassa kuorossa ja perheet tukivat voimakkaasti toimintaa ja perheillä oli paljon yhteistoimintaa.
Lasten yhteinen kuorotaival päättyi matkaan Saksaan ja Ranskaan ja muun muassa esiintymiseen Pariisin Notre Dame-katedraalissa. Perheen tuki on tärkeä!
Luulenpa, että kun kuorolaulutartunnan saa, merkitsee se monelle lopullista niittiä. Kuorossa laulaminen on niin kivaa, että voisin aivan hyvin tehdä sitä ammatikseni. Vaan kun se ei Suomessa onnistu, pitää leipä hankkia muualta. Kotijoukot joutuvat koetukselle eikä ymmärrystä aina heru.
Opetusministeri Sarkomaa erosi tehtävästään perhesyistä, eipä juuri kuule, että mies eroaisi samasta syystä. (Seka?)kuorosta voi mies joutua eroamaan perhesyistä, kun vaimo kieltää. Naisilla syy taitaa olla lastenhoito. Voi minua onnekasta, kun ihana anoppini on käytettävissä.
Joululoma! Aikaa perheelle, suvulle, jouluruoalle, laiskottelulle yms yms.
Uudenvuoden lupauksia joutuu taas miettimään... Mitä jos 1) otetaan kotitietokone lapsilta isin ja äidin hallintaan, 2) kommentoidaan tämän blogin kirjoituksia, 3) rajoitetaan pulinat harjoitustauoille ???
Lähetä kommentti