Tuokioita Hämeenlinnassa

SULASOLin laulu- ja soittojuhlat olivat Hämeenlinnassa 12-14.5.2017. Soittajia ei tosin ollut kuin Varusmiessoittokunta, mutta se on niin korkeatasoinen ja monipuolinen porukka, että soittojuhliksikin voidaan näitä kutsua.  Ilman tuota soittokuntaa olisi ollut  tynkäjuhlat.

Kulkuset olivat mukana, kuten yleensä. Oman kulkushistoriani aikana jäi vain 1992 väliin.  Silloin juhlat olivat Joensuussa ja Kulkuset Samppalinnassa. Jääkärin morsian oli ohjelmassa, kuten jotkut kauan mukana olleet muistavat. "On kelpo gentlemanni tuo Suomen jääkäri.." Näytelmä joka olisi sopinut hyvin nyt tänä vuonna Suomi 100-teemaan.  Sen juoni asettuu Jääkäripataljoona 27:n Libau-vaiheeseen 1916-1917.

SenioriKulkuset lähtivät omalla bussilla Hämeenlinnaan kello 13. "Juniorikulkuset" tulivat kimppakyydeillä. Työssä olevat eivät päässeet lähtemään niin aikaisin. Kuorot majoittuivat klassiseen Hotelli Aulankoon. Hyvä aamiainen, hyvä hotelli ja kun oli kuljetus, niin pieni etäisyys ei haitannut.
Lisäksi Jussi Toivonen oli saanut baarimestarin pitämään aulabaarin  avoinna lauantai-iltana tavallista pidempään tietäen, että kun tullaan karonkasta olisi vilinää.  Niin oli. Kiitos Jussi!

Avajaiset olivat torilla kello 18. Sitä ennen Varusmiessoittokunta soitti ja veti yhteislauluja. Kaikki palelivat lämpimistä vaatteista huolimatta, mutta Harri Lindblom ja Jussi Toivonen tulivat paikalle juhlavaatteissa ja juhlatuulella. Selitys: Kulkusten viralliset edustajat kaupungin vastaanotolla Raatihuoneella.

Hannu Aali, Arja Lyly, Tarja Tuula Koskinen, Elisa Tuominen, Maarit Lindblom, Viivi Lindblom ja Hannu Äikäs odottavat avajaisia.

Samoin Katariina Kärki-Susi

Tässä ainakin Hannu Aali, Hannu Äikäs, Harri Halme, Riku Mäntysalo, Jussi Toivonen.

Väkeä kerääntyy torille

Avajaisissa puhuttiin ja laulettiin.  Oli vain elämää, ei sen enempää. Ministeri Sanni Grahn-Laaksonen, kaupungin edustaja, Sulasolin puheenjohtaja. Kalliolle, kukkulalle, On suuri sun rantas autius ja sekakuoroilla Sibeliuksen Drömmarna. Kaupungin  suuret pojat Irwin ja Janne olivat päässeet valikoimaan.

Noukkikaa kuvista alla tuttuja. Päivi Launosalo, Päivikki Konttinen, Heidi Gräsbeck, Teija Jarhio, Jussi Toivonen, Päivi Kuntze etualalla.

Osa lähti hotelliin, osa syömään kaupungilla ja kuuntelemaan Kuoroja kuutamolla, kuten ohjelmakohtaa kutsutaan. Vivere lauloi Albertin kellarissa, siellä minäkin olin yleisönä. Virallisia konsertteja oli myös, Heidi Gräsbeck ainakin kävi Naiskuoro KYNin konsertissa ja Lumen Valon konsertissa, jonne myös Marja Nätkynmäki-Pajula kiirehti Albertin kellarista.

Arin, Virpin, Lassin, Juhan ja Janninan piti ensin syödä.

"Manta" Maarit Normasto tuulettaa Viveren laulua kuin rokkikonsertissa.

Virallinen juhlaolut Suomi soi.

Manta ja Heli ja Marja kuuntelevat Albertin Kellarissa. Siis Edelfelt seinällä.

Kun illalla menimme bussilla hotellille kuljettaja kertoi että Mauno Koivisto oli kuollut.  Ikävä suruviesti. Minulle tuli mieleen miten hän kävi katsomassa Jääkärin morsianta ja nyökkäili meille ystävällisesti kun hän saapui Samppalinnaan ja käveli paikalleen, silloin ei ollut vielä katettua lavaa. Turvamiehet katsoivat sinä aikana valppaina pensaisiin.

Suruliputus nähtynä ylhäältä hotellin ikkunasta.

Lauantaina oli Ritari-arenalla eli jäähallissa pääjuhlan musiikin harjoitukset. Tulimme myöhässä. Lauloimme ja saimme ihan hyvän lounaan.

Sitten keskustaan.  Kulkuset esiintyi maratonkonsertissa Raatihuoneen juhlasalissa ja erittäin hyvin esiintyikin.

Hämeenlinnan kirkko vuodelta 1798

Torilla Hannu ja Jussi tapasivat Lapuan Sekakuoron Liisan ja Siskon. Sisko Nyrhilä on Sekakuoroliiton puheenjohtaja.

Kulkuset Raatihuoneella

 

Aika moni lähti Rajaton-yhtyeen konserttiin lauantai-itana Verkatehtaan Vanaja-saliin.  Verkatehdas on erinomaisen hienosti uudistettu konsertti- ja kokouskäyttöön. Rajaton lauloi tunnetulla taidollaan ja teki mieli sanoa tyylillään, koska nyt on juhlavuosi (Rajaton 20 ja Suomi 100) ja Rajaton lauloi lauluja kahdenkymmenen vuoden varrelta.

Bussi vei taas konsertin jälkeen karonkkaan Elenia-areenalle. Se on monitoimihalli, ja sen palloilua varten tehty lattia suojattiin matolla. Sillä ei voinut mielestäni tanssia.  Siksi orkesteri (Varusmiessoittokunnan bändi) soitti kai vain nopeita, ei valsseja tai tangoja. Sellaisia vain joita voi hytkyä paikallaan seisten. Vanhan miehen kommentti. Bändi veti kyllä todella hyvin.  Ja todella kovaa.

Sininen (ei gininen) tunnelma. Oikealla taustalla seisoo kaksi ryhmää Kulkusia.

 Tapasin historiallisesti kolme entistä puheenjohtajaa. Herrat karonkassa samassa pöydässä.

Pekka Hapuoja, Harri Lindblom, Rainer Friberg.

Karonkka oli ihan katastrofi, se oli alkanut 20.30 ja kun 700 ihmistä tuli konserteista tunnin päästä niin ruoka oli loppu. Vähitellen tuli salaattia ja kylmää chilikastikkeessa uivaa kanaa. (Sulatettu kai pakkasesta?) Ei muuta.  Kuppi kahvia, ei mitään makeeta. Hinta 27 euroa. Istumapaikkoja vain osalle väestä, ei heille jotka tulivat myöhään.  Katsomoon olisi voinut mennä istumaan. Surkeaa.  Moni äänesti jaloillaan ja lähti pois. Ruoka loppui myös viisi vuotta sitten, samoin viini. Sitä onneksi sentään riitti nyt.  Massatapahtumien järjestäminen ei näytä olevan helppoa.

Reklamatio on lähetetty.  Tuskin siitä mitään hyötyä on, ehkä hieman pahoitellaan, mutta pieni kipuraha lämmittäisi mieltä. Juhlatoimikunta, jos luette tämän, ottakaa vaarin vinkistä! Varsinkin kun minä nyt kaksissa juhlissa peräkkäin olen ollut siinä kärsivien joukossa. Mutta onko minun pakko käydä konserteissa, silloin Real Group ja nyt Rajaton?  Vastaus:  On pakko!

Sunnuntaina kello 10 torilla oli jumalanpalvelus.  Komea! Tiedän hyvin, sillä seurasin sitä tarkkaan hotellihuoneen isosta telkkarista.

Sirkku voi kertoa omia kokemuksiaan ja paraatista ja pääjuhlasta.  Itse lähdin Helsinkiin junalla ja laivalla Tukholmaan.  Päällekkäisyyttä kerkiävällä miehellä.

Tietysti näillä juhlilla on arvokasta virallista ohjelmaa, mutta suuri osa  viehätyksestä on tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien solmiminen. Esimerkiksi oli hauskaa kun entinen Kulkusten paras savolaessopraano Taru Vatanen, o.s.Rönkkö istui kanssamme baarissa. Taru lauloi kanssamme 1996-1999 ellen ihan väärin muista ja oli sillä legendaarisella Amerikanmatkallamme. Raitti, se raitti, se Amerikan raitti...

Matti Pelo koulutti SenioriKulkusia

Kuoromme basso Seppo Haaapakoski tapasi pari vuotta sitten Turkin kiertomatkalla arvostetun laulupedagogin Matti Pelon. Matti on ystävällisesti tullut kouluttamaan kuoroamme, nyt neljäntenä päivänä huhtikuuta oli toinen tällainen tilaisuus. En rupea tarkkaan selostamaan mitä tehtiin, (tuskin edes muistan kaikkea), mutta muutama muistikuva sallittakoon.

Olimme varanneet viisi tuntia, joten aikaa oli runsaasti. Saimme erittäin perusteellisen lämmittelyn ja  äänenavauksen.  Opimme seisomaan oikealla tavalla, opimme istumaan oikealla tavalla ja paljon muuta.  Äänenmuodostusta kävimme läpi sekä koko kuoron kanssa että stemmoittain.

Matti Pelo opettaa oikean istuma-asennon. Hengitysharjoituskin taitaa olla menossa.

Välillä söimme kuoron tarjoamaa välipalaa. Kun kaikille kuorolaisille ei päivä sopinut ja jotkut joutuivat välillä poistumaan, niin kävi niin hassusti/hauskasti, että meitä oli vain neljä mieslaulajaa saamassa tehokkaasti opetusta varsinaisessa pienryhmässä. Sen päätteeksi päätimme yllättää naiset ja lauloimme heille Souda souda sinisorsan. Oikealla äänenmuodostuksella tietysti Matin säestyksellä. Naiset olivat sinä aikana olleet ahkeria ja opetelleet uuden laulun ja vastasivat laulamalla sen meille. Ai minkä laulun?  Sen kuulee kevätkonsertissa 7.5.

Naisten laulun ensiesitys

 Oli kiva päivä. Opittiin, naurettiin. Taas tuli toivottavasti äänen iästä joku vuosi pois.

Oppi ja äänenhuolto ovat tarpeen, koska kevät on kiireistä aikaa.  Seniorit ovat laulaneet 2.5 harjoituskonsertin Ukkokodissa, 7.5 on kaksi kevätkonserttia Raatihuoneella, 9.5 on konsertti Meri-Karinassa, seuraavana viikonloppuna osa kuorosta lähtee SULASOLin laulujuhlille Hämeenlinnaan ja 23.5 on oma konsertti Somerolla. Ehdimme vielä 30.5  Förille. Olemme jo muutamana keväänä tehneet lauluiskun siellä.

Suuret kiitokset Matti Pelolle ja Sepolle, joka on järjestänyt tämän koulutuksen meille.

Kulkusten nimestä ja muustakin

Kulkusten kevätkokouksessa eilen 28.3.2017 puheenjohtajamme Harri avasi kokouksen kertomalla, että kuoro on saanut Edvin Laaksosen jälkipolvilta suuren määrän vanhoja Kulkusiin liittyviä dokumentteja, lehtileikkeitä ynnä muuta. Saatiin jopa käyttöön Edvin Laaksosen oma päiväkirja. Ainutlaatuisia lähteitä nyt kun ollaan valmistelemassa 100-vuotishistoriikkia.

Tässä yhteydessä nousi esiin myös  kysymys Kulkusten nimestä.

Minulla on vanhoja käsinkirjoitettuja pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia alkuvuosilta. Perustavan kokouksen pöytäkirjaa tammikuun 4. päivältä 1918 ei tässä vahakantisessa vihossa ole, mutta sen jälkeiset löytyvät. Niistä löytyy mielenkiintoisia juttuja.

Kokouksessa 20.2.1918 valittiin pöytäkirjan 1 §:n kohdalla kuoron puheenjohtajaksi "johtaja E.  Laaksonen".  Toisin sanoen Edvin Laaksonen oli valittu kuoronjohtajaksi eli taiteelliseksi johtajaksi kai jo perustavassa kokouksessa. Tämän kokouksen pöytäkirjassa on  7 §:n kohdalla seuraava merkintä: "Kuoron nimenä päätettiin pitää toistaiseksi Nummenmäen Sekakuoro".

Seuraavassa kokouksessa 6.3.1918 on ollut vain yksi asia. 1 §: "Luettiin sääntökomitean laatimat ohjesäännöt, jotka hyväksyttiin, paitsi Suonperän ehdotuksesta lisättiin sellainen pykälä, että kuoro voi ottaa vastaan lahjoja ja testamentteja".  Näin jälkeenpäin ajatellen on ollut hyvä, että joku jo silloin kantoi huolta taloudesta ja toivoi siis tukea.

Seuraava kokous on ollut 13.3.1918. Silloin nimiehdotuksista Kulkuset voitti suurella äänten enemmistöllä ja nimeksi tuli Sekakuoro Kulkuset.

Sääntöehdotuksessa lukee Kaarinan Sekakuoro "Kulkusten"  säännöt.

Tarkoitus on 1 §:ssä ja siinä lukee, kuten voimme kuvasta nähdä, Kaarinan Sekakuoro "Kulkusten" tarkoituksena on jne. Jossain vaiheessa on lyijykynällä vedetty sekakuoro yli ja kirjoitettu tilalle laulukuoro. Pöytäkirjoissa ja vuoden 1918 toimintakertomuksessa on tammikuuhun 1919 asti käytetty nimeä sekakuoro. Heinäkuussa 1919 on sitten pöytäkirja laulukuoro "Kulkusten" kokouksesta. Viimeinen hallussani oleva pöytäkirja on tammikuulta 1926.  Siihen asti puhuttiin laulukuoro Kulkusista.

Kun kuoro rekisteröitiin 1928, se rekisteröitiin kotipaikkana Turku ja kuoron eli yhdistyksen nimi on siitä alkaen ollut Sekakuoro Kulkuset ry. Kokouksessa oli eilen esillä kuva 10-vuotisjuhlakonsertista 1928. Salissa oli esiinnytty jo maaliskuussa 1924. Ja täydelle salille!

Kulkusten saamassa Edvin Laaksosen jäämistössä on myös Kulkusten 40-vuotismerkki. Kävi ilmi, että niitä on tehty kaksi kappaletta, toinen luovutettiin Edvin Laaksoselle ja toinen Amalia Lamperolle. Lampero, entiseltä nimeltään Lundqvist, on toiminut sihteerinä edellämainituissa kokouksissa vuosina 1918 ja 1919. Hän oli mukana alusta alkaen. Elon laskuopin mukaan laskien nämä merkit on luovutettu vuonna 1958.

Jos arvoisat lukijat katsoitte tarkkaan noita pöytäkirjoja, niin huomasitte varmaan 13.3. pidetyssä kokouksessa maininnan 1 §:n kohdalla, että huvitoimikunnan ehdottamaa kävelyretkeä ei päätetty toimeenpanna nykyisen tilanteen johdosta. Sisällissodan aikana Turku oli kai sen verran rauhaton.

 

PangSÅNGfest 2017

Toukokuussa on SULASOLin laulu- ja soittojuhla Hämeenlinnassa. Minäpä kävin jo laulujuhlilla.  Ruotsinkielisten eläkeläiskuorojen PangSÅNGfest Tapiolassa 10-12.2. oli elämys!

Juhlilla oli yli 500 laulajaa, ohjelmaa oli paljon ja tunnelma osallistujien kesken korkealla, tapasivathan he vanhoja ystäviä ja solmivat uusia tuttavuuksia kuten laulujuhlien henkeen kuuluu.

Turkulainen Silverkören Argentum, yleisesti vain Argentum, hopeaahan se tarkoittaa. Meillä oli kunniatehtävä, lauloimme espoolaisen laulujuhlien isäntä/emäntäkuoron Furorna kanssa Mia Makaroffin uuden messun Diligam te, joka oli näiden juhlien tilausteos. Teksti on osin liturgista tekstiä ja osin Hilkka Olkinuoran kirjoittamaa. Aivan ihana teos, melodista musiikkia, hienoa tekstiä.

Miten tämä laulujuhla liittyy Kulkusiin ja sopii blogiimme? Argentumin riveissä lauloi Marjatta Sigfridsson, Louise Kivivirta ja meikäläinen harmaaparta SenioriKulkusista sekä entinen kuoromme jäsen Marja-Liisa Kangas.

Huomaattehan hopeaisen solmion ja taskunenäliinan?

 Laulujuhlilla oli Tapiolan kuoron konsertti ja kaksi konserttia, joissa ulkopuolisten esiintyjien lisäksi laulujuhlien osallistujat lauloivat.  Muiden kuorolaulujen lisäksi oli päätöskonserttiin tilattu teos Sånger om Dig och mig. Säveltäjä Patrik Wingren, teksti Claes Andersson.  Claes Andersson piti myös juhlapuheen.

Claes Andersson pitää juhlapuhetta

Tunnettuja esiintyjiä olivat Monika Groop, Marianne Maans ja Maria Kalaniemi sekä juhlien verraton juontaja, näyttelijä Riko Eklund, joka on myös Åbo Svenska Teaterista tuttu. Tervehdyssanat ja päätössanat lausui entinen ministeri Ole Norrback. Juhlien takana oli Svenska Pensionärsförbundet, jonka puheenjohtaja Ole on.

Monica Groop lauloi Gustav Djupsjöbackan säestyksellä.

Ole Norrback.

Mainio juontaja Riko Eklund ja hänen tuliterä Espoon kansallispukunsa.

Marianne Maans, Maria Kalaniemi sekä Pangbandet ja Nouxpolska.

 Laulujen ja työpajan lisäksi oli kaksi iltaa Kulttuurikeskuksen aulassa iltatilaisuus, jossa tavattiin tuttavia juoman ja suolapalan merkeissä.  Minäkin tapasin serkkuni miehineen, he laulavat vantaalaisessa kuorossa.  Tietysti Ankkalammikossa kansa tuntee toisensa ja hyvin lämmin tunnelma vallitsi.

Mia Makaroff sävelsi messun, harjoitti meitä ja johti esityksen innostuneesti ja tarkasti. Aivan ihana elämys. Sen lisäksi että kuorot harjoittelivat ominpäin, oli myös yhteisharjoitukset Turussa ja Espoossa sekä laulujuhlien aikana monta tuntia.  Muilla osallistujilla oli muuta ohjelmaa, me harjoittelimme kirkossa messua.   Koska juhlilla säestyksen hoiti Pangbandet eli tätä varten koottu yhtye, niin se soitti myös messun musiikkiosuudet, tosin vahvistettuna toisella viululla. Piano, haitari, kitara, lyömäsoittimet, basso ja siis kaksi viulua. Aika erikoinen yhdistelmä, joka toimi erinomaisesti, musiikki oli välillä todella vauhdikasta.

Mia Makaroff antaa ohjeita solistille Robert Näselle, hän on turkulaissyntyinen baritoni.

 Olen tässä nyt kehunut messua. Jokainen voi tarkistaa asian itse. Radio Vegassa jumalanpalvelus radioidaan 19.2. kello 13.03 ja televisiointi on Yle Fem-kanavalla 26.2 kello 15.55. Kai ne löytyvät jonkin aikaa myös Areenassa. Odotan jännityksellä, toivottavasti ei kuulu pikkuvirheitä joita aina tulee live-esityksissä, varsinkin kun kysymyksessä oli maailman kantaesitys. Ja kirkko täynnä, yli 500 kuulijaa, osa joutui jopa seisomaan. Ja lopuksi tuli standing ovation.


Päätössanoissaan Ole Norrback lausui, että nyt oli yksi kuoro Ruotsista kutsuttu mukaan. Nyt mietitään kutsuttaisiinko seuraavalla kerralla suomenkielisiä kuoroja mukaan laulamaan ruotsiksi. Hufvudstadbladet piti ajatusta erinomaisena, mutta varoitti, että järjestäjät voivat yllättyä vastaanotosta ja tilat käyvät pieniksi. Finlandia laulettiin nyt molemmilla kielillä, ensimmäinen säkeistö ruotsiksi ja toinen suomeksi. Suomen laulu - Suomis sång - ja Maammelaulu alkukielellä eli ruotsiksi.

Osallistumiskustannukset olivat hyvin kohtuulliset, ruotsinkieliset rahastot tukivat juhlia. Juhlilla oli upeat isokokoiset (Sulasol huom!) nuottikirjat, ohjelmakirja, jossa kaikkien esiintyjien ja kuorojen kuvat ja esittelyt, oli jopa oma vesipullo ja pastillirasia.

Jään monen muun mukana odottamaan seuraavaa juhlaa.  Tämä oli toinen ja kolmas on sitten jo perinne, kuten juontaja totesi.

Maire Wessmanin haastattelu

Turun Sanomissa oli sunnuntaina 5.2.2017 suuri Maire Wessmanin haastattelu. Moni voi tietysti ihmetellä kuka Maire Wessman on. Kaikki vanhemmat kuorolaiset kyllä tietävät, että Maire kuuluu sarjaan Ikikulkuset.

Soitin Mairelle ja juttelimme pitkään kaikenlaista. Muistelimme vanhoja ja puhuimme tästä päivästä. Hän seuraa tarkasti mitä kuorossa tapahtuu.

Maire kertoi liittyneensä Kulkusiin vuonna 1963 kun kuoron silloinen johtaja Hemmo Kivilaakso pyysi häntä mukaan.  Molemmat olivat Martin koulussa opettajina. Koska Maire täytti jo 39 vuotta sinä vuonna kun hän liittyi, niin hän ehti laulaa sopraanoa "vain" 23 vuotta ennen kuin siirtyi seniorikuoroon, joka nyt syksyllä täytti 30 vuotta. Mairen ura jatkui Seniorikuorossa 2000-luvulle asti.

Tässä Kulkusten Seniorikuoro vuonna 1988.   Maire toiseksi ylimmässä rivissä toisena vasemmalta.

Senioreja oli mukana kuorossa kun lauloimme Samppalinnan Kesäteatterissa kesällä 1990 musiikkinäytelmässä Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.  Olin itse aloittanut Kulkusissa vuoden alussa ja tapasin Mairen ensi kertaa näissä kesäteatteriympyröissä.

Kesällä 1991 Kulkuset teki konserttimatkan Wieniin kesäteatteriansioilla. Seniorit olivat mukana kannustusjoukkona. Muistelimme tänään sitä, että kun olimme kunnon turistien tapaan viinituvassa Grinzingissä, niin tulimme onnistuneen illan jälkeen viimeisellä raitiovaunulla sieltä kukkuloilta keskustaan. Seniorit ja minä ehdimme juuri perävaunuun ja rupesimme laulamaan.  Tulkkasin amerikkalaisille turisteille mitä lauloimme ja sitten johdin ne laulut jotka osasimme ulkoa. Muistaakseni ainakin "Sua, sua, sua, sua" eli Sua lähde kaunis katselen, Mä oksalla ylimmällä ja Joutsen. Taisi Kun kävelin kesäillalla soida myös vaunussa. Äänissä tietysti lauloimme.  Maire kertoi että se on yksi hänen rakkaimpia muistojaan. Hauskaa!

Ehdimme käydä myös Lottamuistoja läpi ja Maire kertoi että on vieläkin ollut Lottapuvussa puhumassa ja kertomassa siitä ajasta.  Tärkeintä hänelle on kuitenkin ollut kuoro ja Kulkuset.  Nyt hän ei enää näe nuotteja, mutta käy kirkkokuoron seniorien kanssa laulamassa mitä ulkoa osaa.  Valitettavasti viimeksi oli kuulemma paikalla ollut vain kolme sopraanoa ja yksi basso, mutta hän toivoo parempaa läsnäoloa seuraavalla kerralla.  Rivit harvenevat. Mairellakin on jo kunnioittavat 92 vuotta ikää, mutta on pysynyt virkeänä.  Kuorolaulu antaa pitkää ikää ja torjuu dementiaa,  kuten me kaikki tiedämme.

Tämä Turun Sanomien juttu kannattaa lukea. Skannasin sen.

Senioreja palkittiin

Seniorit pitivät jälkijoulujuhlan 24.1.  Ennen joulua eivät kiireiset ehdi juhlia, eihän kuoro ehtinyt konsertoidakaan ennen kuin vasta 8.1.

Virallisessa ohjelmassa oli kuoromerkkien jako. Kulkusten puheenjohtaja Harri ja sihteeri Sirkku olivat jakamassa. Runsaasti tuli 5-vuotismerkkejä, se johtuu siitä, että Arjan myötä kuoroon tuli paljon uusia laulajia.  Hilkka sai 10-vuotismerkin ansiomerkkinä, monivuotiselle emännällemme hieno kiitos. Ja Ryhäsen Raili sai jo 30-vuotismerkin. Aloittanut siis nuorena kuorossa. Kun kaikkien kuuluu laulaa, niin Raili ei tyytynytkään pelkkään lauluun, vaan veti lastentarhanopettajan rutiinilla meille laululeikin.

Lopuksi tuli iso yllätys.  Jaettiin Sointu-patsaat. Saajat olivat iloisesti yllättyneitä, mutta ansiosta ne jaettiin. Leena Haulisto, Tarja Tuula Koskinen, Marja Tuohimaa ja Anja Vesa saavat nimensä aikakirjoihin. Bloggaaja onnittelee lämpimästi. Anja ei ollut paikalla, muut kuvassa.

Leena Haulisto, Tarja Tuula Koskinen ja Marja Tuohimaa saivat Sointu-patsaat. Luovuttamassa Sirkku ja Harri.

Onnea kaikille huomionosoituksia saaneille!

SenioriKulkusten jälkijoulukonsertit

Nyt oli laskujeni mukaan kuudes kerta kun SenioriKulkusten joulukonsertti järjestettiin Loppiaisen tienoilla. Siis jälkijoulukonserttina. Tänään eli 8.1. oli sitä paitsi hieno jouluinen sää. Jouluna ei sitä ollut. Sehän on se kasvihuoneilmiö joka vaikuttaa. Niinpä, ja minäkin roisto tulin omalla autolla konserttiin...

Hauskan Kummelista idean saadun alkukevennyksen jälkeen - kysykää paikalla olleilta - senioritoimikunnan uusi puheenjohtaja Jussi Toivonen toivotti tervetulleeksi ja totesi, että nyt lauletaan perinteinen konsertti ja konsertin jälkeen on seuravan konsertin lippuja myytävänä. Markkinointihenkeä tarvitaan! Kysymyksessä on Pentti Viherluodon laulujen konsertti 12.3. Sigyn-salissa.  Vielä on lippuja tarjolla.

Tuolit olivat puolikaaressa ja kuorolaiset istuivat yleisön joukossa. Joissakin lauluissa yleisö sai laulaa mukana, joissakin lauluissa kuorolaiset nousivat seisomaan ja esittivät laulun ja joissakin lauluissa tultiin yleisön eteen. Ainakin bloggerille kerrottiin, että tasapainoisinta oli kun kuoro lauloi edessä. Jos istui reunassa, niin kuuli hyvin vain yhden äänen tai kaksi ääntä, ei kokonaisuutta. Monet taas pitivät ideaa hauskana ja hyvänä. Ensi vuonna kai taas pohditaan.

Vanhalla Raatihuoneella oli kaksi konserttia ja molemmissa oli vain muutama tyhjä paikka. Konsertteihin oli ilmainen sisäänpääsy, ohjelmia toki myytiin. Taloudenhoitaja olisi mielellään nähnyt että niitä olisi myyty enemmän.

Hyvään yleisömenestykseen vaikuttivat ihan varmasti kekseliäs mainos ja Turun Sanomissa ollut hieno puffi. 

Kuorolaiset yleisön joukossa ja yleisö sai laulaa mukana.  Vasemmassa laidassa Hannu Äikäs, joka 25-vuotisen Kulkusuransa jälkeen piti hieman taukoa ja tuli nyt vuoden alusta taas mukaan. Ja nyt mahtavaan senioriporukkaamme.

Yleisölle opetettiin Jouluun portti aukaistaan-laulun kertosäe. Tässä solistikvartettimme laulaa säkeistöt ja Arja Lyly johtaa.

Tämän taloudellisen katsauksen jälkeen musiikkiin! Todettakoon, että tunnelmaltaan konsertit olivat mainiot. Taiteellisesti ne onnistuivat mielestäni myös erittäin hyvin. Nämä joululaulut osataan! Omakehu haisee, avaan siis työhuoneen ikkunan talvisäästä huolimatta. Eivätkä arviot ole vain minun, yleisön joukosta tuli paljon kiitoksia konserttien jälkeen, väki kertoi viihtyneensä. 

KulkusSiskot laulavat, Marjatta Sigfridsson johtaa.

KulkusVeikot vuorossa.

Taidokasta kvartettilaulua, NeliVeto.

Tiernapojat (ja tytöt).  Heikki Suominen, Hannu Seppälä, Liisa Seppälä.

Mänkki Leena Suominen säesti ja yleisö sai laulaa useimmissa lauluissa mukana.

He-e-roo-tees hän se ajoi...

 Kun meidän mielestämme oli kiva laulaa ja yleisö piti kuulemastaan, niin ei voi muuta sanoa kuin että  konsertit onnistuivat. Nyt tähtäin kohti uusia konsertteja.  SULASOLin Hämeenlinnan laulujuhlien laulut pitää myös opetella kevään aikana. Ei siis levätä laakereillamme, juhlakonsertti oli ja meni syksyllä, mutta haasteita riittää kevätkaudellakin.