Sen sijaan kyllä siihen, minkä luonteen kisa ns. suuren yleisön mielessä sai. Ennen muuta kyse oli sävellysten, mutta erityisesti sanoituksen arvostamisesta. Moni varmaan liikuttui jostakin tarinasta asenteella "voi ressukkaa, sääli". Jokin muu stoori saattoi saada leiman: turhaa idealismia ja perusteetonta "liirum-laarumia". Tällä perusteella voi todeta kysymyksessä olleen laulelma-, ei kuorokilpailu. En missään nimessä olettamuksellani aliarvioi laulelman merkitystä; päin vastoin kunnioitan niitä. Luulen tietäväni, miten vaikeaa hyvän laulelman teko on.
Tietämättä, miten suhteutettiin tuomariston ja yleisöäänestyksen tuottamat pisteet, on mahdotonta ryhtyä kritisoimaan suuntaan tai toiseen. On vain todettava ikivanhalla lausahduksella - vähän muunnosvapautta ottaen: ugh, ovat puhuneet.
2 kommenttia:
Minäkin uskon, että ainakin suomalaiset kuulijat tykkäävät vähän liikuttua jonkun kohtalosta ja niinpä myötätunnon sanat menevät yleisöön. Draamaa pitää olla ja mikäs siinä. Tässä kisassa ei kuorojen sävelpuhtaus ja tarkkuus olleet painavia kriteereitä, jos ollenkaan. Havainto ei ole iloinen uutinen pitkän linjan kuorolaulajalle. Olen kasvanut siihen, että hyvä kuoro laulaa sävelpuhtaasti ja yhtä aikaa.
Epäilen että suuri osa äänistä tuli sellaisilta jotka kuorot olivat agitoineet äänestämään. Pyydettiin siis ystäviä ja kylänmiehiä äänestämään kuoroa. Tuskin nämä äänestäjät edes kuulivat kuorojen esityksiä.
Tämän johdosta tästä äänestystuloksesta tuskin voi vetää mitään johtopäätöksiä kansan musiikkimausta tai siitä, miten äänestäjät arvostivat kuorojen sävelpuhtautta tai osaamista.
Lähetä kommentti