sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Kuorolaulu torjuu masennusta


Tämän päivän Ilta-Sanomien verkkosivuilla todetaan näin:

Laulaminen helpottaa surua ja depressiota. Säännöllisistä kuoro-harjoituksista voi olla apua masentuneelle tai lähiomaisen kuolemaa surevalle. Jutussa kerrotaan, että laulamisella on usein yhteys positiivisiin hormonaalisiin muutoksiin ja hyvinvoinnin kokemukseen.

Lisää lainauksia:


Musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilän mukaan musiikilla on jopa hämmästyttävän suuri fyysinen vaikutus muun muassa aivoihin. Musiikkitieteen tohtori Ava Nummisen mukaan musiikki ja laulaminen parantaa esimerkiksi dementoituneiden vanhusten vuorovaikutusta hoitajien kanssa ja vähentää käyttäytymishäiriöitä.

Olen itsekin huomannut kun käyn kohta 93-vuotiaan jo dementoituneen äitini luona vanhainkodissa, että vanhojen, tuttujen laulujen laulaminen innostaa häntä. Sanat ovat unohtuneet, osin jo melodiakin. Vanhainkodissa vierailevat musiikkiryhmät ovat suosittuja esiintyjiä.

Laulamisen myönteiset vaikutukset riippuvat kuulemma kuitenkin siitä, kokeeko itse osaavansa laulaa. Nuotin vierestä laulajienkaan tilanne ei ole toivoton, sillä nykytiedon mukaan säveltarkkuutta voi kehittää vielä aikuisenakin.

Kuoroharjoitukset alkavat tiistaina 13.1. Innolla mukaan torjumaan masennusta. Lohduttavaa on myös kuulla, että säveltarkkuutta voi kehittää vielä aikuisenakin. Nuotin vieressä on tunnetusti aina tilaa, mutta kun lauletaan kohdalleen niin kuoro soi paremmin ja kuoroharjoituksissakin viihtyy silloin paremmin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Viimeisiä osaamisasioita minunkin äidilläni olivat joululaulut. Musiikki ja lauletut laulut jäävät todella ihmisen mieleen johonkin hyvin syvälle ja vaikuttavat erittäin voimakkaasti mielialaan, kun niihin palaa. Minun kouluaikanani laulettiin paljon, nykyään kouluissa lauletaan varsin vähän. Se on tavattoman surullista. Toivon sydämestäni, että kouluihin palaisi laulamisen into ja unohdettaisiin kaiken tappava arvostelukulttuuri.

Harmaaparta kirjoitti...

Mezzo puhuu asiaa. Tosin tiedän aika vähän siitä mitä koulussa yleisesti lauletaan kun lapset olivat musiikkiluokalla.

Liian tiukka arvostelu on kyllä vienyt monelta niin laulamisen halun kuin monen muunkin taiteellisen tai liikunnallisen harrastuksen. Jokaisen ei tarvitse tähdätä NHL:ään.

Anna-Maija Sillanpää - suuri musiikkiluokkaguru - kertoi ensimmäisellä tunnilla meille vanhemmille, ettei ole tarkoitus että kaikista musiikkiluokkalaisista tulee ammattimuusikoita. Suurimmasta osasta on tarkoitus kasvattaa hyviä harrastajia ja valistuneita konserttikävijöitä.

Kulkusissa on tietääkseni nyt kaksi entistä musiikkiluokkalaista. Heissä olisi paljon hyviä ja osaavia laulajia, miten rekrytointi onnistuisi?