Nyt on syöty enemmän tai vähemmän perinteisiä suomalaiseen jouluun liittyviä ruokia. Kaiken lisäksi luultavasti ihan liikaa.
Itse tein kaiken taas perinteiseen tapaan. Aatonaattoiltana keitin perunat kuorineen, kuorin ne kuumina ja survoin käsin, kolme lusikallista vehnäjauhoja ja pari hienoa sokeria joukkoon ja muhimaan ja imeltymään yön yli. Kun olen aikaisemmin pitänyt tätä survosta hellalla kun kinkku paistuu uunissa, niin nyt keittiöremontin jälkeen piti keksiä jotain muuta. Uuni on seinässä integroituna. Marja-Liisa Kangas, bloggaaja nimimerkillä Mezzo, antoi facebook-keskustelussa hyvän vinkin. Laitoin survoksen kylmälaukkuun. Hyvin toimi.
Mestaripalvista ostettu kinkku uuniin yöllä, kello soimaan ja herätys kello 6. Uuni 125 astetta, ensimmäinen kilo 1,5 tuntia ja seuraavat tunnin. Odotusta vielä ja kun uusi Clas Ohlssonista ostettu elektroninen mittari näytti 82 astetta otin kinkun ulos. Ohjeissa sanotaan, että kinkku on kypsä ja mehevä kun lämpötila on 75 astetta ja murea kun lämpötila on 80 astetta Uskokaa minua, käytän aina sitä vielä korkeampaa lämpötilaa. Toimii hyvin. Annoin kinkun hieman jäähtyä, kuorin verkon ja rasvat päältä pois ja kuorrutin perinteiseen tapaan sinapilla ja korppujauhoilla 250:ssa asteessa muutaman minuutin. En koristellut neilikoilla. Perhe sanoi että näin hyvää kinkkua ei ole koskaan ollut!
Kuvassa bloggaaja kinkun kimpussa. Kuva Juha Stjärnstedt.
Aattona iltapäivällä sitten perunasurvokseen maitoa, suolaa, muskottia ja hieman siirappia varmuuden vuoksi. Oivariinia päälle ja uuniin, noin 150 astetta ja 2-3 tuntia. Hyvää.
Kun olen nyt tätä ruokaa syönyt viidettä päivää niin olen valmis unohtamaan taas vuodeksi joulun ruoat ja siirtymään elämässä ja ruokalistassa eteenpäin. Siis Cittariin ostamaan herneitä ja hieman sianlihaa, kinkun rippeet pääsevät myös huomenna tai torstaina perinteiseen välipäivien hernekeittoon. Teen sen nyt ruotsalaiseen tapaan keltaisista herneistä. Ehkä sitten voin palkita itseni myös lasillisella punssia?
2 kommenttia:
Unohdin kertoa, että salainen aseeni perunalaatikkoa tekiessäni on laittaa myös sipulijauhetta joukkoon. Opin sen vuonna 1981 Taatan pitopalvelussa Hämeenkyrössä.
Hernekeitto onmuuten myös valmis. Erittäin maukas.
Joululaulut ja jouluruuat ovat olennainen osa jouluamme. Seikan huomaa erityisesti, jos viettää joulun aikaa kaukana kotimaasta. Espanjassa on kuultu heidän perinteellisiä joululaulujaan ja saatu informaatiota heidän jouluaterioistaan. No, eihän ne suomalaiselle ole mitään. Pitää olla laatikoita ja kinkkua, on hanget korkeat nietokset ja hiljaa hiljaa joulun kellot hiljaista joululaulua toistaa.
On hyvä, että perinteitä on pidetty yllä niin ruokaresepteissä kuin musiikissakin. Ja me jatkamme ylläpitoa sinnikkäästi, vaikka vieraita vaikutteita tulee tuutin täydeltä kaiken aikaa.
Lähetä kommentti