Juhlakaronkka

SenioriKulkusten 30-vuotisjuhliin kuului konsertin jälkeen karonkka Suomalaisella Pohjalla.  Sinne siis nopeasti. Tulimme niin nopeasti, että saimme odottaa alakerrassa kunnes kaikki olivat paikalla, kuorolaiset ja avecit, ja sitten nousimme portaita.  Puheenjohtajamme Marja Tuohimaa ja Jussi Toivonen ottivat vastaan ja kättelivät vieraat kuin presidenttipari Linnan juhlissa.

Sitten pöytiin ja nostettiin puheenjohtajan tervetuliaissanojen jälkeen malja juhlivalle kuorolle. Hymyjä joka puolella! Konsertti oli mennyt hyvin ja iltajuhla odotti hyvässä seurassa.

Ohjelmassa oli tietysti ruokailu, sitä oli jo nälkäisinä odotettu. Sitten virallista ohjelmaa.  Arjalle annettiin taulu joka kuvasi hänen laulusarjaansa. Puu sai linnunpesän ja Arja sai taulun seinälleen.  Hieno muisto.

Taulua luovuttamassa Arjalle Matti Tamminen ja Marja Tuohimaa.

Tässä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kunniamerkkien jako aloitettiin bloggaajan täydellisesti yllättäneellä SULASOLin hopeisella kunniamerkillä. 
 

Tässä se merkki rivistön ylimpänä.

Muita merkkejä sai moni ansioutunut kuorolainen. Kuvakavalkaadissa näemme heitä.  Merkkejä olivat jakamassa Sekakuoroliiton puheenjohtaja Sisko Nyrhilä ja Kulkusten ja SULASOLin Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Harri Lindblom sekä sihteeri Sirkku Viitanen-Vanamo.

Merkkien jakajat.

Arja saa merkkinsä.

Terho, Sinikka ja Kirsti

Marja-Liisa vuorossa.

Merkilliset ja merkkien luovuttajat

Kuoron karonkassa ei voi unohtaa yhteislauluja, jotka tällaisessa porukassa raikuivat. Ja kuoroyhteisössä on osaajia, joten kuultiin hienoja esityksiä. Timo Uusikylä lauloi Marjatta Sigfridssonin säestyksellä lauluja operetista Mustalaisruhtinatar. 

KulkusSiskot, KulkusVeikot ja Neliveto lauloivat. Kulkusissa ja SenioriKulkusissa vuosikymmeniä laulanut ja nyt lopettanut Kirsti Laine veti tunteella bravuurinsa, balladin Atele ja Herpertti. 
 

Varsinainen ilopilleri oli huvitoimikunnan laulu, oli tehty uudet sanat lauluun Ei mitään multa puutu. Loistavasti ja hauskasti käytiin läpi kuoroharjoituksen ja kuorossa laulamisen juttuja. Vibraatot, refluksit ja monet muut olivat mukana. Tässä ote, värssy kertoo Arjasta:

2. Repertuaarit laatii ja laulut sovittaa,

laukkaavan runoratsun sävelin valjastaa.

Jos lankean ja laulan, taas väärän sävelen,

niin johdollansa jälleen, pian ruotuun kävelen,

taas ruotuun kävelen.

Huvitoimikunta vauhdissa.  Jussi, Seppo, Silja ja TarjaTuula.

 

Tässä alla monta pöytäkuntaa, monta tyytyväistä vierasta. Etsikää sieltä itsenne ja tutut!

Voidaan siis todeta että olo oli kuin Putte-possun nimipäivillä. Siellähän kaikilla oli niiin muukaavaa.... Onneksi sain olla mukana.

SenioriKulkuset 30 vuotta

SenioriKulkuset on jo 30 vuotta vanha kuoro. Tätä sopii juhlia ja niin juhlapäivänä 1.10 pidimme sekä konsertin että iltajuhlan.

Juhlakonserttia oli harjoiteltu tiiviisti, oli markkinoitu ja myyty lippuja ja naiset olivat hankkineet uudet esiintymisasut.  Miesten hankinnat olivat vain musta solmuke. Kuvissa näkyy tyylikkyyttä, asut saivat yleisöltä kiitosta.

SenioriKulkuset koko komeudessaan.

Konsertti alkoi kello 16, mutta kuorolaiset kokoontuivat jo kello 12.45. Oli harjoiteltava kuvioita, oli tutustuttava akustiikkaan ja otettava myös valokuvia. Kun kuorossa on yli 40 laulajaa on tuleminen ja meneminen harjoiteltava tarkkaan, varsinkin nyt kun konserttiin tultiin laulaen kulkuelaulua Alta trinita beata.

Konsertin ensimmäisellä puoliskolla aloitimme vanhemmalla musiikilla, oli di Lassoa, Scandelloa, Mendelsohnia ja Piae Cantiones-sävelmä. Sitten Morning has broken hienona sovituksena ja kaksi KulkusVeikkojen serenadia.

KulkusVeikot

 Ensimmäinen puolisko huipentui koko konsertin parhaaseen osioon eli Arja Lylyn Risto Rasan runoihin säveltämään laulusarjaan. Riitta Vasenkari luki laulujen välissä lisää Rasan runoja, Hannele Changezi ja Timo Uusikylä lauloivat soolot ja Marjatta Sigfridsson säesti ensimmäisessä osassa. Sarja onnistui erinomaisen hyvin ja yleisön kommenteista päätellen se oli myös yleisön mieleen. Laulusarjalle voi povata pitkää ikää.

Väliajalla piti vetää henkeä ja juoda ja syödä jotain, päivä oli pitkä. Jotkut ehtivät aulan puolelle tungokseen tapaamaan tuttuja. Sellaisia oli todella paljon, lippuja oli myyty 396 kappaletta.  Ovelle jäi kolme lippua! Hyvä kun ei tarvinnyt myydä "eioota". Ei siis ihan loppuunmyyty konsertti, mutta aivan upea saavutus.

Arja Lyly ja Riitta Vasenkari väliajalla. Tyytyväiset ilmeet.

Lastenkirja backstagen pöydällä.

Väliajalla bloggaaja söi ja joi backstagella. Pöydällä oli lastenkirja Poika joka unohti nimensä. Rupesin nauramaan, vastaus tuli konsertin toisella puoliskolla, kun KulkusSiskot lauloivat "Sun nimesi on maa".

KulkusSiskot.  Marjatta Sigfridsson johtaa ja Arja Lyly säestää.

Kvartetti NeliVeto

Konsertin toinen puolisko oli kevyempää musiikkia. Monosta, Helismaata, Viherluotoa ja suuri hitti Kuin taivaisiin. KulkusSiskot esiintyivät, kvartetti NeliVeto lauloi muun muassa Pienen syntisen laulun ja lopuksi koko kuoro lauloi Muuttuvat laulut, Muistatko koskaan minua, Tule, tule ja Tuljakin eli Heikin häät. Aluksi viroksi ja sitten suomeksi.  Se on ollut Kulkusten ohjelmistossa vuosikymmeniä. Kun vielä kukitusten jälkeen kuultiin ylimääräisenä italiaksi Va pensiero eli Verdin Heprelaisten orjien kuoro oli hieno kokonaisuus ohi.

Konsertin onnistumiseen vaikuttivat suuresti myös asiantuntevat ja hauskat juontajat Silja Vakkila ja Seppo Haapakoski.

Laskin ohjelmasta, että lauloimme suomen lisäksi viidellä muulla kielellä, latinaksi, saksaksi, englanniksi, viroksi ja italiaksi. Monipuolista siis.

Konsertin jälkeen saimme runsaasti kiitoksia yleisöltä. Mukavaa kuultavaa. Ja sitten nopeasti juhlakaronkkaan!

(Kuorokuvat Vesa-Matti Väärä)

"Juniorikuoro" yllätti

SenioriKulkusten kuoroharjoitus oli taas tänään kuten yleensä tiistaisin. Nyt meni puoli tuntia viime lauantain onnistuneen 30-vuotisjuhlakonsertin ja sitä seuranneen juhlan ruotimiseen. Joka puolelta on tullut kiitoksia, konsertti oli omastakin mielestämme onnistunut, suorastaan upea.

Konsertin huippu oli Arja Lylyn Risto Rasan runoihin tekemä laulusarja, jota Riitta Vasenkarin lukemat Rasan runot täydensi.  Upea kokonaisuus.  Monta muuta laulua on myös kehuttu, kuulemma on tullut yleisössä oikein kyyneleitä silmiin.

Ylimääräisenä laulettua Va pensieroa, Verdin  Nabuccon Hepralalaisten orjien kuoroa, on pidetty hienona päätöksenä.  Tänään alttomme Tarja Tuula toi siihen oman näkökulman.  Oli sopivaa että laulettiin italialainen laulu lopuksi, kun kirjailija Donna Leon oli yleisössä. Hän on tosin amerikkalainen, mutta asuu Venetsiassa ja hänen dekkarinsa sijoittuvat Venetsiaan.  Hauska yksityiskohta on, että ne on käännetty monille kielille, mutta Leon on kieltänyt niiden kääntämisen italiaksi.

Nyt eksyttiin hieman asiasta.  Siis takaisin harjoituksiin.  Laulettiin joululauluja ja saatiin tuhti paketti uusia nuotteja, Pentti Viherluodon lauluja, jotka Arja on kesän aikana sovittanut kuorolle. Nyt maisteltiin jo kahta laulua. Pentti Viherluoto-konsertti on Sigyn-salissa 12.3.2017. Kuulemma varauksia on jo tullut onnistuneen juhlakonserttimme myötä.

Pienen tauon jälkeen Harri Lindblom ilmaantui ovesta harjoitussaliin  ja oli melkein kuin Knihti Tiernapojissa. "Saammeko tulla laulamaan?".  Hänen perässään marssi Kulkusten joukko saliin, viiimeisenä kuoron johtaja Heidi Gräsbeck. Kuoro tuli laulullaan onnittelemaan 30 vuotta täyttäneitä SenioriKulkusia.

Ensin kuoron oman Ari Törmän sovittama Aki Sirkesalon Kissanainen ja sitten Rajaton-yhtyeen hitti Kaipaava. Valtaisten suosionosoitusten jälkeen kuoro heltyi vielä esittämään ylimääräisen. Seniorien kolme vuosikymmentä sai kolme laulua, yhden joka vuosikymmenelle.

Ylimääräisestä kerrottiin hauska tarina.  Se oli norjalainen Telemarksprung (toivottavasti bloggaajanne kirjoittaa oikein nimen).  Laulu kuului Riian kesän 2015 Nordic Baltic kuorofestivaalin ohjelmaan. Kulkuset päätti panostaa ja opetella hyvin tämän erittäin hankalan laulun.  Riiassa huomattiin, että muut kuorot eivät osanneet laulua, ei edes norjalainen kuoro!

Tuhannet kiitokset "juniorikuorolle"! Arvostimme elettänne ja laulujanne suuresti. Kun kaikki vielä tapahtui aivan yllättäen, tästä vierailusta ei ollut kuulunut hiiskahdustakaan etukäteen, niin nautimme kaksin verroin.

Ja syksy jatkuu taas arkisen työn merkeissä, niin Kulkusilla kuin SenioriKulkusillakin.