Kuva: Laulua Sinikaaren kanssa BerliinissäTäytyy sanoa, että nolottaa. Olen kirjoittanut viimeksi blogiin 2 kk sitten! On ollut yhtä juhlaa...
Ensin juhlavalmisteluja, sitten juhlimista ja sitten sulattelua. Jaa että miten niin. No seniorien maaliskuu ja huhtikuukin pitkälti oli valmistautumista Berliinin matkaan lauluja viimeistellen ja matkakassaa kartuttaen. Se oli yhtä juhlaa. Sitten oltiin siellä Berliinissä ja tultiin kotiin ja oli taas yhtä juhlaa. Kohta perään tuli keväinen esiintyminen Iso-Heikissä, mikä oli asukkaille juhlaa.
Eikö mitä, vielä iso juhla TÄNÄÄN. Harri saavutti 50 v iän ja juhlii tänään Sigyn-salissa tuomalla lavalle Marko Aution tilausteoksen "Laulun kipinä" kantaesityksen. Laulamisesta huolehtii Kulkuset Satu Luukkosen johdolla. Senioritkaan eivät voi olla hiljaa, vaan onnittelevat Harria paljon puhuvalla virolaisella laululla "Ei saa mitte vaiki olla". "Ei voi olla hiljaa" on tosi viesti ja samalla seniorihuumoria. Yhtä juhlaa!
Henkilökohtaisesti olen ollut juhlasfääreissä myös Flora-kören 65-v konsertissa, The King's Singers-lauluyhtyeen ja Heidi Anita Vastamäen yksinlaulukonserteissa.
Laantuu meno kesän koittaessa ja blogiin tulee juttua lisää. Lupaan sen.
3 kommenttia:
Kevät, kuten joulun aika, on täynnä erilaisia konsertteja ja muita juhlia. On ylioppilasjuhlia, valmistumisia, tiedän jopa erään joka täyttää vuosia. Ymmärretään siis kiireet. Olen kyllä käynyt katsomassa, että onko se blogi nyt kokonaan kuollut. Onneksi ei ole.
Kulkusilla on ollut hirveä työ sen tilausteoksen harjoittelussa. Valitettavasti tekstiä ei ollut jaettu ja ainakin siihen paikkaan, jossa minä istuin, ei oikein saanut sanoista selvää. Vai olenko minä vaan huonokuuloinen? Joskus tekstuuri oli niin raskasta että se peitti laulun sanat, eikä se säestys muutenkaan hirveästi tukenut laulajia, joten ei ollut helppoa. Mielestäni ne sanat ovat erittäin tärkeät kun kerrotaan historiasta. Kun minä nyt olen vielä hieman historiafriikki.
Ei siis yhdellä kuuntelemisella avautuva teos.
Tuli vaikutelma, että Laulun Kipinä vaatii esityskoneistolta ja myös salin akustiikalta varsin paljon. Teksti jäi minultakin monissa kohdin kuulematta. Olisi kiva saada julkaista teksti vaikka tässä blogissa, saisikohan luvan? Solistit kannattaa seuraavalla kerralla sijoittaa lavan etualalle, kuuluu varmasti paremmin. Sinänsä tulkintatahto oli voimakas. Ainutlaatuinen teos tässä maassa, tuskin toista läheskään vertailukelpoista löytyy.
Myöhemmin on selvinnyt, ettei teoksen sanoja pidä julkaista erillään musiikista, sillä tekijöiden mukaan ne kulkevat erottamattomina rinta rinnan.
Toivon mukaan teoksen sanalliseen viestiin voidaan palata joskus tiivistelmän muodossa.
Lähetä kommentti