Hulluna Saraan

Perjantaina 27.1. tulee ensi-iltaan uusi suomalainen elokuva Hulluna Saraan. Wikipedian mukaan Hulluna Saraan on Samuli Valkaman ohjaama elokuva. Elokuvan pääosissa ovat suomalaiset näyttelijät Jussi Nikkilä ja Ville Virtanen, sekä Lost-sarjasta tunnetuksi tullut australialainen näyttelijä Emilie de Ravin.

Elokuvan alkuperäinen nimi on Love and Other Troubles, jolla se tullaan myös levittämään kansainvälisesti. Elokuvan nimi Suomessa on Hulluna Saraan.

Elokuvaa kuvattiin (ainakin osittain) Turussa viime kesänä. Hautajaiskohtausta kuvattiin Ylösnousemuskappelissa 2.8 ja avustajina oli muiden mukana Kulkusista kahdeksan "näyttelijää". Yhden kohtauksen kuvaamisessa meni koko päivä. Meidän piti olla paikalla kello 7 aamulla ja melkein kaksitoista tuntia meni ennen kuin pääsimme kotiin.

Tässä Helen ja Anneli laittavat itsensä kuvauskuntoon.

Yhtä kohtausta kuvattiin eri kuvakulmista useaan otteeseen. Ensin otettiin sama uudestaan useasti, välillä jatkettiin siitä mihin oli jääty. Ja taas siirrettiin kameroita ja valoja. Ja uudestaan. Tekniikka oli Englannista, kansainvälistä touhua siis.

Ruokapuoli oli hoidettu hyvin. Parkkipaikalla oli teltta jossa oli aamupala ja lounas (lihamakaroonilaatikkoa) ja välipala, siis nälkä ei päässyt yllättämään. Mehua ja vettä meni myös paljon, oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä. Niitähän riitti viime kesänä.

Elokuvan traileri on julkaistu, kohtausta ei näy siinä. Pitää mennä elokuviin katsomaan vilahtaisiko oma tai tuttavan nenä tai muu ruumiinosa jossain kuvassa. Vapaalippuja ei ainakaan vielä ole tarjottu.

Mielenkiintoinen päivä. Näissä kuvissa koko kulkusjoukko, niin junioreja kuin senioreja. Tässä kuvassa kaikilla on sopivat hautajaisilmeet. Hyviä näyttelijöitä, tarkkaan laskien kolmella jopa rutiinia siltä ajalta kun Kulkusia oli Samppalinnan kesäteatterissa.


Mutta miksi toisessa kuvassa ollaan niin iloisen näköisiä? Johtunee varmaan siitä, että saimme kuulla että tuotantoyhtiö lupasi hyvittää Kulkusten pohjatonta kassaa sadalla eurolla. Ja sitäpaitsi, meillä oli ihan hauskaa.

Seniorien joulujuhla

Joulunalusaika on täynnä konsertteja ja paljon muita kiireitä, sellaisiakin jotka eivät liity kuorolauluun. Tästä syystä SenioriKulkuset viettivät joulujuhlaansa vasta 11.1 Ravintola Gardeniassa. Joulun aikaa vielä, vasta paha Nuutti viepi 13.1 joulun pois. Varmuuden vuoksi tähdennettäköön, että kysymys oli vuoden 2011 joulujuhlasta.

Seniorien puheenjohtaja Sinikka Lumijärvi piti ensin puheen, jossa hän huomautti kuinka joulun aika perinteisesti päättyy vasta Nuuttipukkien mellastamiseen. Hän kiitti menneestä juhlavuodesta ja toivotti onnea, menestystä ja jaksamista tänä vuonna, joka myös on täynnä touhua ja kiireitä. Nosteltiin kuohuviinimaljat ja syötiin hyvin.

Joulujuhlan viralliseen ohjelmaan kuuluu perinteisesti merkkien jako. Kulkusten puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo oli tullut mukaan juhlimaan ja jakamaan merkit.

Kuoronjohtaja Arja Lyly on johtanut Seniorikulkusia vuoden ja sai nyt kuoromerkkinsä, jota myös yksivuotismerkiksi kutsutaan. Arja sai sen ansiomerkkinä.

Muut yksivuotismerkkien saajat Sirkun kanssa, vasemmalta Aira Tolvanen, Hannu Pohjonen ja Heikki Karkke.

Kuoron emäntä Hilkka Lindholm sai viisivuotismerkin.

Kaikki jotka olisivat saaneet merkin eivät olleet ehtineet paikalle ja heille merkit jaetaan myöhemmin muussa sopivassa tilaisuudessa.

Rahastonhoitaja Kati Valtanen onnitteli kuoron puolesta monivuotista emäntää Marja-Liisa Harjua, joka viime kesänä täytti pyöreitä vuosia, mutta joka ei kiireiden ja yhteensattumien vuoksi ennättänyt pitämään juhlia. Hän lupasi, että hän tähtää siihen, että kun hän täyttää 71, niin voitaisiin nostaa maljat.

Totta kai myös laulettiin. Arja, Tero Elomaa ja Seppo Haapakoski esittivät M. A. Nummisen verrattoman Joulupukki puree ja lyö. Varsinkin tuo "Jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat" on joulun syvimpiä tuntoja mieleen tuova kohta.

Kosketuspintoja Kulkusiin löytyy tästäkin laulusta, Arja on niin kuin Mauri Anterokin kotoisin Somerolta ja laulun räävittömät sanat on tehnyt Jarkko Laine. Jarkko oli nimitetty Kulkusten impressaariksi.

Yhteisesti laulettiin aluksi Juomalaulu, kuinkas muuten. Laulu jolla viime keväänä tehtiin lauluisku Aschanin kahvilaan ihan lähellä, samassa Hansakorttelissa kuin Gardeniakin. Loppuillasta innostuttiin laulamaan Pentti Viherluodon lauluja ja tietysti Unto Monosen Satumaa. Arja säesti mainiosti pianolla.

Pitää myös mainita laululeikki, jossa väännyttiin yhä vaikeampiin asentoihin. Kuvista saa pienen aavistuksen siitä miten se eteni.

Kaikki viihtyivät erinomaisesti. Kuorossa on hauskaa muutenkin kuin harjoituksissa ja konserteissa. Tiedoksi kaikille jotka sattuvat lukemaan blogiamme: Kulkuset etsivät uusia mieslaulajia niin senioreihin kuin "junioreihin". Jos olet hyvä naislaulaja voit myös tiedustella mahtuisiko joukkoon. Ja varmaan mahtuu, varsinkin jos tuo miehen mukanaan!

Unohtui mainita, että Seppo Haapakoski luki Martti "Huuhaa" Innasen koskettavan joulukertomuksen Olka Lehikoisen joulu. Siitä tulee varmaan samanlainen perinne kuin se oli Sepolla 11 vuotta Otavassa. Sano.

Kuoro kulisseissa

Intoonnuin menemään filharmonian Loppiaiskonserttiin uuden ylikapellimestarin Leif Segerstamin ja - laulumusiikin fani kun olen - Key Ensemblen nimien vetämänä.
Orkesteri soitti, sopraano Jenni Lättilä esitti Luonnottaren, tuli väliaika. Lavalle tuli lisää soittajia,vähitellen lava oli umpitäynnä soittajia.  Eikö ohjelmassa pitänyt olla myös kuoroesitys?

Viimeisen Planeetat-teoksen Neptunus-osan aikana, alkoi kaukaa kuulua vaimeaa laulua. Katselin soittajia, viulistitko lauloivat, ei, no mistä tuo laulu tulee? Laulajia ei näkynyt missään. Ajattelin, vanhat silmänikö tässä tekevät tempun. Neptunus päättyi ja seurasi tavanomaiset kumarrukset ja aploodit, mutta kuoroa ei näkynyt missään. Olinko siis vain kuvitellut kuulevani laulua. Ei mahdotonta sekään, minulla on se korvamato, tiedäthän...
Kapelli kävi aploodien saattamana takahuoneessa ja sitten! Hän johdatti lavalle toistakymmentä naista perässään Teemu Honkanen. Aha, nämä olivat laulajia, Key Ensemble!  Heidän piti laulaa takahuoneessa, kun lavalle ei mahtunut. Onneksi saivat pujoteltua itselleen reitin ottamaan vastaan yleisön kiitokset.

Voi tätä kulttuurikaupunkia ja voi tätä konserttitaloa. Nyt oli kuoro pantu kulisseihin, kukahan seuraavaksi?

SULASOLin kirkkojuhla

Tänään on Loppiainen ja joulu on kohta ohi. Joulun aika alkaa kai monen mielestä adventista ja joulukonserteista. Juhla-aikaan kuuluu myös Itsenäisyyspäivä.

SULASOLin Varsinais-Suomen piiri on säännöllisesti vuodesta 1949 järjestänyt Tuomio- kirkossa Itsenäisyyspäivän kirkkojuhlan. Tässä yhteydessä lienee myös syytä mainita, että piiri teki seurakunnille aloitteen Tuomiokirkon valaisemisesta ulkoapäin, ja tästä aloitteesta tai jostain muusta seikasta johtuen Tuomiokirkko on valaistu 1950-luvun loppupuolelta alkaen. Tietääkseni ensimmäisenä kirkkona Suomessa.

Tuomiokirkko on upeasti valaistu. Piti liittää joulukuussa 2010 otettu kuva tähän, kyllä lumi tuo maisemaan jouluisuutta. Tänä joulunahan uhkasi lähinnä vedenpaisumus.

Piirin jäsenyhdistykset esiintyvät aina kirkkojuhlassa. Piiri täytti 65 vuotta vuonna 2011 ja juhlavuonna esiintyvät perinteisesti piiriä perustamassa olleet turkulaiskuorot Laulun Ystävät, Sekakuoro Kulkuset ja Turun Naislaulajat.

Kulkuset oli mukana myös tänä vuonna. Kuoroa johti Satu Luukkonen.

Juhla alkaa lippujen (Suomen ja piirin) saapumisella ja päättyy lippujen poistumiseen. Kulkuslaulajat hoitivat vuonna tämä seremonian.

Ohjelman päätteksi lauletaan yhdessä Hoosianna. Lipunkantajat ja airueet ovat juosseet nopeasti paikoilleen takakautta ja kuvassa liput poistuvat.

Lippuja kantoivat kaksi komeaa Aria bassosta ja airueina toimivat tyylikkäät altot Katariina, Pirita, Elina ja Eeva. Jos joku ei muista niin Katariina on piirin puheenjohtaja.

Nyt on sopiva tilaisuus toivottaa kaikille laulajille ja mahdollisille muillekin lukijoille oikein hyvää terveyttä ja onnellista ja musikaalista loppuvuotta! Paljon on tarjolla ainakin Kulkusille!

Kulkusten syntymäpäivä

Matikaisen Ari oli tänään ajan tasalla ja huomautti facebookissa, että Kulkusilla on tänään syntymäpäivä. Hyvä Ari!

Tosiaan, Kulkuset perustettiin 4.1.1918 Kristillisen Työväenyhdistyksen huoneistossa osoitteessa Hämeenkatu 1, Kaarina. Nummenmäellä siis, junaradan toisella puolella, joka myöhemmin on liitetty Turkuun. Osoite olisi kai Vanha Hämeentie 1, jos talo vielä olisi jäljellä. Kulkuset rekisteröitiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin ja silloin yhdistyksen kotipaikaksi merkittiin Turku. Alkuvuodet kuoro tunnettiin laajalti nimellä Kaarinan Kulkuset.

Onnea virkeälle 94-vuotiaalle vanhukselle. Tässä kuvassa kuoro on vasta neljän ikäinen tasan 90 vuotta sitten. Kuoron koostumus oli hieman erilainen silloin, naisia on 12 ja miehiä 10. Olisi mielenkiintoista kuulla miten kuoro soi silloin ja millainen oli balanssi. Nykykuoroon pitäisi saada paljon uusia miehiä jos samaa sointia tavoiteltaisiin.

Paljon onnea vaan...yhtykää kaikki koneidenne ääressä onnittelulauluun kanssani hienolle yhdistykselle!