Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päiviö Kangas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päiviö Kangas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. syyskuuta 2016

Päiviö Kankaan kirja

SenioriKulkusten entinen johtaja Päiviö Kangas on Wikipedian mukaan opettaja, säveltäjä, kuoronjohtaja ja eräkirjailija. Päiviö vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaansa kuoronjohtajana jo kuusi vuotta sitten. Hänen sävellyksiinsä ja sovituksiinsa saivat  SenioriKulkusten laulajat ja siinä juhlakonsertissa myös mukana olleet Kulkusten laulajat tutustua. Nyt puhumme hänestä eräkirjailijana.

Päiviö on julkaissut 11 kirjaa.Vuonna 2012 julkaistiin Kalavetten vietävänä, josta kirjoitin myös blogiin keväällä 2012. Se löytyy etsimällä. Nyt Päiviöltä ilmestyi talvella Otavan kustantamana kirja Tapiolan vainioilla. Kaikki laulajat ymmärtävät heti teoksen nimestä, että nyt ei liikuta kalavesillä, vaan metsästäminen on teemana. Kansikuvan Päiviö on itse ottanut.


 Kävin hiljattain Kankaiden luona.  Vierailu jäi keväällä, koska he muuttivat uuteen asuntoon, mutta nyt sopi pitää pieni juttutuokio teekupposten äärellä kirjan ja sen syntymisen ympärillä.

Kirjan kertomukset perustuvat tositapahtumiin, Päiviö kertoi. Tapahtumat ovat joko itse koettuja tai sitten ne ovat tapahtuneet jollekin toiselle. Toki kirjailija on muokannut, sovittanut ja lisännyt. "On sepitetty. Kirjailijalla on laillinen oikeus valehdella". Näin Päiviö sanoi ja viittasi tietysti niin sanottuun runoilijan vapauteen.

Tapahtumat ovat pitkältä aikaväliltä ja tapahtuneet jo aika kauan sitten. Kirjassa kerrotaan kuinka lättähattu kulkee Toijalan radalla, monet henkilöt ovat aika hiljattain olleet sodassa, ei ole kännyköitä avittamassa metsästäjiä. Radio ja radiopuhelin sentään mainitaan jossakin tarinassa.

Päiviön taustan tuntien ei ole yllätys että osa tarinoista on sijoitettu Pohjanmaalle, osa Hämeeseen ja kirjan päättävän pitkän ja dramaattisen hylkeenpyyntimatkan henkilöt lähtivät Pohjanlahdelle Merikarvialta.

Saalis ei ole Päiviön mielestä kirjoissa pääosassa, vaan tarkoitus on ollut taltioida ikivanhoja pyynti- ja metsästystapoja ja kuvata ihmisiä luonnossa. Heidän yhteiselonsa, käyttäytymisensä ja keskinäinen vuorovaikutuksensa ovat tärkeässä osassa. Metsästäjän odotus ja metsästyksen jännitys kuvataan myös.

Koska tapahtumapaikat vaihtelevat, niin myös henkilöiden murteet ovat eri tarinoissa erilaisia. Opin kirjasta paljon uusia sanoja, tuo metsästyssanasto kun ei ole ollut erityisen tuttua.

Kirjailija kirjoittaa omistuskirjoitusta.

Pidin kirjasta. Päiviö kirjoittaa hyvin ja hänellä on myös vilkas mielikuvitus, niin kuin kirjailijalla pitää olla. Mieleen jäi myös eräs lause, joka on väistämätön tosiasia: "Vuodet kasaantuvat aikanaan kaikkien harteille taakkana, jota ei voi pois karistaa".

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Päiviö Kankaalta uusi kirja


SenioriKulkusten monivuotinen entinen johtaja Päiviö Kangas on paitsi musiikkimies myös kirjailija. Häneltä on nyt julkaistu kokoelma kertomuksia kalastuksen maailmasta. "Kalavetten vietävänä" sisältää lyhyitä kertomuksia tai novelleja - sattumuksia kalastusmatkojen aikana.
Uusi kirja on vetänyt suun messingille.  Ei ihme!
Tässä uunituore kirja. Kansikuva on myös Päiviön ottama.


Päiviö kertoi, että kaikki tarinat ovat todellisuusperäisiä. Tosin, hän lisäsi, kirjailijalla on laillinen oikeus "valehdella".  Tämä tarkoittaa sitä, että Päiviö on muokannut joitakin tarinoita aika perusteellisesti.  Henkilöt eivät esiinny omilla nimillään, tosin taitaa olla pari poikkeusta säännöstä.  Monet voivat kyllä tunnistaa tapahtuman ja itsensä, tosin joku lienee jo siirtynyt heittämään virveliä taivaallisille apajille.

Päiviö kertoi harrastaneensa kalastusta jo vuodesta 1958, mutta kirjan tarinat perustuvat tapahtumiin vuodesta 1982 eteenpäin. Tätä teosta Päiviö kertoi kirjoittaneensa noin kaksi vuotta, kustannustoimittajan kanssa tehdään yhteistyötä ja muokataan tekstiä. Parannetaan, dramatisoidaan, romantisoidaan.

Kipinä kirjoittamiseen on Päiviölle syntynyt kun hänet palkittiin opettajainvalmistuslaitoksen kirjoituskilpailussa. Kun Ilmari Turja julkaisi kaksi kirjoitusta sittemmin lopetetussa Uudessa Kuvalehdessä niin syntyi oikein intohimo kirjoittamiseen. Päiviön ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1975 ja sen jälkeen on tullut puolisen tusinaa ja 2000-luvulla myös kaksi radiokuunnelmaa. Hän toimii vuosittain Eränkävijä-lehden kirjoituskilpailun tuomarina.
 
Kirjailija kirjoittaa omistuskirjoitusta.  Kiitos tekijänkappaleesta!

Bloggaaja on nyt lukenut vajaat 100 sivua ja vielä on noin 130 jäljellä.  Kirjaa lukee mielenkiinnolla, tarinat ovat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja. Vaikka en ole kalaihmisiä, en kalasta enkä syö kalaa, niin kirjan kautta voi hyvin eläytyä kalamatkoihin. Luonto ja ympäristö ja myös ihmiset on hyvin kuvattu. On jokien pärskettä ja jylhiä tuntureita. Hyttyset purevat ja kala syö tai ei syö. Uusia sanojakin olen oppinut, tällainen lantalainen ei  todella ilman googlaamista tiennyt esimerkiksi mikä on lompolo.


Lopuksi vielä minua kirjassa huvittanut yksityiskohta. Kun tehtiin kalastusmatkalla sinunkauppoja, kuppia ottaen tietysti, niin sveitsiläismies sanoi: "Ich bin Wolfgang, aber nicht Mozart"!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Päiviölle kunniamerkki

Kun Seniorikulkusten johtaja Päiviö Kangas 20.3.2010 vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaansa kuoronjohtajana niin SULASOL:in puheenjohtaja Harri Lindblom ilmoitti, että Päiviölle oli myönnetty SULASOL:in Kultainen kunniamerkki. Sitä ja luovutusasiakirjaa ei vielä silloin ollut ehditty saada valmiiksi.

Merkki luovutettiin Päiviölle Sekakuoro Kulkuset ry:n syyskokouksessa 23.11. Harri on Kulkusten jäsen ja häntä avusti luovutuksessa Kulkusten puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo.

Harri Lindblom mainitsi merkkiä luovuttaessaan onnittelupuheessaan perusteista, että Sulasolin liittohallitus voi myöntää kultaisen kunniamerkin kunnianosoituksena henkilölle, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti Sulasolin luottamus- tai muissa tehtävissä, tai henkilölle, joka on aivan erityistä tunnustusta ansaitsevalla tavalla edistänyt liiton pyrkimyksiä. Harri painotti myös, että päätöksen tulee olla yksimielinen.

(Kuvat Sinikka Lumijärvi)