tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kulkuset laulujuhlilla Riiassa 25.-29.6.2015

Kulkuset lähti Riikaan laulamaan yhdessä heti juhannuksen jälkeen torstaina. Lensimme suoraan Turusta AirBalticin lennolla Riikaan. Aamuvarhaisella, joillekin jopa keskellä yötä, kokoonnuimme lentoasemalle, yllättävänkin pirteinä. Meitä oli lähdössä 34 laulajaa, johtaja-Heidi, kuoron maskotti Viktor ja yksi ns. kuoron vieras. Kaikki sujui kuin unelma ja pääsimme kaffelle hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. Meillä oli myötätuuli ja saavuimme Riikaan 13 minuuttia etuajassa ja taas kaikki meni sujuvasti ja kaikki matkatavaratkin olivat mukana. Löysimme bussin ja taas sujuvasti saavuimme hotellille jo n. 7.30 ja voiko enää sujuvammin alkaa, saimme huoneet saman tien. Voi sitä ihanuutta. Oli lupa jatkaa keskeytyneitä yöunia. Ja aamiaistakin sai hotellin ravintolasta. Siellä ei tosin oltu kovin valmistauduttu yhtäkkiseen noin kolmekymmenhenkiseen aamiaisryhmään joka maksaa käteisellä, ei ollut pohjakassaa ei. Aamiainen oli hyvä.
Kello oli tosiaankin 04.15 kun melkein koko kuoro oli jo paikalla valmiina lähtöselvitystä varten. Ei todellakaan tällä kertaa Akik mindik elkesnek
Hienosti jonossa. Kaikki valmiina lähtöön.
Ja varhaisaamiainen.
Turisteiluun Riiassa jäi hienosti aikaa ennen illan ensimmäistä tapahtumaa, festivaalin avajaisia. Kuoron opas Emils Ripa tuli hotellille ja sovimme, että lähdetään ilmoittautumaan klo 9.00. Näin saimme ensimmäisen kävelyretken vanhan kaupungin kupeeseen. Olimme, tietysti, ensimmäinen kuoro kun ilmoittautui. Siellä odottivat uudet nuottikirjan ja festivaalipassit ja muutakin Latviaan liittyvää materiaalia, niin ja tietysti hyvät festivaalikassit, joita oli 38 kpl. Siispä, nuottikirjat kasseihin ja nippu tai pari festarikasseja kantoon ja kohti hotellia, reippaasti, lyhintä tietä.

Illalla suhteellisen myöhään lähdimme festivaalin avajaisiin. Tästä alkoi Kulkusten kuntokuuri. Käveltyä 5 päivän aikana tuli melko paljon, parhaimmillaan askelmittarit näyttivät 20 000 askelta ja ylikin. Reippaasti kuitenkin pääsimme avajaistilaisuuteen, jossa saapuessamme soitettiin sopivasti Sibeliusta, liput liehumaan vaan. Avajaiskonsertti oli pitkä; kaikkien osallistuvien maiden edustuskuorot lauloivat, mm. Norjan kuoro, joka lauloi h i t a a n Telemark Springarin, siihen ei paljon polkkaa voinut tanssia. Siinä yhdentoista seudussa rupesi jo innokkainkin kuulija hyytymään, mutta loppuun asti kuunneltiin kun kerta tultiin avajaisiin. Ja taas marssia hotellille.

Perjantai 26.6. oli koulutus-, paraati- ja harjoituspäivä. Jokainen sai vapaasti valita mihin työpajaan osallistuisi, suosituimmat olivat Sören Lillkungin äänijuttu ja Jesper Holmin jazzlaulujuttu. Meillä on nyt joukossamme sitten äänenkäytön taitajia ja varsinkin jazzlaulun taitajia :-). Sitten nopeasti lounaalle ja kansallispuku päälle ja marssille kohti paraatin kokoontumispaikkaa. Hassunhauskaa kokoontumista, eteen päin ja sitten taakse päin ja kohta suomalaisten kuorojen perässä tulevat ruotsalaiset kuorot olivat tiellä... Päästiin matkaan aikataulun mukaisesti, iloisesti nelirivissä ja laulaen, Kalliolle kukkulalle useista sävellajeista. Molemmin puolin Kulkusia olevat kuorot yhtyivät lauluun. Riian kaduilla oli mukavasti ihmisiä paraatia seuraamassa. Vanha kulkunen Kari Turunen(s)kin liittyi seuraamme. Eräällä portilla kaikki kuorot tavallaan esiteltiin ja kun olimme menneet hiukan matkaa niin yhtäkkiä esiteltiin Turunen(s)kin, hiukan ehkä myöhässä. Mietityttää kuka mahtoi portista silloin kulkea kun Kari esiteltiin.

Marssi paraatipaikalle alaknut.
Matkalla puiston läpi paraatin.
Ja vielä on matkaa...
Varustauduttu on, nuotti mukana.
Pieni stemmaharjoitus ennen lähtöä...
Paikalla ollaan. Minne nyt?
Valmiina lähtöön.

Ja tietty, Paraatiselfie.
Nyt mentiin.
Perillä Vapauden muistomerkillä.
Nättiin riviin...
Paraati marssittu.
Ja iloisesti perillä.
Meitä oli aika paljon.
Kohta Saule, Perkons, Daugava.
Paraati päättyi Vapauden muistomerkille. Meitä oli paljon ja olimme kauniita kansallispuvuissamme. Muistomerkillä lauloimme kaikki yhdessä Saule, Perkons, Daugavan. Tällä laululla tuntui olevan paljon merkitystä latvialaisille. Suomen suurlähettiläs tuli jo muistomerkillä juttelemaan suomalaisten kanssa, mutta matkalla hotellille suurlahettiläs lähestyi vielä erikseen muutamaa kuorolaista. Paraatin jälkeen kiivaasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita, jotta ehdimme bussiin ja kuudeksi laululavalle harjoituksiin.



Ja taas tiukkaa marssia bussille Mezaparkiin. Olimme tässä vaiheessa jo varmaan taas kävelleet semmoset 18 000 askelta. Mezapark oli iso. Bussilta laululavalle oli varmaan noin 1,5 km ettei enemmänkin. Laululava oli valtava; kuulemma täyteen pakattuna vetää noin 10-15 000 laulajaa. Meillä oli tilaa laulaa, kertoi Emils joka oli osallistunut erinäisiin laulujuhliin ja laulanut täyteen pakatulla lavalla. Emils sotilaallisen järjestelmällisesti jakoi meidän ääniryhmiin ja lähetti matkaa kohti omaa sektoria ja riviä, toiset olivat alhaalla ja toiset ylempänä, laululavassa oli kaikkiaan 45 riviä.


Pitkä marssi laululavalle
Harjoitus voisi alkaa.
Kari harjoittaa Finlandiaa.
Harjoitus alkoi Carmina Buranalla. Kapellimestari vaikutti oikein pätevältä, samoin solisitit. Sitten harjoiteltiin kaikki biisit. Saatiin ohjausta myös eri kielten ääntämisessä.

Harjoitus päättyi kymmenen seudussa ja sitten taas marssittiin hyvässä järjestyksessä bussien lähtöpaikalle. Muutama otti lennosta taksin, kun jonottaessa ei tapahtunut mitään. Yhdellä puolella oli paljon kuorolaisia odottamassa ja toisella puolella 4-5 bussia ja mitään ei tapahtunut. Mutta onneksi, kaikille meille odottaville, meidän Emils pisti haisemaan ja ties kuinka kauan odotettuamme, tien toisella puolella olevat bussit vihdoin lähtivät liikkeelle ja porukat pääsivät  matkaan. Kulkuset olivat viimeisenä jonossa. Kuntzen Päivi sanoi, että bussi joutuisi ajamaan hotellimme ohi matkallaan päätepysäkille, jospa voisimme pyytää kuljettajalta, että hiukan hiljentää siinä kohden. Tämä kun tuli puheeksi niin viimeiseen bussiin tuli pelkästään Kulkuset. Ja taas Emils loisti. Kun ei ketään muuta ollut matkassa bussi ajoi suoraan hotellille ja olimme Emilsille ikikiitollisia ainakin ne jo 22 000 askelta taivaltaneet jalat.

Oman bussin iloa.

Lauantai oli matkapäivä ja Emilsin syntymäpäivä. Emils toi meille makoisia mansikoita. Emils sai meiltä salmiakkikossupullon, Rock-vanttuut ja kulkustavaroita. Olimme matkalla Ogre nimiseen paikkaan noin 40 minuutin matkan päässä Riiasta. Ogre, kertoi isäntäkuoromme, oli ennen kylpyläkeskus ja siellä kävi paljon ihmisiä kylpylälomilla, mutta kylpylät siirtyivät pikkuhiljaa Riikaan ja Ogresta tuli lähinnä Riian lähiö. Suurin osa ogrelaisista käy töissä Riiassa, mutta Ogressakin on töitä, mm. Fazerin tehdas, jossä yhteyshenkilömme Zane on töissä. Isännöivä kuoro, Ogren kulttuurikeskuksen nuorisokuoro on ihan vauvakuoro vielä, toiminut vain muutaman vuoden, mutta matkustanut ja kilpaillut jo. Jätimme tavaramme kulttuurikeskukseen ja lähdimme keramiikkaa kokemaan. Mukana oli iskujoukko OJK:sta, mm. molemmat taiteelliset johtajat. Tapasimme keramiikkamiehemme vartin bussimatkan jälkeen ja lähdimme kävelylle. Menimme metsään; sieltä löytyi pari jokea, joilla oli tapana tulvia; urheilukenttä, jossa oli jostain syystä niin hyvä akustiikka, että siellä voitiin pitää konsertteja; toisen maailmansodan aikainen taistelulinja ja hatarannäköinen metallisilta aika korkealla; oli kuulemma paikallisten rakentama. Täytyy sanoa, että minuakin hiukan hirvitti kun sillalle kiipesin... Pääsimme kuitenkin onnellisesti joen yli ja mitä mielenkiintoisimpaan paikkaan, jossa oli paljon puita hakattavana, ja täytyihän jonkun kokeilla...
Aurinko helli Ogrepäivänä. Kulttuurikeskuksen pihalla, etuajassa.
Äänenavaus, se ainut matkan aikana.
Akustisen urheilukentän reunalla.
Matkalla...
Kansan rakentama silta, korkealla.
Olimme tulleet savipajalle, jota piti entinen sotilas Janis Zviedriks. Hän näytti miten toimia ja kaikki halukkaat saivat tehdä itselleen pienen matkamuiston. Luovuus ihan pursusi yli. Söimme OJK:n varaamia eväitä ja nautimme rennosta tunnelmasta.
Heidi valmistautuu, missä kirves?
Ensin tähdätään...
Ja vielä uudelleen tähdätään...
Sitten lyödään...
Ja menihän se kahtia.
Savityömateriaalia.
Savi saattaa liata kädet.
Luovuus huipussaan.
Valmiita uuniin.
Janiksen oppitunti valannasta.

Lauloimmekin hiukan. Olimme ajatelleet pitää pienen harjoituksen kulttuurikeskuksessa ennen kiertoajelua, mutta emme ehtineet muuta kuin avata ääntä hiukan ja sitten olikin taas mentävä, mutta nyt siihen tuli tilaisuus, laulaa illan omat keikkabiisit, no laulettiin hiukan muutakin... Telemark Springarista on tulossa näköjään vakiokamaa ;-)

OJK:kin lauloi meille. Muistoksi saimme Janiksen valmistaman säästöpossun ja siitä tuli heti virallinen symboli 100-vuotisjuhlakeräykselle. Kaikki mukava loppuu aikanaan, palasimme kaupunkiin.

Kuorot laulaa.
Ja vielä lisää kuorolaulua.
Ogren iskujoukko ja taitaa siellä olla yksi Kulkustenkin laulaja joukossa.
Kiitokset. Molemminpuoliset. OJK yhteyshenkilö Zane Sauva myös kuvassa.
Ryhmäkuva iloisista laulajista.
Ensin lounas, sitten harjoitus, sitten pieni tauko, sitten päivällinen ja sitten konsertti.
Ogren konserttiharjoitus alkamassa.
Olisi hyvä nähdä johtajakin.
Erittäin eloisa johtaja ja solisti.
Valmiina konserttiin.
Edelleen valmiina konserttiin.
Tammenleväseppel Heidin päähän. Massiiviset seppeleet Ogressa.
Johtajat seppelöitynä.
Iloiset solistit kukkien kera.
Ilo ylimmillään.
Heidi seppeleen alla.
Söpöset Maarit ja Harri.
Nauha saattaa tehdä temppuja.
Sitten bileisiin.
Konsertin jälkeen oli vieraskuoroille järjestetty illanvietto kulttuurikeskuksessa. Jos lauantaina paljon askelia keränneet mittarit olivat hieman alemmissa lukemissa, niin latvialaisen "rivitanssin" aikana saatiin sitten taas askelia, juoksu- ja hyppyaskeliakin. Sääli, että salissa oli sen verta pimeä, ettei iloisesta tanssista ole yhtään kunnollista kuvaa.

Lähdön aika koitti. Hyvästelimme  toisemme laulamalla. Lauloimme Billy Joelin ja sepäs saikin paljon positiivista palautetta, toinen isäntäkuoron johtajista liikuttui kyyneliin... Annoimme heille yhden nuotin. Kuoro lauloi meidät matkaan, sellainen oli kuulemma tapana. Lähdimme Riikaan onnellisina...

OJK vauhdssa.
Loppuselfie.

Sunnuntaista oli tulossa pitkä päivä. Olimme päättäneet jo perjantaina, että uni oli tärkeämpää kuin kävely ja pyysimme, että Emils järjestäisi meille aamuksi tilatakseja Mezaparkiin menoa varten. Niitähän Emils oli sitten perjantain ja lauantain välisen yön ja vielä lauantainakin hankkinut. Mutta oli ihanaa, että aamulla vartin yli kahdeksan voi vain istua taksiin ja lähteä matkaan. Oli tulossa aurinkoinen päivä ja järjestäjakin oli aikaistanut aikataulua 20 minuutilla. Ketkäs olivatkaan oikeilla paikoilla silloin kun piti? No, me tietenkin, muita ei ollut mailla halmeilla. Lavalle meno oli suunniteltu hirmu hyvin ja se näytti tosi hienolta, ainakin noiden Karin ottamien kuvien mukaan.


Nyt saatiin sitten kakkosaltonkin sektorin ensimmäiseen riviin laulajia. Lavalle meno harjoiteltiin pariin kertaan ja sitten vasta laulettiin. Lavalle paistoi aurinko täydeltä terältä ja ajoittain tuntui ihan kuumalta kesäpäivältä. Kukin teki mitä pystyi suojatakseen päänsä auringolta. Kuvissa muutama esimerkki.

Kakkosalton auringonsuojat.
Hienot rouvat hatuissaan.
Luovaa suojautumista.
Toinen näkökulma.
Kansallispuvun esiliina on monikäyttöinen.
Teimme juuri niin kuin Heidi oli ohjeistanut, emme vielä harjoituksissa laulaneet täysillä ja pidimme taukoja tarvittaessa. Varsinainen tauko ennen konserttia alkoi noin kolmelta. Alueella riitti ruokaa ja juomaa myynnissä, joten ei hätää tankkauksen suhteen. Mietittiin moneen otteeseen tulisiko tupa täyteen illalla. Tasan 16.20 olivat Kulkuset taas siellä missä pitikin, muita ei taaskaan näkynyt mailla halmeilla.

Aamumarssi pelipaikalle.
Lauluyhtye Kosmos lauloi kanssamme Vindossa.
Sunnuntain pitkä harjoitus auringossa.
Sopraanoja nättinä.
Vielä on katsomo aivan tyhjä.
Katsomoon tuli paljon väkeä.
Virallinen festivaaliryhmäkuva.

Yleisöä virtasi paikalle. Kyselin Emilsiltä miten paljon lippuja oli myyty etukäteen ja hän epäili että ei tarpeeksi. Mutta melkein täyteen valtava katsomo saatiin. Yleisöä tuli vielä konsertin alettuakin tasaisesti. Konsertti kaikkine tanssijoineen oli hieno spektaakkeli.

Tästä linkistä voi itse katsoa mitä kaikkea lavalla kuoron edessä tapahtui.


Ylikleemolan Heli oli fiilistellyt kotona vielä jä löytänyt nämä Ogren konserttipätkät.

Tässä ihan Ogren konsertin alku, jossa setä laulaa ja kuorot toistaa:


Ogren konsertin alkupätkä, jossa lähinnä latvialaiset kuorot laulaa


Ja konsertti  jatkuu,  Kulkuset tulee noin 17.40 kohdalla.


Ja jatkuu, tässä mm. Telemark Springar naorjalaiskuoron esittämänä. Ja kaikkien kuorojen yhteisnumerot alkaa.


Tämä taas kaikkien kuorojen yhteisnumeroista ja juuri sopivasti meidän solistit astuvat esiille, tässä myös Carmina Buranan osat.

Kukitusta ei vissiin sitten kuvattu ;-)

Tässä Launosalon Päivin löytämä linkki paikallislehteen Ogren konsertista. Paljon kuvia ja yksityiskohtia mm. Kulkusten puvuista.

http://daugavasbalss.diena.lv/izklaide-un-kultura/ogre-izskanejis-ziemelu-un-baltijas-valstu-dziesmu-svetku-koncerts-15021


Galakonsertin jälkeen menimme taksilla hotellille; Emils soitti muutaman puhelun... Sitten löysimme lähistöltä Emilsin ja hotellin henkilökunnan avustuksella ravintolan, joka voisi ruokkia koko ryhmän. Näistä kuvissa on onnellisia ihmisiä.


Koska Emils oli tehnyt niin paljon ja antaumuksella kuoron eteen keräsimme hänelle pienen kiitoskolehdin ja hän lauloi meille kiitoslaulun. Päivikki video laulun ja julkaisi sen Emilsin luvalla Facebook-sivullaan.

Monen osalta ilta vielä ruokailun jälkeen jatkui...

Maanantai oli vapaapäivä. Kaikki löysivät mieluista tekemistä, osa lähti Emilsin kanssa Jurmalaan, osa jokiristeilylle, osa vain kulki Riian vanhassa kaupungissa. Kuvat kertovat omaa tarinaansa. Jurmalassa kävijät löysivät mukavan huvilan josta voisi tehdä uuden harjoituspaikan.


Illalla sitten ryhmityimme viimeisen kerran bussiin ja kotimatka alkoi. Kaikki meni taas sujuvasti. Ihanaa oli ajatella, ettei tarvinnut enää Suomeen päästyä hyvpätä bussiin ja ajaa pari tuntia Turkua kohden. Määränpää oli Turku ja lentokentältä ei kovin pitkä matka kotiin kellään.

 

Mahtava reissu! Matkalla tapahtui kaikenlaista ja kaikilla on varmaan jos jonkinlaisia tarinoita kerrottavaksi. Kerro ne kommenteissa tai kirjoita oma juttu. Kuvakirjan voisi tehdä... Kiitos kaikille kun antoivat kuvia blogikäyttöön: Heidi, Päivi La, Päivikki, Pirre, Harri&Maarit&Viivi, Api, Kari, Emils, Katariina, Mari, Johanna, Elisa, Zane Ogresta






2 kommenttia:

Päivikki Konttinen kirjoitti...

Kiitos Sirkku, kivasta blogista. Olipas mukava kerran vielä (jälleen) kulkea läpi tuo mieleenpainuva, hauska matka. Minulla on muutama kuva illanvietosta jos haluat vielä lisätä - luulin jo laittaneeni fb:hen... Päivikki

Mari Schildt kirjoitti...

Hauskaa ja elämyksellistä oli! Kiitos blogista Sirkku!