Suomen Paras, Kulkuset !!!
Näin kun on hiukan saanut etäisyyttä lauantaista ja ehkä voi jo ajatellakin selkeämmin tai sitten ei…
Olipa mahtava päivä. Lähdimme matkaan hiukan seitsemän jälkeen lumisateessa. Tunnelma bussissa oli käsinkosketeltava, selkeästi jännitystä ilmassa.
Homma polkaistiin käyntiin samantien. Meikkaajamme Mirja Nystedt ja Eeva Pesu aloittivat pohjien tekemisen jo bussissa. Pitihän kuoron myös näyttää hyvältä, eikä vain laulaa hyvin. Pohjat laitettiin sekä miehille että naisille ja valokynää ja vaikka mitä.
 |
| Mirja Nystedt tekee Matista erityisen kaunista. |
 |
| Tässä Eeva Pesu kyljellään kun en osannut pyörayttää kuvaa oikein päin |
Ylelle tultiin 9.20, Vanajan Laulun kanssa yhtä aikaa. Siinä olimme aulassa "keski-ikäiset" sekakuorot yhdessä odottamassa omaa runneria ja harjoitustilaan pääsyä. Runnerit tulivat paikalle tuotanto-Tiinan kanssa täsmällisesti 9.30 ja sitten siirryimme harjoitustilaan, joka oli makee iso musiikkistudio lauteineen kaikkineen. Äänenavaus alkoi välittömästi ja harjoittelemaan päästiin jo ennen tehtävänantoa.
 |
| Äänen avaus alkoi... |
 |
| ...näin ihanassa tilassa. |
Tehtävänanto tapahtui klo 10.00 (tai itse asiassa jo vähän ennen). Muut kuorot, siis Vanajan Laulu ja Ruppukuoro, tulivat mukaan harjoitustilaamme ja tuotantoyhtiön väki esiteltiin meille. Marcus kävi läpi päivän kulun aikatauluineen ja vihdoin saatiin tähtiartistin biisi, joka oli – ei niin suuri yllätys - ”Hyvää ja kaunista”. Ja eikun harjoittelemaan. Saatiin homma ihan hyvään hanskaan, omasta mielestämme, stemmat osattiin jo melkein ulkoakin. ”Uukkausta” tuli vain kertsiin ja hyvä niin.
Seuraavaksi siirryimme studioon souncheckiin.
 |
| Tässä äänimies ja Ako Kiisken johtama house-bändi |
Studio oli kyllä paljon pienempi kuin miltä se telkkarissa näyttää. Tässä kohtaa tuli oikeastaan vasta ensimmäiset isommat perhoset vatsaan. Lauloimme käyntikorttia ja äänimiehet tarkistelivat tasoja. Omaa kilpailubiisiä harjoiteltiin orkesterin kanssa. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus… Ei meinaan ihan heti mennyt orkalta homma putkeen. Satu kävi muutamaan otteeseen keskustelemassa Ako Kiisken kanssa ja orkan sointi parani mukavasti, vaikka kappaleemme soolokohdassa olikin vielä tosi kolmijakoinen komppi. No, orkka lupasi seurata kuoron liidiä.
Sitten saimme mennä syömään. Sadun sanoin ”jos jonkun nyt täytyy syödä…”
Ruokailun jälkeen alkoi viimeistelyharjoitus ja harjoitus studiossa tähtiartistin kanssa, sen jälkeen pukeminen ja meikkaaminen. Niin ja tietty se kenraaliharjoitus…
Harjoitus tähtiartistin, Pauli Hanhiniemen kanssa, oli hauskan shokeeraava ja jätti hiukan huteran olon. Bändi ja solisti oli miksattu niin ylös ettei laulaessa kuullut omaa eikä kenenkään muunkaan ääntä. Oli tosi vaikeata irrottaa laulustemma tähtiartitistin rytmistä ja muuntua brummaajaksi. Lähdimme hiukan huterin jaloin ja sekavin ajatuksin kahvioon harjoittelemaan säestystä uudelleen. Oli Luojan lykky, että Cittarista päivää aiemmin hankittu Kolmannen Naisen kokoelmalevy oli mukana, kiitos Juhan ja Teron. Vetäisimme kertsin ainakin kolkyt kertaa ja niin oli rytmit kohillaan ja kaikilla nyt vähän varmempi olo.
Kenraalissa mentiin sitten koko ohjelma läpi siinä järjestyksessä kun se oikeastikin suorassa lähetyksessä tehdään. Timo valitsi lähetykseen haastateltavat henkilöt erikseen etukäteen. On se kyllä hyvä, että Koivusalokin tietää kuka on se hiljainen flikka Turusta…
Kenraali meni meidän osaltamme suht hyvin ja Tomi Metsäketo pyysi orkkaa vielä hiljentämään laulussamme, hyvä Metsäketo ! Kuulimme muidenkin kuorojen biisit. Ruppukuorolla oli ”Keltainen” ja Vanajan Laululla Tavaramarkkinoiden ”Kevät”. Kivoja sovituksia molemmat, mutta varsinkin se ”salmiakkikappale”. Tuomarimmekin olivat jo paikalla. Sadun mukaan kenraali oli (ja on) hyvin tärkeä tilaisuus lopputuloksen kannalta.
Sitten alkoi loppurutistus ja keskittyminen h-hetkeen. Kata ja Harmovaaran Matti kävivät suorassa nettilähetyksessä edustamassa ansiokkaasti kuoroamme. Tämä olisi kiva nähdä joskus.
Suoraan lähetykseen oli enää hyvin vähän aikaa, kun seisoimme portaissa odottamassa. Itselläni oli suhteellisen tyyni olo, osaamme ja tulkitsemme ja olemme muutenkin valmiita. Juuri sopivasti oli adrenaliinia kehissä. Koivusalo lämmitteli yleisöä studiossa.
Marssimme studioon tyylikkäinä, kuten aina, ja hymy huulilla kuin missit ikään (siis vain kuoron naiset, lat.huom.)
Sitten odottelimme kaikessa rauhassa lauteilla suoran lähetyksen alkamista. A-kuoron oli helppo hymyillä kun meillä oli aloitusetu. ”Yhteinen sävel” kaikui raikkaasti ja rohkeasti. Käyntikortti ”Voi kun loit minua luoja” laulettiin hyvin, tunteella ja hienosti. Mielenkiinnolla odotin jo tässä vaiheessa, että pääsen kototelkusta näkemään tuloksen.
Sitten pulssi jo hiukkasen nousi, tuli biisinvienti-insertti ja oli muistaakseni 1 minuutti ja 40 sekuntia kilpailukappaleen esittämiseen. Kuoro keskittyi ja haki sopivaa tunnelman, kukin laulaja omasta itsestään. Yleisön hurratessa orkan kosketinsoittaja antoi äänet ja siitä se lähti. Satu ylitti itsensä ja kuoro ylitti itsensä ja antoi kaikkensa. Laulu soljui ihanasti. Naiskuoro-osuus meni paremmin kuin harkoissa.
Sydän tykyttäen odotimme tuomariston kommentteja. Täytyy sanoa, että juuri tässä hetkessä, maanantaina päivällä, en edes kunnolla muista mitä kaikkea sanottiinkaan. Tomi sai Walt Disney kuvia, Seppo Murto puhui sovituksesta, dynamiikoista ja miesten puutteesta ja Hiatene ainakin englannin lausumisesta. Onneksi kommentit ovat tallennettuna digiboxissa.
Sitten tuli muiden kuorojen vuoro.
Tuli Jos-nyt-pitäisi-valita-suosikkikuoro-mitä sanoisit -vaihe. Tunteet paloivat isolla roihulla aivan varmasti kaikilla kuorolaisilla kun kaikki kolme tuomaria valitsivat Kulkuset suosikikseen väliarviossa. Siinä vaiheessa tuntui jo ihan siltä että nyt mennään semifinaaleihin.
Sitten se kriittinen paikka, tähtiartistin brummaus. Harjoitus auttoi aivan selvästi. Saimme rytmit suht kohilleen ja joraus oli päätähuimaavaa ja Pentti H. tykkäs kovasti.
Siinä se sitten oli. Yleisöäänet jännitettiin ensin ja sitten tuomariäänet, jotka tuli meille. Täytyy sanoa, että kun loppulaulua varten sain mikin käteeni niin annoin palaa ja varmasti antoi Teijakin. Ei varmaan mitään fortissimoa pienempää nyanssia.
 |
| Seppo Murto antamassa loppukommentteja. |
 |
| Pentti näyttä miten englannin kieli soljuu |
Pukuhuoneessa oli ihan mieletön meininki. Säpinää, kuohujuomia, iloa, riemua, haleja ja kaikkea. Toiseen ovensuuhun ilmestyi Hietasen Pentti joka kehui edelleen groovea ja piti pienen palopuheen englannin ääntämisestä. Ihanaa että nyt tuli ohjetta "kodin" ulkopuoleltakin. Toiseen ovensuuhun ilmestyi Seppo Murto, mutta itse en kuullut Sepon kommentteja kun olin Penan reunassa.
Sitten vielä biisinanto ja kotimatka oli edessä. Puhelimet paukkuivat onnitteluja ja olisikin ihanaa jos saisimme koottua onnitteluista tietokannan, jäisivät sitten kirjoihin ja kansiin.
 |
| Timo tuo biisiä semifinaaliin. |
 |
| Kuoro sulattelee kappaletta semeissä |
