keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Olkaa hiljaa ja laulakaa

Harjoituksissa oli taas kauhea pulina kun piti laulaa. Tänään luin TS:sta, että väitöskirjassa on todettu: melu ja hälinä nostavat verenpainetta (kauheaa... syön jo verenpainelääkettä), haittaavat keskittymistä (olen jo hajamielinen), lisäävät stressiä, synnyttävät aggressiivisuutta(olen jo kuumakalle). Mikäs nyt eteen. Hiljaisuuskin on tärkeää. Väitetään, että se alkaa olla ylellisyyttä. Kuorolaulu parantaa elämänlaatua, puhuminen päivän aiheista on terapiaa ja hiljaisuus on ylellisyyttä. Miten nämä sovitetaan yhteen. Pitäisikö luoda kolmiosainen kuoroharjoitus: yksi osa pulinaa, yksi osa hiljaisuutta ja yksi osa laulua? Vai sanotaanko vain kuten kuoronjohtaja taannoin: olkaa hiljaa ja laulakaa.

4 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tätä on pakko kommentoida. Tutkimuksen ovat varmaan tehneet ihmiset, jotka eivät pysty kuin täydellisessä hiljaisuudessa työskentelemään. Meitä on muunkinlaisia työskentelijöitä. Itse en koskaan ole pystynyt työskentelemään täydellisessä hiljaisuudessa. Aina täytyy olla ääntä, muuten mieli ei pysy käsiteltävässä asiassa. Kuoron harjoitus on tietenkin toinen asia, koska johtajalle täytyy antaa kunnollinen työympäristö. Kahvitauko on juttelua varten, ainakin vartin saa luvan kanssa sosialiseerata. Laulajilla on sisäinen tarve kommentoida omaa laulamista heti kun jokin kohat on harjoiteltu ja paljon hälinästä harjoituksessa johtuu juuri tästä tarpeesta. Kun muut stemmat harjoittelee omaa osaansa pitäisi pystyä olemaan hiljaa. Tässä meillä on kaikilla syytä skarpata ja pyrimmekin olemaan hiljaa, vaikka emme aina siinä onnistukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä tämä on ikäryhmäkysymys. Ihmettelin aikoinaan, kun meidän koulupoikamme piti radion aina auki lukiessaan läksyjä. Ei onnistuisi minulta. Tykkään harjoituksissa siitä, että saan keskittyä laulamiseen silloin, kun on laulun aika. Ehkä se on vähän vanhanaikaista.

Harmaaparta kirjoitti...

Minä haluan tehdä töitä ilman taustahälinää. Radio ei koskaan soi kotona, enkä hirveästi pidä kauppojen ja ravintoloiden taustamusiikista. Jos haluan kuunnella musiikkia valitsen levyhyllystä jotain. Satojen levyjen joukosta löytyy yleensä jotain kiinnostavaa.

Kuoroharjoituksissa häiritsee jos muut pulisevat kun joku stemma keskittyy oman osuutensa harjoittamiseen. Joku hyvä kommentti toki sallitaan, joko humoristinen tai laulun historiaan liittyvä. Aina kun ei saa suutaan pidettyä kiinni. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Olin kerran naurukouluttajan luennolla - oli kai Osaava Nainen-messuilla. Kunnon nauru on sellainen, että tulee vesi silmiin. Luennolla opeteltiin myös kehittämään ryhmänaurua: joku aloittaa tekonaurulla ja kohta nauraa koko sali tippa silmässä. Huumorinäkökulma asioihin on aina JEES!