Seniorit lauloivat kesälomalla.

SenioriKulkuset tapasivat tiistaina 27.6 laulun merkeissä.  Uittamon Paviljongin ravintolassa oli päivällä rauhallista ja saimme harjoitella uuden laulun.  Tietenkin laulettiin myös vanhoja sisällä ja ulkona terassilla. Sen minkä siellä ulkona akustiikassa menetti voitti maisemissa.

Lienee turha mainita, että täällä korkealla oli ihan pakko kajauttaa Mä oksalla ylimmällä...

 Aloitimme siis sisällä uudella laululla, Arja Lylyn sovittamalla Pentti Viherluodon Portsan poikien laululla. Ensiesitys on Raatihuoneella Turun Päivänä 18.9. Turkulaista musiikkia Turun Päivänä.

Palautettiin mieliin pari laulua, joita ei ollut taas  vuoteen laulettu.  Yllättävän nopeasti unohtaa. 

Sitten ulos terassille. Miehet lauloivat ensin yhden laulun ja sitten naiset ja miehet jäivät seisomaan vastakkain.  Ihan hyvä on laulaa niin, ei aina tarvitse olla perinteistä kuoromuotoa.

Yleisoä eli ravintolan muita asiakkaita oli muutama.  Yksi herra oli laulanut Laulun Ystävissä ja tuli kehumaan sointia.  Mukavaa! Monella kuorolaisella oli muita kesäkiireitä, mutta edustava joukko saatiin kokoon.

Saksalainen kuoro, jonka vieraina kävimme syyskuussa 2014, tulee vastavierailulle elokuun toisella viikolla. Yhteisen illanvieton järjestelyjen talkooryhmä kokoontui laulujen jälkeen, Tammisen Matti on mukana, mutta myöhästyi valokuvasta. Loppukesällä on siis taas ohjelmaa. Emme laiskistu.

Kun kävelin parkkipaikalle ja ohitin tanssilavan palautui Kulkusten ison kuoron loistava kevätkonsertti siellä mieleeni. Tuossa edellä olevassa kuvassa oikealla Marja, jonka kertomukset lavan historiasta värittivät mukavasti konserttia ja loivat tunnelmaa.

Parkkipaikalla oli tulevien tanssien mainoksia.  Perjantaina on solistina Marita Taavitsainen.  Tuskin arvaan aivan väärin jos silloin yleisön pyynnöstä (tai siitä huolimatta) kuullaan André. Jos tanssijalka vipattaa, niin  sinne tarkistamaan olenko oikeassa. Minulla ei vipata, istun kotona katsomassa jalkapalloa.

Vuosisatainen rakkaustarina

Vuosisatainen rakkaustarina oli teemana Kulkusten kevätkonsertissa 24.5. pitkät perinteet omaavalla Uittamon tanssilavalla. Tämä oli rohkea veto ja se onnistui kyllä ihan täydellisesti. Sää oli kuin morsian, kaunis ja lämmin, sali oli täynnä yleisöä, eikä Kulkusten laulu jättänyt toivomisen varaa.  Ai niin, meinasin unohtaa, ennen konserttia tarjottiin pääsylippuun sisältyvä lasi kuohuviiniä, joka mukavasti nosti tunnelmaa ja kirvoitti ihmisten kielenkannat.

Ennen konserttia viihdyttiin pihalla. Tutut tapasivat mukavissa merkeissä.

Senioreja. Marre Johnsson,Liisa ja Hannu Seppälä ja Terttu ja kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrola.

Lisää senioreja, Arja Lyly ja Markku Aarikka.

Arvatkaa kuka laulajista on menossa lavalle ja ketkä istuvat yleisössä!

Bloggaaja sai voita molemmin puolin leipää. Anskun ja Johannan kanssa on mukavaa odottaa konserttia. Bloggaamisella on hyvät puolensa!

Juha, Jokke ja Harri bassoista valmiina.

Louise Kivivirta laulaa senioreissa.  Iloinen ilme.

Erinäisiä huomioita kuoron pukeutumisesta lavakulttuurin mukaisesti:

Altot Hanna ja Sirkku suosivat pilkullista ja mustavalkoista.

Altto-Päivikki laittoi punaisia palleroita.

Mustavalkoista pilkkua löytyi myös sopraanoissa.  Tässä Anneli.

Konsertin olennainen osa oli se, että Marja Tuohimaa kertoi välillä mukaansa tempaavasti lavan  historiasta ja ihmisten kertomuksia suhtestaan lavaaan ja tapahtumista siellä.  Marja teki kolmisen vuotta sitten aiheesta pro gradu-tutkielman ja haastatteli useita ihmisiä.

Konsertin musiikki oli noin sadan vuoden ajalta. Sibeliuksen Rakastava-sarjasta 2000-luvun iskelmämusiikkiin. Rakkaudesta on aina laulettu, mistäpä muustakaan?

Kulkusten  säveltäjä- ja sovittajaguru Ari Törmä oli ahkeroinut. Oma sävellys ja kolme uutta sovitusta. Nostan hattuani eli siis New York Yankees-lippistäni. Kissanainen, Kevät ja Me ollaan ne uusina sovituksina ja oma sävellys Merenrantaan, josta pidin paljon. Kissanaisessa pyydettiin kuuntelemaan kaikuja Vaaleanpunaisesta pantterista ja Ipaneman tytöstä.  Löytyiväthän ne.

Liisa Akimoffin Kevät kertoo paljon keväästä ja rakkaudesta, nuoresta rakkaudesta:  "Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän". Elämä on.

Istuin reunassa ja balanssi oli heikko, iso kuoro joutui levittäytymään isolle alueelle ja bassot jyrisivät edessäni, toisen pään sopraanoja ei kuullut niin hyvin.  Tauon jälkeen kuoro asettui pienemmälle alueelle ja klassisesti reunat kaarsivat hieman sisään päin. Kas, soundi oli aivan erilainen. Sääli ettei näin tehty alusta alkaen.

Kun yleisö ei tullut takaisin tauolta niin käytiinkö kutsumassa?  Ei, vaan ruvettiin fiksusti vaan laulamaan. Niin tultiin paikalle. Kaikki eivät tietenkään ymmärtäneet, että laulun nimi oli"Kom". Hieno oivallus!

Mitä vielä kertoisin? Ehkä sen, että Heidillä oli äänensä kanssa vaikeuksia ja Teija Jarhio antoi alkuäänet.  Hänellä on rutiinia siinä.

Solistit pitää mainita, Maarit Lindblom ja Juha Laakso lauloivat nautittavasti.  Siihen olemme tottuneet.

Solistit

Lopussa ei ollut kukitusta, vaan sukitusta. Kiitoskukat olivat vaihtuneet kiitossukkiin.  Suomen kesän juhannus (sadetta, yhdeksän astetta "lämmintä") vaatii villasukkia!

Tässä ei harrasteta lavalle sopivaa paritanssia tyttöparissa, vaan Heidi saa sukkansa.

Ari Törmä jäi ilman sukkia.  Vieressäni istunut rouva pahoitti siitä mielensä:  "Hän olisi ansainnut sukat. Hän oli tehnyt paljon enemmän työtä kuin solistit"!  Vinkki Sirkulle; Ari olisi kuulemma mielellään ottanut punaiset sukat.

Perinteinen kuoroselfie otettiin nyt konsertin jälkeen.

Kiitos kaikille. Kuoronjohtaja Heidi on syystäkin tyytyväinen. Minäkin olen.