Ensin avattiin ääniä ja harjoiteltiin yhteislauluja, jotka kuoronjohtajamme Arja Lyly säesti juhlassa. Tässä naiset uusissa kuoropuvuissaan.
Juhla on palvelutalon vuoden kohokohta. Isänmaallinen ohjelma, runsaasti vanhoja sotaveteraaneja ja lottia. Kunniamerkit rinnassa. Komentaja merivoimista juhlapuvussaan toi Puolustusvoimien tervehdyksen. Kuoro lauloi suomalaiskansallista, Suomalainen rukous, Finlandia, Lähde ja lähestyvän joulun kunniaksi joululaulun Jouluun portti aukaistaan. Kuoro antoi voimaa myös yhteislauluille, juhla päättyi Maamme-lauluun ja asukkaat lauloivat innokkaasti mukana.
Juhlasali on upeaa jugendia. Siellä on hyvä akustiikka, valitettavasti se on hieman ahdas. Työ- ja muiden esteiden johdosta ei koko kuoro päässyt mukaan, ja tämä hieman pienempi ryhmä oli juuri sopiva saliin. Näin hyvin ei kuoro ole tässä juhlassa aikaisemmin laulanut oli ainakin kuorolaisten käsitys ja kovin tuli kiitosta myös järjestäjien taholta.
Juhlapuhuja, Porin Rykmentin Killan puheenjohtaja Timo Mäki, vanha opiskelutoverini muuten, kertoi syntyneensä viimeisenä sotakesänä jolloin samana päivänä Turun satamaa pommitettiin voimakkaasti. Siitä tuli puheen aikana minulle mieleen, että synnyin vuonna 1943 ja minut kastettiin synnytyslaitoksella eli vanhalla Heidekenillä. Vain kummitätini oli omaisista läsnä ja kantoi minut sylissään. Nyt hän asuu tässä palvelutalossa, tapasin hänet tänään ja hän muisti vielä hyvin kuinka hän kantoi minut kastetilaisuudessa. Näytti jopa.
Kesällä 1944 minusta otettiin oheinen kuva.
Kun minulta kysyttiin miten eno tekee, niin tein tietysti sotilaallisesti kunniaa. Tosin " vedin tyhjään päähän", mutta kai se virhe sallittiin.Eno oli vuosikausia rintamalla. Hän ei varmaan juuri kesällä saanut lomaa, Karjalassa oli silloin kiireitä, mutta nuori poika oli oppinut tämän. Ei muuten mennyt oppi hukkaan, sotilasarvo on reservin luutnantti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti