torstai 27. marraskuuta 2008

Ikä ja laulaminen

Lasten äänet suloisia, nuorten äänet raikkaita, keski-ikäisten voimakkaita, seniorien täyteläisiä, mutta kaikki kauniita. Niin, niin, kauniita. Kauneus on katsojan - sanotaan että silmässä - mutta kyllä sen pitää olla myös korvassa. Seniorikulkusten saundi on minun mieleeni: tunnekylläistä ja vibraatot pidetään kurissa. Onkohan nuorempien mahdotonta siitä pitää? Jos, niin johtuuko se vain rivistömme väistämättömästä seniorilookista? Kertokaa "vanhalle"!

4 kommenttia:

peekoo kirjoitti...

Ikäkö laulamisen este? Kyllä ja ei. Jos on laulanut ja siten pitänyt äänen kunnossa, voi aivan hyvin laulaa kuorossa. Jos päinvastoin on lopettanut aktiivin laulamisen, äänihuulet veltostuvat ja niiden uusi treenaus on todella vaikeaa ja edellyttää ainakin osaavan apua. Sama koskee tietysti myös yksinlaulua. On väärä luulo, että ammattilaisten ei tarvitse testata osaamistaan. Huippulaulajatkin opiskelevat yhä - mikä tarkoittaa jonkun kontrollin alla harjoittelua. On siis luonnollista, että kuoroissa on ohjaava kontrolli. Se tosiasia täytyy kaikkien hyväksyä

Harmaaparta kirjoitti...

Ikä on mielenkiintoinen asia. Joitakin asioita se varmaan parantaa, joitakin ei se voi parantaa. Missikisoisssa ja urheilukilpailuissa nuoret ovat tietysti parempia. Ikä tuo viisautta, ja viinikin paranee varastoimisen myötä, mutta rajansa kaikella, LIIAN vanha lienee huono kaikissa asioissa, koska kehityskulku nyt vaan on tällainen.


Laulajan laulukunto ei siis iän myötä parane, mutta sitä voidaan harjoitteilla ylläpitää aika pitkään. Yleensä tuntuu siltä, että matalammat äänet pärjäävät tässä suhteessa paremmin. Vanhojen sopraanojen taistelua liian korkean laulun kanssa ei mielellään kuuntele. Alavireistä ja vielä ehkä runsaalla vibraatolla. Onneksi tätä ei ole Seniorikulkusissa, mutta kyllä tällaista kuulee esimerkiksi jumalanpalveluksessa. En tarkoita kirkkokuoroa.

Siis treenausta, taistellaan väistämätöntä vanhenemista ja äänen heikkenemistä vastaan. Valitettavasti se on parhaimmillaankin vain viivytystaistelua.

Anonyymi kirjoitti...

Laulukunto taitaa olla aika yksilöllinen. Kuorokokemuksen kautta olen petrannut äänen käytössä. Tosin äänityyppini on ns. väliääni ja sekakuoron altto liikkuessaan paljon viivaston alapuolella, on kaventanut äänialaani. Matalat äänet eivät ole minun lajini, mörinäksi menee. Sekakuoron sopraano taas on liian korkea.

Marjaliisa kirjoitti...

Haa, ajankohtainen aihe. TS 14.12. koko sivu aiheesta " Epäreilu ikäasenne piinaa työelämää". Työelämän voi korvata sanalla kuoroelämä. Työelämässä koulutetaan ikäjohtamaan, sama tarve olisi kuoroissa. Ikääntyvien laulajien ongelmat poistuvat, kun kuoronjohtaja osaa johtaa heitä, kuten Seniorikulkusissa nyt jo tapahtuu. Mannaa sielulle!