Vanhalinnassa

Vanhalinnan museo oli saanut lahjoituksena Mynämäen Käsi- ja Taideteollisuusopiston artesaanien vanhoilla menetelmillä tekemän viikinkiveneen kopion.  Se ei enää kestä vettä ja niin se on nostettu kuivalle maalle ja sille on rakennettu suoja. Sen edessä on myös pienimuotoinen lava tilaisuuksia varten.

Venesuoja on rakennettu lehtikuusesta. Puut on Mauno Vanhalinna istuttanut kartanon metsään.

Viikinkivene on arviolta 13 metriä pitkä.

Veneen areena eli Helka vihittiin käyttöön 30.8.2014 Muinaistulien yönä, jolloin Vanhalinnassa perinteisesti on ohjelmaa ja runsaasti vierailijoita.

Juontaja toivotti ensin kaikki tervetulleiksi ja sitten Turun Yliopiston rehtori puhui. Vanhalinnan entinen omistaja Mauno Vanhalinna ja hänen vaimonsa Ester lahjoittivat kartanon Turun Yliopistosäätiölle vuonna 1956. Molemmat puolisot lauloivat Kulkusissa, Mauno bassoa ja "Estu" alttoa. Myös joitakin Kulkusten tilaisuuksia, juhlat ja myyjäiset, pidettiin Vanhalinnassa.  Kilipukki, kuoron vuosittain joulujuhlassa ilmestynyt "joululehti" eli kansio johon kerättiin kertomuksia ja kuvia vuoden tapahtumista, sai kannet Vanhalinnassa vuonna 1948 juhlassa syödyn kilipukin karvasta.

Kilipukin on korvannut moderni versio eli blogi. Perinteet säilyvät ja muuntuvat vuosien saatossa. Yhteys Vanhalinnaan on säilynyt.

Puheen jälkeen turkulaisen asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboan tykkiryhmä esiintyi ja paukku oli kova. Korvat menivät melkein lukkoon. Kyllä tykkimiehet ovat aikoinaan olleet varmaan ainakin puolikuuroja kaikki.
 

Ensin lataus ja tulikomennot ja sitten boooooom!

 

SenioriKulkusten iskujoukon vuoro oli tykinlaukauksen jälkeen.

Sinikka kertoi ensin Kulkusten yhteyksistä Vanhalinnaan.

Kuorolaisia kun tykki on ampunut. Eeva suojelee vieläkin korviaan.

Vasemmalla varajohtajamme Marjatta. Oikealla Kirsti Laine joka on laulanut Kulkusissa Vanhalinnan puolisoiden kanssa.

Tenorien Jussin ja Terhon välissä näkyy Turun Yliopiston rehtori Kalevi Väänänen.

Tykistä ei lähtöääniä saatu, mutta no hätä, Marjatta Sigfridsson, kelpo varajohtajamme, johti meitä ja antoi tarpeelliset äänet ja tarpeelliset viittaukset. Lauloimme kolme laulua. Ulkoilmassa on hankalaa laulaa, mutta eivätköhän laulut menneet kohtuullisesti.  Laulajia oli yhteensattumien ja lyhyen varoitusajan johdosta vain 17 tai18, mutta kuorolla oli hyvä balanssi.

Ilta jatkui Vanhalinnan linnavuorella, mutta me lähdimme kotiin. Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä, parkkipaikat täynnä ja autoja oli pysäköity tien varrelle satojen metrien matkalla. Mukavaa, meillekin riitti kuulijoita satoja. Tosin tykki kai oli suurempi vetonaula kuin kuorolaulu...