torstai 5. toukokuuta 2011

Laulaen kesää kohti


Seniorikulkusten kevätkonsertti järjestettiin ti 3.5.2011 teemalla "Laulaen kesää kohti" Taimi II:n huoneistossa . Tämä oli ensimmäinen virallinen konsertti uuden johtajamme Arja Lylyn johdolla.



Ensin tarjoiltiin simaa ja leivonnaisia ja kuoro avasi salissa sillä aikaa ääniä. Kun yleisö oli asettunut paikoilleen kuoro tuli sisään laulaen vapun jälkitunnelmiin sopivaa laulua Murheisna miestä... ja yleisö lauloi mukana kun oli "Rullaati rullaan" vuoro. Laulettiin, koska johtajamme Arja oli etukäteen sanonut, että onko tylsempää kuin katsoa kun kuoro marssii sisään, marssii ulos, marssii sisään...

Ohjelmistossa oli kevät- ja kesälauluja ja niinpä laulettiin tietysti luonnosta, rakkaudesta, nuoruudesta, juomalaulukin liittyi illan teemaan. Kansanlaulusikermä toteutettiin Tero Elomaan säestäessä pimpparaudalla.












Serenadeja kuultiin myös naisille, niin kuoron kuin Seppo Haapakosken toimesta.

Välillä yleisökin pääsi ääneen. Kuoron välillä hieman huilaillessa kuultiin sooloja ja pienryhmien esityksiä. Kuorosssa löytyy monipuolisesti kykyjä.





Tässä uusi kuorolaisemme Merja Heinonen laulamassa duettona Arjan kanssa Arjan säveltämää laulua.

Kuoronjohtajamme analyysi illasta:

"Keväinen konserttimme onnistui odotusten mukaisesti. Lukemattomat kädet olivat tehneet työtä käytännön järjestelyissä etukäteen ja jälkikäteen. Vaikka aikaa oli tosi niukasti ennen ohjelman alkua, niin kaikki sujui ja päästiin alkamaan ihan aikataulussa.

Akustisesti tila oli ihan toimiva, pieni jälkikaiku mausti laulua. Yleisöön oli lähikontakti ja kuulijoiden reagoiminen heijastui kuoroon ja välittyi minulle vaikka selin olinkin. Konsertin jälkeen useat, minulle ihan vieraat kuulijat piirittivät niin, etten päässyt edes kuoroa kiittelemään.

Mielestäni kuoro voi laittaa "sulan hattuun", konsertista lähti hyväntuulista yleisöä ja iloisia kuorolaisia. Ainahan tekevälle sattuu ja pikku epävarmuuksia esiintyi, mutta iloinen, me-henkeä pursuava esitys peittää alleen sellaiset asiat. Ei siellä varmaan kelloa katseltu ja huokailtu että "voi kun loppuisi jo!"

Kiitos kukista! Symbolisesti ne ojennettiin minulle mutta ne kuuluvat koko kuorolle!"

Sali oli tällaiselle kevyelle keväiselle konsertille juuri sopivan kokoinen, yleisö oli ihan kuorossa kiinni. Vai pitäisikö sanoa että kuoro oli yleisön lähietäisyydellä? Pienimuotoinen tilaisuus ja intiimi tunnelma kuitenkin. Toivoa sopii, että salin melkein täyttänyt yleisö viihtyi yhtä hyvin kuin laulajat. Hyvä alku uuden johtajan kanssa, kuorossa on myös kymmenen uutta laulajaa rikastuttamassa kuoron sointia.

Kuvissa Veikko Kokon näkemyksiä, hän kuvasi meitä yleisön joukosta.

1 kommentti:

Mezzo kirjoitti...

Minä viihdyn sellaisissa kuorokonserteissa, joissa saa rauhassa keskittyä esitettävänä olevaan musiikkiin. Musiikki on ykkönen, sitä pitää nöyrästi palvella. Viihdekuorot eivät yleensä tällaista kuuntelurauhaa yleisölleen anna. - Entä SenioriKulkuset?