Aikamatka ihmiselon vaiheisiin

Kevätmatinea 5.4.2008/Lauluihin pohjautuvat runot/ Katariina Kärki-Susi:

"Rakkaus"
Laaksoloista kuuhut kiertää verkkaan vuorten taa, laululinnut laulujansa yöksi vaimentaa.
Lämpöni, lempeni annan, kaunis on nuoruutein. Nää suven ruusut kannan, itseni yksin tein.
Heitä jo leikkisi, heitä jo työ.
Vaikka päivän yhden ainoan tietäisin mä eessä olevan, kun mua rakastat, se riittää. Kun et sinä luotain lennä kaiken muun mä annan mennä, jos vain sinä haluat.
Jollen minä sinua saa, niin lähden täältä kauas pois, muille maille vierahille, etten sua nähdä vois.


”Vieraat maat”
Kuu nousee kirkkaana ylle lahden, oisinpa kanssasi kahden. Eläköön te kaikki naiset, jotka onnemme suuren suotte, julmat ette laisinkaan. Yksin et henno mun antaa olla kirkkaalla kuutamolla. Suo mulle katse hellä, suo kanssas käyskennellä. Miks nii armas oled mull'!
Kärleken vaktar dig ömt-och tyst.


”Kotimaa”
Kuinka paistoi päivä herran, paistoi mulle, paistoi muille. Kun kävelin kesäillalla, näin niityn viherjän. Ja lintujen äänen hiljaa, kuulin metsässä visertävän. Ne onnea mulle muistutti, minkä muinoin omistin. Katson virran kalvohon, kaikki katoo sieltä.On kuin sielu sulaen yhtyis kulkuhunne. Virta vierii verkalleen kauas kohti merta, sinne, sinne, aaltoset, katoatte kerta.

”Meri”
On merten tuolla puolen kaunis synnyinmaa, siell' yhä armahamme meitä odottaa. Kun yö saariston on tuuli ei lohduta odottajaa, kauaksi punaisten pilvien taa toive vain nyt lentää. Kun yö saariston on katselen taivasta tummentuvaa, kauaksi punaisten pilvien taa rakkaan laiva katoaa. Meren aalloilla olen syntynyt, äidin maitoa siell' nauttinut, siel' kohdannut neitosen suun...siks merta mä ain rakastan, sen sielusta lohdun mä saan.


”Paluu”
Lapsena tuntenut murheita en. Riemuja vain kohdata sain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan vaan muistoissain jälleen sen kohdata saan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.