tiistai 30. syyskuuta 2014

In Deutschland

SenioriKulkuset konsertoivat keväällä 2009 Berliinissä. Nyt kuoro teki erittäin onnistuneen konserttimatkan Dortmundiin ja Waltropiin 25-29.9. Yksimielinen käsitys oli, että Seppo Räty oli pahasti väärässä. No, ehkä muutama ei voinut olla samaa mieltä kun ei tiennyt mitä Seppo oli sanonut...

Maailmaa nähtiin taas jonkin verran. Bussilla Tku-Hki-Vantaa, Finskillä Düsseldorfiin, bussilla sieltä Dortmundiin. Kun vielä toinen matkakohde oli  Waltrop noin 20 kilometrin päässä, niin kilometrejä kertyi.

Pari ensimmäistä päivää oli harmaan pilvinen sää, mutta sen jälkeen aurinko ja noin 20 asteen lämpö hellivät meitä.  Meitä helli myös aivan upea majoitus, NH Hotel Dortmund on neljän tähden hotelli aseman vieressä ja 5-10 minuutin kävelymatkan päässä keskustan ravintoloista ja kaupoista. Aamiainen oli upea ja monipuolinen ja ajatelkaa, kaikilla oli sviitti!

Olohuoneessa oli jopa baaritiski.

Hotelli peilaantuu vastapäiseen taloon.

Ensimmäisenä iltana porukka hajautui kuka minnekin etsimään ravintolaa.

Kuorolaisia hotellin edessä lähdössä ruoka etsimään.

Se ryhmä, jossa minä olin, löysi mielenkiintoisen Vapiano-ravintolan.  Kun tultiin sisään kassa antoi kortin. Siihen korttiin ladattiin kaikki ruokamme ja juomamme elektronisesti ja kassa näki siitä pois lähtisssä mikä laskun suuruus oli.  Juomat ja ruoat haettiin itse eri paikoista.  Ruoka valmistettiin avokeittiössä odottaessamme silmiemme edessä.  Maukasta italialaista ruokaa.
 

Eeva-Liisalle maistuu
Tässä bloggaajan annos, alkupalat jo syöty.
Jos tämä olisikaan löytynyt ennenkuin spagettia meni villapaidalle.

Kävelykatu oli illalla hiljainen.
Seuraavana päivänä eli perjantaina oli aikaa shoppailla. Hauskaa miten kaupungilla yllättäen tapasi kuoromme laulajia. Silloin oli mukavaa pistäytyä kahvilla.  Esimerkiksi kahvilla.
 
Terhon matkalaukku meni rikki koneessa, ehkä Ulla vaan halusi uuden?

Tuttuja tuli vastaan.
Piti ostaa hedelmiä välipalaksi.
Lähdimme Waltropiin iltapäivällä. Bussi oli vain tunnin myöhässä, mutta tasan tunnin osoituksena saksalaisesta järjestelmällisyydestä. Odotellessa ehdittiin ottaa ryhmäkuva, Turun tienoo-lehti matkustaa maailmalla.
 
Turun Tienoo mukana.

Matkan ideoinut ja yhteyshenkilönä ja tulkkina toiminut Christine ja hänen bassomiehensä Matti Tamminen.
Siellä isäntäkuoromme, roomalaiskatolisen kirkkokuoron Chorgemeinschaft St. Marien edustajat olivat vastassa oppaan kanssa. Kävelyretki päättyi 1000 vuotta vanhaan Pietarinkirkkoon eli St. Peterskirche. Siellä lauloimme Suomalaisen rukouksen, akustiikka oli hieno. Sattumalta paikalla ollut kanttori soitti meille urkuimprovisaation. Hieno elämys!

Vastaanottajat ja Heikki etualalla. Opas keskellä.


Paikallinen originelli herra sai patsaan.

St. Peters
1000 vuotta vanha kirkko on vaikuttava. 

Vanhan kastemaljan ympärillä 

Veikko ja muut kuuntelevat kanttorin urkuimprovisaatiota.



 
Tällä pyörällä nostettiin ja laskettiin vaijeri kaivokseen.
Matka jatkui bussilla teollisuusmuseoon.  Hiilikaivos on suljettu noin 35 vuotta sitten, mutta entinen pomo esitteli hyvin perusteellisesti meille miten vuonna 1906 avatun kaivoksen sen ajan huipputeknologiaa edustanut kaksoistandemhöyrykuljetinkone toimi.  Sillä laskettiin miehet kaivoskuiluun ja tuotiin hiilet ylös. Tottakai miehetkin nostettiin työvuoron päätyttyä ylös. Vaarallista ja likaista työtä, eikä kaivoksen käytävissä kuulemma mahtunut edes kävelemään suorassa. Opittiin myös että der Steiger oli esimies eli työnjohtaja. Muistakaa se kun luette blogia eteenpäin.


Museosta käveltiin pienen metsän läpi seurakuntasaliin. Tarkoitus oli ollut vierailla paikallisessa viinatehtaassa, mutta se oli silloin suljettu, joten seurakuntasalissa oli aivan mahtava tarjoilu.  Oli snapseja, olutta, currywurstia, schnitzeliä, salaatteja, mahtava jälkiruokapöytä.   Tietysti myös alkoholittomia juomia. Tunnelma nousi, pidettiin puheita, annettiin lahjoja, laulettiin yhdessä ja erikseen. Seurakunnan kirkkoherra oli myös mukana. Hieman vapaampaa kuin Suomessa.

 
Prosit! Paikallisella snapsilla.

Lauantaina oli koko Ruhrin alueella Sing, Day of Song-tapahtuma. Kaikkialla laulettiin kello 12.10 eli kirkonkellojen soiton tauottua samat neljä laulua. Dortmundissa se tapahtui Friedensplatzilla Raatihuoneen lähellä. Isoon kuoroon oli ilmoittautunut 638 laulajaa meidät mukaan lukien. Meille oli lähetetty nuottikirjat etukäteen ja olimme myös harjoitelleet. Youtube auttoi myös laulujen oppimisessa. Ensimmäisenä lauluna oli Glück auf, glück auf, der Steiger kommt. Tunnettu laulu sielläpäin Saksaa. Kaivosmiesten laulu.

Lähdössä
Laulajat kokoontuvat
 Ennen lauluja paikallisradio haastatteli puheenjohtaja Sinikkaa ja kuoronjohtaja Arjaa.  Mainio yhteyshenkilömme Christine Tamminen toimi tulkkina. He saivat myös laulaa näytiksi ensimmäisen säkeistön tuosta laulusta.  Hyvin kelpasi ja kansa taputti.

Radiolähetys menossa.
Kun laulut oli laulettu lauloimme vielä pari suomalaista laulua aukiolla ja sitten hajaannuimme omille teillemme.

Taustalla Vanha Raatihuone
 
Turun Tienoo oli taas mukana
Coca-Colaa tarvittiin laulun jälkeen
Marre, Marjatta, Riitta ja Marja samassa pöydässä

Toinen toistaan tukien
 Kello 17 oli Raatihuoneen aulassa konserttigaala jossa kuusi kuoroa esiintyi. Me olimme mukana neljällä omalla laululla. Lehtitietojen mukaan oli 200 kuulijaa yleisössä.


Kattokupoli,15 metriä korkealla
Hieno barbershop-yhtye, mukavaa koreografiaa.
Yleisönsuosio oli valtava.  Varsinkin Vanha linna sai mahtavat suosionosoitukset. Erään lauluhtyeen johtaja (miesten mieleen) tuli kysymään Arjalta miten sellaisen soundin saa kuoroon.  Seuraavana päivänä oli sanomalehdessä kuva jossa viisi sopraanoa ja neljä bassoa näkyi ja kerrottiin miten kuoro ihastutti yleisön kotimaansa lauluilla.

Mainittakoon, että ohjelmatiedoissa ja kuulutuksissa me olimme Senoikulkuset ja johtaja oli Frau Arja Lili.

Ja taas piti hajaantua ruokaa etsimään. "Meidän ryhmämme" kävi vaihtamassa vaatteita hotellissa ja illasti turkkilaisessa Sultan-ravintolassa. Se oli edullinen ja pidimme siitä, matkaa oli vain korttelin verran hotellista.



Poikaporukassa, Päivistä ja Ullastakin tehtiin Pekka ja Unto.
Sunnuntaina taas bussilla Waltropiin. Tässä lähtötunnelmia.






Konserttimme oli entisessä sairaalan kappelissa, josta on tehty Kulturforum Kapelle-niminen sali. Kulttuuriteko. Tiiligotiikkaa, rakennettu vuonna 1898, restauroitu kulttuurikäyttöön kymmenisen vuotta sitten.  Saliin mahtuu 120, kun isäntäkuoro nousi penkeistä laulamaan kanssamme jäi vielä 40 kuulijaa istumaan.


Kulturforum Kapelle
 

Pyhä Laurentius

Rikas Fräulein, Neiti -huom! oli lahjoittanut sairaalan ja kappelin ja lastentarhan ja muuta, myös maat joissa ne olivat.
Taiteellinen johtajisto
Konsertti onnistui erinomaisesti.  Tunnin harjoituksissa ennen konserttia Arja piiskasi sopivasti kuoroa. Sen huomasi. Onnistunut lopputulos syntyy kovalla työllä. Christine juonsi ja lauloimme myös kaksi yhteistä laulua saksalaisten kanssa. Kun kävelin kesäillalla ja Ein Haus von Glorie schauet. Konsertin jälkeen joimme yhdessä kuoromme tarjoamat kahvit.  Yleisö oli juonut jo väliajalla.

 
 
Copyright  Waltroper Zeitung. Kirjoittivat paljon konsertistamme ja vierailustamme.
Kuoron puheenjohtaja Torsten Stern, vaimonsa Silvia ja meidän Mattimme.
Arja saksalaisten kanssa.  Torsten oli siellä mies kaiken takana.
Bussi vei meidät sitten takaisin Dortmundiin ja söimme yhteisen illallisen.

Tarjolla oli myös schnitzeliä.
 Loppukiitokset ja loppulaulut vielä ja hotelliin.
 




 Osa meni nukkumaan, osa sai istua omien eväiden kanssa ruokasalissa viettämässä iltaa. Baari oli suljettu sunnuntaina.

Joka aamu kello 9 oli aamumiitinki, jossa informoitiin päivän ohjelmasta. Joka ilta oli baarissa myös osalla iltamiitinki...  Siellä oli loistava akustiikka, huone oli korkea ja saimme vapaasti laulaa siellä, kerran olimme jopa ainoat asiakkaat.




Viimeisenä aamupäivänä ehti vielä shoppailuun ja muuhun.

Heikki Suominen odotti...
...kun vaimo Leena pohti Arjan kanssa tavaratalon edessä.
Teline ketjuaaseille ja ylöspäin näyttää nuoli lukurotille. Drahtesel on polkupyörän leikillinen nimi. (Draht=metallilanka, vaijeri).
Historioitsija Stjärnstedt löysi matkamuistoksi historiallista luettavaa.
 Moni ihmetteli kaupungilla näkyviä sarvikuonoja. Ovat vähän kuin hylkeet olivat Turussa. Sponsorit ostivat ja saivat nimensä nihin. Ehkä Kulttuuripääkaupungin ihmiset kävivät Dortmundissa vakoilemassa?
 
Sarvikuono Kaufhofin Galerian edessä.
Silja ja Siljamäki aamiaisella viimeisenä aamuna.
Saksa on siis hieno maa.  Pieni miinus: Seppo ja Jussi olivat kyllä hieman pettyneitä, he olivat jääneet kaksi kertaa jo ilman vaniljajäätelöannosta lämpimän vadelmahillon kanssa ja nyt oli tarkoitus syödä se viimeisen illallisen jälkeen. Ravintolan yksi pakastin oli mennyt rikki ja tilalle tuli suklaajäätelöä.  Katsokaa Sepon ilmettä.

Ei ole vaniljajäätelöä!
Neljässä vuorokaudessa ehtii tottua Saksan hintatasoon.  Kun tulimme takaisin Suomeen ajattelin ostaa lentokentän kioskista pienen mineraalivesipullon kotimatkaa varten. Hinta oli 2,50 euroa. Dortmundissa samanlainen pullo maksoi 0.70 euroa. Jäi siis ostamatta!

Nyt pitää perustaaa nopeasti matkatoimikunta joka suunnittelee uutta matkaa 2-3:n vuoden sisällä!

(Valokuvat K. Stj ja Waltropin konserttikuvat Peter Rudolf)




1 kommentti:

Ama kirjoitti...

Olipa tarkasti ja hyvin kuvailtu matka. Kimmon tarkasti. Vaivaa oli nähty. Itsellä tulisi kuvailemisessa jo sekin ongelma, ettei muista enää, mistähän tämäkin kuva oli. Kimmolla ei näitä ongelmia ole. Ja ymmärtääkseni kamerakaan ei ollut hävinnyt missään vaiheessa ja tuli mukana takaisin Suomeen. Hyvä Kimmo!