Seniorit lauloivat kesälomalla.

SenioriKulkuset tapasivat tiistaina 27.6 laulun merkeissä.  Uittamon Paviljongin ravintolassa oli päivällä rauhallista ja saimme harjoitella uuden laulun.  Tietenkin laulettiin myös vanhoja sisällä ja ulkona terassilla. Sen minkä siellä ulkona akustiikassa menetti voitti maisemissa.

Lienee turha mainita, että täällä korkealla oli ihan pakko kajauttaa Mä oksalla ylimmällä...

 Aloitimme siis sisällä uudella laululla, Arja Lylyn sovittamalla Pentti Viherluodon Portsan poikien laululla. Ensiesitys on Raatihuoneella Turun Päivänä 18.9. Turkulaista musiikkia Turun Päivänä.

Palautettiin mieliin pari laulua, joita ei ollut taas  vuoteen laulettu.  Yllättävän nopeasti unohtaa. 

Sitten ulos terassille. Miehet lauloivat ensin yhden laulun ja sitten naiset ja miehet jäivät seisomaan vastakkain.  Ihan hyvä on laulaa niin, ei aina tarvitse olla perinteistä kuoromuotoa.

Yleisoä eli ravintolan muita asiakkaita oli muutama.  Yksi herra oli laulanut Laulun Ystävissä ja tuli kehumaan sointia.  Mukavaa! Monella kuorolaisella oli muita kesäkiireitä, mutta edustava joukko saatiin kokoon.

Saksalainen kuoro, jonka vieraina kävimme syyskuussa 2014, tulee vastavierailulle elokuun toisella viikolla. Yhteisen illanvieton järjestelyjen talkooryhmä kokoontui laulujen jälkeen, Tammisen Matti on mukana, mutta myöhästyi valokuvasta. Loppukesällä on siis taas ohjelmaa. Emme laiskistu.

Kun kävelin parkkipaikalle ja ohitin tanssilavan palautui Kulkusten ison kuoron loistava kevätkonsertti siellä mieleeni. Tuossa edellä olevassa kuvassa oikealla Marja, jonka kertomukset lavan historiasta värittivät mukavasti konserttia ja loivat tunnelmaa.

Parkkipaikalla oli tulevien tanssien mainoksia.  Perjantaina on solistina Marita Taavitsainen.  Tuskin arvaan aivan väärin jos silloin yleisön pyynnöstä (tai siitä huolimatta) kuullaan André. Jos tanssijalka vipattaa, niin  sinne tarkistamaan olenko oikeassa. Minulla ei vipata, istun kotona katsomassa jalkapalloa.

Vivere tarjosi Suolaista ja makeaa

Kävin Viveren konsertissa 9.6.2016 Vanhalla Raatihuoneella. Todella vain kävin, sillä jouduin puolivälissä lähtemään jotta ehtisin katsomaan jalkapallo-ottelua TPS-JJK. Hirveä ongelma, olen sekä Viveren että Tepsin fani. TPS:n peleihin minulla on kausikortti, ei vielä ainakaan Viveren konsertteihin.

Kulkusten puheenjohtaja ja Viveren laulaja (ja paljon muuta) Harri Lindblom kulki joku vuosi sitten t-paidassa jossa oli teksti Musiikki pelasti minut urheilulta. Minun mielestäni molemmat ovat erittäin tärkeitä ja viihdyttäviä ja olen molempien suuri fani.  Ikävää kun tulee päällekkäisyyksiä.  Huomenna jalkapallon EM-kisat alkavat Ranskassa ja joka ilta TV:ssä on pelejä.  Onneksi kevätkauden kuoroharjoitukset ovat nyt ohi!

Mutta itse konserttiin! Se alkoi kolmella suomalaisella laululla. Kuultiin Liisa Matveisen Moment Musical, Juhani Komulaisen Sade ja Ilkka Kuusiston Hiljainen ilta. Viimeksi mainittu jäi erikoisesti mieleeni. Nautittavaa!

Englanninkielisessä rytmikkäässä osuudessa kuultiin  Charles Trenet'n La Mer eli Beyond the Sea, Bobby Darinin aikanaan tunnetuksi tekemä. Wikipedia tietää kertoa, että säveltäjän kuollessa vuonna 2001 oli laulusta tehty jo yli 4000 levytystä.  Vivere oli siis hyvässä seurassa laulaessaan tätä kekseliästä sovitusta. 

Antonio Carlos Jobim oli yksi bossa novan luojista.  Hän tuli 1960-luvulla vahvasti musiikkimaailman tietoisuuteen. Hänen tuotannostaan kuultiin Wave, hänen parhaiten menestyneen lp-levynsä nimikkolaulu vuodelta 1967. 

Kuoron naiset olivat vuorossa. Burt Bacharachin ja Hal Davidin I Say a Little Prayer, Dionne Warwickin Billboardin lista numero 4 vuodelta 1967 sai naisilta hienon tulkinnan. Aviopari Felice ja Boudleaux Bryantin All I Have to Do Is Dream on vuodelta 1958.  Se oli Everly Brothersin megahitti, ainoa laulu joka on ollut samanaikaisesti kaikkien Billboardin listojen ykkösenä. Kun tämä "Ikuisten Veljesten" tulkinta on kovin tuttu, niin en saanut oikein otetta naisten sinänsä siististä mutta hieman steriilistä esityksestä.  Olisiko Arto Leinon kitarakomppi ollut tässä paikallaan?

Arto Leinon kitaraa kuultiin miesten laulussa Besame mucho. Tämä meksikolaisen Consuelo Velasquezin sävellys oli ainakin nuoruudessani jokaisen tanssiorkesterin vakio-ohjelmistoa. Miehiltä tämä Suutele minua paljon eli Pussaa mua pitkään kuten aikanaan sanottiin oli hienosti esitetty pyyntö.  Tätä ennen oli vuorossa Aki Sirkesalon Kissanainen, jossa kuultiin pieni pätkä Vaaleanpunaisen pantterin teemasta.

Tässä vaiheessa lähdin seuraavaan paikkaan. Tangoa ja rokkia olisi ollut lopuksi tarjolla, joten yleisö, joka palkitsi esitykset vahvoin aplodein, nautti  ihan varmasti loppuun asti.

Konsertin juontajana toimi Katariina Kärki-Susi, joka välillä tulkitsi vahvasti eläytyen aiheeseen sopivia runoja. 

Käsiohjelma oli kekseliäs, ainakin minun ohjelmani oli liimattu Stockmann Premiére julkaisun ruokasivun päälle.  Tosin siinä oli vain suolaista, mutta yhtyehän tarjosi makeaa mahan täydeltä.

Lopuksi anteeksipyyntö.  Osallistuin yhteen laulun muutaman sekunnin ajan kännykkämelodiallani. Oli käynyt unohdus. Kun tällainen vanha pappa ja moni muukin käy jo hajamieliseksi, voisi olla hyvä ajatus muistuttaa kännyköistä konsertin alussa. Olin tässä talvella teatterissa ja siellä kehotettiin muistamaan, että esityksen jälkeen on taas laitettava kännykkä päälle.

Konsertti jäi siis kesken, mutta ei hirveästi harmittanut että joutui lähtemään.  Kas TPS voitti vauhdikkaan pelin 5-1.

Seniorit päättivät kevätkauden

SenioriKulkuset ovat nyt muutaman vuoden ajan kevätkauden päätteeksi laulaneet Förillä ja syöneet iltapalan Bruno II:lla Förin naapurissa.  Niin tänäkin vuonna ja kun se tehtiin eilen 31.5 oli vielä kevättä.  Sää  oli helteinen, kesä oli ollut hieman nopeampi kuin almanakka.

Kokoonnuimme Förin lähistöllä läntiselle puolelle jokea.  Kello 16.35 oli paikalla runsas puoli tusinaa ja hieman pelkäsimme mitä tästä tulee. Sitten paikalle pamahti väkeä oikealta ja vasemmalta ja Förilläkin joen toiselta puolelta. Aikataulun mukaan piti olla siellä vasta 16.40. Ei kannata tulla liian aikaisin. Mutta bloggaaja oli (kerrankin) hyvissä ajoin paikalla. Johtui bussien aikatauluista...

 

Vielä ei ole monta paikalla.

 Kello 17 aloitimme laulun rannassa ja kävelimme Förille laulaen. Förillä piti asettua vapaamuotoisesti reunoille, jotta matkustajille pyörineen ja lastenvaunuineen oli tilaa keskellä Föriä.  Heitähän oli paljon liikkeellä kevyesti pukeutuneina kauniissa säässä. Jossain vaiheessa mentiin yhteen kasaan ja Föri meni ihan vinoon, siis nopeasti takaisin hajamuotoiseen sijoitukseen. 

Leena oli asiallisesti pukeutnut kuoron t-paitaan. Itse unohdin. Useat valittivat, että musta oli liian kuuma tähän säähän.

 

Välillä Arja sanoi laulun jälkeen "Teille esiintyi..", johon koko kuoro voimakkaasti SENIORIKULKUSET!!!

Yhden laulun jälkeen Seppo H.  kertoi, että teillä on erinomainen tilaisuus tulla kuulemaan lisää tähän lähistölle Sigyn-saliin kuoron 30-vuotiskonserttiin 1.10.  Joku herra kysyi vieläkö lippuja löytyy. Tähän Seppo:  "Rajoitetusti".  Kyllä fanien tietysti pikkuhiljaa pitää ruveta varaamaan lippunsa, sali myydään täyteen. Kannattaa tulla kuuntelemaan.

Förillä kuultiin aikaan ja paikkaan sopivat Laulu Turulle, Kesävalssi Auran rannoilla, Aamu Airistolla ja Kesäilta eli "Kun käävelin kesäillalla..." Turisteille lauloimme Uti vår hage. Yleisö vaihtui ja puoli tuntia piti täyttää, joten lauloimme laulut varmuuden vuoksi kaksi kertaa.  Ainakin. 

Kuoronjohtaja Arja vasemmalla.  Takana oikealla Bruno jo odotti, joten siirryimme tämän laulun jälkeen sinne.

 Brunolla ohjelmassa olivat mm. moldavialainen Juomalaulu sekä bloggaajan tällaiseen tilaisuuteen sopiva aika onnistunut hengentuotos Tule laula mun kanssani. Nuotteja jaetaan vapaasti ja ilmaiseksi. (Kun ei otettu selfietä ja bloggaaja pysyi vain kameran linssin takana, niin piti jotenkin tuoda itseään esille).

Hauska ilta taas kerran. Tunnelma oli lämmin, sää oli helteinen ja ravintolalaivassa tunnelma oli suorastaan hikinen. Suomalaista ei haitannut, olemmehan me saunakansaa! 

Vuoden päästä taas, on tämä niin hieno perinne. Yleisökin piti kuulemastaan, runsaasti taputettiin.

Vuosisatainen rakkaustarina

Vuosisatainen rakkaustarina oli teemana Kulkusten kevätkonsertissa 24.5. pitkät perinteet omaavalla Uittamon tanssilavalla. Tämä oli rohkea veto ja se onnistui kyllä ihan täydellisesti. Sää oli kuin morsian, kaunis ja lämmin, sali oli täynnä yleisöä, eikä Kulkusten laulu jättänyt toivomisen varaa.  Ai niin, meinasin unohtaa, ennen konserttia tarjottiin pääsylippuun sisältyvä lasi kuohuviiniä, joka mukavasti nosti tunnelmaa ja kirvoitti ihmisten kielenkannat.

Ennen konserttia viihdyttiin pihalla. Tutut tapasivat mukavissa merkeissä.

Senioreja. Marre Johnsson,Liisa ja Hannu Seppälä ja Terttu ja kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrola.

Lisää senioreja, Arja Lyly ja Markku Aarikka.

Arvatkaa kuka laulajista on menossa lavalle ja ketkä istuvat yleisössä!

Bloggaaja sai voita molemmin puolin leipää. Anskun ja Johannan kanssa on mukavaa odottaa konserttia. Bloggaamisella on hyvät puolensa!

Juha, Jokke ja Harri bassoista valmiina.

Louise Kivivirta laulaa senioreissa.  Iloinen ilme.

Erinäisiä huomioita kuoron pukeutumisesta lavakulttuurin mukaisesti:

Altot Hanna ja Sirkku suosivat pilkullista ja mustavalkoista.

Altto-Päivikki laittoi punaisia palleroita.

Mustavalkoista pilkkua löytyi myös sopraanoissa.  Tässä Anneli.

Konsertin olennainen osa oli se, että Marja Tuohimaa kertoi välillä mukaansa tempaavasti lavan  historiasta ja ihmisten kertomuksia suhtestaan lavaaan ja tapahtumista siellä.  Marja teki kolmisen vuotta sitten aiheesta pro gradu-tutkielman ja haastatteli useita ihmisiä.

Konsertin musiikki oli noin sadan vuoden ajalta. Sibeliuksen Rakastava-sarjasta 2000-luvun iskelmämusiikkiin. Rakkaudesta on aina laulettu, mistäpä muustakaan?

Kulkusten  säveltäjä- ja sovittajaguru Ari Törmä oli ahkeroinut. Oma sävellys ja kolme uutta sovitusta. Nostan hattuani eli siis New York Yankees-lippistäni. Kissanainen, Kevät ja Me ollaan ne uusina sovituksina ja oma sävellys Merenrantaan, josta pidin paljon. Kissanaisessa pyydettiin kuuntelemaan kaikuja Vaaleanpunaisesta pantterista ja Ipaneman tytöstä.  Löytyiväthän ne.

Liisa Akimoffin Kevät kertoo paljon keväästä ja rakkaudesta, nuoresta rakkaudesta:  "Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän". Elämä on.

Istuin reunassa ja balanssi oli heikko, iso kuoro joutui levittäytymään isolle alueelle ja bassot jyrisivät edessäni, toisen pään sopraanoja ei kuullut niin hyvin.  Tauon jälkeen kuoro asettui pienemmälle alueelle ja klassisesti reunat kaarsivat hieman sisään päin. Kas, soundi oli aivan erilainen. Sääli ettei näin tehty alusta alkaen.

Kun yleisö ei tullut takaisin tauolta niin käytiinkö kutsumassa?  Ei, vaan ruvettiin fiksusti vaan laulamaan. Niin tultiin paikalle. Kaikki eivät tietenkään ymmärtäneet, että laulun nimi oli"Kom". Hieno oivallus!

Mitä vielä kertoisin? Ehkä sen, että Heidillä oli äänensä kanssa vaikeuksia ja Teija Jarhio antoi alkuäänet.  Hänellä on rutiinia siinä.

Solistit pitää mainita, Maarit Lindblom ja Juha Laakso lauloivat nautittavasti.  Siihen olemme tottuneet.

Solistit

Lopussa ei ollut kukitusta, vaan sukitusta. Kiitoskukat olivat vaihtuneet kiitossukkiin.  Suomen kesän juhannus (sadetta, yhdeksän astetta "lämmintä") vaatii villasukkia!

Tässä ei harrasteta lavalle sopivaa paritanssia tyttöparissa, vaan Heidi saa sukkansa.

Ari Törmä jäi ilman sukkia.  Vieressäni istunut rouva pahoitti siitä mielensä:  "Hän olisi ansainnut sukat. Hän oli tehnyt paljon enemmän työtä kuin solistit"!  Vinkki Sirkulle; Ari olisi kuulemma mielellään ottanut punaiset sukat.

Perinteinen kuoroselfie otettiin nyt konsertin jälkeen.

Kiitos kaikille. Kuoronjohtaja Heidi on syystäkin tyytyväinen. Minäkin olen.