Vuosi 2011 on alkanut. Kohta telkkarissa on Tasavallan Presidentin puhe, jonka kyllä jätän katsomatta. Sen jälkeen saa nauttia Strausskonsertista. Harvoin on siellä kuoro mukana, kerran on tainnut olla mieskuoro laulamassa An den schönen blauen Donau-valssia. Sitä laulua oli Kulkuset laulamassa Wienin Raatihuoneella jo vuonna 1991 kesällä. Tästä kerrotaan blogissa aika tarkkaan vuosi sitten. Etsikää! Ja mukana olleet kaivelevat aivoistaan esille sen lokeron jossa lukee Kuoromatka-muistoja.
Garmisch-Partenkirchenin mäkikisa vielä ja sitten ollaan jo arjessa. Ja ainakin bloggaaja rupeaa harjoittelemaan Kulttuuripääkaupunki-vuoden avajaisiin sävellettyä laulua Puhalla matkaan. Siinä on vanhalle miehelle hommaa, seitsemän sivua ja jos - luultavasti kun - se pitää osata ulkoa, niin ei ole aikaa hukattavaksi. Hieman myös arveluttaa millainen keli tulee olemaan. Toivottavasti STX-telakan haalarit ovat niin suuria että alle mahtuu tarpeellinen määrä villapaitoja ja muuta lämmintä. Ns. sisäistä villapaitaa ei taida olla ihan soveliasta käyttää.
Muitakin haasteita riittää. Isolla kuorolla on Suomen Paras Kuoro-kilpailu ja seniorit ja ne laulajat jotka eivät ole mukana projektissa, ovat varmaan jo varanneet 19.2 ja 19.3 televisioilloiksi. Kisan alkuerä ratkaisee sitten tuleeko muita televisioiltoja. Kiirettä tulee kyllä olemaan kisaan osallistuvilla. Sadulla on rutiinia jo viime vuoden kisasta, jossa hän johdatti Aino-kuoron pitkälle.
Matkalla Llangollenin kilpailuihin Walesiin heinäkuussa on tiedossa ainakin konsertti kesäkuussa FSSMF:n laulujuhlilla Turussa. Hyvää harjoitusta Walesia varten. Syksyn suunnitelmat eivät ole vielä kiirineet bloggaajan korviin asti.
Seniorikulkuset saavat aloittaa vuoden uuden johtajan määrätessä tahdin. Tervetuloa Arja! Kuoro täyttää 25 vuotta ja juhlakonsertti syksyllä, ehkä marraskuussa, antaa kyllä motivaatiota harjoituksiin.
Lopuksi vielä yksi huomio siitä, kunka tavat muuttuvat. Yleensä tekstiviestit ovat lennelleet kännykästä kännykkään kun on toivotettu kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. Tänä vuonna tuli vain kolme viestiä, sensijaan sähköposti ja facebook ovat olleet täynnä näitä toivomuksia. Kiitän kaikista toivotuksista ja toivotan kaikille mahdollisille lukijoille todella hyvää ja työntäyteistä vuodesta 2011 jäljellä olevaa 364,5 päivää niin musiikin parissa kuin muutenkin!
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
Senioreilla joulujuhla ja tunnustuksia
Seniorit viettivät omaa joulujuhlaa konsertin jälkeen 13.12. Illallinen oli varattu ravintola Wanhan paronin kellarissa Yliopistonkadulla. Emäntä-Hilkka oli valinnut sen, koska se on lyhyen kävelymatkan päässä kirkosta. Kun kuitenkin moni tuli autolla ja pakkanen oli kova ja parkkipaikat lumikinosten täyttäminä, kesti oman aikansa ennen kuin kaikki pääsivät perille.
Ensin nautittii
n sekä isosta kuorosta että Seniorikulkusista tuttujen entisten laulajien Mikon ja Raunin tarjoama alkumalja ja ilta jatkui sitten ruokailun ja jutustelun merkeissä.
Viralliseen ohjelmaan kuuluivat merkkien ja muiden tunnustusten jakaminen. Margit Heinonen sai 45-vuotismerkin. Aikamoinen saavutus, mutta vielä on matkaa Sylvi Murajan saavutukseen! Hän oli yli 50 vuotta kuorossa.
Tarja Tuula Koskinen ja Terho Simola saivat 20-vuotismerkin ja mielestäni hekin ovat olleet iät ja ajat kuoron kantavia voimia. Tosin bloggaaja sai sen merkin jo viime vuonna, joten ei tässä ihan lapsukaisia enää olla!
Laila Jaakkola sai 10-vuotis-merkin ja kertoi sitten, että laulut on nyt laulettu ja kiitos näistä vuosista. Ehkä kuitenkin uusi johtaja ja ensi vuoden juhlakonsertti vielä innostaisi mukaan?
Halitus oli myöntänyt Sekakuoro Kulkusten viirin Päiviö Kankaalle. Se on suurin tunnustus jonka kuoro voi myöntää. Kuoron puheenjohtaja Sirkku ja Senioritoimikunnan puheenjohtaja ja kuoron hallituksen jäsen Sinikka ryhmäkuvassa Päiviön kanssa. Tyytyväisiä ilmeitä!
Illan aikana kuultiin myös Sepon joulupakina ja Anjan ja Sepon pohdiskelu joulukorteista. Lopuksi Elisa lauloi uuden joululaulun.
Tunnelma oli lämmin, osin varmaan siitäkin johtuen että meitä oli ahtaassa kellarikabinetissa niin monta.
Ensin nautittii
n sekä isosta kuorosta että Seniorikulkusista tuttujen entisten laulajien Mikon ja Raunin tarjoama alkumalja ja ilta jatkui sitten ruokailun ja jutustelun merkeissä.
Viralliseen ohjelmaan kuuluivat merkkien ja muiden tunnustusten jakaminen. Margit Heinonen sai 45-vuotismerkin. Aikamoinen saavutus, mutta vielä on matkaa Sylvi Murajan saavutukseen! Hän oli yli 50 vuotta kuorossa.
Tarja Tuula Koskinen ja Terho Simola saivat 20-vuotismerkin ja mielestäni hekin ovat olleet iät ja ajat kuoron kantavia voimia. Tosin bloggaaja sai sen merkin jo viime vuonna, joten ei tässä ihan lapsukaisia enää olla!
Laila Jaakkola sai 10-vuotis-merkin ja kertoi sitten, että laulut on nyt laulettu ja kiitos näistä vuosista. Ehkä kuitenkin uusi johtaja ja ensi vuoden juhlakonsertti vielä innostaisi mukaan?
Halitus oli myöntänyt Sekakuoro Kulkusten viirin Päiviö Kankaalle. Se on suurin tunnustus jonka kuoro voi myöntää. Kuoron puheenjohtaja Sirkku ja Senioritoimikunnan puheenjohtaja ja kuoron hallituksen jäsen Sinikka ryhmäkuvassa Päiviön kanssa. Tyytyväisiä ilmeitä!
Illan aikana kuultiin myös Sepon joulupakina ja Anjan ja Sepon pohdiskelu joulukorteista. Lopuksi Elisa lauloi uuden joululaulun.
Tunnelma oli lämmin, osin varmaan siitäkin johtuen että meitä oli ahtaassa kellarikabinetissa niin monta.
Seniorien joulukonsertti
Nordea seniorit järjestivät taas joulu-konsertin Mikaelin-kirkossa. Seniori-kulkuset on laulanut jo kaksi kertaa tässä konsertissa, eikä kaksi kolmannetta. Tänä vuonna konsertti sattui Lucian-päivälle ja niinpä konsertin aloitti Ari Hynysen johtaman Tähdet kertovat-tyttökuoron Lucia-kulkue. Vaikuttava aloitus konsertille!
Ja sitten triviaalitietoa historian aikakirjoihin. Kuoroa säesti harpulla Iina Kivimäki ja nuotteja käänsi Kulkusten äänenmuodostaja Maarit Lindblom, jonka Viivi-tytär laulaa kuorossa.
Seniorikulkuset lauloi kahdessa osassa, ensin Tiina Syksyn pianosäestyksellä ja loppupuolella a cappella-lauluja. Lauluosoiden välissä oli pankin tervehdys, papin puhe ja yhteislauluja, joita säesti kanttori Heikki Seppänen.
Kuoron ohjel-mistossa oli tuttuja suomen-kielisiä joulu-lauluja. Tällainen toivomus on järjestäjän taholta esitetty.
Yleisöä oli alttarin edestä laskien ilmeisesti runsaasti yli 200 ja se tietysti nosti tunnelmaa ja ehkä toi hieman jännitystä myös. Tämä oli Päiviö Kankaan yli 60 vuotta kestäneen kuoronjohtajauran viimeinen julkinen konsertti, ja se toi varmaan myös hieman lisäjännitystä.
Yleisö oli ollut ihan tyytyväistä vaikka kuorolaisia harmitti, että yhden laulun alku meni pieleen ja laulu piti katkaista ja aloittaa uudestaan. Ei kuulemma kuitenkaan häirinnyt tunnelmaa, kun konsertti muuten meni hyvin. Oli upeaa laulaa kirkossa.
(Kuvat Kari Klossner)
tiistai 28. joulukuuta 2010
Jouluruokaa
Iltalehden joulunumerossa oli juttu siitä, miksi nykyään ei enää julkaista ruokapakinoita, vain keittokirjoja. Ehkä se johtuu siitä, että nyt on ruokablogeja. Vai ovatko ihmiset niin kiireisiä, että haluavat siirtyä suoraan toimintaan eli kokkaamisen? Itse pidän sellaisista kirjoista, jossa kerrotaan ruokalajin taustoista, missä kirjailija on sitä syönyt jne.
Nyt on syöty enemmän tai vähemmän perinteisiä suomalaiseen jouluun liittyviä ruokia. Kaiken lisäksi luultavasti ihan liikaa.
Itse tein kaiken taas perinteiseen tapaan. Aatonaattoiltana keitin perunat kuorineen, kuorin ne kuumina ja survoin käsin, kolme lusikallista vehnäjauhoja ja pari hienoa sokeria joukkoon ja muhimaan ja imeltymään yön yli. Kun olen aikaisemmin pitänyt tätä survosta hellalla kun kinkku paistuu uunissa, niin nyt keittiöremontin jälkeen piti keksiä jotain muuta. Uuni on seinässä integroituna. Marja-Liisa Kangas, bloggaaja nimimerkillä Mezzo, antoi facebook-keskustelussa hyvän vinkin. Laitoin survoksen kylmälaukkuun. Hyvin toimi.
Mestaripalvista ostettu kinkku uuniin yöllä, kello soimaan ja herätys kello 6. Uuni 125 astetta, ensimmäinen kilo 1,5 tuntia ja seuraavat tunnin. Odotusta vielä ja kun uusi Clas Ohlssonista ostettu elektroninen mittari näytti 82 astetta otin kinkun ulos. Ohjeissa sanotaan, että kinkku on kypsä ja mehevä kun lämpötila on 75 astetta ja murea kun lämpötila on 80 astetta Uskokaa minua, käytän aina sitä vielä korkeampaa lämpötilaa. Toimii hyvin. Annoin kinkun hieman jäähtyä, kuorin verkon ja rasvat päältä pois ja kuorrutin perinteiseen tapaan sinapilla ja korppujauhoilla 250:ssa asteessa muutaman minuutin. En koristellut neilikoilla. Perhe sanoi että näin hyvää kinkkua ei ole koskaan ollut!
Kuvassa bloggaaja kinkun kimpussa. Kuva Juha Stjärnstedt.
Aattona iltapäivällä sitten perunasurvokseen maitoa, suolaa, muskottia ja hieman siirappia varmuuden vuoksi. Oivariinia päälle ja uuniin, noin 150 astetta ja 2-3 tuntia. Hyvää.
Kun olen nyt tätä ruokaa syönyt viidettä päivää niin olen valmis unohtamaan taas vuodeksi joulun ruoat ja siirtymään elämässä ja ruokalistassa eteenpäin. Siis Cittariin ostamaan herneitä ja hieman sianlihaa, kinkun rippeet pääsevät myös huomenna tai torstaina perinteiseen välipäivien hernekeittoon. Teen sen nyt ruotsalaiseen tapaan keltaisista herneistä. Ehkä sitten voin palkita itseni myös lasillisella punssia?
Nyt on syöty enemmän tai vähemmän perinteisiä suomalaiseen jouluun liittyviä ruokia. Kaiken lisäksi luultavasti ihan liikaa.
Itse tein kaiken taas perinteiseen tapaan. Aatonaattoiltana keitin perunat kuorineen, kuorin ne kuumina ja survoin käsin, kolme lusikallista vehnäjauhoja ja pari hienoa sokeria joukkoon ja muhimaan ja imeltymään yön yli. Kun olen aikaisemmin pitänyt tätä survosta hellalla kun kinkku paistuu uunissa, niin nyt keittiöremontin jälkeen piti keksiä jotain muuta. Uuni on seinässä integroituna. Marja-Liisa Kangas, bloggaaja nimimerkillä Mezzo, antoi facebook-keskustelussa hyvän vinkin. Laitoin survoksen kylmälaukkuun. Hyvin toimi.
Mestaripalvista ostettu kinkku uuniin yöllä, kello soimaan ja herätys kello 6. Uuni 125 astetta, ensimmäinen kilo 1,5 tuntia ja seuraavat tunnin. Odotusta vielä ja kun uusi Clas Ohlssonista ostettu elektroninen mittari näytti 82 astetta otin kinkun ulos. Ohjeissa sanotaan, että kinkku on kypsä ja mehevä kun lämpötila on 75 astetta ja murea kun lämpötila on 80 astetta Uskokaa minua, käytän aina sitä vielä korkeampaa lämpötilaa. Toimii hyvin. Annoin kinkun hieman jäähtyä, kuorin verkon ja rasvat päältä pois ja kuorrutin perinteiseen tapaan sinapilla ja korppujauhoilla 250:ssa asteessa muutaman minuutin. En koristellut neilikoilla. Perhe sanoi että näin hyvää kinkkua ei ole koskaan ollut!
Kuvassa bloggaaja kinkun kimpussa. Kuva Juha Stjärnstedt.
Aattona iltapäivällä sitten perunasurvokseen maitoa, suolaa, muskottia ja hieman siirappia varmuuden vuoksi. Oivariinia päälle ja uuniin, noin 150 astetta ja 2-3 tuntia. Hyvää.
Kun olen nyt tätä ruokaa syönyt viidettä päivää niin olen valmis unohtamaan taas vuodeksi joulun ruoat ja siirtymään elämässä ja ruokalistassa eteenpäin. Siis Cittariin ostamaan herneitä ja hieman sianlihaa, kinkun rippeet pääsevät myös huomenna tai torstaina perinteiseen välipäivien hernekeittoon. Teen sen nyt ruotsalaiseen tapaan keltaisista herneistä. Ehkä sitten voin palkita itseni myös lasillisella punssia?
torstai 23. joulukuuta 2010
Mieskuoron konsertissa
Joulukonserttien jatkumossa oli kohdallani poikkeuksellista, että tämä vannoutunut sekakuorolainen meni mieskuoron konserttiin. - Pakkohan sinne, kun kuoroveli myi lippuja ja peekoo osti. Huutaahan ne miehet täyttä kurkkua, mutta kai sitä tunnin verran kestää... Kirkossa lavalle nousi Polyteknikkojen kuoro johtajana Juha Kuivanen. Kuivasen tiesin huipputaitavaksi kuoronjohtajaksi, mutta en silti teekkarikuoron konsertilta paljon odottanut.
Kuinka kävikään. Konsertti oli tyylikäs, taidokas, herkkä, voimakas, ilmaisurikas ja rauhaa täynnä. Ihana kokemus! Olen myyty. Liityin heti facebookissa PK-tykkääjiin.
Kuoronjohtaja on kuoron tason suhteen ratkaiseva tekijä. Maassamme on lisääntyvässä määrin hyviä kuoronjohtajia ... ja mitä tai keitä on kiittäminen? Kuoronjohdon koulutusta, jossa Matti Hyökki on ollut avaintekijä. Hyviä laulajia Suomessa riittää, kaiken ikäisiä. Wau, hienoa.
Maksaa mitä maksaa, he ovat palkkansa ansainneet!
Kuinka kävikään. Konsertti oli tyylikäs, taidokas, herkkä, voimakas, ilmaisurikas ja rauhaa täynnä. Ihana kokemus! Olen myyty. Liityin heti facebookissa PK-tykkääjiin.
Kuoronjohtaja on kuoron tason suhteen ratkaiseva tekijä. Maassamme on lisääntyvässä määrin hyviä kuoronjohtajia ... ja mitä tai keitä on kiittäminen? Kuoronjohdon koulutusta, jossa Matti Hyökki on ollut avaintekijä. Hyviä laulajia Suomessa riittää, kaiken ikäisiä. Wau, hienoa.
Maksaa mitä maksaa, he ovat palkkansa ansainneet!
Vierailla mailla
Kulkusia ja kulkusista kuulee vieraillakin mailla!
Vietämme joululoman Espanjan Fuengirolassa ja tosiaan, kulkuslainen vaikuttaa täälläkin.
Takavuosina bassostemmaa Turussa laulanut Erkki Uitto on jo pitkään asunut talvet täällä ja osallistunut Aurinkorannikon kuoroelämään ja tällä hetkellä laulaa mieskuorossa nimeltä Örisevät. Muuan täällä talvehtiva kuorosisko Helsingistä kertoi yksiäänisesti laulavan mieskuoron olevan yleisön lemmikki. Se on pitänyt paitsi joulukonsertteja myös muita mm. Olavi Virran ja sota-ajan laulujen teemakonsertit täpötäydelle yleisölle. Kuoro on haluttu konsertoimaan rannikon muihinkin asutuskeskuksiin. Eki on laulanut soolojakin näissä konserteissa ja tosi kauniisti, kertoi samainen taho. Emme itse päässeet kuulemaan, sillä saavuimme vasta joulun aluspäivinä, jolloin joulukonsertit täällä oli jo pidetty.
Kulkuset näyttää toimivan erinomaisena kuorolaisuuden kasvualustana.
Vietämme joululoman Espanjan Fuengirolassa ja tosiaan, kulkuslainen vaikuttaa täälläkin.
Takavuosina bassostemmaa Turussa laulanut Erkki Uitto on jo pitkään asunut talvet täällä ja osallistunut Aurinkorannikon kuoroelämään ja tällä hetkellä laulaa mieskuorossa nimeltä Örisevät. Muuan täällä talvehtiva kuorosisko Helsingistä kertoi yksiäänisesti laulavan mieskuoron olevan yleisön lemmikki. Se on pitänyt paitsi joulukonsertteja myös muita mm. Olavi Virran ja sota-ajan laulujen teemakonsertit täpötäydelle yleisölle. Kuoro on haluttu konsertoimaan rannikon muihinkin asutuskeskuksiin. Eki on laulanut soolojakin näissä konserteissa ja tosi kauniisti, kertoi samainen taho. Emme itse päässeet kuulemaan, sillä saavuimme vasta joulun aluspäivinä, jolloin joulukonsertit täällä oli jo pidetty.
Kulkuset näyttää toimivan erinomaisena kuorolaisuuden kasvualustana.
tiistai 21. joulukuuta 2010
Joulun rauhaa
Konsertit ja harjoitukset ja paljon muuta, kauneimmat joululaulutkin, ovat nyt tältä erää ohi. Viimeiset joulukortit kiidätetään kohta postiin. Tai siis Itellan Länsikeskuksen konttoriin. Nyt on pari päivää aikaa siivota, ostaa kuusi, hamstrata kotiin kaikenlaista ja laittaa ruokaa, paketoida lahjoja, ehkä jopa juosta vielä kaupoissakin tai - Sirkku ja Tiina - yrittää piilossa perheeltä neuloa lahja valmiiksi.
Minä kävin jouluisessa Turun ihanassa ja sopivan lumisessa pakkassäässä viime keskiviikkoiltana ottamassa kuvan, jonka myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyviä pyhiä ja tsemppia ensi vuodeksi!
Jotta joulukiireet todella iskisivät päälle jätin tänään siivous- ja muut hommat ja sävelsin joululaulun. Se kertoo joulun rauhasta ja jos joku on kiinnostunut se on vapaasti laulettavissa minun joululahjanani. Virallisesta julkisesta esityksestä tietysti ilmoitus Teostolle :)
Ensimmäiseen kymmeneen tahtiin (ja kohoon) olisi hyvä tehdä vielä toinen säkeistö. Loppuhan eteenpäin on ikään kuin kertosäe, joka liittyy laulun nimeen. Ensi jouluksi ainakin ehtii. Keksiikö joku?
Harmaapartainen bloggaaja pitää nyt mahdollisesti pari päivää ainakin taukoa. Muuta touhua riittää.
Minä kävin jouluisessa Turun ihanassa ja sopivan lumisessa pakkassäässä viime keskiviikkoiltana ottamassa kuvan, jonka myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyviä pyhiä ja tsemppia ensi vuodeksi!
Jotta joulukiireet todella iskisivät päälle jätin tänään siivous- ja muut hommat ja sävelsin joululaulun. Se kertoo joulun rauhasta ja jos joku on kiinnostunut se on vapaasti laulettavissa minun joululahjanani. Virallisesta julkisesta esityksestä tietysti ilmoitus Teostolle :)
Ensimmäiseen kymmeneen tahtiin (ja kohoon) olisi hyvä tehdä vielä toinen säkeistö. Loppuhan eteenpäin on ikään kuin kertosäe, joka liittyy laulun nimeen. Ensi jouluksi ainakin ehtii. Keksiikö joku?
Harmaapartainen bloggaaja pitää nyt mahdollisesti pari päivää ainakin taukoa. Muuta touhua riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)