Suomi on hyvä maa

Suomi on hyvä maa oli SenioriKulkusten Suomi 100-sarjaan hyväksytyn konsertin teemana.  Konsertti oli Turussa Valtionvirastotalon auditoriossa 7.11.2017.  Konsertti onnistui erinomaisesti ja se oli loppuunmyyty. Konserttipaikan akustiikka oli hyvä, kuoron taustalla oli Aurajokimaisema ja konserttiin väliajalla kuuluneen kahvitarjoilun karpaloleivos oli maukas.

Äänenavaus

Sirkku ja Leena tuovat Kulkusten vanhan lipun Suomen lippujen keskelle.

 Kuoron johtaja Arja Lyly oli koonnut konserttikokonaisuuden, jossa oli suomalaista musiikkia Suomen laulusta ja Finlandiasta ja muista Sibeliuksen lauluista lähtien hänen itsensä viime vuonna kantaesitettyyn sarjaan Risto Rasan runoihin. Isänmaallisessa osassa oli myös kvartetti Nelivedon esittämät Madetojan Kaunehin maa ja konsertin nimikkolaulu, Urpo Jokisen Suomi on hyvä maa. Suomalaisen rukouksen jälkeen laulettiin Veteraanin iltahuuto yhteislauluna.

NeliVeto

Tauon jälkeen kuoro tuli juontajien muodostaman portin läpi.

Arja kertoo taustaa laulusarjalleen.

Konsertissa kuultiin myös kansanlauluja ja suomalaisuuteen kuuluva tango.  Reino Helismaan laululle Lintu merellä löytyi myös paikka.  Konsertin viimeisinä numeroina kuoro lauloi  Kaj Chydeniuksen lauluja Turun Kaupunginteatterin legendaarisesta Seitsemän veljestä-esityksestä yli neljänkymmenen vuoden takaa. Nyt oltiin teatterin naapurissa, ja teatterissa esitettiin samanaikaisesti konsertin kanssa näytelmän uutta versiota.
Konsertin juonsivat Leena Haulisto ja Veikko Nikander.  He kertoivat laulujen lomassa Suomen historiasta tuoden aina joko omia tai sukunsa tapahtumia ja muistoja esille ja historia tuli näin tavallisten ihmisten tasolle.

Kuoro sai konsertista erittäin hyvää palautetta. Yleisö taputti lopussa seisomaan nousten kun viimeinen laulu, Kaj Chydeniuksen Suomenmaa, oli kuultu. Ylimääräisenä kuoro ja yleisö lauloivat Maamme-laulun.  Yleisö lauloi täysin rinnoin mukana.  Pakko myöntää, että tippa tunki väkisin silmään bloggaajallakin.

Kuvaajat Päivi Glad, Heidi Haulisto, Julia Nurmi, Terttu Ollikainen, Kimmo Stjärnstedt

Samppalinnan avajaiset 20.6

Eivät ne olleet oikeastaan Samppalinnan avajaiset, vaan uimastadionin uudelleenvihkiäisjuhla, kuten kaupungin puhuja totesi. SenioriKulkuset oli saanut keikan sinne.

Usean kauniin päivän jälkeen oli nyt tänään normaali suomalainen kesäpäivä, harmaata, kylmää, kova tuuli ja pientä tihkusadetta.  Mutta urheasti kävi joukkomme taistoon luonnonolosuhteita vastaan.

Autot parkkeerattiin Luostarinvuoren lukion pihalle ja avattiin ala-aulassa hieman ääniä.  Sitten marssittiin uimastadionille. Saatiin rannekkeet ja ylös odottamaan juhlan alkua. Kun saavuimme ei vielä juuri ollut väkeä, mutta kutsuvieraita tuli sitten parikymmentä.  Saman verran oli altaassa väkeä ja muutama värjötti tuulessa ja tuiskussa. Altaassa oli käsittääkseni mukavan lämmintä, 25-27 astetta? Netissä ei löytynyt tietoa.

Hiljaista oli kun saavuttiin paikalle.

Muutama on jo kokoontunut kuorolaisten lisäksi.

Lauloimme Turku-aiheisia lauluja,  Viherluotoa ja yksi Lyly oli myös ohjelmistossa. Kun ensin laulettiin kaksi laulua ennen puheita, niin puheessa kiitettiin sen jälkeen kuoroa, "joka lauloi vastatuuleen". Niin tehtiin, ei mitään äänenvahvistuksia.

Åbo Simklubbin tytöt esittivät kuviouintia ja kaksi uimahyppääjää uimahyppyjä. Ylhäällä kymmenessä metrissä tuuli niin, että hyppääjät joutuivat odottamaan välillä sopivaa tuulirakoa.

Kutsuvieraat saivat lasin kuohuvaa, jonka he nauttivat kuorolaulun säestyksellä.  Lauloimme aivan heidän lähellään.

Ja sitten kotiin.  Onneksi meille tultiin nyt avaamaan yläportti ettei tarvinnut kiertää niin kaukaa ja hankalien portaiden ja jyrkän ala- ja ylämäen kautta. 
 

Kova tuuli näkyy vaatetuksena ja tukan asennossa

Olipahan keikka. Miksi olimme etukäteen kuvitelleet että se lauletaan kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä auringon paistaessa? Se olisi ollut kiva keikka!

Järjestäjät olivat hankkineet puheenpitäjille katoksen. Säähän erinomaisen hyvin sopiva brändi.

Seniorit kävivät Somerolla

SenioriKulkuset tekivät retken Somerolle tiistaina 23.5. Kulkusten kevätkonsertti oli samana päivänä Uittamolla.  Ikävä yhteensattuma.

Lähdimme liikkeelle bussilla kello 13.  Ensimmäinen kohde oli Härkälän kartano. Söimme ensin maittavan myöhäisen lounaan ja sen jälkeen isäntä kertoi kartanon historiasta alkaen vuodesta 1594. Sen värikkäisiin vaiheisiin kuuluu muun muassa toimiminen kunnalliskotina 1900-luvulla. Nykyinen isäntäväki on restauroinut kartanon nykyisen vuonna 1882 rakennetun päärakennuksen.  Näimme myös kiinalaisen salin  ja japanilaisen huoneen kiinnostavine kokoelmineen.  Valokuvaaminen niissä on kielletty.
 

Kartano pääsisäänkäynnin  puolelta.

Arja löysi ihmeellisen soittopelin.

Kahvi on juotu ja salissa kuunnellaan isännän kertomusta historiasta.

Seppo ehti jo avata kännykkänsä.

Näkymä terassilta puistoon ja KIrkkojärvelle.

Altot ja vanha kartano.

Lauloimme kiitoslaulun isännälle.

Kartanosta ajoimme hautausmaalle.  Unto Monosen haudalla lauloimme tietysti Satumaan ja Rauli Badding Somerjoen haudalla pätkän Paratiisia. Baddingin pysäkki keskustassa nähtiin ja laulettiin yksi laulu.

Unto Monosen haudalla.

Baddingin pysäkki

 Lauloimme sielläkin. 

Matkalla takaisin bussiin bongasin myös seiväshyppääjä Pentti Nikulan patsaan.  Nikula oli ensimmäinen maailmassa joka ylitti 5 metriä, se tapahtui Pajulahden hallissa helmikuussa vuonna 1963 ja samassa kilpailussa hän ylitti vielä 505 senttiä ja 510 senttiä. Uusia hallimaailmanennätyksiä kaikki. Toki hän oli jo Kauhavan juhannuskisoissa 1962 hypännyt uuden maailmanennätyksen 494.  Hän oli uuden ihmeellisen lasikuituseipään ensimmäisiä käyttäjiä.

Pentti Nikulan patsas.  Ei ihan luonnollista kokoa.

 Konserttimme oli seurakuntakeskuksessa.  Siellä on erinomainen akustiikka.  Onnistuimme hyvin, Arjakin totesi, että huomaa että osaamme nämä laulut. Viherluotoa ja Arjan somerolaisen Risto Rasan runoihin tekemä laulusarja. Riitta Vasenkari oli mukana ja luki runoja laulujen välissä. Tottakai lauloimme myös yhden Unto Monosen tangon.

Iloinen soittajapoika.  Virpi Metsätähti solistina ja Arja myötäilee huuliharpulla. Marjatta säestää pianolla.

Portsan poikien laulussa solistiryhmässä tyttöjä eli Leena Haulisto, Merja Wikström ja Virpi Metsätähti.

KulkusSiskot ja Seppo Haapakoski solistina.

Yleisöä oli saapunut harmillisen vähän, lipunmyyjien mielestä somerolaisten pitäisi hävetä. Samanaikaisesti oli paikallisen Nostalgia-viikon jazziltamat ja mieskuoron harjoitukset, siinä osa selityksiä.  Onneksi meillä oli aveceja mukana ja Someron Naislaulajat lauloivat kolme laulua ja kuuntelivat muuten yleisön joukossa.

Bussissa oli mennen tullen tietokilpailuja ja matka sujui muuten mukavasti jutustellen. Kaiken kaikkiaan oikein mukava retkipäivä.

Pentti Viherluoto-seura myy edullisesti noin parikymmentä vuotta sitten ilmestyneen, Turun Sanomien julkaiseman Pentti Viherluodon elämäkerran Puhelinlangat laulaa. Ostin sen kun Virpi Metsätähti mainosti bussissa ja haki kotoaan. Kiinnostava kirja, äitini puhui usein Viherluodon pojista, jotka olivat tuttuja, asuivat samalla Portsan alueella.

Maire Wessmanin haastattelu

Turun Sanomissa oli sunnuntaina 5.2.2017 suuri Maire Wessmanin haastattelu. Moni voi tietysti ihmetellä kuka Maire Wessman on. Kaikki vanhemmat kuorolaiset kyllä tietävät, että Maire kuuluu sarjaan Ikikulkuset.

Soitin Mairelle ja juttelimme pitkään kaikenlaista. Muistelimme vanhoja ja puhuimme tästä päivästä. Hän seuraa tarkasti mitä kuorossa tapahtuu.

Maire kertoi liittyneensä Kulkusiin vuonna 1963 kun kuoron silloinen johtaja Hemmo Kivilaakso pyysi häntä mukaan.  Molemmat olivat Martin koulussa opettajina. Koska Maire täytti jo 39 vuotta sinä vuonna kun hän liittyi, niin hän ehti laulaa sopraanoa "vain" 23 vuotta ennen kuin siirtyi seniorikuoroon, joka nyt syksyllä täytti 30 vuotta. Mairen ura jatkui Seniorikuorossa 2000-luvulle asti.

Tässä Kulkusten Seniorikuoro vuonna 1988.   Maire toiseksi ylimmässä rivissä toisena vasemmalta.

Senioreja oli mukana kuorossa kun lauloimme Samppalinnan Kesäteatterissa kesällä 1990 musiikkinäytelmässä Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.  Olin itse aloittanut Kulkusissa vuoden alussa ja tapasin Mairen ensi kertaa näissä kesäteatteriympyröissä.

Kesällä 1991 Kulkuset teki konserttimatkan Wieniin kesäteatteriansioilla. Seniorit olivat mukana kannustusjoukkona. Muistelimme tänään sitä, että kun olimme kunnon turistien tapaan viinituvassa Grinzingissä, niin tulimme onnistuneen illan jälkeen viimeisellä raitiovaunulla sieltä kukkuloilta keskustaan. Seniorit ja minä ehdimme juuri perävaunuun ja rupesimme laulamaan.  Tulkkasin amerikkalaisille turisteille mitä lauloimme ja sitten johdin ne laulut jotka osasimme ulkoa. Muistaakseni ainakin "Sua, sua, sua, sua" eli Sua lähde kaunis katselen, Mä oksalla ylimmällä ja Joutsen. Taisi Kun kävelin kesäillalla soida myös vaunussa. Äänissä tietysti lauloimme.  Maire kertoi että se on yksi hänen rakkaimpia muistojaan. Hauskaa!

Ehdimme käydä myös Lottamuistoja läpi ja Maire kertoi että on vieläkin ollut Lottapuvussa puhumassa ja kertomassa siitä ajasta.  Tärkeintä hänelle on kuitenkin ollut kuoro ja Kulkuset.  Nyt hän ei enää näe nuotteja, mutta käy kirkkokuoron seniorien kanssa laulamassa mitä ulkoa osaa.  Valitettavasti viimeksi oli kuulemma paikalla ollut vain kolme sopraanoa ja yksi basso, mutta hän toivoo parempaa läsnäoloa seuraavalla kerralla.  Rivit harvenevat. Mairellakin on jo kunnioittavat 92 vuotta ikää, mutta on pysynyt virkeänä.  Kuorolaulu antaa pitkää ikää ja torjuu dementiaa,  kuten me kaikki tiedämme.

Tämä Turun Sanomien juttu kannattaa lukea. Skannasin sen.

SenioriKulkusten jälkijoulukonsertit

Nyt oli laskujeni mukaan kuudes kerta kun SenioriKulkusten joulukonsertti järjestettiin Loppiaisen tienoilla. Siis jälkijoulukonserttina. Tänään eli 8.1. oli sitä paitsi hieno jouluinen sää. Jouluna ei sitä ollut. Sehän on se kasvihuoneilmiö joka vaikuttaa. Niinpä, ja minäkin roisto tulin omalla autolla konserttiin...

Hauskan Kummelista idean saadun alkukevennyksen jälkeen - kysykää paikalla olleilta - senioritoimikunnan uusi puheenjohtaja Jussi Toivonen toivotti tervetulleeksi ja totesi, että nyt lauletaan perinteinen konsertti ja konsertin jälkeen on seuravan konsertin lippuja myytävänä. Markkinointihenkeä tarvitaan! Kysymyksessä on Pentti Viherluodon laulujen konsertti 12.3. Sigyn-salissa.  Vielä on lippuja tarjolla.

Tuolit olivat puolikaaressa ja kuorolaiset istuivat yleisön joukossa. Joissakin lauluissa yleisö sai laulaa mukana, joissakin lauluissa kuorolaiset nousivat seisomaan ja esittivät laulun ja joissakin lauluissa tultiin yleisön eteen. Ainakin bloggerille kerrottiin, että tasapainoisinta oli kun kuoro lauloi edessä. Jos istui reunassa, niin kuuli hyvin vain yhden äänen tai kaksi ääntä, ei kokonaisuutta. Monet taas pitivät ideaa hauskana ja hyvänä. Ensi vuonna kai taas pohditaan.

Vanhalla Raatihuoneella oli kaksi konserttia ja molemmissa oli vain muutama tyhjä paikka. Konsertteihin oli ilmainen sisäänpääsy, ohjelmia toki myytiin. Taloudenhoitaja olisi mielellään nähnyt että niitä olisi myyty enemmän.

Hyvään yleisömenestykseen vaikuttivat ihan varmasti kekseliäs mainos ja Turun Sanomissa ollut hieno puffi. 

Kuorolaiset yleisön joukossa ja yleisö sai laulaa mukana.  Vasemmassa laidassa Hannu Äikäs, joka 25-vuotisen Kulkusuransa jälkeen piti hieman taukoa ja tuli nyt vuoden alusta taas mukaan. Ja nyt mahtavaan senioriporukkaamme.

Yleisölle opetettiin Jouluun portti aukaistaan-laulun kertosäe. Tässä solistikvartettimme laulaa säkeistöt ja Arja Lyly johtaa.

Tämän taloudellisen katsauksen jälkeen musiikkiin! Todettakoon, että tunnelmaltaan konsertit olivat mainiot. Taiteellisesti ne onnistuivat mielestäni myös erittäin hyvin. Nämä joululaulut osataan! Omakehu haisee, avaan siis työhuoneen ikkunan talvisäästä huolimatta. Eivätkä arviot ole vain minun, yleisön joukosta tuli paljon kiitoksia konserttien jälkeen, väki kertoi viihtyneensä. 

KulkusSiskot laulavat, Marjatta Sigfridsson johtaa.

KulkusVeikot vuorossa.

Taidokasta kvartettilaulua, NeliVeto.

Tiernapojat (ja tytöt).  Heikki Suominen, Hannu Seppälä, Liisa Seppälä.

Mänkki Leena Suominen säesti ja yleisö sai laulaa useimmissa lauluissa mukana.

He-e-roo-tees hän se ajoi...

 Kun meidän mielestämme oli kiva laulaa ja yleisö piti kuulemastaan, niin ei voi muuta sanoa kuin että  konsertit onnistuivat. Nyt tähtäin kohti uusia konsertteja.  SULASOLin Hämeenlinnan laulujuhlien laulut pitää myös opetella kevään aikana. Ei siis levätä laakereillamme, juhlakonsertti oli ja meni syksyllä, mutta haasteita riittää kevätkaudellakin.

Päiviö Kankaan kirja

SenioriKulkusten entinen johtaja Päiviö Kangas on Wikipedian mukaan opettaja, säveltäjä, kuoronjohtaja ja eräkirjailija. Päiviö vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaansa kuoronjohtajana jo kuusi vuotta sitten. Hänen sävellyksiinsä ja sovituksiinsa saivat  SenioriKulkusten laulajat ja siinä juhlakonsertissa myös mukana olleet Kulkusten laulajat tutustua. Nyt puhumme hänestä eräkirjailijana.

Päiviö on julkaissut 11 kirjaa.Vuonna 2012 julkaistiin Kalavetten vietävänä, josta kirjoitin myös blogiin keväällä 2012. Se löytyy etsimällä. Nyt Päiviöltä ilmestyi talvella Otavan kustantamana kirja Tapiolan vainioilla. Kaikki laulajat ymmärtävät heti teoksen nimestä, että nyt ei liikuta kalavesillä, vaan metsästäminen on teemana. Kansikuvan Päiviö on itse ottanut.

 Kävin hiljattain Kankaiden luona.  Vierailu jäi keväällä, koska he muuttivat uuteen asuntoon, mutta nyt sopi pitää pieni juttutuokio teekupposten äärellä kirjan ja sen syntymisen ympärillä.

Kirjan kertomukset perustuvat tositapahtumiin, Päiviö kertoi. Tapahtumat ovat joko itse koettuja tai sitten ne ovat tapahtuneet jollekin toiselle. Toki kirjailija on muokannut, sovittanut ja lisännyt. "On sepitetty. Kirjailijalla on laillinen oikeus valehdella". Näin Päiviö sanoi ja viittasi tietysti niin sanottuun runoilijan vapauteen.

Tapahtumat ovat pitkältä aikaväliltä ja tapahtuneet jo aika kauan sitten. Kirjassa kerrotaan kuinka lättähattu kulkee Toijalan radalla, monet henkilöt ovat aika hiljattain olleet sodassa, ei ole kännyköitä avittamassa metsästäjiä. Radio ja radiopuhelin sentään mainitaan jossakin tarinassa.

Päiviön taustan tuntien ei ole yllätys että osa tarinoista on sijoitettu Pohjanmaalle, osa Hämeeseen ja kirjan päättävän pitkän ja dramaattisen hylkeenpyyntimatkan henkilöt lähtivät Pohjanlahdelle Merikarvialta.

Saalis ei ole Päiviön mielestä kirjoissa pääosassa, vaan tarkoitus on ollut taltioida ikivanhoja pyynti- ja metsästystapoja ja kuvata ihmisiä luonnossa. Heidän yhteiselonsa, käyttäytymisensä ja keskinäinen vuorovaikutuksensa ovat tärkeässä osassa. Metsästäjän odotus ja metsästyksen jännitys kuvataan myös.

Koska tapahtumapaikat vaihtelevat, niin myös henkilöiden murteet ovat eri tarinoissa erilaisia. Opin kirjasta paljon uusia sanoja, tuo metsästyssanasto kun ei ole ollut erityisen tuttua.

Kirjailija kirjoittaa omistuskirjoitusta.

Pidin kirjasta. Päiviö kirjoittaa hyvin ja hänellä on myös vilkas mielikuvitus, niin kuin kirjailijalla pitää olla. Mieleen jäi myös eräs lause, joka on väistämätön tosiasia: "Vuodet kasaantuvat aikanaan kaikkien harteille taakkana, jota ei voi pois karistaa".

Saksalaisvieraita

SenioriKulkuset vieraili Dortmundissa ja Waltropissa Saksassa syyskuussa 2014. Tästä löytyy raportti blogissa. (http://peltru.blogspot.fi/2014/09/in-deutschland.html) Saksalainen Chorgemeinschaft St. Marie Waltropista kävi nyt vastavierailulla.

Bassomme Matti Tammisen vaimo Christine on alkujaan saksalainen.  Hänen tuttujensa kautta tämä kuoro löytyi aikanaan. Se on roomalaiskatolinen kirkkokuoro.  Christine ja Matti olivat torstaina 11.8. kuoroa vastassa Hki-Vantaan lentokentällä ja toivat sen Turkuun, jossa vieraiden majapaikkana oli Ursininkadulla sijaitseva Birgittalaisluostarin vieraskoti.

Perjantaina oli vuorossa kiertoajelu Turussa. Alttomme Marre sekä bloggaaja  olimme mukana tapaamassa vanhoja tuttujamme ja siirtämällä omalta osaltamme tietojamme ja muistojamme vieraille, jotka olivat hyvin kiinnostuneita. Olimme yli kaksi tuntia kierroksella ja Tuomiokirkossa meni noin puoli tuntia.  Opas oli saksalaissyntyinen Birgit ja hän kertoi mukavasti yleisinformaation lisäksi Saksaan liittyvistä asioista Turussa. Ja opetti vieraat lausumaan "mansikkajäätelötötterö".

Vieraita linnan edustalla.  Ja Marre vasemmalla.

Puheenjohtaja Torsten Stern on innokas valokuvaaja. Tässä tulossa laivaa kuvaamasta.

Oma otokseni.

Pyynnöstäni piti kokeilla akustiikkaa.

Kuoro Tuomiokirkon portailla.  Missä Marre luuraa?

Suurtorilla. Kerroin tietysti että meillä on usein konsertti Raatihuoneen salissa.

 Perjantaina kello 16.30 alkoi Happy House-huoneistossa Ursininkadulla kuorojen yhteinen illanvietto. Talkoolaiset olivat loihtineet sinne todella maukkaan aterian, oli lihaa, lihapullia, kahta salaattia jne. Lopuksi kahvia ja kakkua.  Tunnelma nousi kattoon osaksi myös siksi, että Terho-tenorimme oli vieraillut pakettiautolla Tallinnassa...  Kaikille työtä tehneille vielä kerran todella ISOT kiitokset!

Laulettiin, keskusteltiin, syötiin ja juotiin. Saimme pieniä kiitoslahjoja ja kuulimme hienoja musiikkiesityksiä. Vivere, NeliVeto sekä varajohtajamme Marjatta Sigfridssonin pojanpojat Saksasta olivat "lavalla".

Christine, Torsten ja vaimonsa Sylvia. Hienoa että meillä on Christine tulkkaamassa.

Oma puheenjohtajamme Marja toivottaa tervetulleeksi.

Tässä heidän kirkkonsa ja makeinen pehmentämässä.

Kiitokset Matille ja Christinelle. Yhteyshenkilöt.

Vivere ilahdutti laulullaan.

Maarit antaa jo uusia ääniä, mutta Arja taputtaa vielä.

Toni ja Juhani Sigfridsson.

NeliVedon suosio oli taattu viimeistään kun ylimääräisenä oli Warum bist du so ferne.

Lauantaina vieraat ja monta meidän kuorostamme lähti piknikristeilylle. Vettä tuli, mutta ei haitannut, istuimme sisätiloissa laulamassa. Harjoiteltiin yhteisnumeroa sunnuntain messuun, opetettiin vieraille Ave Maris Stella, laulettiin kaanonina Minun kultani kaunis on ja laulettiin saksaksi ja suomeksi säkeistö marssilaulusta Erica. Se on siis se laulu jossa kerrotaan kuinka kankahalla kasvaa kaunis kukkanen nimeltään Kaarina. Lauloimme tietysti myös laulun Kun kävelin kesäillalla.  Se esitettiin jo Saksassa kaksi vuotta sitten yhteisesti konsertissa.

Välipalalla 1

Välipalalla 2.

Kaksi villiä viikinkiä.

Terho ja Torsten syömässä.

Kotimatkalla sää muuttui ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi ja Viking Gracen takakannella suojassa tuulelta oli "kuin Karibialla" kuten yksi rouva sanoi minulle.

Sopraanot kuin Karibialla. Kuva Leena Haulisto.

Sunnuntaina kuoro lauloi roomalaiskatolisen kirkon messussa.  Kuorolaisiamme oli mukana vahvistuksena.  Itse en ollut, mutta kuulemma oli mennyt hyvin.  Vieraamme ehtivät illalla Key Ensemblen konserttiin ja olivat haltioituneita.

Maanantaina aamupäivällä sitten kohti Helsinkiä bloggaajasedän johdolla.  Söimme Lohjan ABC:ssa, teimme kiertoajelun Helsingissä ja  kävimme myös Sibeliusmonumenttia katsomassa, tutustuimme Temppeliaukion kirkkoon ja sitten lentokentälle hyvissä ajoin. Oli jäähyväisten aika.

Kamera meni epäkuntoon, mutta onneksi kännykkä toimi ja sain muistoksi selfien. Molemmilla samanlainen tuima ilme. Säveltämistä ja "säveltämistä" mielessä? :-)

Vieraamme olivat erinomaisen tyytyväisiä vierailuunsa ja toivottivat meidät taas tervetulleiksi Saksaan kahden vuoden päästä. Senioritoimikunta lyö viisaat päänsä yhteen ja pohtii ja suunnittelee kuoromme ohjelmaa. Paljon on taas tulossa ja kaikkien lukijoiden kannattaa ehdottomasti muistaa että juhlakonserttimme on Sigyn-salissa 1.10.  SenioriKulkuset 30! Vielä mahtuu mukaan vaikka kysyntä on kova.