Konsertissa oli keväisiä lauluja ja turkulaisten säveltäjien lauluja. Kuoron omien säveltäjien Arja Lylyn, Tarja Tuula Koskisen ja Kimmo Stjärnstedtin lisäksi oli tunnettu turkulainen Pentti Viherluoto myös mukana säveltäjien joukossa, konsertin loppunumero Laulu Turulle on hänen säveltämänsä Anna-Mari Kaskisen sanoihin.
Veikko Nikander juonsi konsertin kertoen mukavasti myös omia muistojaan lauluihin liittyen.
Tarjoilu on alkamassa, kuorolaiset ottivat ensin pienet maistiaiset, koska oli kiire harjoittelemaan.
Naisilla uudet kuoroasut, haluttiin hieman epävirallisempaa ja keväisempää kuin juhlalliset kaavut. Miehet hankkivat vaaleansiniset paidat. Ideana on että nyt on meren ja luonnon värejä ja taivaan sini on sekoittunut joukkoon.
Solistina Silja Vakkila. Puheenjohtajamme Sinikka Lumijärvi kurkistaa kuvassa vasemmalla.
Naisten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin menee nyt mainiosti, kolmas kerta kun se esitetään konsertissa. Veikko kertoi kuinka hän ensi kertaa pikkupoikana kuuli laulun radiossa Harmony Sistersin laulamana sodan jälkeen. Silloin hän havaitsi, että naiset lauloivat eri ääniä, mutta ne sointuivat yhteen kokonaisuudeksi. Tätä ahaa-elämystä hän on sitten vuosikaudet itsekin saanut toteuttaa kuorossa. Niin taas tässäkin konsertissa.
Marja-Liisa Harju ja Leena Haulisto sopraanoista keskellä kuvassa.
Konsertissa oli myös maailman kantaesitys. Lentävät linnut taas Suomeen, sävel Kimmo Stjärnstedt ja sanat Kimmo ja Katariina Kärki-Susi. Kulkusyhteistyötä! Duettoparina harjoituksissa Eeva-Liisa Valkonen ja säveltäjä itse.
Konsertissa vieraili Kansanmusiikkiyhtye Nytky. Todella riemastuttavaa, vauhdikasta ja taidokasta menoa ja meininkiä. Arkistoista löytyneissä sanoissa oli myös sitä vanhan ajan kansanmusiikin puolivillaisuutta. Menestys ja piristävä lisä konserttiimme!
Tarkkaavaiset lukijat huomaavat myös, että pimpparautaa soittaa SenioriKulkusten oma Tero Elomaa. On muuten kuoron isäntä.
Sali oli melkein täynnä yleisöä, joka tuntui viihtyvän erittäin hyvin konsertissa. Sen ymmärtää, sillä tunnelma oli lämmin, tosin salissa oli huono ilmastointi, mutta taputukset olivat myös voimakkaat. Niin voimakkaat, että lauloimme vielä ylimääräisenä yleisön mukaan ottaen Marionin tutun kevätlaulun Ti-pi-tii. Vieläpä kukkopillien tuottamine linnun viserryksineen.
Esiintyjiä ei lopuksi kukitettu, vaan annettiin tässä näkyvät vappuviuhkat. Näin niissä lukee, mutta kyllä ne minulle ovat aina pikkupojasta asti olleet nimeltään vappuhuiskut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti