Joulujuhlassa

Joulukonsertista kiirehdittiin joulujuhlaan Karjalaisten talolle. Tuttu paikka, kuoro harjoitteli siellä muutaman vuoden ja on juhlinut siellä monta joulujuhlaa.  Sali on sopivan kokoinen ja jouluateria on jouluinen ja maittava. Eikä jää nälkä.

Ohjelma oli tuttu ja turvallinen. Ensin nostettiin glögimalja menneen vuoden kunniaksi ja kiitokseksi, sitten syötiin, jaettiin merkkejä, laulettiin, kuunneltiin kun muut lauloivat ja laulettiin taas kaikki yhdessä. Juomalaulut laulettiin äänissä Sekakuoroliiton juomalaulukirjasta Ota yks', jota tietysti kaikki eivät olleet huomanneet ottaa mukaansa. Ensi kerralla sitten... Jotkut laulut olivat jo tuttuja, jotkut menivät solffaamiseksi. Mutta kai kunnon kuorolaulaja sen taidon hallitsee?

Kuoromerkkejä jaettiin yksivuotismerkeistä  25-vuotismerkkeihin. Ja arvatkaa mitä? Suurin ryhmä oli 25-vuotismerkin saajat. Hyvä laulajia kaikki tyynni. Ja kuorolle tärkeitä henkilöitä.

Vanha tapa on että merkin saajan on esitettävä jotain. Kauan mukana olleet osasivat varautua, uusille se tuli ehkä yllätyksenä.  Jo nyt 15-merkin saajat Kata ja Siltasen Anneli olivat valmistaneet hauskan ketjun kuoron lauluista. Yksivuotismerkin saaneet Sirpa Vähäkylä-Ääri ja Janniina Patron esittivät pitkän harkinnan jälkeen  En etsi valtaa, loistoa niin että Sirpa samalla tulkitsi laulun viittomakielellä.

En etsi valtaa... päättyi juuri, kuvaaja oli myöhässä, ei saatu viittomia kuvan.

Sirkku, Elisa ja Tero lainasivat merkkinsä kiitoslauluun Juhan.  Maarit ja Kimmo olivat jo esittäneet oman kiitoslaulunsa.

Kuoron VIP-henkilöt -todella tärkeät - saivat kiitoksen ja pääsivät ryhmäkuvaan. Huomattakoon, että puheenjohtajan nuija siirtyi täällä Sirkulta Harrille. Terho Simola on korjannut sen, nyt se kestää vaikka olisi kuinka tiukkoja päätöksiä jotka Harri joutu nuijimaan pöytään.

Kuoron vipit

Joka juhlassa on yleensä joku leikki ja/tai kilpailu ja tietokilpailu on vanha perinne. Nyt lentoemännät Katariina Kärki-Susi ja Mari Schildt olivat yhdistäneet kaiken hienosti. Juhlijoiden joukko jaettiin kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä otettiin kaksi edustajaa. He muodostivat joulukuusen. Ryhmän muut vastasivat kysymyksiin, jotka kaikki käsittelivät kuoronjohtajien lausumia viimeisten noin 19 vuoden aikana ja sen tulkitsemista mitä kuoronjohtajat olivat oikein tarkoittaneeet. Oikeasta vastauksesta sai kuusen koristeen, joka ripustettiin ryhmän kuuseen. Lisäksi paras perustelu palkittiin koristeella, jopa silloin vaikka vastasi väärin.

Lentoemot.

Tässä kuusia ja emoja.

Voittajakuusi

Pirren ja Hannun kuusi olisi kai vaatinut kastamista

Kisa herätti paljon intohimoja ja välihuutoja. Voittajaksi tuli ryhmä johon kuului ainoastaan naisia. Selvä se että voittivat, tuomaritkin olivat molemmat naisia! Annetaan anteeksi, pääasia että oli hauskaa.

Pienryhmien esityksistä on mainittava, että Värssyt olivat hauskasti  sekoittaneet tuttuja lauluja yhteen ja Viveren naiset esittivät Merikannon Joululaulun täynnä joulupuuhia. Joku yritti kysyä miksi vain naiset touhusivat ja siivosivat. No, sanotaanhan vanhassa joululaulussakin "äidin hommat on niin kiireiset". Totta puhuen kyllä isät auttavat. Kunhan naiset vaan tarpeeksi komentavat.