Jarkko Laineelle patsas

Kirjailija Jarkko Laine (1947-2006) oli Kulkusten ystävä ja hänen tittelinsä  oli Kulkusten impressaari. Hänen vaimonsa Eeva-Kaarina lauloi toistakymmentä vuotta Kulkusissa ja lauloi myös lauluyhtye Peltruissa.

Viime torstaina paljastettiin Jarkko Laineen patsas portin pielessä siinä talossa jossa hän asui vuodet 1951-1960.  Osoite on Itäinen Pitkäkatu 70/Kupittaankatu 69, taloyhtiössä on iso piha ja monta puutaloa ja yhtiön tontti menee korttelin läpi. Patsas on Kupittankadun puoleisen portin vanhassa pylväässä. Haastattelin tänään vanhaa rouvaa joka kasteli kukkia patsaan lähellä ja hän kertoi että Jarkko asui oikeastaan Itäisen Pitkäkadun portin lähellä.

Patsaan on tehnyt Erik Mäkinen. Päässä on tukka kuin linnunpesä, koska Jarkko oli joskus sanonut, että hänestä tuntuu että hänellä on linnunpesä päässään. Jarkko Laineen Seura ry:n puheenjohtaja Joni Pyysalo kertoi että patsaassa on siellä tukassa tilaa linnunpesälle.

Jarkko oli kirjailija, jolla Turku usein esiintyi teksteissä. Musiikki oli hänellä myös läheistä, hän on tehnyt suuren määrän laulutekstejä, muun muassa sellaiset klassikot kuin Baddingin Bensaa suonissa, Pilvet karkaa, niin minäkin ja Fiilaten ja höyläten. Hänen käsialaansa on myös Suomen Talvisota 1939-40 yhtyeen Kekkonen-rock. Hän käytti näissä "maanalaisissa" yhteyksissä salanimeä Lauri Kenttä.

Kulkusten 75-vuotisjuhlakonsertissa marraskuussa 1993 kuoron kaikki kokoonpanot yhdessä esittivät Jukka Kuninkaanniemen improvisaation Oi, yö Kulkusille ja ääninauhalle. Se perustui Jarkko Laineen runoihin Oodi Kuulle ja Yö. Ääninauhan oli työstänyt Markku Lulli-Seppälä.

Jarkko pyrki myös mukaan politiikkaan ja mainosti itseään "järkyttäväksi porvariksi". Hän otti lehdissä vahvasti kantaa vanhojen talojen säilyttämisen puolesta, muistan hyvän kirjoituksen Sinisen talon puolesta. Ajaessani eilen ohi huomasin että sille tontille nousee nyt uusi kerrostalo. Masentavaa.

Sallittakoon pieni henkilökohtainen muistelo.  Kun huomattiin joskus 1990 -luvulla, että olimme asuneet hyvin lähellä toisiamme pikkupoikina Kupittaankadulla, niin Jarkko tervehti minua sen jälkeen aina sanomalla "Mitä Kupittaankadun poika". Näin myös kun viimeisen kerran tapasin hänet kesällä 2006 ravintola Uuden Apteekin tiskillä. Martinmäen kortteliravintola Hugo oli muuten hänen kantapaikkansa, ei niin kaukana hänen asunnostaan.

SenioriKulkuset taas Förillä

SenioriKulkuset päättivät kevätkauden tiistaina 21.5.2013. Kuoro lauloi ensin Förillä kesäisiä lauluja ja kävi sitten iltapalalla.

Lauluiskun tekeminen Förille keksittiin viime vuonna, joten kun nyt taas laulettiin siellä on tästä tullut jo perinne. Arvaisin että perinne jatkuu myös ensi vuonna. Kaksi kertaa on aurinko paistanut, joten ei kahta kolmannetta.

Suomalaisissa on, kuten varmaan kaikki tiedämme, se outo piirre, että lauluisku esimerkiksi Förillä ei juurikaan liikuta työmatkalla olevia tai muuten vaan Förillä matkustavia. Suurin osa mulkoili hetken ja kääntyi sitten selkä päin. Taputuksia tuli vähän, mutta harvoin. Yksi maahanmuuttajaperhe tai turistiperhe kuunteli kiinnostuneena. Ulkomailla ollaan hieman välittömämpiä. 

Joku matkustaja "ookasi" edestakaisin pari kertaa. Ilmeisesti jonkun kuorolaisen ystävä, saihan puheenjohtajamme Sinikka heti ruusukimpun, Sinikka on jossain kuvassa ruusut kädessä.

Yksi matkustaja oli ehkä laulanut kuorossa, koska hän halusi osallistua lauluun. Bassomme Matti Tamminen näytti ystävällisesti nuottia.

Matti sai bassovahvistusta.

Ei tuo turkulaisten suhtautuminen niin outoa ole.  Kaikki ovat varmaan nähneet suomalaisen kaupunkibussin; jokaisessa penkissä yksi matkustaja, toisen viereen ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä. Ja jos uskaltautuu puhumaan vierustoverin kanssa, katsotaan pitkään ja epäillään juopoksi.

Kun oli muutama kerta ajettu edestakaisin ja aina laulettu yksi laulu per sivu, oli vuorossa Förin naapurissa oleva ravintolalaiva Bruno II. Lämmin tunnelma, hyvää ruokaa, asianmukaiset kiitokset kauden päättyessä ja -yllätys, yllätys - lisää lauluja!

Arjalle kiitokset.

Lisää lahjoja

Lahja tuli pyöreitä vuosia täyttäneelle pyöreälle herralle. Kuulemma sisällä oli partavettä.

Eeva-Liisa lauloi onnittelulaulun.

 

Tyytyväisiä ilmeitä, hieno kevät on ohi. Syyskausi tuo taas uusia haasteita. Ja kiireitä.

 

 

Altto-Päivi teki keittokirjan

Kulkusten kokkaava altto-Päivi on julkaissut keittokirjan.

Tässä se kirja on.

Tiedossa on, että hän on ravintolakokki, biologi ja kansanperinneihminen, joten näiden asioiden yhdistäminen on varmaan ollut mielessä kun hän mietti kokkikirjaa. Ohjeita tulee nykyään todella runsaasti julkisuuteen kirjojen, blogien, lehtijuttujen ja kaupan lehdyköiden muodossa, oma markkinarako piti siis löytää.

Päivi ja keittokirja

Kirjan julkaiseminen on hieno juttu ja tästä halusin tietoa blogiin ja haastattelin siis Päiviä.

-        Kuka keksi idean ja mistä ja koska? Runsaassa tarjonnassa oli siis markkinarako.  Onko keittokirja ollut kauan mielessä (haaveena?)

Nyt saa taas syyttää sosiaalista mediaa. Ystäväni puutarhakauppias-ajoilta Laitilan Agrimarketista valitti Facebookissa, miten vuohenputki valtaa koko puutarhan, keksi niille käyttöä. Kirja lähtikin liikkeelle työnimellä 1000 ja 1 vuohenputkireseptiä. Mutta kyllä jollain tasolla olen haaveillut keittokirjan tekemisestä ihan kokin uran alkuajoista, nelisen vuotta sitten.  

-     Miten kustantaja löytyi?

Olen opettanut Suomen parasta villiyrttikokkia, Sami Tallbergia ja saanut häneltä oppia. Sami on tehnyt mahtavan Villiyrttikeittokirjan readme.fi -kustantamolle (Tammen alakustantamo), ja otin tähän samaan kustantamoon yhteyttä kun tiesin heidät "villiyrttiystävällisiksi". Sami vielä suositteli minua kustantamon johtajalle, ja niin urkeni ura keittokirjailijana heti ensimmäisellä yrityksellä.

-        Miten pitkä aika meni reseptien keräämiseen/kehittelemiseen?

 Toukokuusta helmikuulle, eli noin yhdeksän kuukautta. Vakiomäärä erinäisten teosten haudutteluun?

-    Millainen vastaanotto on ollut?

Iloinen ja innostunut. Tykätty on erityisesti kauniista kuvista, reseptien muunneltavuudesta ja yksinkertaisuudesta, ohjeiden monipuolisuudesta, humoristisesta otteesta kirjoituksissa ja siitä, että juuri puutarhan rikkakasveihin ja ylituotteliaisiin hyötykasveihin kohdistuvaa keittokirjaa ei hyllyissä ole tätä ennen näkynyt.

-   Onko tulossa uusia kirjoja?

Kyllä varmaan joskus, mutta tuskin ihan hetkeensä.

 -  Mitä haluat kertoa taustaksi, mistä keksit vaihtaa alaa tai kehittää ja laajentaa sitä?

Tutkijan työ on rankkaa yksinpuurtamista, työ pienissä pätkissä ja puolet ajasta menee rahoituksen hakemiseen, neljäsosa etenemisen raportointiin. Kun työsopimukseni katkaistiin vähintäänkin törkeällä tavalla, katkesi samalla kamelin selkä sen verran pahasti, että päätin back upiksi hankkia toisenkin ammatin, jonka parista löytää helpommin töitä ja jossa näkee työnsä tulokset nopeammin.  

-  Tuntuuko että olet nyt oikealla alalla?

Tuntuu - voi mukavasti yhdistää sekä biologian että ruuanlaiton! Ja asiakaspalvelu on myös mun juttuni, vuorovaikutus kiinnostuneiden asiakkaiden kanssa on tosi antoisaa. 

 -  Ja lopuksi suhteesi musiikkiin ja laulamiseen!

Laulaminen on mahtavaa vastapainoa työlle. On hienoa, kun Sadun johdolla on oltava täydellisen keskittynyt tunnelmaan, siinä pääsee äärettömän hyvin irti kaikesta "maallisesta". Kuoro on mainio modulaari-instrumentti, on mielenkiintoista seurata kun raakilekappaleista muotoutuu kauniita teoksia. Ja minähän laulan, joka päivä ja paljon - ainakin kunnes vakiyleisö (Ilmari 8 kk) oppii sanomaan vastaan.

Olen lukenut kirjan läpi, en kuitenkaan vielä ole kokannut mitään sen ohjeista. Keittokirjojen lukeminen on mieluisa harrastus ja ajanviete. Minulla ei ole puutarhaa tai naapuria jolla olisi ja siksi on hienoa että kirjassa annetaan  vaihtoehtoja ja siinä löytyy myös ohjeita joiden ainekset löytyvät joko Kauppatorilta tai marketista. Kokenut kokki ymmärtää itsekin miten ohjeita voi muunnella jos kaikkia aineksia ei ole, mutta vinkit auttavat epävarmoja ja ehkä vähemmän kokanneita harrastajia.

Kiitän myös hienoja kuvia, jotka on ottanut Päivin elämänkumppani Jani Koski.

Moni kuorolainen on jo hankkinut kirjan ja ilmeisesti myös moni Päivin facebook-kaveri. Suosittelen!

Tässä Päivi kirjoittaa omistuskirjoitusta kirjaani. Kuten huomaatte niin Vapunpäivänä Vartiovuorenmäellä.

Jäämme odottamaan seuraavaa keittokirjaa. Päivistä lisää osoitteessa www.perinnepata.fi

Lasten ja seniorien yhteistyötä

SenioriKulkusten basson Matti Tammisen vaimo on aktiivinen Kaarinan Lionsklubin Katariinoissa. Kuoro lähti mukaan iltapäivän hyväntekeväisyyskonserttiin Kaarinassa 28.4.2013. Kaarinan musiikiluokkien kuoro KaMu ja SenioriKulkuset, aika erikoinen yhdistelmä. Nykyinen Kaarinan nuoriso ja Kaarinassa perustetun kuoron "jälkeläinen".

Matti Tammisella oli juontajana kotikenttäetu

SenioriKulkuset olivat myös mukana järjestelyissä.  Sinikka varsinkin joutui touhuamaan paljon.  Mainokset ja konserttiohjelmat oli Heikki Haulisto laatinut.

KaMu aloitti konsertin

Salissa oli niin kylmää, että kuorolaiset kuuntelivat takit päällä.

KaMua johtaa Pekka Nebelung.

Juttelin Pekan kanssa konsertin jälkeen. Hän on Puolalan ja Puolalanmäen musiikkiluokkien kasvatti. Pekka on Viihdemusiikkiliiton puheenjohtaja ja Viihdemusiikkiliitto liittyy suunnitelmien mukaan ensi vuoden alusta SULASOLiin.  Netistä huomasin, että KaMu on mukana Tampereen Sävelen katselmuksessa, niinkuin toinen "nuorisokuoro" eli Sekakuoro Kulkuset.

SenioriKulkuset saatiin lopuksi myös kuvaan.  Juontaja loikkii paikalleen takarivissä ja kuorolaiset vilkuilevat Arjan suuntaan. Hän antoi äänet ja pyysi yleisön lopuksi mukaan lauluun Kesäpäivä Kangasalla. Yleisö lauloi kiitettävästi.

Arja oli hyvin värikäs,  niinkuin taustakin.

Konsertin teemana oli Laulaen kohti kesää. Säät eivät kuitenkaan ole konsertin myötä parantuneet, mutta kai se kesä tulee.  Joskus.

Kirjakaupassa Lontoossa

Kävin Lontoossa viikko sitten.  Kirjakaupassa oli näyttävästi esillä kirja, jossa käsittääkseni entisen kulkuslaulajan tuotos oli päässyt kanteen. Kuorossamme on ollut kansainvälisesti kuuluisaa porukkaa.
 

Blogivahdin vaihto

Perustin tämän blogin marraskuussa 2008 ollessani Seniorikulkusissa laulajana. Nimeksi olisin halunnut kulkuset- nimellä jotakin. Nimi oli tuolloin varattu ja päädyin kuoron perinteeseen viittaavaan ja vapaana olevaan nimeen Peltru. Bloggaus oli minulle uusi asia, ja oppimisen paikka. Alkuvaiheessa kirjoituksia tuli tietenkin eniten seniorien tapahtumista. Olen ollut perustamisesta asti blogin järjestelmänvalvoja, joka ryhmäblogissa on teknisesti vättämätön. Olen jo pari vuotta ollut poissa laulajarivistä eikä kirjoittamisaiheita entiseen tapaan ole.

Viime vuosina Kimmo on innostunut kirjoittamaan blogia ja liittänyt mukaan paljon puhuvia kuvia. Niinpä olen ihan omapäisesti siirtänyt järjestelmänvalvojatehtävän Kimmolle. Näin vastuu blogin asetuksista siirtyy hänelle, halusi sitä tai ei.

Elämänilon papelali (!) - palapeli SenioriKulkusilta v. 2010

Blogille tulee tämän vuoden marraskuussa ikää 5 v. Asiaa kannattaisi jotenkin juhlistaa? Odotan mielenkiinnolla mitä kekseliästä alkaa kuulua.

Tässä vaiheessa kiitän Sekakuoro Kulkusia mielenkiintoisesta mahdollisuudesta opetella bloggaamista ja toivotan blogille pitkää ikää!

Nuotteja ja historiaa

Toukokuussa 2010 oli blogissa kirjoituksia Kulkusten ensimmäisestä levystä ja Tom of Finlandin laulusta Vihmalintu. Tarina on kiinnostava ja olen kirjoittanut siitä myös joulukuussa 2010 SULASOL-lehteen.  Nyt hieman uutta tietoa liittyen tähän ja myös nuottilöytö.

Kvariaatti-liikkeen omistaja Tapani Vinkala soitti minulle jokin aika sitten. Hän oli löytänyt vanhan kulkuslaulajan Hilkka Impivaaran jäämistöstä pari kiinnostavaa nuottia. Vinkala on Kulkusten perustajan Edvin Laaksosen tyttärenpoika. Sekä hänen äitinsä että isänsä olivat aktiivisia kulkuslaulajia. Äiti Salme Vinkala on suunnitellut Kulkusten lipun ja isä Erkki Vinkala oli aktiivinen joululehti Kilipukin toimittaja.

Vihmalinnun nuotti on löytynyt. Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin sävellys.  Nuotti on käsin tekstattu ja sanat on kirjoitettu koneella, tietoa ei ole olisiko se säveltäjän omaa käsialaa. Vanhoista blogipostauksista voitte lukea asiasta, silloin Kulkusten sekakuoronuotti oli ollut kadoksissa, mieskuorosovitus tehtiin helsinkiläiselle gay-kuorolle Out 'n loud Kulkusten levyn perusteella. Nyt nuotti on olemassa jos juhlavuoden kunniaksi halutaan esittää laulu. Tietojeni mukaan se on ainakin  esitetty vielä vuonna 1960.

Toinen mielenkiintoinen nuottilöytö on kuvassa.
 

Edvin Laaksosen säveltämä sekakuorolaulu Varsinais-Suomelle. Sanat on kirjoittanut Hilda Huntuvuori. Hän oli Laitilassa syntynyt kansakoulunopettaja, joka muun muassa kirjoitti useita historiallisia romaaneja, hän on myös julkaissut runoja.

Tyylikkäästi tekstattu nuotti. Ei päiväystä.

En ole onnistunut löytämään tietoa siitä koska ja missä Kulkuset ovat esittäneet laulun. Olisiko peräti joku tilausteos maakunnallisille laulujuhlille? Teoston luettelosta en sitä löytänyt. Ehkä olen vain huono etsimään tai sitten sen tietoja ei ole viety nettiin. Taidanpa kysyä olisiko siellä jotain historiallista tietoa.

Tai olisiko meidän varastossamme joku vanha konserttiohjelma? Entä mainitaanko se jossain toimintakertomuksessa? Sirkku ja Katariina kävivät taannoin siivoamassa siellä kuten blogissa on kerrottu.  Miten on tytöt, löytyisikö sieltä jotain? Tämä ei ole vähättelevää, kaikki kuoron naiset ovat tyttöjä! Äänet soivat nuorekkaasti.

Kulkuset voisivat esittää omien kuorolaistensa säveltämiä lauluja. Tässä olisi nyt isän ja pojan laulu. Lindblomin Harri heitti minulle kerran idean, että kuorolaisten omat laulut olisi hyvä levyn teema. Kannatan. Onhan kuorolaisissa ollut ja on vieläkin säveltäjiä.