torstai 6. lokakuuta 2011

Llangollen International Musical Eisteddfod 2011

Tässä se on Llangollen.

Nyt on jo syksy pitkällä ja uudet laulut työn alla ja loistavat joulukonsertit tulossa.  Mutta Wales oli varmasti kaikille kilpailukuorossa laulaneille kokemus isolla koolla. Itse lähdin matkaan hiukan stressaanutuneena kun en ollut ihan kaikkea tietoa, jonka olisin halunnut viikosta saada, saanut. Tiesimme että yövymme perheissä ja Englannin puolella ja että kilpailisimme perjantaina. Matkaan läksimme mukavasti Turusta aamutuimaan maanantaina 4.7. Lennot menivät sujuvasti ja olimme Manchesterissä ihan aikataulun mukaan. Olihan ollut pieni lennonjohtajien lakon uhka viikolla ennen lähtöpäiväämme. Manchesterissä oli lämmin, mikä oli mukavaa. Olimme seuranneet sääennusteita alueelle koko edellisen viikon ja ennuste oli kovin sateinen ja kylmä. Helteessä kun pakkasimme, murhehdin koko sunnuntaipäivän, että kai kaikki nyt tajuaa ottaa mukaan lämpimiäkin vaatteita. Melkein vielä lähetin tekstarin kaikille, että ottakaa villatakkeja ja -sukkia mukaan...

Manchesterissä pääsin heti kokeilemaan paikallisen murteen ymmärtämistä kun pääsin etsimään meitä noutamaan tulevaa bussia. Bussi tuli juuri kun liikkennejärjestelyistä vastaavat pojat näyttivät mihin bussit yleensä tulevat. Matkalla oli pakko pysähtyä pitämään bussikuskin taukoa, joten pääsimme kokeilemaan englantilaista truckstopia. Matkan varrelta piti tulla BBC:n ryhmä bussiin ja jäimmekin odottelemaan heitä, mutta eivät tulleet sovitusti. Ajoimme siis perille ja olimme ensimmäinen ryhmä, joka tuli paikalle. BBC odotti parkkipaikalla ja kuvasi hiukan bussissa ja kun tulimme bussista pois. Toimittaja Matthew Richards sanoi että tehdään haastattelu sitten myöhemmin kun olemme ilmoittautuneet.

Siispä ilmoittauduimme ja saimme tietoa, kilpailuajat ensinnäkin, niin ja saatiin ruokaakin. Meillä oli nyt aikaa mukavasti syödä ja harjoitella. Sadun kanssa pidettiin pieni aikataulupalaveri ja eikun hommiin. Tutustuimme myös emäntäämme Sadieen. Sadie vaikutti erittäin hyvältä järjestelijältä ja hän oli käytössämme koko viikon. Siinä sitten se BBC:n haastattelukin tuli tehtyä. Ja se tuli ihan oikeesti televisiosta oikein nimiplanssin kanssa ja nimikin oli kirjoitettu oikein.

BBC:n pojat töissä


Tälle lavalle kiivettiin kaksi kertaa kilpailemaan.
Aikaa oli,  siispä harjoittelimme Ann Anchorin johtamalla Competitors' Clubilla. Harjoittelimme lähinnä tulemisia ja menemisiä, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Siinä välissä kävi kovin sanavalmis radiotoimittaja haastelemassa mukavia ja puhumassa kymriä. Kymri on tosi kivan kuuloinen kieli. Saimme opastusta mm. paikkakunnan nimen lausumisessa. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki lausuivat sen hiukan omalla tavallaan. Myöhemmin kuulin, että kymri on fonemaattinen kieli, niin kuin suomikin ja sitä lausutaan ihan niin kuin kirjoitetaan...

Ryhdikäs kuoro!
Selailin ohjelmakirjaa ja huomasin, että molemmat ohjelmistomme olivat nurinkurin ohjelmassa. Kävimme Sadien kanssa musiikkitoimistossa järjestelemässä nuotit uudelleen. Myöhemmin kuulin, että sama oli tapahtunut monen kuoron kohdalla. Eräässä vaiheessa taisi Ann ajatella ääneen sen minkä minäkin ajattelin: eikö musiikkitoimistossa tunneta numeroita.

Sinä aikana kun harjoittelimme, Sadie järjesti meille harjoituspaikan majoituspaikkakunnalta. Saimme pienen metodistikirkon käyttöömme St. Martinsista.

Harjoituskirkkotunnelmaa, St. Martins
Sitten saimme ruokaa, joka yllätykseksemme olikin kupongeilla, joita ei tarvinnut erikseen maksaa. Tätä tietoa ei etukäteen ollut mainittu missään, joten rahaa olikin nyt käyttää ihan muuhun kuin ruokaan. Ruokailu oli isossa teltassa ja hyvässä järjestyksessä. Ruoka oli hyvää ja sitä sai tarpeeksi, jälkiruoka ja kaikki.

Ruokailun jälkeen harjoittelimme vielä kirkossa ja sitten pääsimme majoittautumaan. Bussi vei meidät kirkolta yhden koulun pihaan, josta perheet noutivat meidät pois. Me asuimme kauniissa 1857 rakennetussa tiilitalossa, jossa oli puutarha viimesen päälle. Vastassa oli musta labradorin noutaja Lady, joka oli koiraksi tosi sitkeetä sorttia. Oli päättänyt, että minä kissaihminen, ystävystyn hänen kanssaan. Talo oli aivan ihana. Sadun huone oli oikea prinsessahuone, pienet Beatrix Potter kirjat takan reunustalla, ristipistotyö seinällä ja pitsit koristetyynyjen reunoissa. Ei meidänkään huoneessa ollut valittamista. Kävimme kanavan rannassa kävelyllä illalla ja näimme kanavalaivallisen kulkusia kanava-ajelulla. Huomasimme myös että lampaat siirrettiin laitumelta toiselle. Aamulla kävi selville, että olivatkin ihan kaikki viisi pässejä.

Paikka oli tosi kaunis. Aamulenkillä kanavan varressa tuli ihan taianomainen olo, itkupajut kun taittuivat kanavan reunalle ja tekivät ikäänkuin holvin kanavanvieruspolun päälle. Tuli elävästi mieleen Morsen jakso The Wench is Dead, joka tapahtui kokonaan vastaavanlaisen kanavan rannalla.

Sitten harjoiteltiin ja hiottiin. Tehtiin paljon töitä kilpailukappaleiden eteen. Tiistain ohjelmassa, harjoitusten lisäksi, oli paraati Llangollenin läpi. Siispä oli kannossa kansallisspuvut sun muut ja muuntauduimme iltapäivällä värikkääksi joukoksi paraatia varten. Siinä välillä kävin tutustumassa Walsilaiseen terveydenhuoltoon. Kansallispuvut päällä marssimme paikalliseen terveyskeskukseen ja saimme sairaanhoitajalle ajan. Hiukan keräsimme katseita odotustilassa kansallispuvuissamme. Sairaanhoitaja hoiti hommansa tehokkaasti ja reseptikin saatiin. Sitten apteekkiin. Se olikin hämmästyttävä kokemus: resepti farmaseutille, pieni odotus, lääkeet ohjeiden kanssa käteen, ja kaikki ilmaista. Uskomatonta! Sitten Sadie pisti foot down että ehdimme ajoissa paraatiin.

Paraatia koottiin ensin alueelle rytmikkäästi rumpujen säestyksellä. Kokoontuminen kesti aikansa ja kuinka paljon otettiinkaan meistä kuvia, paljon. Vihdoin lähdimme liikkeelle. Reitti kulki Llangollenin keskustan kautta ja kyllä huomasi, että tämä festari on llangollenilaisilla verissä. Reitin varrella oli tosi paljon väkeä ja osa piti ihan picniciä ja tarjoili ruokaa marssijoillekin. Walesinkielinen televisio suoraan sanoen ahdisteli Elisaa moneen otteeseen ja jäimme hiukan muusta joukosta ja järkkäri hoputti. Oli tosi hieno marssi ja tunnelma oli hiukea. Lauloimme pitkin matkaa perinteisiä sekakuorolauluja.


Illalla harjoittelimme, mutta sitä ennen kuitenkin paraatista janoisina, kävimme yhdellä ja laulettiinkin hiukan, Pullon kimppuun.

Ja juodaan vaan!!!
Keskiviikkona juoksin aamulla toiseen suuntaan, kohti pientä aqueductia. Satu juoksi sinne jo ekana aamuna. Sinne päin lähdin tuon aqueductin takia. Se oli hyvin mielenkiintoinen. Harmittaa etten ottanut kameraa mukaan. Oli tosi outoa juosta kanavan varressa tavallaan sillan päällä Dee-joen yli. Siinä se virtasi kanava sillalla.

Keskiviikkona oli ohjelmassa harjoitus ja avajaisjuhla. Niin ja minulla ja Harrilla, Sulasolin puheenjohtajana, oli  edustustehtävä diplomaattisella vastaanotolla, johon oli tulossa myös Suomen suurlähettiläs. Olimme, niin kuin pitääkin kilpailuun valmistautuessa alkoholinkäyttökiellossa ja pyysimme Harrin kaa, että jos vastaanotolla tarjoillaan jotain voimmeko ottaa yhden. Satu mietti hetken ja sanoi: "Puoliksi." Harri laittoi puvun päälle ja kaluunat kaulaan ja minä sonnustauduin kansallispukuun ja läksimme vastaanotolle. Vastaanotolla oli kaikki organisaation silmäätekevät ja joitain vieraita festareille osallistuvien maiden edustustoista. Suurlähettilään rouva tunnisti heti meidät suomalaisiksi kansallispuvusta. Siispä vettä juoden seurustelimme ja kuuntelimme puheet. Ruokaakin tarjoiltiin ja se oli hyvää, walesilaista lähiruokaa, oikein hyvää. Juttelin pitkään festarin entisen musiikkipuolen johtajan kanssa. Hän kertoi valintaperusteista. Heillä on kuulemma kolme kategoriaa: 1. hyvä kuoro, otetaan festareille, 2. ihan ok kuoro, katotaan jos kiintiössä on tilaa ja 3. ei hyvä kuoro, roskiin. Hän kuuluu vielä lautakuntaa joka valitsee kuorot ja kohteliaan innostuneesti kertoi olleensa kovin otettu Kulkusten äänitteestä. Ruoan kanssa joimme puoliksi lasillisen punaviiniä.

Muu porukka saapui syömään ja valmistautumaan avajaisiin. Avajaiset pidettiin Royal Pavillionissa. Tässä vaiheessa Kuopion Nuorisokuorokin oli saapunut Llangolleniin. Avajaisjuhlassa edustimme yhdessä kuopiolaisten kanssa Suomea. Juhlan aluksi laulettiin kansallislaulut sekä Yhdistyneitten kuningaskuntien God Save the Queen että Walesin oma. Muutakin ohjelmaa oli, mm. erittäin mielenkiintoinen puinen niinku kellopeli joka kosteuden takia oli hieman epävireinen. Parade of the Nations-kulkueen yhteydessä vein kulttuuripääkaupungin terveiset festivaaliorganisaatiolle ja pääsin ihan puhumaan ja pussaamaankin, poskelle kylläkin, festivaalin kunniapuheenjohtajaa Terry Waitea. Onneksi näin vasta jälkeen päin Kimmon kuvista että olin isolla skriinillä lähikuvassa... Eipä paikalliset edes tienneet, että Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki. 

Suomi saapuu lavalle.
Mitäs siellä kassissa onkaan?
Huutakaa turkulaiset!
 Sitten oli vapaata illalla.

Torstaina oli harjoituspäivä ja harjoituskeikka. Satu heräsi flunssassa, mutta jaksoi hyvin vetää aamun harjoitukset ja keikan. Oli mielenkiintoista lähteä laulamaan lapsille, ikähaarukka 5-13 vuotta. Koululla heti huomasi kuka kuorolaisista työskentelee lasten kanssa. Lapsiyleisö on vaativa, jollei kiinnosta niin ei kiinnosta. Nämä lapset kyllä käyttäytyivät tosi hyvin. Opetin heille muutaman sanan suomea ja ääntämys oli tosi hyvää. Yksi pojista tunnisti suomenkielisestä laulusta englannilta kuulostavia sanoja. Taisivat olla kielellisesti lahjakkaita lapsia. Varoitin heitä El gritosta ja ihanasti lensi kädet korville laulun aikana. Voi kun loit ja lentäisin kappaleet lapset kuuntelivat hipihiljaa. Jotain taisi laulusta välittyä. Ihan lopuksi Josh kertoi vitsin, hälinässä minulta ja kuulematta vitsin alku, joten jos joku muistaa ihan tarkkaan sanat niin lisää kommentteihin. Annoimme kouluun levyn ja Suomen lipun. Se oli kiva keikka.

Ison lapsiyleisön edessä Voi kun loit minua Luoja!
Pojat valmistautuu Huutoon
Koululla on nyt ainakin yksi Suomen lippu ja huikean hyvä joululevy
Ensimmäisen kerran koko viikolla noutamaan tullut bussi oli myöhässä. Kuulimme sitten, että oli ollut jonkinlainen ongelma kuljettajien aikataulussa. Meillä oli nyt iltapäivä vapaata, koska harjoituskirkossamme oli teetilaisuus. Pääsin käymään Llangollenissa ja varsinkin Old Mill nimisessä pubissa. Se oli hieno. Oli mukava vain kuljeskella kaupungilla ja ostaa tuliaisia.

Illalla oli taas harjoitus ja viimeinen tsemppaus kilpailua varten. Aamulla oli oltava valmiina kansallispuvut päällä kirkolla 7.30.

Kulkuset lähtövalmiina kilpailuun
Kilpailupäivän aamu valkeni pilvisenä. Kamppeet niskaan ja kirkolle äänenavaukseen. Oli ihan hiukan perhosia vatsanpohjassa. Nyt oli näytön paikka. Ensimmäinen asia mitä Sadie kertoi tullessaan oli että meidän piti heti käydä musiikkitoimistossa. Hiukan pelotti, että mitä siellä nyt odottikaan... Pääsimme festivaalialueelle hyvissä ajoin, laitoimme kamppeet säilytykseen ja hakeuduimme kilpailupaikan lähelle. Musiikkitoimistoon juoksimme välittömästi selvittämään ongelmaa... Onneksi ongelma oli vain, että he olivat hukanneet kansanmusiikkisarjaa varten lähetetyt nuotit. Tämä oli kyllä uskomatonta koska sekakuorosarjan nuotit oli kyllä tallella mutta samassa kirjeessä  lähetetyt kansanmusiikkisarjan nuotit hukassa. Pistää hiukan miettimään musiikkitoimiston tehokkuutta... No, tuomarit saivat sitten kopiot hyvillä suomenkielisillä kommenteilla varustetuista nuoteistani.

Sitten pääsimme pukuhuoneeseen ja oltiin askel lähempänä kilpailua. Jokainen keskittyi omalla tavallaan. Minä vastailin kysymyksiin moneenkin otteeseen kappaleista, lava-asettelusta ja liikkeestä ja kaikesta, minkä oli lähettänyt etukäteenkin. Ihan viimetingassa ennen lavalle menoa kävin briiffaamassa juontajan nimien lausumisesta etc. Kuoro asettui jo lähtöasemiin ollessani lavalla ja kuulin myöhemmin että kuoro oli kieltänyt liikahtamastakaan lavalle päin ennen kuin olisin takaisin. Onneksi liikahti kuitenkin. Juontaja oli englanninkielinen ja teki mukavia englannille tyypillisiä ohjeita itselleen suomen kielen ääntämisestä. Oli hauska katsoa miten hän merkitsi esim. Luukkosen ääntämisen. Livahdin omalle paikalleni jonoon aivan viime tingassa. Itse asiassa tämmönen häsä ennen esitystä oli sopivaista, ei ehtinyt yhtään ajatella esitystä ennen kuin jo liikuttiin lavaa kohti. Sitten oli helppo laittaa päälle laulun tunnetila. Vaikka se lava näytti kovin isolta katsomosta päin, niin lavalla ollessa se ei tuntunut niin isolta. Akustiikka oli ihan siedettävä, oli melko helppo laulaa ja kuuli muitakin. Ei paha!

Esitys meni hyvin.

Ei kun pois lavalta. Kun tultiin pois lavalta, niin Walesin kymrinkielinen televisio hyökkäsi kimppuun ja halusi tehdä insertin johonkin ohjelmaan. Meidät ohjattiin yläkertaan ja pyydettiin laulamaan. Laulun kanssa oli hiukan ongelmaa ja sitten päädyimme laulamaan Voi kun loit, kylläkin hiljaa ja hymynaamoin. En tiedä missä tämä pätkä tuli ulos tai tuliko, mutta tehtiin kuitenkin kymrin-suomenkielinen haastattelu ja hymyiltiin leveästi.

Nyt oli aikaa vaihtaa vaatteet ja syödä hiukan ennen sekakuorosarjan kilpailuesitystä. Sää oli aika synkkä ja kuoropuvun helmoja piti suojella etteivät kuraantuisi. Harjoittelimme vielä puolisen tuntia ennen pukuhuoneeseen siirtymistä. Pukuhuone oli tällä kertaa saastunut, joku porukka oli suihkautellut paaaljon hajuvettä. Kilpailu oli myöhässä ja jouduimme odottamaan aika pitkään ennen kuin pääsimme lavan taakse. Kuopiolaiset esiintyivät ennen meitä ja tsemppasimme toisiamme kun he tulivat lavalta ja me olimme menossa. Juontajan kävin briiffaamassa taas, mutta tällä kertaa olikin kymrinkielinen juontaja, oli mielenkiintoista katsoa miten hän merkitsi suomen kymriksi. Olisin niin halunnut molempien juontajien merkinnät itselleni muistoksi.

Lämpiössä odottamassa ennen sekakuorosarjan osuutta
Kilpailuesitys oli melko hyvä, ei ehkä niin intensiivinen kuin kansanmusiikkisarjassa. Aplodien jälkeen kuului huuto: "Ihanaa, Kulkuset, ihanaa!" Kimmohan se siellä huuteli. Riensimme esityksen jälkeen kiireellä kuulemaan kansanmusiikkisarjan tuloksia.
Intensiivistä esiintymistä
Komia logo...
Voi kun loit alkaa, mikä tahansa jumala kylllä heltyisi...
Tuloksia kuunneltiin tarkasti. Tuomaroinnista annettiin ensin kuvaus ja siinä vaiheessa todettiin että olimme ainakin toimineet ohjeen mukaan, olimme valinneet ohjelmistoon hyvin erilaiset kappaleet. Sitten ruvettiin laskemaan pisteitä. Jokainen esitys sai pienen kritiikin ja pisteet, sata taisi olla maksimi. Tero vieressäni laski kiivaasti pisteitä sitä mukaa kuin niitä lueteltiin. Kun kommentit loppuivat Teron mukaan  olimme 4. mutta muiden mukaan 3. No, sitten se vahvistui kun johtajia kutsuttiin lavalle että Tero oli jostain kumman syystä laskenut väärin, ei ollenkaan Terolle tyypillistä, ja olimme kolmansia. Siitä riemu ratkesi. Ihanaa, kaikki se työ kannatti.

Kolmas sija varma ja Satua lähetetään matkaan lavalle
Me olemme hyviä!!!!
Kansanmusiikkisarjan kolme parasta johtajaa
Shekkikuori ja Satu
Riemumiellä ja luvan kaa lähdimme baaritelttaan ;-) juhlimaan ja odottamaan sekakuorosarjan tulosten antoa. Tunnelma oli tosi korkealla. Ryhmän reunalle liittyi joku paikallinen laulaja joka oli nuorena osallistunut Sympaattiin Suomessa ja hän pyysi laulamaan Kalliolle kukkulalle. Yllättäen se meni tosi komeesti ja äänissä jo hiukan humaltuneeltakin kuorolta. Täytyy myöntää, että puoli lasia siideriä juoneena olin itse tosi hyvässä nousussa ja niin oli moni muukin. 

Riemua!!!
Satu lensi kolmannen sijan kunniaksi
Jo hiukan rauhoittunut kuoro
Satu ja certti
Kävimme kuulemassa sekakuorosarjan tulokset. Ehkä tunnelma hiukan latistui kun tulimme neljänneksi, mutta hyvä sijoitus sekin oli. Pisteitä saimme molemmissa sarjoissa yli 160. Voittajien pistemäärät liikkuivat 190 pisteen kieppeillä. Sinne on tavoite kun seuraavan kerran Llangolleniin matkaamme.

Olin tyytyväinen kuoron suoritukseen. Satu sanoi, että tämä on hyvä alku seuraavalle 5-vuotiskaudelle. Rajoja ei vielä ihan kokeiltu, mutta sekin on varmasti tulossa.

Sadie tehokkaana naisena pyynnöstä järjesti yhteisruokailun illaksi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tunnelma oli mukava, osa isäntäperheistäkin tuli juomaan yhdet ja lauloimme heillekin. Olimme tyytyväinen kuoro ja edessä oli turistipäivä Chesterissä.

Chester oli ihana historiallinen kaupunki. Kaupungissa oli laukkakilpailu ja paljon ihmisiä liikkeellä. Olisi ollut viihdyttävää vaikka vaan istua terassille ja katsella ohikulkevia ihmisiä ykkösissään. Jotkut vaatteet olivat kyllä hiukan liiallisiakin. Päivä oli antoisa ja tavaraa tarttui kaupoista paljon mukaan.

Illalla odotti loppukonsertti. Odottelimme Pavillionin ulkopuolella sisäänpääsyä ja saimmekin kuulla ettemme pääsekään kuuntelemaan konserttia sisällä. No, istuttiin aurinkoisessa illassa ja kuunneltiin konserttia kajareista. Sadie tuli paikalle ja kerroimme hänelle ettemme päässeet sisään ja jo rupesi tapahtumaan. Kiitos Sadien pääsimme sisään kuulemaan koko Choir of the World -kilpailun. Oli mielenkiintoista kuulla pääsarjojen voittajien esitykset. Jotenkin osa esityksistä jätti aivan kylmäksi vaikka kuoro lauloi hyvin. Myöhään illalla pääsimme hiukan kylmissämme kotiin.

Sadie keskellä kulkusten
Vielä oli keikka jäljellä. Kuoropukuun pukeutuneena matkasimme matkalaukkujen kanssa Llangolleniin kirkon menoihin laulamaan. Lava oli pieni oltiin kuin sillit suolassa. Lauloimme Morning has Broken ja On suuri sun rantas autius. Kuoro ei ehkä ollut ihan parhaassa iskussa, mutta saimme ihan aplodit jumalanpalveluksen kesken. Terry Waite piti runollisen rauhasaarnan. Keikka oli sitten hoidettu ja lähdimme festivaalialueelle vaihtamaan vaatteita, pakkaamaan ne laukkuihin ja syömään.

Kuoro harjoittelee St. Cullenin kirkossa
Terry Waite saarnaa

Viimeinen ateria ravintolateltassa. Oli hiukan haikeahko tunnelma. Alue tyhjeni hyvää vauhtia, vaikka illalla oli vielä iso poikabändikonserttikin.

Lähdimme kotimatkalle, joka sujui hyvin sujuvasti. Matkalla Manchesteriin lahjoitimme Sadulle walesilaisen perinteen mukaan Love Spoonin muistoksi matkasta. Kiitoksia sai muutkin.

Kuorolle suuri kiitos hyvästä kilpailumatkasta. Minne seuraavaksi? Kuvat: Kimmo Stjärnstedt, Ari Törmä ja Paul Stackman

1 kommentti:

Harmaaparta kirjoitti...

Hieno juttu, Sirkku. Paljon sellaista tietoa jota vain sinulla oli, kun olit koko ajan tapahtumien keskipisteessä.

Kaikilla ei ollut yhtä hyvät asumisolot.

Voin todistaa että sairaanhoito oli ilmaista!

Kulkusille matkasta iso sulka hattuun!