http://www.ts.fi/teemat/matkailu/425629/Itavallan+upein+barokkiaarre
Kun Kulkuset kävivät konserttimatkalla Itävallassa kesä-heinäkuussa 1991 niin vierailimme myös täällä. Turun Sanomat kehottaa varaamaan aikaa. Valitettavasti meillä oli kova kiire, joka kai osittain johtui siitä, että olimme syöneet pitkän lounaan juomineen sitä ennen ja osittain siitä, että Tonavan vesi oli sateiden jälkeen korkealla ja jokialuksella oli vaikeuksia ja sinne piti kiiruhtaa.
Lisää muistoja: Kvartetti Jukka Kuninkaanniemi, Mikko Kaikumäki, Seppo Maarala ja Harri Lindblom lauloi lounaalla merkkipäiviään viettäneille Marja-Liisa Harjulle ja TarjaTuula Koskiselle. Kukat oli haettu salaa kukkakaupasta ja bussi odotti sillä aikaa. Emme vaan tienneet miksi, koska salaisuus oli vain muutaman takana. Lounaan juomat tarjosi kuorossa lopettava Ulla Resch. Laulu oli tietysti Warum bist du so ferne.
Luostarista jäi mieleen upea katto, iso kirjasto (josta kuulemma Umberto Eco on saanut inspiraation kirjaansa Ruusun nimi) ja luuranko. Moni varmaan muistaa sen, valitettavasti en nyt löytänyt vanhoja kuvia. Saksalainen professoriystäväni kertoi aikanaan, että juna oli matkalla Wieniin pysähtynyt Tonavan vastarannalle, jotta ihmiset saivat ihailla (ja ehkä myös valokuvata) näkymää.
Matkalla Tonavaa pitkin Wieniin jouduimme muistaakseni vaihtamaan alusta. Ensimmäisen laivan yläkerrasta piti poistua, kaiteet kaadettiin jotta olisi mahduttu sillan alta. Vesi oli todella korkealla. Baarissa myytiin valkoviiniä kolpakoissa. Laulua, naurua ja hauskaa riitti kannella auringonpaisteessa viinin voimalla.
Kulkusissa ja SenioriKulkusissa laulaa vielä monta matkalla mukana ollutta. Muistot elävät.
Ja vielä yksi asia: Konsertti- ja kilpailumatkoilla on tärkeää varata aikaa myös nähtävyyksien katsomiseen. On aika ikävää jos matkalla on nähnyt vain konserttisaleja ja harjoitussaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti