torstai 18. toukokuuta 2017

Tuokioita Hämeenlinnassa

SULASOLin laulu- ja soittojuhlat olivat Hämeenlinnassa 12-14.5.2017. Soittajia ei tosin ollut kuin Varusmiessoittokunta, mutta se on niin korkeatasoinen ja monipuolinen porukka, että soittojuhliksikin voidaan näitä kutsua.  Ilman tuota soittokuntaa olisi ollut  tynkäjuhlat.

Kulkuset olivat mukana, kuten yleensä. Oman kulkushistoriani aikana jäi vain 1992 väliin.  Silloin juhlat olivat Joensuussa ja Kulkuset Samppalinnassa. Jääkärin morsian oli ohjelmassa, kuten jotkut kauan mukana olleet muistavat. "On kelpo gentlemanni tuo Suomen jääkäri.." Näytelmä joka olisi sopinut hyvin nyt tänä vuonna Suomi 100-teemaan.  Sen juoni asettuu Jääkäripataljoona 27:n Libau-vaiheeseen 1916-1917.

SenioriKulkuset lähtivät omalla bussilla Hämeenlinnaan kello 13. "Juniorikulkuset" tulivat kimppakyydeillä. Työssä olevat eivät päässeet lähtemään niin aikaisin. Kuorot majoittuivat klassiseen Hotelli Aulankoon. Hyvä aamiainen, hyvä hotelli ja kun oli kuljetus, niin pieni etäisyys ei haitannut.
Lisäksi Jussi Toivonen oli saanut baarimestarin pitämään aulabaarin  avoinna lauantai-iltana tavallista pidempään tietäen, että kun tullaan karonkasta olisi vilinää.  Niin oli. Kiitos Jussi!

Avajaiset olivat torilla kello 18. Sitä ennen Varusmiessoittokunta soitti ja veti yhteislauluja. Kaikki palelivat lämpimistä vaatteista huolimatta, mutta Harri Lindblom ja Jussi Toivonen tulivat paikalle juhlavaatteissa ja juhlatuulella. Selitys: Kulkusten viralliset edustajat kaupungin vastaanotolla Raatihuoneella.

Hannu Aali, Arja Lyly, Tarja Tuula Koskinen, Elisa Tuominen, Maarit Lindblom, Viivi Lindblom ja Hannu Äikäs odottavat avajaisia.

Samoin Katariina Kärki-Susi
Tässä ainakin Hannu Aali, Hannu Äikäs, Harri Halme, Riku Mäntysalo, Jussi Toivonen.

Väkeä kerääntyy torille

Avajaisissa puhuttiin ja laulettiin.  Oli vain elämää, ei sen enempää. Ministeri Sanni Grahn-Laaksonen, kaupungin edustaja, Sulasolin puheenjohtaja. Kalliolle, kukkulalle, On suuri sun rantas autius ja sekakuoroilla Sibeliuksen Drömmarna. Kaupungin  suuret pojat Irwin ja Janne olivat päässeet valikoimaan.

Noukkikaa kuvista alla tuttuja. Päivi Launosalo, Päivikki Konttinen, Heidi Gräsbeck, Teija Jarhio, Jussi Toivonen, Päivi Kuntze etualalla.






Osa lähti hotelliin, osa syömään kaupungilla ja kuuntelemaan Kuoroja kuutamolla, kuten ohjelmakohtaa kutsutaan. Vivere lauloi Albertin kellarissa, siellä minäkin olin yleisönä. Virallisia konsertteja oli myös, Heidi Gräsbeck ainakin kävi Naiskuoro KYNin konsertissa ja Lumen Valon konsertissa, jonne myös Marja Nätkynmäki-Pajula kiirehti Albertin kellarista.

Arin, Virpin, Lassin, Juhan ja Janninan piti ensin syödä.
"Manta" Maarit Normasto tuulettaa Viveren laulua kuin rokkikonsertissa.
Virallinen juhlaolut Suomi soi.
Manta ja Heli ja Marja kuuntelevat Albertin Kellarissa. Siis Edelfelt seinällä.

Kun illalla menimme bussilla hotellille kuljettaja kertoi että Mauno Koivisto oli kuollut.  Ikävä suruviesti. Minulle tuli mieleen miten hän kävi katsomassa Jääkärin morsianta ja nyökkäili meille ystävällisesti kun hän saapui Samppalinnaan ja käveli paikalleen, silloin ei ollut vielä katettua lavaa. Turvamiehet katsoivat sinä aikana valppaina pensaisiin.

Suruliputus nähtynä ylhäältä hotellin ikkunasta.

Lauantaina oli Ritari-arenalla eli jäähallissa pääjuhlan musiikin harjoitukset. Tulimme myöhässä. Lauloimme ja saimme ihan hyvän lounaan.

Sitten keskustaan.  Kulkuset esiintyi maratonkonsertissa Raatihuoneen juhlasalissa ja erittäin hyvin esiintyikin.

Hämeenlinnan kirkko vuodelta 1798
Torilla Hannu ja Jussi tapasivat Lapuan Sekakuoron Liisan ja Siskon. Sisko Nyrhilä on Sekakuoroliiton puheenjohtaja.

Kulkuset Raatihuoneella
 

Aika moni lähti Rajaton-yhtyeen konserttiin lauantai-itana Verkatehtaan Vanaja-saliin.  Verkatehdas on erinomaisen hienosti uudistettu konsertti- ja kokouskäyttöön. Rajaton lauloi tunnetulla taidollaan ja teki mieli sanoa tyylillään, koska nyt on juhlavuosi (Rajaton 20 ja Suomi 100) ja Rajaton lauloi lauluja kahdenkymmenen vuoden varrelta.

Bussi vei taas konsertin jälkeen karonkkaan Elenia-areenalle. Se on monitoimihalli, ja sen palloilua varten tehty lattia suojattiin matolla. Sillä ei voinut mielestäni tanssia.  Siksi orkesteri (Varusmiessoittokunnan bändi) soitti kai vain nopeita, ei valsseja tai tangoja. Sellaisia vain joita voi hytkyä paikallaan seisten. Vanhan miehen kommentti. Bändi veti kyllä todella hyvin.  Ja todella kovaa.


Sininen (ei gininen) tunnelma. Oikealla taustalla seisoo kaksi ryhmää Kulkusia.
 Tapasin historiallisesti kolme entistä puheenjohtajaa. Herrat karonkassa samassa pöydässä.

Pekka Hapuoja, Harri Lindblom, Rainer Friberg.

Karonkka oli ihan katastrofi, se oli alkanut 20.30 ja kun 700 ihmistä tuli konserteista tunnin päästä niin ruoka oli loppu. Vähitellen tuli salaattia ja kylmää chilikastikkeessa uivaa kanaa. (Sulatettu kai pakkasesta?) Ei muuta.  Kuppi kahvia, ei mitään makeeta. Hinta 27 euroa. Istumapaikkoja vain osalle väestä, ei heille jotka tulivat myöhään.  Katsomoon olisi voinut mennä istumaan. Surkeaa.  Moni äänesti jaloillaan ja lähti pois. Ruoka loppui myös viisi vuotta sitten, samoin viini. Sitä onneksi sentään riitti nyt.  Massatapahtumien järjestäminen ei näytä olevan helppoa.

Reklamatio on lähetetty.  Tuskin siitä mitään hyötyä on, ehkä hieman pahoitellaan, mutta pieni kipuraha lämmittäisi mieltä. Juhlatoimikunta, jos luette tämän, ottakaa vaarin vinkistä! Varsinkin kun minä nyt kaksissa juhlissa peräkkäin olen ollut siinä kärsivien joukossa. Mutta onko minun pakko käydä konserteissa, silloin Real Group ja nyt Rajaton?  Vastaus:  On pakko!

Sunnuntaina kello 10 torilla oli jumalanpalvelus.  Komea! Tiedän hyvin, sillä seurasin sitä tarkkaan hotellihuoneen isosta telkkarista.

Sirkku voi kertoa omia kokemuksiaan ja paraatista ja pääjuhlasta.  Itse lähdin Helsinkiin junalla ja laivalla Tukholmaan.  Päällekkäisyyttä kerkiävällä miehellä.

Tietysti näillä juhlilla on arvokasta virallista ohjelmaa, mutta suuri osa  viehätyksestä on tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien solmiminen. Esimerkiksi oli hauskaa kun entinen Kulkusten paras savolaessopraano Taru Vatanen, o.s.Rönkkö istui kanssamme baarissa. Taru lauloi kanssamme 1996-1999 ellen ihan väärin muista ja oli sillä legendaarisella Amerikanmatkallamme. Raitti, se raitti, se Amerikan raitti...



1 kommentti:

Harmaaparta kirjoitti...

Isäni lausui usein: "Tavasthus, jag kan ej glömma, hur i månens sken du låg, när från Hattelmalas höjder jag dig första gången såg". Työmatkoilla oli tapana tehdä sama kun kaupun ki näkyi tullessani, nyt unohdin. Lienee ihan turha kertoa mistä runosta tämä on, kyllähän Fänriks Ståls sägner kaikille kulttuuri-ihmisille on tuttu. Ellei alkukielellä niin ainakin Paavo Cajanderin suomennoksena. Eikö niin? Hänen patsaansa on muuten torilla.