maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulua juhlittiin Hirvessä



Kulkusten joulujuhla vietettiin lauantaina 15.12 Ravintola Kultaisessa Hirvessä. Kuorolla oli takana pitkä ja tiivis harjoittelupäivä ja minulle kerrottiin. että Tiina Syksy oli vetänyt päivän mainiosti Sadun sairastuttua. Väsymys ei kuitenkaan ollut iskenyt ainakaan kaikkiin laulajiin, sillä puhetta ja mukavia juttuja oli yllin kyllin.


Iloisia ilmeitä illan alkajaisiksi. 
Nasse-setä, ei kun Arto-setä, on hyvin vihainen.
 Ravintoloitsija Menna Leino oli joukkojensa kanssa loihtinut esiin näyttävän jouluisen juhlapöydän ja sen äärelle moni teki santsausmatkoja. Tietysti bloggaajan on pakko myöntää, että imelletyn perunalaatikon puuttuminen jäi hieman kaivelemaan. Joku muistaa myös kuinka eräässä joulujuhlassa aikoinaan perunalaatikko oli syöty ennen kuin bloggaaja pääsi lämpimien kimppuun. Nyt kuitenkin vahinko korjattiin santsaamalla kinkkua.
Emäntä ja isäntä antavat ohjeita
Ravintolalla oli myös erikoistarjous viineistä ja moni maistoi ravintolan nimikko-olutta.  Maukasta. Menekki oli hyvää, loppuillasta se oli loppunut tai ainakaan sitä ei ollut enää kylmänä jääkaapissa.


Hirven pils
 Juhlaan oli suunniteltu Kulkus-drinkki, jonka sähköpostilla kuorolaisten kesken ilmoittautumisten yhteydessä toteutettu nimikilpailu oli saavuttanut suurta suosiota ja nimiehdotuksia oli tullut todella paljon.  Koska ne olivat toinen toistaan parempia ylituomari Menna kertoi joutuneensa turvautumaan Kohtalon apuun. Nimet olivat taululla ja Menna heitti tikalla ja jo kolmas tikka osui maaliinsa. Oliko tämä totta vai lappilaista huumoria?  Kenpä tietäis' sen.

Voittajaksi tuli kuoron sanataituri Juha Laakso. Voitte ehkä arvata mikä hänen palkintonsa oli.

Kulkusdrinkki oli sininen ja nimeltään Sinimakihana. Juhan lausumisohjeiden mukaan se lausutaan sinimak'ihana eli se oli sininen, makea ja ihana. Se ei kuitenkaan nimestään huolimatta ollut gininen, vaan kossu ja sininen curacao-likööri antoivat voimaa ja väriä. Ja koska liköörin oikeasta lausumisesta tuli joidenkin kanssa keskustelua, niin pakko on todeta olleeni oikeassa. Se lausutaan kurasau. Se ku on niinkuin (suomen)ruotsalainen u-äänne, ei suomalainen u. Se likööri ei siis ole kurassa.

Vasemmassa alakulmassa on Sinimakihana.
Menna-rouva ei ole vihainen.
Ohjelmassa oli perinteinen merkkien jakaminen ja merkkejä oli yhdestä vuodesta kolmeenkymmeneen. Myös perusmerkkejä oli suoritettu ja kaikkien "suureksi hämmästykseksi" säveltäjä Ari Törmä oli läpäissyt kokeen.

Yksivuotismerkin saivat Markku Horppu ja kolmannen polven kulkunen Viivi Lindblom.
Riku on ollut 5 vuotta ja esitteli bassoääntä. Kukaan ei tätä nauhoittanut.

Johanna on ollut jo 15 vuotta kuorossa ja lauloi Kalliolle, kukkulalle.  Ihan niinkuin silloin kun pyrki kuoroon.

Har-han-ta-ju. Laulun sijasta Harri, Hannu, Taina ja Juha esittivät uutisia jotka kuulemma kuitenkin voivat olla mahdollisia. Kaksikymmentä vuotta on tullut täyteen.
Hannalla ja Päivikillä on jo 25 vuotta kulkusuraa takana.

Manta on kuulemma ollut 30 vuotta Kulkusissa, mutta onko hän edes niin vanha?

Ari sai perusmerkin ja lauloi syvien kurujen kautta.

Katariina jakoi lahjoja.

Värssyt ja Vivere esiintyivät ja lopuksi pidettiin jossain vaiheessa perinteenä ollut tietokilpailu. Kisa oli tiukka, mutta kysymykset ehkä hieman liian vaikeita.  Toisaalta moni joukkue tiesi melkein, moni vastaus oli aika lähellä oikeaa.

Värssyt.
Vivere.



Viveren miehet ja Psallite.
Tämä pöytäkunta vahvistettuna Katariinalla voitti tietokilpailun. Ei palkintoa, vain kunniaa.
Hyvin tässäkin pöydässä viihdyttiin.
Vähitellen väki väheni ja kun valomerkit oli annettu, mutta henkilökunta oli vielä töissä, niin kokoonnuttiin samaan pöytään.
  
Vasemmalla olevat lähtivät Lietoon.

Valomerkin jälkeen.  Aina on juhlittu tappiin asti ja vielä lisää!
Kun toiset  jo vetivät päällysvaatteita päälleen niin Hannu vei Katan tanssiin.
Tasan kaksitoista tuntia kotiin lähdön jälkeen bloggaaja palasi noutamaan autoa ravintolan edestä.  Lunta oli kerääntynyt, mutta kun harjaa käytti aktiivisesti sekä auton päällä että vieressä ja edessä niin hyvin pääsi liikkeelle. Mäntysalon Riku kommentoi sähköpostitse tätä auton noutoa sanomalla, että tuon siitä saa kun lähtee viettämään iltaa epämääräisessä seurassa. Niinpä.


Lopuksi pitää kiittää juhlijoita. Olen joskus kaivannut kommentteja blogiin ja hieman ihmetellytkin lukeeko joku sitä.  Moni tuli nyt kiittämään ja kertomaan että lukevat aina blogin ja pyysivät jatkamaan.  Luultavasti ihan vilpittömästi, koska siinä mielentilassa suomalainen yleensä on kolmen kaljan jälkeen. 

Ja tässä oli nyt taas uusi jakso blogia ja Kulkuselämää.

1 kommentti:

Mezzo kirjoitti...

Joulujuhlameno näyttää villiintyneen sitten Karjalataloaikojen... Niin ne nuoret ... Bloggaaja on onnistunut saamaan lukijoita, esitän onnitteluni! Runsas kuvamateriaali on ollut onnistunut satsaus, hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hyvää joulua ja kaikkea hyvää Kulkusille!