Tuokioita Hämeenlinnassa

SULASOLin laulu- ja soittojuhlat olivat Hämeenlinnassa 12-14.5.2017. Soittajia ei tosin ollut kuin Varusmiessoittokunta, mutta se on niin korkeatasoinen ja monipuolinen porukka, että soittojuhliksikin voidaan näitä kutsua.  Ilman tuota soittokuntaa olisi ollut  tynkäjuhlat.

Kulkuset olivat mukana, kuten yleensä. Oman kulkushistoriani aikana jäi vain 1992 väliin.  Silloin juhlat olivat Joensuussa ja Kulkuset Samppalinnassa. Jääkärin morsian oli ohjelmassa, kuten jotkut kauan mukana olleet muistavat. "On kelpo gentlemanni tuo Suomen jääkäri.." Näytelmä joka olisi sopinut hyvin nyt tänä vuonna Suomi 100-teemaan.  Sen juoni asettuu Jääkäripataljoona 27:n Libau-vaiheeseen 1916-1917.

SenioriKulkuset lähtivät omalla bussilla Hämeenlinnaan kello 13. "Juniorikulkuset" tulivat kimppakyydeillä. Työssä olevat eivät päässeet lähtemään niin aikaisin. Kuorot majoittuivat klassiseen Hotelli Aulankoon. Hyvä aamiainen, hyvä hotelli ja kun oli kuljetus, niin pieni etäisyys ei haitannut.
Lisäksi Jussi Toivonen oli saanut baarimestarin pitämään aulabaarin  avoinna lauantai-iltana tavallista pidempään tietäen, että kun tullaan karonkasta olisi vilinää.  Niin oli. Kiitos Jussi!

Avajaiset olivat torilla kello 18. Sitä ennen Varusmiessoittokunta soitti ja veti yhteislauluja. Kaikki palelivat lämpimistä vaatteista huolimatta, mutta Harri Lindblom ja Jussi Toivonen tulivat paikalle juhlavaatteissa ja juhlatuulella. Selitys: Kulkusten viralliset edustajat kaupungin vastaanotolla Raatihuoneella.

Hannu Aali, Arja Lyly, Tarja Tuula Koskinen, Elisa Tuominen, Maarit Lindblom, Viivi Lindblom ja Hannu Äikäs odottavat avajaisia.

Samoin Katariina Kärki-Susi

Tässä ainakin Hannu Aali, Hannu Äikäs, Harri Halme, Riku Mäntysalo, Jussi Toivonen.

Väkeä kerääntyy torille

Avajaisissa puhuttiin ja laulettiin.  Oli vain elämää, ei sen enempää. Ministeri Sanni Grahn-Laaksonen, kaupungin edustaja, Sulasolin puheenjohtaja. Kalliolle, kukkulalle, On suuri sun rantas autius ja sekakuoroilla Sibeliuksen Drömmarna. Kaupungin  suuret pojat Irwin ja Janne olivat päässeet valikoimaan.

Noukkikaa kuvista alla tuttuja. Päivi Launosalo, Päivikki Konttinen, Heidi Gräsbeck, Teija Jarhio, Jussi Toivonen, Päivi Kuntze etualalla.

Osa lähti hotelliin, osa syömään kaupungilla ja kuuntelemaan Kuoroja kuutamolla, kuten ohjelmakohtaa kutsutaan. Vivere lauloi Albertin kellarissa, siellä minäkin olin yleisönä. Virallisia konsertteja oli myös, Heidi Gräsbeck ainakin kävi Naiskuoro KYNin konsertissa ja Lumen Valon konsertissa, jonne myös Marja Nätkynmäki-Pajula kiirehti Albertin kellarista.

Arin, Virpin, Lassin, Juhan ja Janninan piti ensin syödä.

"Manta" Maarit Normasto tuulettaa Viveren laulua kuin rokkikonsertissa.

Virallinen juhlaolut Suomi soi.

Manta ja Heli ja Marja kuuntelevat Albertin Kellarissa. Siis Edelfelt seinällä.

Kun illalla menimme bussilla hotellille kuljettaja kertoi että Mauno Koivisto oli kuollut.  Ikävä suruviesti. Minulle tuli mieleen miten hän kävi katsomassa Jääkärin morsianta ja nyökkäili meille ystävällisesti kun hän saapui Samppalinnaan ja käveli paikalleen, silloin ei ollut vielä katettua lavaa. Turvamiehet katsoivat sinä aikana valppaina pensaisiin.

Suruliputus nähtynä ylhäältä hotellin ikkunasta.

Lauantaina oli Ritari-arenalla eli jäähallissa pääjuhlan musiikin harjoitukset. Tulimme myöhässä. Lauloimme ja saimme ihan hyvän lounaan.

Sitten keskustaan.  Kulkuset esiintyi maratonkonsertissa Raatihuoneen juhlasalissa ja erittäin hyvin esiintyikin.

Hämeenlinnan kirkko vuodelta 1798

Torilla Hannu ja Jussi tapasivat Lapuan Sekakuoron Liisan ja Siskon. Sisko Nyrhilä on Sekakuoroliiton puheenjohtaja.

Kulkuset Raatihuoneella

 

Aika moni lähti Rajaton-yhtyeen konserttiin lauantai-itana Verkatehtaan Vanaja-saliin.  Verkatehdas on erinomaisen hienosti uudistettu konsertti- ja kokouskäyttöön. Rajaton lauloi tunnetulla taidollaan ja teki mieli sanoa tyylillään, koska nyt on juhlavuosi (Rajaton 20 ja Suomi 100) ja Rajaton lauloi lauluja kahdenkymmenen vuoden varrelta.

Bussi vei taas konsertin jälkeen karonkkaan Elenia-areenalle. Se on monitoimihalli, ja sen palloilua varten tehty lattia suojattiin matolla. Sillä ei voinut mielestäni tanssia.  Siksi orkesteri (Varusmiessoittokunnan bändi) soitti kai vain nopeita, ei valsseja tai tangoja. Sellaisia vain joita voi hytkyä paikallaan seisten. Vanhan miehen kommentti. Bändi veti kyllä todella hyvin.  Ja todella kovaa.

Sininen (ei gininen) tunnelma. Oikealla taustalla seisoo kaksi ryhmää Kulkusia.

 Tapasin historiallisesti kolme entistä puheenjohtajaa. Herrat karonkassa samassa pöydässä.

Pekka Hapuoja, Harri Lindblom, Rainer Friberg.

Karonkka oli ihan katastrofi, se oli alkanut 20.30 ja kun 700 ihmistä tuli konserteista tunnin päästä niin ruoka oli loppu. Vähitellen tuli salaattia ja kylmää chilikastikkeessa uivaa kanaa. (Sulatettu kai pakkasesta?) Ei muuta.  Kuppi kahvia, ei mitään makeeta. Hinta 27 euroa. Istumapaikkoja vain osalle väestä, ei heille jotka tulivat myöhään.  Katsomoon olisi voinut mennä istumaan. Surkeaa.  Moni äänesti jaloillaan ja lähti pois. Ruoka loppui myös viisi vuotta sitten, samoin viini. Sitä onneksi sentään riitti nyt.  Massatapahtumien järjestäminen ei näytä olevan helppoa.

Reklamatio on lähetetty.  Tuskin siitä mitään hyötyä on, ehkä hieman pahoitellaan, mutta pieni kipuraha lämmittäisi mieltä. Juhlatoimikunta, jos luette tämän, ottakaa vaarin vinkistä! Varsinkin kun minä nyt kaksissa juhlissa peräkkäin olen ollut siinä kärsivien joukossa. Mutta onko minun pakko käydä konserteissa, silloin Real Group ja nyt Rajaton?  Vastaus:  On pakko!

Sunnuntaina kello 10 torilla oli jumalanpalvelus.  Komea! Tiedän hyvin, sillä seurasin sitä tarkkaan hotellihuoneen isosta telkkarista.

Sirkku voi kertoa omia kokemuksiaan ja paraatista ja pääjuhlasta.  Itse lähdin Helsinkiin junalla ja laivalla Tukholmaan.  Päällekkäisyyttä kerkiävällä miehellä.

Tietysti näillä juhlilla on arvokasta virallista ohjelmaa, mutta suuri osa  viehätyksestä on tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien solmiminen. Esimerkiksi oli hauskaa kun entinen Kulkusten paras savolaessopraano Taru Vatanen, o.s.Rönkkö istui kanssamme baarissa. Taru lauloi kanssamme 1996-1999 ellen ihan väärin muista ja oli sillä legendaarisella Amerikanmatkallamme. Raitti, se raitti, se Amerikan raitti...

Kulkusten nimestä ja muustakin

Kulkusten kevätkokouksessa eilen 28.3.2017 puheenjohtajamme Harri avasi kokouksen kertomalla, että kuoro on saanut Edvin Laaksosen jälkipolvilta suuren määrän vanhoja Kulkusiin liittyviä dokumentteja, lehtileikkeitä ynnä muuta. Saatiin jopa käyttöön Edvin Laaksosen oma päiväkirja. Ainutlaatuisia lähteitä nyt kun ollaan valmistelemassa 100-vuotishistoriikkia.

Tässä yhteydessä nousi esiin myös  kysymys Kulkusten nimestä.

Minulla on vanhoja käsinkirjoitettuja pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia alkuvuosilta. Perustavan kokouksen pöytäkirjaa tammikuun 4. päivältä 1918 ei tässä vahakantisessa vihossa ole, mutta sen jälkeiset löytyvät. Niistä löytyy mielenkiintoisia juttuja.

Kokouksessa 20.2.1918 valittiin pöytäkirjan 1 §:n kohdalla kuoron puheenjohtajaksi "johtaja E.  Laaksonen".  Toisin sanoen Edvin Laaksonen oli valittu kuoronjohtajaksi eli taiteelliseksi johtajaksi kai jo perustavassa kokouksessa. Tämän kokouksen pöytäkirjassa on  7 §:n kohdalla seuraava merkintä: "Kuoron nimenä päätettiin pitää toistaiseksi Nummenmäen Sekakuoro".

Seuraavassa kokouksessa 6.3.1918 on ollut vain yksi asia. 1 §: "Luettiin sääntökomitean laatimat ohjesäännöt, jotka hyväksyttiin, paitsi Suonperän ehdotuksesta lisättiin sellainen pykälä, että kuoro voi ottaa vastaan lahjoja ja testamentteja".  Näin jälkeenpäin ajatellen on ollut hyvä, että joku jo silloin kantoi huolta taloudesta ja toivoi siis tukea.

Seuraava kokous on ollut 13.3.1918. Silloin nimiehdotuksista Kulkuset voitti suurella äänten enemmistöllä ja nimeksi tuli Sekakuoro Kulkuset.

Sääntöehdotuksessa lukee Kaarinan Sekakuoro "Kulkusten"  säännöt.

Tarkoitus on 1 §:ssä ja siinä lukee, kuten voimme kuvasta nähdä, Kaarinan Sekakuoro "Kulkusten" tarkoituksena on jne. Jossain vaiheessa on lyijykynällä vedetty sekakuoro yli ja kirjoitettu tilalle laulukuoro. Pöytäkirjoissa ja vuoden 1918 toimintakertomuksessa on tammikuuhun 1919 asti käytetty nimeä sekakuoro. Heinäkuussa 1919 on sitten pöytäkirja laulukuoro "Kulkusten" kokouksesta. Viimeinen hallussani oleva pöytäkirja on tammikuulta 1926.  Siihen asti puhuttiin laulukuoro Kulkusista.

Kun kuoro rekisteröitiin 1928, se rekisteröitiin kotipaikkana Turku ja kuoron eli yhdistyksen nimi on siitä alkaen ollut Sekakuoro Kulkuset ry. Kokouksessa oli eilen esillä kuva 10-vuotisjuhlakonsertista 1928. Salissa oli esiinnytty jo maaliskuussa 1924. Ja täydelle salille!

Kulkusten saamassa Edvin Laaksosen jäämistössä on myös Kulkusten 40-vuotismerkki. Kävi ilmi, että niitä on tehty kaksi kappaletta, toinen luovutettiin Edvin Laaksoselle ja toinen Amalia Lamperolle. Lampero, entiseltä nimeltään Lundqvist, on toiminut sihteerinä edellämainituissa kokouksissa vuosina 1918 ja 1919. Hän oli mukana alusta alkaen. Elon laskuopin mukaan laskien nämä merkit on luovutettu vuonna 1958.

Jos arvoisat lukijat katsoitte tarkkaan noita pöytäkirjoja, niin huomasitte varmaan 13.3. pidetyssä kokouksessa maininnan 1 §:n kohdalla, että huvitoimikunnan ehdottamaa kävelyretkeä ei päätetty toimeenpanna nykyisen tilanteen johdosta. Sisällissodan aikana Turku oli kai sen verran rauhaton.

 

Maire Wessmanin haastattelu

Turun Sanomissa oli sunnuntaina 5.2.2017 suuri Maire Wessmanin haastattelu. Moni voi tietysti ihmetellä kuka Maire Wessman on. Kaikki vanhemmat kuorolaiset kyllä tietävät, että Maire kuuluu sarjaan Ikikulkuset.

Soitin Mairelle ja juttelimme pitkään kaikenlaista. Muistelimme vanhoja ja puhuimme tästä päivästä. Hän seuraa tarkasti mitä kuorossa tapahtuu.

Maire kertoi liittyneensä Kulkusiin vuonna 1963 kun kuoron silloinen johtaja Hemmo Kivilaakso pyysi häntä mukaan.  Molemmat olivat Martin koulussa opettajina. Koska Maire täytti jo 39 vuotta sinä vuonna kun hän liittyi, niin hän ehti laulaa sopraanoa "vain" 23 vuotta ennen kuin siirtyi seniorikuoroon, joka nyt syksyllä täytti 30 vuotta. Mairen ura jatkui Seniorikuorossa 2000-luvulle asti.

Tässä Kulkusten Seniorikuoro vuonna 1988.   Maire toiseksi ylimmässä rivissä toisena vasemmalta.

Senioreja oli mukana kuorossa kun lauloimme Samppalinnan Kesäteatterissa kesällä 1990 musiikkinäytelmässä Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.  Olin itse aloittanut Kulkusissa vuoden alussa ja tapasin Mairen ensi kertaa näissä kesäteatteriympyröissä.

Kesällä 1991 Kulkuset teki konserttimatkan Wieniin kesäteatteriansioilla. Seniorit olivat mukana kannustusjoukkona. Muistelimme tänään sitä, että kun olimme kunnon turistien tapaan viinituvassa Grinzingissä, niin tulimme onnistuneen illan jälkeen viimeisellä raitiovaunulla sieltä kukkuloilta keskustaan. Seniorit ja minä ehdimme juuri perävaunuun ja rupesimme laulamaan.  Tulkkasin amerikkalaisille turisteille mitä lauloimme ja sitten johdin ne laulut jotka osasimme ulkoa. Muistaakseni ainakin "Sua, sua, sua, sua" eli Sua lähde kaunis katselen, Mä oksalla ylimmällä ja Joutsen. Taisi Kun kävelin kesäillalla soida myös vaunussa. Äänissä tietysti lauloimme.  Maire kertoi että se on yksi hänen rakkaimpia muistojaan. Hauskaa!

Ehdimme käydä myös Lottamuistoja läpi ja Maire kertoi että on vieläkin ollut Lottapuvussa puhumassa ja kertomassa siitä ajasta.  Tärkeintä hänelle on kuitenkin ollut kuoro ja Kulkuset.  Nyt hän ei enää näe nuotteja, mutta käy kirkkokuoron seniorien kanssa laulamassa mitä ulkoa osaa.  Valitettavasti viimeksi oli kuulemma paikalla ollut vain kolme sopraanoa ja yksi basso, mutta hän toivoo parempaa läsnäoloa seuraavalla kerralla.  Rivit harvenevat. Mairellakin on jo kunnioittavat 92 vuotta ikää, mutta on pysynyt virkeänä.  Kuorolaulu antaa pitkää ikää ja torjuu dementiaa,  kuten me kaikki tiedämme.

Tämä Turun Sanomien juttu kannattaa lukea. Skannasin sen.

Ortodoksikirkossa

Koska kuulun Turku-seuraan, niin ennen joulua tuli postiluukusta seuran lehti Suomen Turku.  Siinä kerrottiin Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkosta, jonka vihkimisestä tuli syksyllä 170 vuotta. Kysymys on siis Turun ortodoksisesta kirkosta, jota nuoruudessani yleisesti kutsuttiin ryssänkirkoksi.  Nykyinen Yliopistonkatu oli vuoteen 1924 asti Venäjän Kirkkokatu.

Tästä lehtijutusta tuli muistoja mieleeni. Kun kirkon vihkimisvuodesta oli kulunut 150 vuotta eli 20 vuotta sitten, Kulkuset lauloi siellä Pjotr Tshaikovskin Johannes Krysostomoksen liturgian. Konsertti oli 24.5. Sää oli upea ja muistan kuinka me ennen konserttia kannoimme kaikki seurakuntasalin tuolit kirkkoon, ortodoksisessa jumalanpalveluksessahan seistään. Nyt yleisö sai istua ja yleisöä oli kirkko täynnä. Yleisömenestykseen vaikutti varmasti (myös) se, että konsertin alkupuoliskolla Lumen Valo lauloi Maria-lauluja.

Konsertin solistina toimi Pasi Torhamo, joka oli aikoinaan laulanut Kulkusissa ja toiminut myös solistina.  Hänen isänsä, edesmennyt Pekka Torhamo, oli Ortodoksikirkon kanttori ja johti 13 vuotta Kulkusia 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyään Pasi Torhamo on kirkon kanttorina.

Johtajamme Kari Turunen kehui teosta, se on koulutuksellisesti hyvä, hän sanoi. Olihan se, opettelimme laulamaan kirkkoslaavia. Osia teoksesta jäi myös ohjelmistoomme. Lauloimme ne myöhemmin paljon paremmin kuin ensi yrittämällä, esimerkiksi Amerikan-matkalla ja juhlakonsertissa 1998, matkaohjelmisto löytyy levyltämme Amerikan raitti. Tsekatkaa!

Kulkuset Nordklang16-festivaalin tekijöinä ja kokijoina

Tässä Katariina Kärki-Suden kirjoitus. Kiitos Kata!

Aivan mieletön rutistus!

Olimme Nordklang16-festivaalilla näkyvässä ja suuressa roolissa.  Jo ennen festivaalia Kulkuset osallistui festivaalin markkinointitempaukseen Kaupunkikarnevaaleilla ja sieltä nauhoitetulla videolla vähän myöhemmin Laula turkulaiset pyörryksiin -tempaukseen Kaupunkilehti Turkulaisen nettilehdessä.  Lisäksi Kulkusten Lauluyhtye Vivere teki jo ennen festivaalia Nordklang-markkinointikeikkaa esiintymällä mm. Swan-festivaalien aikana 30.7. neljässä eri paikassa jokirannassa.

Laulajia vauhdissa Hansassa Kaupunkikarnevaaleilla.

Laulut on laulettu Kaupunkikarnevaaleilla toukokuussa.

Festivaalin aikana Kulkuset esiintyi niin avajaisissa kuin päätösgaalassakin, sekä teki kolme pienempää Kutsu kuoro kylään -keikkaa. Kutsu kuoro kylään keikat olivat Mäntyrinteen vanhainkodissa yksi keikka ja Samppalinnan kesäteatterissa kaksi keikkaa.

Nordklang16-festivaalin järjestelytoimikuntaan kuului seitsemän Kulkusta. Nordklang16-toimikunnan johdossa oli Harri Lindblom, joka on paitsi festivaalin järjestäjätaho Sulasolin Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja, niin myös Kulkusten puheenjohtaja. 

Toimikunnassa neuvonantajana ja tilaajan roolissa oli Håkan Wikström, joka on Nordklang-oikeudet omistavan Nordisk Korforumin puheenjohtaja. Kulkusten sihteeri Sirkku Viitanen-Vanamo on myös Sulasolin Varsinais-Suomen piirin sihteeri, ja toimi siten Nordklang16-toimikunnankin sihteerinä. Myös Kulkusten laulajat Mari Schildt, Kaj Wallenius, Viivi Lindblom ja Katariina Kärki-Susi olivat mukana Nordklang 16-toimikunnan työssä ja erilaisissa festivaalijärjestelyissä. Lisäksi erittäin tärkeä rooli oli jo jonkin verran ennen festivaalia työnsä Nordklangin eteen aloittaneilla vapaaehtoisvastaava Heli Ylikleemolalla ja kahvilavastaava Elisa Tuomisella. 

Nordklang16-festivaalilla Kulkusia osallistui myös työpajojen työskentelyyn. Suurimmassa osassa työpajoista oli joku Kulkunenkin laulamassa ja oppimassa uutta huippukouluttajilta. Vapaaehtoisia osallistui festivaalin eri työtehtäviin piirin eri yhdistyksistä kaiken kaikkiaan vähän yli kuusikymmentä, laulajina tätäkin enemmän. Kaiken laulamisen ja työpajatyöskentelyn lisäksi Kulkusia vapaaehtoisista oli yli puolet, sillä ainakin 35 Kulkusta osallistui festivaalin aikana eri vapaaehtoistehtäviin. Kulkusia oli niin työpajaoppaina, kahvila-apulaisina, lipunmyyjinä, ovivahteina, iltalauluisäntinä ja emäntinä kuin kuorojen oppainakin. 

 

Vivere lauloi yllätysesiintyjänä Kårenin iltalauluissa.

 Vapaaehtoistoimijoiden työtä kehuttiin jo festivaalin aikana ja Kulkusten vapaaehtoisten saavutuksista voisi kirjoittaa romaanin, sillä niin upeasti kaikki hoitivat työnsä. Tässä mainittakoon vain muutama näistä ”huipputekijöistä”, joista ensimmäisenä kuoronjohtaja Heidi Gräsbeck, joka pystyi kuoronjohtajatyöpajaan osallistumisen lisäksi johtamaan kaikki Kulkusten esiintymiset ja kokoamaan festivaalin päätösgaalaan juomalaulukirjan laulut, sekä toimimaan vielä Renessanssijuhlien Katariinan roolissa ja gaalassa toastmasterina.   

Lisäksi on mainittava ja kehuttava oma-aloitteisuudesta ainakin Tiina Syksyä, Päivi Kuntzea ja Kimmo Stjärnstedtiä. Kaikilla oli jonkinlainen pelastava rooli. Tiina helpotti oman työpajansa työskentelyä harjoituttamalla stemmoja. Päivi taas vastasi iltalauluissa tulleeseen toiveeseen ja veti ihan ex tempore Nordklang-lauluja illanviettäjien iloksi. Kimmo taas huolehti iltalaulujen isännöimisestä ja osallistujien viihdyttämisestä ansiokkaasti kolmena iltana. Vaikka ihan kaikilla vapaaehtoisilla oli tärkeä roolinsa, on vielä mainittava erikseen Ari Törmä, joka oli paitsi tehnyt upean sovituksen Kissanainen-kappaleesta Nordklang16-laulukirjaan, niin hoiti myös hienosti oman työpajansa suhteellisen vaativan työpajaoppaan roolin.

Kulkusten suuresta panoksesta ja roolista Nordklang16-festivaalin eteen kertoo myös se, että festivaalin kevään aikana markkinointiin käytetty kuvamateriaali oli paljolti Kulkusten 2015 joulukonsertissa otettua. Kulkuset siis todellakin näkyivät ja kuuluivat Nordklangissa. Tämä oli aivan mieletöntä yhteen hiileen puhaltamista ja heittäytymistä eli sitä kuuluisaa ”Kulkushenkeä”! 

Oli aivan mahtavaa osallistua Nordklangiin ja palvella osallistujia. Kiitos siitä!

"Juniorikuoro" yllätti

SenioriKulkusten kuoroharjoitus oli taas tänään kuten yleensä tiistaisin. Nyt meni puoli tuntia viime lauantain onnistuneen 30-vuotisjuhlakonsertin ja sitä seuranneen juhlan ruotimiseen. Joka puolelta on tullut kiitoksia, konsertti oli omastakin mielestämme onnistunut, suorastaan upea.

Konsertin huippu oli Arja Lylyn Risto Rasan runoihin tekemä laulusarja, jota Riitta Vasenkarin lukemat Rasan runot täydensi.  Upea kokonaisuus.  Monta muuta laulua on myös kehuttu, kuulemma on tullut yleisössä oikein kyyneleitä silmiin.

Ylimääräisenä laulettua Va pensieroa, Verdin  Nabuccon Hepralalaisten orjien kuoroa, on pidetty hienona päätöksenä.  Tänään alttomme Tarja Tuula toi siihen oman näkökulman.  Oli sopivaa että laulettiin italialainen laulu lopuksi, kun kirjailija Donna Leon oli yleisössä. Hän on tosin amerikkalainen, mutta asuu Venetsiassa ja hänen dekkarinsa sijoittuvat Venetsiaan.  Hauska yksityiskohta on, että ne on käännetty monille kielille, mutta Leon on kieltänyt niiden kääntämisen italiaksi.

Nyt eksyttiin hieman asiasta.  Siis takaisin harjoituksiin.  Laulettiin joululauluja ja saatiin tuhti paketti uusia nuotteja, Pentti Viherluodon lauluja, jotka Arja on kesän aikana sovittanut kuorolle. Nyt maisteltiin jo kahta laulua. Pentti Viherluoto-konsertti on Sigyn-salissa 12.3.2017. Kuulemma varauksia on jo tullut onnistuneen juhlakonserttimme myötä.

Pienen tauon jälkeen Harri Lindblom ilmaantui ovesta harjoitussaliin  ja oli melkein kuin Knihti Tiernapojissa. "Saammeko tulla laulamaan?".  Hänen perässään marssi Kulkusten joukko saliin, viiimeisenä kuoron johtaja Heidi Gräsbeck. Kuoro tuli laulullaan onnittelemaan 30 vuotta täyttäneitä SenioriKulkusia.

Ensin kuoron oman Ari Törmän sovittama Aki Sirkesalon Kissanainen ja sitten Rajaton-yhtyeen hitti Kaipaava. Valtaisten suosionosoitusten jälkeen kuoro heltyi vielä esittämään ylimääräisen. Seniorien kolme vuosikymmentä sai kolme laulua, yhden joka vuosikymmenelle.

Ylimääräisestä kerrottiin hauska tarina.  Se oli norjalainen Telemarksprung (toivottavasti bloggaajanne kirjoittaa oikein nimen).  Laulu kuului Riian kesän 2015 Nordic Baltic kuorofestivaalin ohjelmaan. Kulkuset päätti panostaa ja opetella hyvin tämän erittäin hankalan laulun.  Riiassa huomattiin, että muut kuorot eivät osanneet laulua, ei edes norjalainen kuoro!

Tuhannet kiitokset "juniorikuorolle"! Arvostimme elettänne ja laulujanne suuresti. Kun kaikki vielä tapahtui aivan yllättäen, tästä vierailusta ei ollut kuulunut hiiskahdustakaan etukäteen, niin nautimme kaksin verroin.

Ja syksy jatkuu taas arkisen työn merkeissä, niin Kulkusilla kuin SenioriKulkusillakin.

Vuosisatainen rakkaustarina

Vuosisatainen rakkaustarina oli teemana Kulkusten kevätkonsertissa 24.5. pitkät perinteet omaavalla Uittamon tanssilavalla. Tämä oli rohkea veto ja se onnistui kyllä ihan täydellisesti. Sää oli kuin morsian, kaunis ja lämmin, sali oli täynnä yleisöä, eikä Kulkusten laulu jättänyt toivomisen varaa.  Ai niin, meinasin unohtaa, ennen konserttia tarjottiin pääsylippuun sisältyvä lasi kuohuviiniä, joka mukavasti nosti tunnelmaa ja kirvoitti ihmisten kielenkannat.

Ennen konserttia viihdyttiin pihalla. Tutut tapasivat mukavissa merkeissä.

Senioreja. Marre Johnsson,Liisa ja Hannu Seppälä ja Terttu ja kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrola.

Lisää senioreja, Arja Lyly ja Markku Aarikka.

Arvatkaa kuka laulajista on menossa lavalle ja ketkä istuvat yleisössä!

Bloggaaja sai voita molemmin puolin leipää. Anskun ja Johannan kanssa on mukavaa odottaa konserttia. Bloggaamisella on hyvät puolensa!

Juha, Jokke ja Harri bassoista valmiina.

Louise Kivivirta laulaa senioreissa.  Iloinen ilme.

Erinäisiä huomioita kuoron pukeutumisesta lavakulttuurin mukaisesti:

Altot Hanna ja Sirkku suosivat pilkullista ja mustavalkoista.

Altto-Päivikki laittoi punaisia palleroita.

Mustavalkoista pilkkua löytyi myös sopraanoissa.  Tässä Anneli.

Konsertin olennainen osa oli se, että Marja Tuohimaa kertoi välillä mukaansa tempaavasti lavan  historiasta ja ihmisten kertomuksia suhtestaan lavaaan ja tapahtumista siellä.  Marja teki kolmisen vuotta sitten aiheesta pro gradu-tutkielman ja haastatteli useita ihmisiä.

Konsertin musiikki oli noin sadan vuoden ajalta. Sibeliuksen Rakastava-sarjasta 2000-luvun iskelmämusiikkiin. Rakkaudesta on aina laulettu, mistäpä muustakaan?

Kulkusten  säveltäjä- ja sovittajaguru Ari Törmä oli ahkeroinut. Oma sävellys ja kolme uutta sovitusta. Nostan hattuani eli siis New York Yankees-lippistäni. Kissanainen, Kevät ja Me ollaan ne uusina sovituksina ja oma sävellys Merenrantaan, josta pidin paljon. Kissanaisessa pyydettiin kuuntelemaan kaikuja Vaaleanpunaisesta pantterista ja Ipaneman tytöstä.  Löytyiväthän ne.

Liisa Akimoffin Kevät kertoo paljon keväästä ja rakkaudesta, nuoresta rakkaudesta:  "Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän". Elämä on.

Istuin reunassa ja balanssi oli heikko, iso kuoro joutui levittäytymään isolle alueelle ja bassot jyrisivät edessäni, toisen pään sopraanoja ei kuullut niin hyvin.  Tauon jälkeen kuoro asettui pienemmälle alueelle ja klassisesti reunat kaarsivat hieman sisään päin. Kas, soundi oli aivan erilainen. Sääli ettei näin tehty alusta alkaen.

Kun yleisö ei tullut takaisin tauolta niin käytiinkö kutsumassa?  Ei, vaan ruvettiin fiksusti vaan laulamaan. Niin tultiin paikalle. Kaikki eivät tietenkään ymmärtäneet, että laulun nimi oli"Kom". Hieno oivallus!

Mitä vielä kertoisin? Ehkä sen, että Heidillä oli äänensä kanssa vaikeuksia ja Teija Jarhio antoi alkuäänet.  Hänellä on rutiinia siinä.

Solistit pitää mainita, Maarit Lindblom ja Juha Laakso lauloivat nautittavasti.  Siihen olemme tottuneet.

Solistit

Lopussa ei ollut kukitusta, vaan sukitusta. Kiitoskukat olivat vaihtuneet kiitossukkiin.  Suomen kesän juhannus (sadetta, yhdeksän astetta "lämmintä") vaatii villasukkia!

Tässä ei harrasteta lavalle sopivaa paritanssia tyttöparissa, vaan Heidi saa sukkansa.

Ari Törmä jäi ilman sukkia.  Vieressäni istunut rouva pahoitti siitä mielensä:  "Hän olisi ansainnut sukat. Hän oli tehnyt paljon enemmän työtä kuin solistit"!  Vinkki Sirkulle; Ari olisi kuulemma mielellään ottanut punaiset sukat.

Perinteinen kuoroselfie otettiin nyt konsertin jälkeen.

Kiitos kaikille. Kuoronjohtaja Heidi on syystäkin tyytyväinen. Minäkin olen.