Joulua juhlittiin Hirvessä

Kulkusten joulujuhla vietettiin lauantaina 15.12 Ravintola Kultaisessa Hirvessä. Kuorolla oli takana pitkä ja tiivis harjoittelupäivä ja minulle kerrottiin. että Tiina Syksy oli vetänyt päivän mainiosti Sadun sairastuttua. Väsymys ei kuitenkaan ollut iskenyt ainakaan kaikkiin laulajiin, sillä puhetta ja mukavia juttuja oli yllin kyllin.

Iloisia ilmeitä illan alkajaisiksi. 

Nasse-setä, ei kun Arto-setä, on hyvin vihainen.

 Ravintoloitsija Menna Leino oli joukkojensa kanssa loihtinut esiin näyttävän jouluisen juhlapöydän ja sen äärelle moni teki santsausmatkoja. Tietysti bloggaajan on pakko myöntää, että imelletyn perunalaatikon puuttuminen jäi hieman kaivelemaan. Joku muistaa myös kuinka eräässä joulujuhlassa aikoinaan perunalaatikko oli syöty ennen kuin bloggaaja pääsi lämpimien kimppuun. Nyt kuitenkin vahinko korjattiin santsaamalla kinkkua.

Emäntä ja isäntä antavat ohjeita

Ravintolalla oli myös erikoistarjous viineistä ja moni maistoi ravintolan nimikko-olutta.  Maukasta. Menekki oli hyvää, loppuillasta se oli loppunut tai ainakaan sitä ei ollut enää kylmänä jääkaapissa.

Hirven pils

 Juhlaan oli suunniteltu Kulkus-drinkki, jonka sähköpostilla kuorolaisten kesken ilmoittautumisten yhteydessä toteutettu nimikilpailu oli saavuttanut suurta suosiota ja nimiehdotuksia oli tullut todella paljon.  Koska ne olivat toinen toistaan parempia ylituomari Menna kertoi joutuneensa turvautumaan Kohtalon apuun. Nimet olivat taululla ja Menna heitti tikalla ja jo kolmas tikka osui maaliinsa. Oliko tämä totta vai lappilaista huumoria?  Kenpä tietäis' sen.

Voittajaksi tuli kuoron sanataituri Juha Laakso. Voitte ehkä arvata mikä hänen palkintonsa oli.

Kulkusdrinkki oli sininen ja nimeltään Sinimakihana. Juhan lausumisohjeiden mukaan se lausutaan sinimak'ihana eli se oli sininen, makea ja ihana. Se ei kuitenkaan nimestään huolimatta ollut gininen, vaan kossu ja sininen curacao-likööri antoivat voimaa ja väriä. Ja koska liköörin oikeasta lausumisesta tuli joidenkin kanssa keskustelua, niin pakko on todeta olleeni oikeassa. Se lausutaan kurasau. Se ku on niinkuin (suomen)ruotsalainen u-äänne, ei suomalainen u. Se likööri ei siis ole kurassa.

Vasemmassa alakulmassa on Sinimakihana.

Menna-rouva ei ole vihainen.

Ohjelmassa oli perinteinen merkkien jakaminen ja merkkejä oli yhdestä vuodesta kolmeenkymmeneen. Myös perusmerkkejä oli suoritettu ja kaikkien "suureksi hämmästykseksi" säveltäjä Ari Törmä oli läpäissyt kokeen.

Yksivuotismerkin saivat Markku Horppu ja kolmannen polven kulkunen Viivi Lindblom.

Riku on ollut 5 vuotta ja esitteli bassoääntä. Kukaan ei tätä nauhoittanut.

Johanna on ollut jo 15 vuotta kuorossa ja lauloi Kalliolle, kukkulalle.  Ihan niinkuin silloin kun pyrki kuoroon.

Har-han-ta-ju. Laulun sijasta Harri, Hannu, Taina ja Juha esittivät uutisia jotka kuulemma kuitenkin voivat olla mahdollisia. Kaksikymmentä vuotta on tullut täyteen.

Hannalla ja Päivikillä on jo 25 vuotta kulkusuraa takana.

Manta on kuulemma ollut 30 vuotta Kulkusissa, mutta onko hän edes niin vanha?

Ari sai perusmerkin ja lauloi syvien kurujen kautta.

Katariina jakoi lahjoja.

Värssyt ja Vivere esiintyivät ja lopuksi pidettiin jossain vaiheessa perinteenä ollut tietokilpailu. Kisa oli tiukka, mutta kysymykset ehkä hieman liian vaikeita.  Toisaalta moni joukkue tiesi melkein, moni vastaus oli aika lähellä oikeaa.

Värssyt.

Vivere.

Viveren miehet ja Psallite.

Tämä pöytäkunta vahvistettuna Katariinalla voitti tietokilpailun. Ei palkintoa, vain kunniaa.

Hyvin tässäkin pöydässä viihdyttiin.

Vähitellen väki väheni ja kun valomerkit oli annettu, mutta henkilökunta oli vielä töissä, niin kokoonnuttiin samaan pöytään.

  

Vasemmalla olevat lähtivät Lietoon.

Valomerkin jälkeen.  Aina on juhlittu tappiin asti ja vielä lisää!

Kun toiset  jo vetivät päällysvaatteita päälleen niin Hannu vei Katan tanssiin.

Tasan kaksitoista tuntia kotiin lähdön jälkeen bloggaaja palasi noutamaan autoa ravintolan edestä.  Lunta oli kerääntynyt, mutta kun harjaa käytti aktiivisesti sekä auton päällä että vieressä ja edessä niin hyvin pääsi liikkeelle. Mäntysalon Riku kommentoi sähköpostitse tätä auton noutoa sanomalla, että tuon siitä saa kun lähtee viettämään iltaa epämääräisessä seurassa. Niinpä.

Lopuksi pitää kiittää juhlijoita. Olen joskus kaivannut kommentteja blogiin ja hieman ihmetellytkin lukeeko joku sitä.  Moni tuli nyt kiittämään ja kertomaan että lukevat aina blogin ja pyysivät jatkamaan.  Luultavasti ihan vilpittömästi, koska siinä mielentilassa suomalainen yleensä on kolmen kaljan jälkeen. 

Ja tässä oli nyt taas uusi jakso blogia ja Kulkuselämää.

Joulumusiikkia Kultaisessa Hirvessä

Ravintola Kultaisessa Hirvessä oli torstaina 13.12 perinteinen joulumusiikin ja joulupuuron ilta, joka alkoi heti kun lauluyhtyeiden konsertti Sibeliusmuseossa oli päättynyt. Sinne Hirveen kulki monen tie. Yleisöä oli paljon, samoin esiintyjiä.

Vivere lauloi.

Vivere lauloi osan Ari Törmän uudesta joulumusiikkisarjasta.  Menna Leino näyttää oikeassa reunassa sekä Viveren että ravintolansa suunnan.

Muut ovat kovasti keskittyneet lauluun, mutta Päivikki on huomannut myös myös valokuvaajan.

Maaritia ehkä jännittää, mutta Ari on levollinen. 

Elisa ja Harri

Sen jälkeen oli Non Troppo Benen vuoro. Kuten kuvista näkyy niin yleisö seurasi tarkkaavaisesti ja tyytyväisenä esityksiä.

Pekka osaa ulkoa, muut pojat tukeutuvat kansioihin.

Joulutango puri myös täällä.

 

 Lisäksi kuultiin taas maailman kantaesitys, Kimmo Stjärnstedtin säveltämä ja hänen ja Katariina Kärki-Suden sanoittama joululaulu Joulu on tullut. Elisa lauloi ja Arto säesti kitaralla ja taitava virolaisviulisti Kersti myötäili viululla.

Uuden joululaulun kantaesitys. Hyvin meni. 

Helena Heikniemi ja laulun toinen sanoittaja Katariina kuuntelevat laulua.

Ilta jatkui vielä kun oli pakko suunnata kotiin päin. Bloggaajalla oli aamulla tiedossa laulukeikka.

Kolmenlainen joulu

Kulkusten lauluyhtyeet olivat keksineet mainion ajatuksen eli miksi ei pidettäisi ihan oma joulukonsertti nyt kun ison kuoron konsertti siirtyi Nuutinpäivään. Tuumasta toimeen ja torstaina 13.12 oli Sibeliusmuseossa konsertti nimellä Kolmenlainen joulu. Vaikka konsertti oli sopivasti Lucian-päivänä, niin tätä ei sentään huomioitu. Toki se vaikutti konserttiin saavuttaessa, naapurissa Tuomiokirkossa pidetty Lucian kruunajaisjuhla oli kerännyt parkkipaikat täyttäneen yleisön.

Teemalla Kolmenlainen joulu oli ilmeisesti viitattu kolmeen erilaiseen esiintyvään kokoonpanoon.  Teema viittasi myös konsertin sisältöön, oli perinteistä joulumusiikkia, kevyttä joulumusiikkia ja kaiken kruununa vielä ihan uuden musiikin kantaesitys.

Kaikki esiintyjät aloittivat konsertin laulamalla yhdessä Kilisee, kilisee kulkunen. Aika arvattavaa, ellen sanoisi jopa että pakollinen numero. Se löytyy myös Kulkusten joululevyllä Joulua juhlii maa vuodelta 2003. Levyn nimi on muuten keksitty juuri tästä joululaulusta.                

Kilisee, kilisee

Loputkin kilisijöistä

Elisa ja Teija vauhdissa

Päivikki ja Arto

Sopraanovoimaa bassojen edessä

Non Troppo Bene lauloi ensin neljä perinteistä joululaulua.  Äänet soivat kauniisti yhteen, yhtye on toiminut jo 20 vuotta, tosin kokoonpanovaihdosten jälkeen uusimmassa kokoonpanossa vasta vuoden verran.

Perinteisiä joululauluja

TTT = Tero, Terho, tenoreita

Bassojen päälle on hyvä rakentaa

Värssyn Väärtti on toiminut vuodesta 1995 ja nykyisessä kokoonpanossakin jo vuodesta 1997. Se kuuluu yhtyeen soundissa, laulajat tuntevat toisensa erittäin hyvin. Hieman ihmetyttää että käsiohjelman mukaan yhtye on sijoittunut 1. sijalle Sekakuoroliiton kilpailussa yksinkertaisten kvartettien sarjassa. Minä tunnen yhtyeen jäsenet erittäin hyvin, eivätkä he ole millään tavalla yksinkertaisia...

Värssyjen ohjelmassa oli Kulkusten entisen johtajan Teemu Tommolan sovitus laulusta Varpunen jouluaamuna. Kaunis sovitus, ei erityisen yksinkertainen, mutta kauniisti soi.

Tässä Värssyillä menossa Varpunen jouluaamuna

Lauluyhtye Vivere on nykyään, toimittuaan vajaa kaksi vuotta, kahdentoista laulajan yhtye. Maarit Lindblom on sopraano ja taiteellinen johtaja. Yhtye on paitsi kolminkertainen kvartetti myös pieni kamarikuoro ja kun Kulkuset ensi vuonna joulukuun alussa lähtee kilpailemaan Krakovaan, on Viveren tarkoitus osallistua samalla kamarikuorojen sarjaan, alarajana on juuri 12 laulajaa.

Tätä kilpailua silmällä pitäen on yhtyeen basso Ari Törmä säveltänyt englanninkielisen laulusarjan Unto us. Tekstit ovat vanhasta englanninkielisen raamatun käännöksestä, tosin osassa Under the Star on myös säveltäjä toiminut hieman tekstin kirjoittajana.

Uusi laulusarja oli kiinnostava ja on aina jännittävää kuulla uutta musiikkia, varsinkin kun tekijä on omasta piiristä. Laulusarjaa oli harjoiteltu kovin salassa. Lopputulos oli hieno, pääosin hyvin melodista ja kaunista musiikkia, jossa kuitenkin on välillä omat haasteensa. Muutamat ideat jäivät erityisesti mieleen. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa nimeltä Prophecy on välillä hauska "pieni rumpalipoika-osio". Kuoron uudelleenjärjestely muutti hieman sointia, kuvista näkyy miten laulajat asettuivat. Viimeinen osa Good news ja sen Gloria-osuus sisältää ilmeisiä hittiaineksia.

Vivere aloittaa, taiteellinen johtaja antaa alkuäänet.

Kesken laulusarjan vaihdettiin asemia.

Arto, säveltäjä Ari ja Matti laulun lumoissa.

Jos bloggaaja on tehnyt joitakin virheitä nimissä, niin ensimmäinen kuuntelukerta voi sekoittaa pään. Huomasin että Mäntysalon Riku oli tuonut nauhurinsa paikalle. Toivottavasti saan kuulla sarjan uudestaan.

Kantaesityksen jälkeen siirryttiin kepeämpään osioon. Non Troppo Benen joulutango La Cumparsitan joulumietteitä on mainion riemukas pikkujoulujen aikaan sopiva laulu.

Joulutango istuu kvartetille ja uppoaa yleisöön

Värssyt lauloivat joulurokkeja. Näistä lauluista yhtye on jo tullut tunnetuksi vuosien aikana.

Naiset katsovat ihaillen kun basso-Juhan vetää humba-humba-humba-sooloa.

Myös mentori ja säestäjä Tiina Syksy on päässyt lavalle ja kuvaan.

Konsertti päättyi tunnelmalliseen, kaikkien laulajien esittämään tuttuun joululauluun Arkihuolesi kaikki heitä, jonka jälkeen oli hyvä lähteä joko kotiin joulua valmistelemaan tai jatkamaan iltaa.

Naisilla ei ole kansiot, mutta personaalliset tavat asetella kätensä

Illan työn sankarit. Tero ja Juha olivat lavalla jokaisessa laulussa!

Ari on säveltänyt ja sovittanut Kulkusille myös ennen, mutta kyllä Ari nyt lopullisesti on päässyt säveltäjien joukkoon! Todistus tässä alla.

Säveltäjiä.

Koska bloggaaja on joskus puuttunut hieman negatiivisesti käsiohjelmiin, niin nyt tulee kiitosta. Käsiohjelma oli tyylikäs ja informatiivinen.

Melk

Turun Sanomien matkailusivuilla sattui tänään silmään juttu Melkin luostarista otsikolla Itävallan upein barokkiaarre.

http://www.ts.fi/teemat/matkailu/425629/Itavallan+upein+barokkiaarre

 


Kun Kulkuset kävivät konserttimatkalla Itävallassa kesä-heinäkuussa 1991 niin vierailimme myös täällä. Turun Sanomat kehottaa varaamaan aikaa.  Valitettavasti meillä oli kova kiire, joka kai osittain johtui siitä, että olimme syöneet pitkän lounaan juomineen sitä ennen ja osittain siitä, että Tonavan vesi oli sateiden jälkeen korkealla ja jokialuksella oli vaikeuksia ja sinne piti kiiruhtaa.

Lisää muistoja: Kvartetti Jukka Kuninkaanniemi, Mikko Kaikumäki, Seppo Maarala ja Harri Lindblom lauloi lounaalla merkkipäiviään viettäneille Marja-Liisa Harjulle ja TarjaTuula Koskiselle. Kukat oli haettu salaa kukkakaupasta ja bussi odotti sillä aikaa. Emme vaan tienneet miksi, koska salaisuus oli vain muutaman takana. Lounaan juomat tarjosi kuorossa lopettava Ulla Resch. Laulu oli tietysti Warum bist du so ferne.

Luostarista jäi mieleen upea katto, iso kirjasto (josta kuulemma Umberto Eco on saanut inspiraation kirjaansa Ruusun nimi) ja luuranko.  Moni varmaan muistaa sen, valitettavasti en nyt löytänyt vanhoja kuvia. Saksalainen professoriystäväni kertoi aikanaan, että  juna oli matkalla Wieniin pysähtynyt Tonavan vastarannalle, jotta ihmiset saivat ihailla (ja ehkä myös valokuvata) näkymää.

Matkalla Tonavaa pitkin Wieniin jouduimme muistaakseni vaihtamaan alusta. Ensimmäisen laivan yläkerrasta piti poistua, kaiteet kaadettiin jotta olisi mahduttu sillan alta.  Vesi oli todella korkealla. Baarissa myytiin valkoviiniä kolpakoissa.  Laulua, naurua ja hauskaa riitti kannella auringonpaisteessa viinin voimalla.

Kulkusissa ja SenioriKulkusissa laulaa vielä monta matkalla mukana ollutta.  Muistot elävät.

Ja vielä yksi asia:  Konsertti- ja kilpailumatkoilla on tärkeää varata aikaa myös nähtävyyksien katsomiseen. On aika ikävää jos matkalla on nähnyt vain konserttisaleja ja harjoitussaleja.

Itsenäisyyspäivän kirkkojuhla 2012

SULASOLin Varsinais-Suomen piiri järjesti taas perinteisen Itsenäisyyspäivän kirkkojuhlan Turun Tuomiokirkossa. Kulkuset olivat vahvasti vaikuttamassa siihen, että tilaisuudesta tuli onnistunut ja vaikuttava.

Bloggaaja ehti äänenavauksen ja soundcheckin lisäksi myymään ohjelmia sillä aikaa kuin Katariina opetti lippuäksiisiä.
 

Juhlassa esiintyivät Naantalin Laulajat, SenioriKulkuset ja lauluyhtye Vivere. Se alkoi sillä että Suomen lippu ja piirin lippu tuotiin sisään. Lipunkantajat ja airueet olivat Naantalin Laulajista.

Musiikkiosuuden aloitti kaikkien laulajien suurkuoro laulamalla Kuusiston Suomalaisen rukouksen Naantalin Laulajien johtajan Jouko Valkosen johtamana. Tämän jälkeen Naantalin Laulajat esitti oman ohjelmansa, josta Vivaldin Gloria jäi parhaiten mieleen. Anu Åberg säesti kuoriuruilla.

Tässä Naantalin Laulajat vielä harjoittelevat Gloriaa. Anu Åberg säestää ja kuorolaisten kasseja näkyvissä.

SenioriKulkuset lauloi Arja Lylyn johdolla. Ohjelmassa oli kaksi Piae Cantiones-laulua, kaksi kesäistä tunnelmapalaa ja kaksi joululaulua. Kaarlo Sarkian runon Maisema on kuoron altto TarjaTuula Koskinen pukenut sävelasuun. Se on monen suosikki ja koska Peltrut ovat sen levyttäneet, niin vanhat peltrut Sirkku ja Elisa olivat kuulemma laulaneet mukana penkistään käsin, kuten sanonta kuuluu. Arja Lyly on sovittanut laulun Eero Hulkon ja Jukka Saarisen laulun Jouluun portti aukaistaan joka sopi näin ennen joulua.

  

Vanhassa katedraalissa lauletaan vanhojen pylväiden katveessa.

SenioriKulkusten rivistöä. Alhaalla vasemmallaTarjaTuula Koskinen

Jouluun portti aukaistaan. Edessä sooloryhmä.

Pastori Anneli Rantalaihon puheen ja komeasti kaikuneen kolehtivirren Sun kätes Herra voimakkaan jälkeen oli lauluyhtye Viveren vuoro. Laulajien äänet soivat kauniisti yhteen. Kahden tutun Piae Cantiones-laulun jälkeen oli hauskaa kuulla kuinka yhtyeen mieslaulajat lauloivat vähemmän lauletun sävelmän Psallite. Joku yleisössä oli pannut merkille että Viveren naiset astuessaan sivuun ja kuunnellessaan olivat olleet ihailevan näköisiä.  

Vivere

Psallite - Veisatkaa! Viveren miehet!

Lopuksi kaikki laulajat yhdistivät voimansa ja lauloivat Arja Lylyn johdolla Finlandian. Vielä Hoosianna kaiken kirkkokansan laulamana, lippujen poistuminen ja niin oli onnistunut tilaisuus ohi ja väki poistui kotiinsa valmistautumaan Suomen suosituimman televisio-ohjelman seuraamiseen.

Komealta näyttävä ja komealta kuulostava suurkuoro.

Liput poistuvat.

Paljon oli hyvää musiikkia, mutta kyllä kaikkein sykähdyttävintä oli saada laulaa suurkuorossa kaksi Itsenäisyyspäivän hittiä. Koska ne ovat tuttuja, niin ne onnistuivat hienosti ilman erillistä harjoitustakin.

Piirin puheenjohtaja Katariina ja taloudenhoitaja Sirkku olivat kantaneet suurimman taakan järjestämisessä. Koska Kulkuset ensi vuoden itsenäisyyspäivänä ovat kilpailemassa Krakovassa, niin he huomauttivat minulle, että ensi vuonna junailet sitten kaiken yksin. Olisko vapaaehtoisia vaikka ohjelmien myyjiksi?

Sirkku ja Katariina roudaavat tavaroita pois ja odottavat kuusen varjossa Teron autoa, kuljetuspalvelua siis.

Tämän postauksen kuvat ovat Katariina Kärki-Suden ja bloggaajan itsensä ottamat.

Karaoken vaaroja

Viikonlopun Iltalehdessä sattui silmiin musiikkiin liittyvä hirmuinen uutinen. Karaokelaulajien ei kannata siis lähteä Kiinaan.

Hieman mietin myös sitä, toimiiko tämä sama kuulijoiden tuomio myös kuoron esiintyessä. Toisaalta Kulkuset uskaltaisivat kyllä lähteä konserttimatkalle Kiinaan, onhan kaikilla laulajilla nuottikorva kunnossa!