Viime torstaina paljastettiin Jarkko Laineen patsas portin pielessä siinä talossa jossa hän asui vuodet 1951-1960. Osoite on Itäinen Pitkäkatu 70/Kupittaankatu 69, taloyhtiössä on iso piha ja monta puutaloa ja yhtiön tontti menee korttelin läpi. Patsas on Kupittankadun puoleisen portin vanhassa pylväässä. Haastattelin tänään vanhaa rouvaa joka kasteli kukkia patsaan lähellä ja hän kertoi että Jarkko asui oikeastaan Itäisen Pitkäkadun portin lähellä.
Patsaan on tehnyt Erik Mäkinen. Päässä on tukka kuin linnunpesä, koska Jarkko oli joskus sanonut, että hänestä tuntuu että hänellä on linnunpesä päässään. Jarkko Laineen Seura ry:n puheenjohtaja Joni Pyysalo kertoi että patsaassa on siellä tukassa tilaa linnunpesälle.
Jarkko oli kirjailija, jolla Turku usein esiintyi teksteissä. Musiikki oli hänellä myös läheistä, hän on tehnyt suuren määrän laulutekstejä, muun muassa sellaiset klassikot kuin Baddingin Bensaa suonissa, Pilvet karkaa, niin minäkin ja Fiilaten ja höyläten. Hänen käsialaansa on myös Suomen Talvisota 1939-40 yhtyeen Kekkonen-rock. Hän käytti näissä "maanalaisissa" yhteyksissä salanimeä Lauri Kenttä.
Kulkusten 75-vuotisjuhlakonsertissa marraskuussa 1993 kuoron kaikki kokoonpanot yhdessä esittivät Jukka Kuninkaanniemen improvisaation Oi, yö Kulkusille ja ääninauhalle. Se perustui Jarkko Laineen runoihin Oodi Kuulle ja Yö. Ääninauhan oli työstänyt Markku Lulli-Seppälä.
Jarkko pyrki myös mukaan politiikkaan ja mainosti itseään "järkyttäväksi porvariksi". Hän otti lehdissä vahvasti kantaa vanhojen talojen säilyttämisen puolesta, muistan hyvän kirjoituksen Sinisen talon puolesta. Ajaessani eilen ohi huomasin että sille tontille nousee nyt uusi kerrostalo. Masentavaa.
Sallittakoon pieni henkilökohtainen muistelo. Kun huomattiin joskus 1990 -luvulla, että olimme asuneet hyvin lähellä toisiamme pikkupoikina Kupittaankadulla, niin Jarkko tervehti minua sen jälkeen aina sanomalla "Mitä Kupittaankadun poika". Näin myös kun viimeisen kerran tapasin hänet kesällä 2006 ravintola Uuden Apteekin tiskillä. Martinmäen kortteliravintola Hugo oli muuten hänen kantapaikkansa, ei niin kaukana hänen asunnostaan.
