SenioriKulkusten matkakonsertti

SenioriKulkuset lähtevät torstaina 25.9 konsertoimaan Saksaan. Kuoro piti matkakonsertin eli esitti matkaohjelmistonsa Vanhalla Raatihuoneella Turun päivänä 21.9 kello 15. Päivä oli täynnä ohjelmaa, mutta siitä huolimatta oli markkinointi onnistunut hyvin ja kuoron uskolliset ystävät täyttivät salin niin, että nopeasti laskien salissa oli vain kymmenkunta tyhjää tuolia. Vapaa pääsy, mutta ohjelmien myynnistä tuli mukavasti vahvistusta matkakassaan.

Kuorolaiset odottavat näissä kuvissa harjoitusten alkamista.   Huomatkaa kuinka tyylikkäitä laulajat ovat, näissä asuissa esiinnytään myös Saksassa. Miehillä ensi kertaa uudet taskuliinat. Huomatkaa myös kuinka hienosti salin lattia kiiltää. Meitä varten erikoisesti puunattu???

Kulkusten puheenjohtaja ja senioritoimikunnan jäsen Sirkku tuli myymään ohjelmia. Hän ehti sitä ennen jonkin aikaa kuunnella harjoitusta ja kaikki Sirkun tuntevat ymmärtävät hyvin että tämänkin ajan Sirkku käytti hyväkseen käsityöhön! Puikot heiluivat, ei mennyt aika hukkaan.

Simolan Terho on tehnyt hienon telineen kuoron johtajalle. Uusi kyltti kertoi kuka esiintyi.  Terho kuulemma lainaa telinettä myös muille kuoroille.

Konsertin johti Arja Lyly ja yhden laulun varajohtajamme Marjatta Sigfridsson.  Sinikka Lumijärvi toimi juontajana ja kertoi laulujen välillä tietoja tulevasta matkasta.

Konsertin keskivaiheilla oli koskettava tilanne. Ikikulkunen Maire Wessman täyttää lähipäivinä 90 vuotta ja kuoron miehet lauloivat hänelle kaksi serenadia, Hän kulkevi kuin yli kukkien ja Saksan-matkalla luultavasti myös käyttöön tulevan Warum bist du so fernen. Laulujen jälkeen Seppo Haapakoski ja Sinikka Lumijärvi kukittivat Mairen. Sepon äiti Vappu lauloi vuosikymmenet Mairen kanssa sopraanoa ensin Kulkusissa ja sitten SenioriKulkusissa. Mairen kuoroura jatkuu vielä Kannelkuorossa.

Tämä oli seniorien uuden mieskuoron ensiesiintyminen. Laulut soivat hyvin ja serenadeille on aina käyttöä. Nyt kuoro harjoittelee myös muita lauluja.

Tunnelma oli muutenkin konsertissa lämmin. Aika matala sali ja täynnä väkeä.  Ikkunoita ei voinut avata, koska ulkopuolella Vanhalla Suurtorilla oli markkinat ja musiikki kuului välillä hieman häiritsevästi nytkin, vaikka ikkunat olivat kiinni.

Konsertti aloitettiin Finlandialla ja päätettiin Heikin häihin. Laulu, jota Kulkuset ovat menneinä vuosina laulaneet viroksi laulettiin nyt suomeksi. Tuljak on tunnettu virolainen Miina Härman kuorolaulu ja kyllä virolaisissa sanoissa mainitaan "pulmad" eli häät. Muutaman kerran on kai naurettu sitä että häät ovat pulmat.

Koska oli Turun päivä laulettiin vielä ylimääräisenä yleisön kanssa yhdessä Pentti Viherluodon ja Anne-Mari Kaskisen Laulu Turusta.  Sen on Arja Lyly sovittanut kuorolle.

Yleisöstä tuli runsaasti tyytyväisiä kommentteja. Tällä porukalla ja tällä ohjelmistolla kehtaa kuulemma oikein hyvin lähteä Saksaan edustamaan.

Bloggaaja ei voi olla lisäämättä lopuksi, että menomatkalla konserttiin kakkosen bussissa pisti silmään, että Kauppatorilla oli Heikinmarkkinat. Heti nauratti, siellä oli Heikin markkinat ja me lauletaan Heikin häistä. Sitä laulua on kuorossa muutenkin naurettu, tenoristemmassa kun sattuu olemaan Heikki Karkke ja Heikki Suominen. Molemmat ovat kyllä naimisissa, mutta heidän häistään ei kerrota laulussa, vaan Aholan Heikin häistä. Hän on ihan vieras mies, mutta aikamoista menoa oli hänen häissään.

Historiaa ja vanhoja kuvia

Kävin kesäkuun alussa 1994 tapaamassa Salme Vinkalaa. Hän oli kuoroa perustamisesta asti yli 30 vuotta johtaneen Edvin Laaksosen tytär, laulanut itse ikänsä kuorossa, toiminut sihteerinä ja piirtänyt kuoron lipun. Oli siis paljon syitä käydä kahvilla.

Hän kertoi tarinoita kuorosta ja muistoja ja antoi minulle nipun vanhoja valokuvia. Kirjekuori tuli nyt vastaan kun hieman järjestelin papereitani ja päätin jakaa muutaman muiston kanssanne, rakkaat lukijat.

Otamme ensin pari kuorokuvaa.  Ensimmäinen on luultavasti otettu Sekakuoro Kulkusten 20-vuotiskonsertin jälkeen 1938. Edvin Laaksonen itse johtaa ja naisten kukat ja suuret seppeleet viittaavat suureen juhlaan. Juhlaan viittaa myös se, että kuva on oikein hienoissa pahvikansissa. Tietysti laulettiin Akatemiatalossa, se on kuorolle erittäin tuttu konserttipaikka.

Kuvassa seisoo miesten ensimmäisessä rivissä eniten vasemmalla pastori Viljo Lehtinen, joka opiskeluaikana lauloi levylle noin 120 iskelmää salanimellä Veli Lehto. Teologian opiskelijan ei sopinut laulaa kevyttä musiikkia eikä käydä keikoilla. Hänestä pitää jossain vaiheessa tehdä oma blogikirjoitus.
 
Toinen kuva on käsittääkseni otettu konsertissa aivan 1950-luvun alussa. Kuoroa johti Auvo Kivilaakso. Akatemiatalossa ollaan ja taas kuoron naiset on kukitettu.  Kaunis tapa, miksi se on jäänyt unholaan?

Kulkuset kävivät Tallinnan laulujuhlilla kaikkian kolme kertaa. Seuraavat kuvat ovat vuodelta 1933. SULASOLin laulu- ja soittojuhlille viime vuosina osallistuneet eivät voi käsittää miten mahtavaa on ollut Tallinnassa ja on kai vieläkin. Jossain tuolla väen paljoudessa löytyvät varmasti myös Kulkusten laulajat. Huvittava yksityiskohta on, että eturivissä olevat laulajat eivät katso johtajaa.

Kun katsoin tuota kymmenien tuhansien yleisömerta niin tuli mieleen kysyä Salme-rouvalta miten oikein vessa-asiat oli hoidettu. Hän ei enää muistanut. Silloin ei kyllä ollut vielä Bajamajoja.

Salmen television päällä oli paitsi miehensä, Kulkusissa myös laulaneen Erkin, myös veljensä Toukon kuva. Touko on maailman ehkä tunnetuin homoeroottinen taiteilija Tom of Finland.  Hänen piirroksistaan julkaistiin juuri postimerkkisarja.  Kävin heti tuoreeltaan ostamassa ja skannasin tähän.
Kulkushistoriaa!

Heidi Gräsbeck Kulkusten uusi taiteellinen johtaja

Tässä hän on Kulkusten uusi taiteellinen johtaja Heidi Gräsbeck.

Heidi  turkulainen, 35-vuotias muusikko, naimisissa, tytär 3 vuotta.

Heidille musiikki on, hänen itsensä mukaan, kerrontaa, avoimuudella ja tunteella. Musiikki on olemassa jaettavaksi, kerrottavaksi, ihmeteltäväksi, nautittavaksi. Sen tehtävä on koskettaa ja pysäyttää, avata uusia ulottuvuuksia mieleen. Musiikki voi ilmaista sellaisia asioita, mitä ei pelkillä sanoilla voi kuvata. Musiikin kieli on universaali, se on tunteiden ja ihmisen sielun kieli. Kuorolaulussa yhdistyvät usean ihmisen sisäinen maailma ja voima, kanavoituna yhden ja yhteisen soinnin kautta. Kuoron ilmaisumahdollisuudet ovat huikeat, ja tekstin ja tunteiden välityskeinona kuoro on vertaansa vailla.

Heidi on valmis työskentelemään kuoron kanssa 5-7 vuotta. Konsertit hän näkee mieluusti juonellisina, teemallisina kokonaisuuksina, jotka kertovat tarinan. Hän korostaa esittämistä, näyttämöllisyyttä. Konsertin tulee antaa kuulijalleen jokin ajatus, konsertin punainen lanka, kotiinviemisiksi.

Ensimmäisessä harjoituksessa pidettiin ensin kyselytunti ja sitten juotiin kakkukahvit. 

Huomasimme jo, että Heidi on hyvin yhteistyökykyinen ja kuunteleva ihminen, jolle kuorolaulajana oleminenkin on tuttua. Ohjelmistoa ryhdyttiin jo suunnittelemaan yhteistyössä musiikkilautakunnan kanssa. Kuoro ei kuitenkaan ole hänelle demokratia, ainakaan harjoituksissa. Heidin persoonassa on paljon positiivisuutta ja iloa. Kuoroharrastus antaa hänen mukaansa voimia selviytyä arjesta, eikä siitä pidä tulla lisää stressiä arkeen. 

Kakun oli tehnyt Kulkusten oma kokki Päivi Lehtonen. Kakku oli valtava !

Päivi kuvaili kakkua näin: Lakumutakakku-mustikka-vanilja- valkosuklaa-salmiakki. Oppiipaha uus Kulkuste taiteelline johtajaki et sekalaine seurakunta tiaros

 

 Launosalon Päivi otti ihanan sarjan Heidin "taistelusta" kakun kanssa. 

Mistäs tätä nyt sitten leikkaisi?

Tästä lähti kulmasta.

Pala oli iso ja lautanen pieni...

Kuorolaisetkin saivat kakkua ja nauttivat siitä ja pitkästä kahvitauosta. 

Ehdimme vielä harjoitella opistolaispäivän jumalanpalvelukseen tulevat virret illan aikana. Opettelimme toisiamme. Hyvin lähti käyntiin uusi laulukausi.

Kuninkaan Juhlat Turun Linnassa 30.8.2014

Kuningas Kustaa Vaasa tuli takaisin Turun linnaan pitämään pitoja lauantaina 30.8. Kustaan hoviväkenä Kulkuset lauloivat 11 kappaletta italiaksi, ranskaksi, espanjaksi, saksaksi ja vielä vanhaksi englanniksikin. Projekti alkoi jo vuosi sitten kun Konfer Oyn Kaj Wallenius otti yhteyttä ja kysyi olisiko kuoro kiinnostunut pidoissa laulamisesta. Konfer on järjestänyt vastaavia pitoja linnassa jo 40 vuoden ajan. Kulkuset lähti mukaan ja syksyllä viime vuonna otettiin ensimmäisen kerran kiinni madrigaalimusiikista. Pääosa harjoitustyöstä tehtiin kuitenkin kevään 2014 aikana. Moni tuskaili ulkoaoppimsen kanssa, allekirjoittanut mukaanlukien. Elokuu oli kiivasta ohjelmiston hiomisaikaa. Heinäkuussa otti kvartetillinen Kulkusia esimakua pidoista Qvidjan linnassa Kustaa Vaasan hoviväkenä.

Everstit Höök ja Griip rouvineen

Taiteiden yössä 14.8. markkinoitiin pitoja Gillesgårdenin pihalla 11 laulajan voimin. Kimmo oli paikalla ja keirjoittikin siitä. Laulajat saivat kuitenkin maistin siitä miten lämmin puvuissa voi tulla. Hiki päässä pitää sinun laulaman.

Juhlaviikolla harjoiteltiin melkein joka päivä. Kenraali pidettiin perjantaina opistolla. Paikalla oli ensimmäisen kerran koko ryhmä: laulajat, soittajat, kuninkaalliset, knihdit ja lähettiläät. Kenraali oli pitkä ja monisäikeinen. Kaarrelan Johanna otti muutaman kuvan kenraalista.

Kuoro valmistautuu laulamaan.

Voi kuinka kaunista, sekä katsojat että tanssi jota katsotaan.

Kuningatar (Anni Koskinen), Kustaa Vaasa (Kaj Wallenius) ja Juhanan Kaarina (Heidi Gräsbeck)

Magnus Musicus (Magnus Gräsbeck) ja häärold Matias, joka rummutti, soitti ja huusi.

Tanssijat tanssii. Ryhmän nimi on Ballare ja vetäjänä Margita Myllyniemi.

Keikkapäivä koitti. Itse viimeistelin vielä pukuja puoli neljään asti, mutta tuli Teijalle hieno puku illaksi. Linnaan kokoontui iloinen hoviväki äänenavaukseen. Katsottiin paikat salissa ja harjoiteltiin hiukan. Aulaan ei päästy kokeilemaan kun museo oli vielä auki. Sitten mentiin pukemaan. Kohta Kuningattaren kammarista asteli toinen toistaan komeampaa hovimiestä ja toinen toistaan kauniimpaa hovinaista. Puvut olivat pääasiassa Terhi Vörlund-Walleniuksen vastuulla ja hän teki aivan huikaisevaa työtä. Alla muutama kuva hoviväen puvuista, kuvaajina Minna, Johanna K ja Heli.

Saga Knif, Grevinna af Tarvasjoki

Hienohelma Heli

Puolalaisrova Päivi ja Ilona

Teija, Saga Knif ja everstin rouva Sirkku

Herrat everstit, tai sitten kenraalit, koska sellaisina häärold heidät esitteli.

Hovineito Suvi

Hovirouvat Minna ja Johanna

Eversti, vai oliko se kenraali Griip, hoviherra Ari, rouva Tuija ja Suvi

Ihanat hovineidot Suvi, Viivi ja Jannina

Koko hoviherrajoukko

Ennen kuin pääsimme aulaa seurustelemaan vieraiden kanssa jokaisesta otettiin kuva. Niistä saakin sitten jossain vaiheessa rakentaa mukavan kuvakirjan. Sitten aulaan vieraiden joukkoon.

Töttöröö ja keikka alkoi. Ensimmäiset kaksi kappaletta laulettiin ylätasanteelta aulassa. Johdatimme vieraat saliin ja kohta pidot voisivat todella alkaa. Pidot menivät melkein käsikirjoituksen mukaan. Tauolla oltiin vain vartti myöhässä aikataulusta. Tauon jälkeen kuitenkin ruoka viipyi ja Musicus lauloi yhden ylimääräisen viinilaulun, ei ruokaa. Kuningas itse lauloi kansanlaulun Österlandet, ei ruokaa. Hebla-rouva lauloi Greensleevesin, ei ruokaa. Onneksi lopulta sai häärold huutaa: "Sikaa pöytiin!"

Juhlissa oli vieraita vierailta mailta Saksasta ja Iivana julman lähettiläs Novgorodista. Sotaahan käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä. Ryssä joutui kuitenkin jalkapuuhun. Pitojen aikan Kustaakin muutti mielipidettään suomalaisista ja päätti tehdä Suomesta herttuakunnan ja asettaa poikansa Juhanan Suomen herttuaksi. Juhlat päättyivät yhteisnumeroon Tanzen und springen.

Ilta oli pitkä, mutta täynnä toimintaa ja laulamista. Kokoonnuimme lopuksi Kuningattaren kammariin antamaan Sadulle läksiäslahjan. Muistamme varmasti tästä eteenkin päin esiintyä niin ettei elämä mene hukkaan.

Tästä on hyvä jatkaa. Osa porukasta jatkoikin Koulussa ja Walleniuksella. :-)

Vanhalinnassa

Vanhalinnan museo oli saanut lahjoituksena Mynämäen Käsi- ja Taideteollisuusopiston artesaanien vanhoilla menetelmillä tekemän viikinkiveneen kopion.  Se ei enää kestä vettä ja niin se on nostettu kuivalle maalle ja sille on rakennettu suoja. Sen edessä on myös pienimuotoinen lava tilaisuuksia varten.

Venesuoja on rakennettu lehtikuusesta. Puut on Mauno Vanhalinna istuttanut kartanon metsään.

Viikinkivene on arviolta 13 metriä pitkä.

Veneen areena eli Helka vihittiin käyttöön 30.8.2014 Muinaistulien yönä, jolloin Vanhalinnassa perinteisesti on ohjelmaa ja runsaasti vierailijoita.

Juontaja toivotti ensin kaikki tervetulleiksi ja sitten Turun Yliopiston rehtori puhui. Vanhalinnan entinen omistaja Mauno Vanhalinna ja hänen vaimonsa Ester lahjoittivat kartanon Turun Yliopistosäätiölle vuonna 1956. Molemmat puolisot lauloivat Kulkusissa, Mauno bassoa ja "Estu" alttoa. Myös joitakin Kulkusten tilaisuuksia, juhlat ja myyjäiset, pidettiin Vanhalinnassa.  Kilipukki, kuoron vuosittain joulujuhlassa ilmestynyt "joululehti" eli kansio johon kerättiin kertomuksia ja kuvia vuoden tapahtumista, sai kannet Vanhalinnassa vuonna 1948 juhlassa syödyn kilipukin karvasta.

Kilipukin on korvannut moderni versio eli blogi. Perinteet säilyvät ja muuntuvat vuosien saatossa. Yhteys Vanhalinnaan on säilynyt.

Puheen jälkeen turkulaisen asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboan tykkiryhmä esiintyi ja paukku oli kova. Korvat menivät melkein lukkoon. Kyllä tykkimiehet ovat aikoinaan olleet varmaan ainakin puolikuuroja kaikki.
 

Ensin lataus ja tulikomennot ja sitten boooooom!

 

SenioriKulkusten iskujoukon vuoro oli tykinlaukauksen jälkeen.

Sinikka kertoi ensin Kulkusten yhteyksistä Vanhalinnaan.

Kuorolaisia kun tykki on ampunut. Eeva suojelee vieläkin korviaan.

Vasemmalla varajohtajamme Marjatta. Oikealla Kirsti Laine joka on laulanut Kulkusissa Vanhalinnan puolisoiden kanssa.

Tenorien Jussin ja Terhon välissä näkyy Turun Yliopiston rehtori Kalevi Väänänen.

Tykistä ei lähtöääniä saatu, mutta no hätä, Marjatta Sigfridsson, kelpo varajohtajamme, johti meitä ja antoi tarpeelliset äänet ja tarpeelliset viittaukset. Lauloimme kolme laulua. Ulkoilmassa on hankalaa laulaa, mutta eivätköhän laulut menneet kohtuullisesti.  Laulajia oli yhteensattumien ja lyhyen varoitusajan johdosta vain 17 tai18, mutta kuorolla oli hyvä balanssi.

Ilta jatkui Vanhalinnan linnavuorella, mutta me lähdimme kotiin. Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä, parkkipaikat täynnä ja autoja oli pysäköity tien varrelle satojen metrien matkalla. Mukavaa, meillekin riitti kuulijoita satoja. Tosin tykki kai oli suurempi vetonaula kuin kuorolaulu...

SenioriKulkusilla uusi harjoituspaikka

SenioriKulkusten syksyn säännöllinen harjoituskausi alkoi 26.8. (Hieman on jo tätä ennen "fuskattu" ja oltu liikkeellä, kuten blogistakin näkee). Aina on hauskaa aloittaa kuorolaulukausi, mutta erityisen kiinnostavaksi sen teki nyt se, että monivuotinen harjoituspaikka vaihtui uuteen.

Kuoro harjoittelee nyt uudessa paikassa, Pelastusarmeijan Turun osaston tiloissa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä, osoite on Hämeenkatu 20. Siellä on hyvät tilat.  Sali on korkea ja avara ja siinä on aivan upea lauluakustiikka.  Varajohtajamme Marjatta sanoikin bloggaajalle, että on ehkä jopa liian hyvä harjoitusakustiikka. Kun tottuu hyvään voi olla vaikeaa sitten saada laulu soimaan jossain jossa on huono akustiikka .

Aloitimme lasillisella ja puheenjohtajamme Sinikka toivotti kaikki tervetulleiksi.  Pelastusarmeijan Turun osaston isäntä ja emäntä, kapteenit Juha ja Jaana Jokiniemi toivottivat myös meidät tervetulleiksi ja pyysivät siunausta toiminnallemme ja yhteistyöllemme.

 

Kuvassa osaston isäntä ja emäntä Juha ja Jaana Jokiniemi.

 

Sinikalla on myös kukat kädessä. Syy: Arja oli samana päivänä tullut isoäidiksi ja onnittelukukat olivat paikallaan.

Laulumme kajahtivat alusta alkaen mukavasti, Arjakin pääsi oikein herkuttelemaan soinnilla ja oli silminnähden tyytyväinen.

Sinikka kertoi välillä uusia tietoja Saksan-matkastamme. Muun muassa lisäesiintyminen Dortmundissa ja hauska Waltropin esittely on luvassa, mutta siitä myöhemmin.

Olemme lupautuneet pitämään joulukonsertin Pelastusarmeijan toiminnan hyväksi 7.12. kello 16. Silloin voi tulla kuuntelemaan millainen akustiikka on. Lopuksi en malta olla lisäämättä, että kokeneet kuorolaulajat ovat aina tervetulleita kuoroomme.   Sana kiertämään!

Aurajoki raikaa

Aurajoki raikaa-kuorotapahtuma oli keskiviikkona 20.8. Helsingissä jo vuosikausia ollut kuorojen kiertäminen ravintoloissa sai nyt Turkuun pikkuveljen.

Ilta alkoi kuorojen yhteisharjoituksella Tuomiokirkossa kello 17. Vanhat tutut On suuri sun rantas autius ja Kesäpäivä Kangasalla laulettiin vain läpi, mutta Elämän sain soimaan vaati paljon viilaamista, eikä yksi harjoituskerta lisää olisi ollut pahitteeksi. Osa laulajista oli jo viikko sitten ollut harjoituksissa Puolalanmäen koulun tiloissa. Nopean laulun harjoittelu Tuomiokirkon kaikuisessa akustiikassa ei ole helppoa. Laulun on sovittanut Kari Jantunen, joka myös harjoitutti ja johti suurkuoroa.

Tässä vielä äänenavausta ja jumppaa.

Tunnin jälkeen siirryttiin ulos portaille laulamaan.  Sade ropisi, mutta siitä huolimatta oli yleisöä tullut kuuntelemaan, arviolta suurin piirtein saman verran kuin mitä oli laulajia.

https://drive.google.com/file/d/0B8-mEpj1MIG7WEVmblJ1bHZENjQ/edit?usp=sharing

 

Sen verran sade taukosi sopivasti muutamaksi minuutiksi että Naskalien kakkostenorit uskalsivat laulaa ilman sadevaatteita.

Vasemmalla juontajatyttö ja takana oikealla Viveren tenori Arto Leino. Sopivassa hellevaatetuksessa.

Laulujen jälkeen kuorot jalkautuivat eri ravintoloihin ennalta laaditun tarkan suunnitelman ja aikataulun mukaisesti.  Liikkeellä oli kaikkiaan viisitoista kuoroa tai yhtyettä ja seitsemän ravintolaa sai vierakseen laulajia.

Kulkusyhteisöstä olivat Vivere ja SenioriKulkuset uskaltautuneet mukaan.

Suurin osa Viverestä, jälkikasvua ja Viveren tunnus. Ja laulajia auringonkukkateemalla.

 Viverellä oli heti alkuun ohjelmassa muutos, laivaravintola Katariina ei avannut sateessa lainkaan, mutta esitykset siirrettiin ravintola Fonttiin. Muutos toi pientä kiirettä siirtymisiin, sillä Vivere esiintyi myös Teinissä ja Marinassa päättäen kierroksensa Samppalinnaan. Siellä Kulkusten sopraano Johanna Virtanen napsi kuvan esiintyvästä yhtyeestä.

Viverellä oli yksitoista laulajaa matkassa. Piilokuvassa Tainan leuka näkyy ja Juhalta hattu ja vähän päätä.

Sirkun mukaan Viveren laulu parantui kerta kerralta, mutta viimeisen keikan jälkeen oli jo väsymystä havaittavissa.

SenioriKulkuset aloittivat  Vaakahuoneella, jonne rankkasateessa oli aikamoinen siirtyminen.  Onneksi monella oli auto mukana, mutta pari urhoollista taittoi matkan polkupyörällä. Ravintolassa entinen kulkusbasso Seppo Hällfors oli kuuntelemassa, joten bloggaaja iski kameransa hänen käteensä ja niin saatiin mukavia kuvia laulavasta kuorosta.

Odottelua.  Varajohtajamme Marjatta laittaa nuotit järjestykseen, hän lauloi poikkeuksellisesti alttoa.

Vaakahuoneelta Samppalinnaan. Eteisessä odotettiin vuoroamme, mutta kun astuimme laulamaan oli yksi autolastillinen vielä tulematta. Toisen laulun jälkeen kaikki olivat paikalla. Kuorosta osallistui vajaat 30 laulajaa projektiin.

Marjatta Pääkkönen j Liisa Seppälä neuvottelevat vielä nuoteista.

Odottelua.

Riittra Siljamäki reippaili paikalle, Marjatta ja Hannu ja muut jo valmiina.

Lauloimme buffet-pöydän vieressä.

Oli jo niin kova nälkä ja energiavarastot ehtymässä, että pöydän antimet olisivat maistuneet.

Samppalinnasta oli lyhyt matka siirtyä Teatterisillan yli Marinaan. Sadetta, sadetta koko ajan.

Illan piti päättyä kaikkien kuorojen yhteiskaronkkaan Vaakahuoneella kello 22. Kaikki eivät kuitenkaan olleet enää jaksaneet tulla paikalle, mutta puolisen tusinaa kuoroa esitti siellä yhden laulun, jolloin toiset kuorot saivat pienet maistiaiset ohjelmistosta. Kiva juttu.

Tässä Naantalista tullut vieras Helianthus eli Auringonkukka latinaksi. Enemmän auringonkukkia kuin Viverellä omssa kuvassaan.

Viverellä oli jo puhti poissa tai aikainen herätys seuraavaan työpäivään ajoi laulajat kotiin, mutta SenioriKulkuset esittivät Ievan polkan.  Solistimme Seppo Haapakoski sai mikrofonin käteensä ja loisti tunnetulla taidollaan. Ansaitut aplodit kuorolle ja solistille.

Koko tapahtuman primus motor oli Resonuksen riveihin Helsingistä tullut Heli Kaisla.  Heli oli apulaisineen tehnyt suuren työn järjestelyissä ja tiedottamisessa. Ensin Vaakahuoneen isäntä Pentti-Oskari esitteli Helin ja kertoi ensimmäisestä yhteydenotosta kevättalvella. Lopuksi Resonus kukitti Helin ja Heli sai kaikilta ansaitut aplodit.  Mainittakoon että Vaakahuoneella oli saatavilla iltapala ja kuorolaulajat saivat 20 % alennusta hanajuomista.  Bloggaaja lähettää kaksi kiitosta.

Pentti-Oskari sanoi että tässä kaksi isovatsaista ja kiitti Heliä.

Pääjärjestelijä Heli Kaisla.

Tapahtuma oli raskas mutta antoisa. Toivottavasti ja luultavasti se uusitaan ensi kesänä. Silloin toivomme kaunista säätä, joka varmasti saa yleisön sankoin joukon liikkeelle niin Tuomiokirkon eteen kuin ravintoloihin.  Ja laulajat säilyvät kuivina. Kaikkihan me tiedämme, että kun jalat kastuvat niin kurkku ei toimi ja kun kurkku kastuu niin jalat eivät toimi.