Vivere tarjosi Suolaista ja makeaa

Kävin Viveren konsertissa 9.6.2016 Vanhalla Raatihuoneella. Todella vain kävin, sillä jouduin puolivälissä lähtemään jotta ehtisin katsomaan jalkapallo-ottelua TPS-JJK. Hirveä ongelma, olen sekä Viveren että Tepsin fani. TPS:n peleihin minulla on kausikortti, ei vielä ainakaan Viveren konsertteihin.

Kulkusten puheenjohtaja ja Viveren laulaja (ja paljon muuta) Harri Lindblom kulki joku vuosi sitten t-paidassa jossa oli teksti Musiikki pelasti minut urheilulta. Minun mielestäni molemmat ovat erittäin tärkeitä ja viihdyttäviä ja olen molempien suuri fani.  Ikävää kun tulee päällekkäisyyksiä.  Huomenna jalkapallon EM-kisat alkavat Ranskassa ja joka ilta TV:ssä on pelejä.  Onneksi kevätkauden kuoroharjoitukset ovat nyt ohi!

Mutta itse konserttiin! Se alkoi kolmella suomalaisella laululla. Kuultiin Liisa Matveisen Moment Musical, Juhani Komulaisen Sade ja Ilkka Kuusiston Hiljainen ilta. Viimeksi mainittu jäi erikoisesti mieleeni. Nautittavaa!

Englanninkielisessä rytmikkäässä osuudessa kuultiin  Charles Trenet'n La Mer eli Beyond the Sea, Bobby Darinin aikanaan tunnetuksi tekemä. Wikipedia tietää kertoa, että säveltäjän kuollessa vuonna 2001 oli laulusta tehty jo yli 4000 levytystä.  Vivere oli siis hyvässä seurassa laulaessaan tätä kekseliästä sovitusta. 

Antonio Carlos Jobim oli yksi bossa novan luojista.  Hän tuli 1960-luvulla vahvasti musiikkimaailman tietoisuuteen. Hänen tuotannostaan kuultiin Wave, hänen parhaiten menestyneen lp-levynsä nimikkolaulu vuodelta 1967. 

Kuoron naiset olivat vuorossa. Burt Bacharachin ja Hal Davidin I Say a Little Prayer, Dionne Warwickin Billboardin lista numero 4 vuodelta 1967 sai naisilta hienon tulkinnan. Aviopari Felice ja Boudleaux Bryantin All I Have to Do Is Dream on vuodelta 1958.  Se oli Everly Brothersin megahitti, ainoa laulu joka on ollut samanaikaisesti kaikkien Billboardin listojen ykkösenä. Kun tämä "Ikuisten Veljesten" tulkinta on kovin tuttu, niin en saanut oikein otetta naisten sinänsä siististä mutta hieman steriilistä esityksestä.  Olisiko Arto Leinon kitarakomppi ollut tässä paikallaan?

Arto Leinon kitaraa kuultiin miesten laulussa Besame mucho. Tämä meksikolaisen Consuelo Velasquezin sävellys oli ainakin nuoruudessani jokaisen tanssiorkesterin vakio-ohjelmistoa. Miehiltä tämä Suutele minua paljon eli Pussaa mua pitkään kuten aikanaan sanottiin oli hienosti esitetty pyyntö.  Tätä ennen oli vuorossa Aki Sirkesalon Kissanainen, jossa kuultiin pieni pätkä Vaaleanpunaisen pantterin teemasta.

Tässä vaiheessa lähdin seuraavaan paikkaan. Tangoa ja rokkia olisi ollut lopuksi tarjolla, joten yleisö, joka palkitsi esitykset vahvoin aplodein, nautti  ihan varmasti loppuun asti.

Konsertin juontajana toimi Katariina Kärki-Susi, joka välillä tulkitsi vahvasti eläytyen aiheeseen sopivia runoja. 

Käsiohjelma oli kekseliäs, ainakin minun ohjelmani oli liimattu Stockmann Premiére julkaisun ruokasivun päälle.  Tosin siinä oli vain suolaista, mutta yhtyehän tarjosi makeaa mahan täydeltä.

Lopuksi anteeksipyyntö.  Osallistuin yhteen laulun muutaman sekunnin ajan kännykkämelodiallani. Oli käynyt unohdus. Kun tällainen vanha pappa ja moni muukin käy jo hajamieliseksi, voisi olla hyvä ajatus muistuttaa kännyköistä konsertin alussa. Olin tässä talvella teatterissa ja siellä kehotettiin muistamaan, että esityksen jälkeen on taas laitettava kännykkä päälle.

Konsertti jäi siis kesken, mutta ei hirveästi harmittanut että joutui lähtemään.  Kas TPS voitti vauhdikkaan pelin 5-1.