Kulkuset lauloi keskustassa

Kulkuset lauloi maanantaina 9.5 Yliopistonkadulla ja Hansatorilla.  Samalla mainostettiin tulevaa Nordklang-tapahtumaa. Sitä valmistelemassa on monta Kulkusista.

Ensimmäinen keikka oli kello 17 kävelykadulla. Aurinko helli turkulaisia, lämpöä oli 22 astetta varjossa. Kovin kiireisiä nämä turkulaiset, kuoro lauloi hienosti, mutta aika harva jäi kuuntelemaan.  Sääli. 

Tässä otoksia Yliopistonkadulta.

Katariina kävi välillä videoimassa.

 

Sitten kovalla kiireellä sisätiloihin, jo kello 17.20 laulu alkoi Hansa-torilla. Ohjelmassa oli Jussi Chydeniusta, Teemu Tommolan sovitus On suuri sun rantas autius, pari laulua Riian fesitvaaleilta. Lisäksi bloggaajalle aivan vieras biisi, Me ollaan ne, kuulemma Kolmas Nainen-yhtyeen ohjelmistoa. Vanha herra on laiska radionkuuntelija. Hieno sovitus. Arvaan että tämä kuullaan Uittamon lavalla 24.5. Sinne kaikki kuuntelemaan!

Hansa-torilla oli enemmän yleisöä, ehkä tuo kuuma aurinko ulkona ajoi ihmiset sisätiloihin?  Tässä kuvia Kulkusista siellä.

Kaksi tuolia kunniavieraille (?) ja esitaputtajille. Toisessa Janniina, toinen bloggaajaa varten. Joka kuitenkin juoksi paljon kameran kanssa.

Katariina esitteli kuoron ja mainosti Nordklangia.

 Toivotaan että joku innostui saamistaan mainoksista ja tulevat joko laulamaan tai kuuntelemaan Nordklangiin. Tai sekä että kuten Katariina sanoi.

Tässä Nordklangin kanssa ahertavat.

Laulutuokiot olivat ohi ja laulajat lähtivät omille teilleen.  Joku viemään Nordklang-rekvisiittaa toimistolle, Viveren laulajat harjoituksiin ja suurin osa kotiin tai kauppaan. Ihanaa iltaa oli paljon jäljellä ja jääkiekko alkoi telkkarissa vasta kello 20.

Ennen kun erottiin otettiin muistoksi kaksi kuorokuvaa. Yksi, jossa näkyy myös ympäristöä ja yksi, jossa oli edellistäkin kuvaa vielä enemmän iloisia ilmeitä.

 

En tainnut kertoa että esiintymisasuissa oli teemana musta ja punainen.  Huomasiko kukaan? 

Kevätkokous

Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidettiin tiistaina 29.3.2016 Kristillisellä Opistolla. 

SenioriKulkuset tulivat opistolle pitämään harjoitukset jo kello 17. Kun harjoitukset päättyivät kello 19 tulimme harjoitushuoneesta alakertaan ja kuulimme ison kuoron harjoittelevan liikuntasalissa/juhlasalissa. Menossa oli Liisa Akimoffin Kevät Kulkusten säveltäjä- ja sovittajagurun Ari Törmän sovituksena.  Kuulemma vasta toista kertaa laulettiin sitä.  Hieno siitä tulee.

Sovittaja äärimmäisenä oikealla.

Kahvin jälkeen siirryttiin pieneen auditorioon kokousta pitämään. Puheenjohtaja Harri valittiin puheenjohtajaksi ja sihteeri Sirkku sihteeriksi.  Molemmat istuivat jo pöydän takana läppärit valmiina. Suuri yllätys ei myöskään ollut, että Päivi Launosalo ja Heli Ylikleemola valittiin pöytäkirjan tarkastajiksi. Ammattitaitoa löytyy, ovat tainneet olla 15 tai peräti 20 vuotta tässä tehtävässä. 

Sihteeri ja puheenjohtaja.

Kokous sujui leppoisasti. Pieniä tarkistuksia ja lisäyksiä ja kieli- ja painovirheiden korjauksia tehtiin toimintakertomukseen, jonka Sirkku oli laatinut ison kuoron osalta kertomuksen muotoon. Vuodesta oli paljon kerrottavaa, sisältyihän siihen muun muassa Riian festivaalimatka.

Sopraanot ovat tunnettuja käsityöstä.  Tiina neuloi, Sirkulla oli kädet täynnä sihteerin hommissa.

Kokous sai ilokseen kuulla, että vuoden 2015 konserttituotot ylittivät selkeästi budjetoidut tavoitteet. Kiitos kuuluu loppuunmyydylle joulukonsertille, mutta myös SenioriKulkusten ahkera ja onnistunut konserttitoiminta  kasvatti pottia. 

Koska Harri oli jäävi toimimaan puheenjohtajana kun käsiteltiin vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle ja muille tilivelvollisille, piti sen pykälän kohdalla valita uusi puheenjohtaja.  Seppo Haapakoski valittiin ja hän hoiti homman rennosti yleisön keskeltä.  Penkkien välit ovat auditoriossa niin ahtaat, että vaikeaa sieltä keskeltä olikin kesken kaiken lähteä.

Seppo H tuolla keskellä.

 Yhdistyksen asiat ovat kunnossa. Saimme siis hyvin mielin lähteä kotimatkalle. Suuret kiitokset kaikille toimijoille!

Carmivaa? Eikun Buranaa!

Tässä tiedotuksen ammattilaisen Marin tarina Konserttitalon sisältä, ihan Buranasta käsin.  On se ollut kokemus ja elämys. Niin loistava juttu että Mari saa jatkaa kirjoittamista. Minä voin mennä eläkkeelle. Ja kuunnella sivusta, kuten Konserttitalossa yleisön joukossa.  Upea elämys se konsertti.

Harmaaparta pyysi, että kertoisin blogissa tapauksesta, jossa meitä kulkusiakin oli seitsemän laulajaa mukana. Mikäs siinä, kerrotaan vaan. Olihan se tosiaan kokemus.

                           Juuret johtavat syksyyn 2015. Asiat olivat jotenkin luiskahtaneet siihen, että meitä kulkusia oli jo monena vuonna ollut auttamassa Tuomiokirkkoseurakunnan Nova-kuoroa sen keväisissä suurproduktioissa. Samalla olimme tulleet tutuiksi laulajien kanssa. Kun sitten kaupungissa taas puuhattiin suurproduktiota, tällä kertaa  Carmina Buranaa, meitä projekteissa parkkiintuneita laulajia pyydettiin mukaan. Totta kai lähdimme!

                           Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ympärille koottu, projektilaulajilla venytetty CCA ylsi pitkälti yli sataan laulajaan. Meitä laulajia oli Kulkusten lisäksi Turun Yliopiston kuorosta, Konservatorion kamarikuorosta, Novasta, Florakörenistä, Brahe Djäknareista, Cantus Mercurialiksesta ja Key Ensemblestä, ainakin. Lapsikuoro-osuudet lauloi Puolalan Cantitare. Lavalla oli Turun sinfoninen orkesteri isolla kokoonpanollaan, sekä solistit. Kaiken tämän punoi yhteen maestro Leif Segerstam. Menin laskuissa jo sekaisin, mutta jonnekin 200:n tienoolle koko väkimäärä asettui. Emmekä me lavalle mahtuneet, vaan lapsikuoro lauloi Turun konserttitalon penkkirivien vierestä käytävältä.

Meitä yhdisti into tehdä yksi maailman merkkiteoksista, Carl Orfin Carmina Burana. Tällaisissa projekteissa laulaminen on tavallaan fanittamista: siinä pääsee pohtimaan ja pureskelemaan eri aikoina eläneiden, musiikillisten nerojen tekemää taidetta, jonka upeus saa sanattomaksi. Varsinkin kun teokset pyritään tekemään täydellä kokoonpanolla ja ilman kompromisseja, kuten Segerstam sen tekee.

                           Harjoituksia oli vain muutama ja sitten mentiin. Kolme konserttia keskiviikkona, torstaina ja perjantaina tammikuun puolessavälissä 2016 olivat loppuunmyytyjä, ja ulkopuolelle jääneet etsivät myytäviä lippuja netin mustasta pörssistä. Lauteilta käsin katsottuna oli aivan ihmeellistä, että tuo koko yleisömäärä koostui tänäkin iltana aivan eri ihmisistä, kuin eilen. Erityisen hauskaa oli bongailla yleisöstä tuttuja! 

Violetti harjoituskuva

                           Jo harjoituksissa Segerstam lunasti pelottavan maineensa. Asiat oli tehtävä just eikä melkein, ja parhaansakin yrittänyt saattoi saada haukut. Varsinkin sankarillisen pianistin puolesta hirvitti, kestääkö hermo maestron jatkuvan tykkitulen. Me kaikki kestimme, vaikka Terhi tiesi kertoa tapauksesta, jossa erään kuoron koko tenoristemma oli kävellyt ulos harjoituksista. Eräs maestron vuosia aikaisemmin höykyttämä ei uskaltanut edes avata konserttisalin yleisöovea perheenjäsenille avoimeen orkesteriharjoitukseen, koska oli hiukan myöhässä. Sen verran Segerstamin mahdollinen reaktio pelotti.

Konserteissa Segerstam näki ja kuuli kyllä, jos joku kohta ei mennyt putkeen. Mutta yhteisessä ponnistuksessamme saimme häneltä myös tukea ja kannustusta. Maestrolla on edelleen yksi maailman (kuulemma) tarkimmista lyönneistä, johon saattoi luottaa. Segerstam sai TFO:n soimaan tavattoman kauniisti.

                           Kuoron harjoittanut CCA:n taiteellinen johtaja Märt Krell on persoonana onneksi toista maata. Hän on sympaattinen ja hauskakin, vaikka myös tarkka johtaja. Märt eläytyi ja jännitti esiintymisiämme niin paljon, että joka konsertin jälkeen hänen piti vaihtaa märäksi mennyt paita. Onneksi hotelli oli lähellä.

                           Kun eri kuorojen laulajat tulevat yhteen, he tuovat mukanaan myös jotain kotikuoroistaan. Kun Carmina Buranassa sopraanot saivat laulaa sydämensä kyllyydestä korkealta ja kovaa, äänet olivat harjoitusten ja konserttien jälkeen sopivasti auki. Kulkussopraanojen ihan tavallinen, kristallia halkova kikatus nauratti muita laulajia. Mehän siinä vain vertailimme parhaita konstejamme saada pakkasilman ja ruuhkavuosien ryydyttämä sopraano iskuun: A) luusoppa, B) kultakala al dente, ja C) autossa jäätynyt intiimivoide.

Ensimmäinen konsertti on päättynyt. (Kuva Markku Kastepohja).

                            Ensimmäinen konsertti oli aika hyvä, mutta seuraavassa olimme jo aivan liekeissä! Kun maestro löi poikki viimeisen FFFFF-nuotin, sydänalassa takoi, dopamiinimyrsky riehui ja hapenotto oli tapissaan. Yht’ äkkiä oli aivan hiljaista. Laskin myöhemmin videolta, että yleisö istui, niin sanotusti monttu auki, viiden tai kuuden sekunnin ajan. Segerstam ehti jo kohautella hartioitaan, kunnes lumous särkyi, ja yleisö räjähti suosionosoituksiin. Sali osoitti suosiotaan lopulta seisaaltaan kaikkina kolmena iltana, bravo-huutojen kera. Jopa kaiken nähneet orkesterimuusikotkin halailivat toisiaan. Tunnin seisomisen jälkeen olisi voinut liihotella lauteilta orkesterilämpiöön. Fiilis oli huikea!

Viimeisessä konsertissa oli naatiskelun makua. Oli hauska seurata solisteja, jotka olivat hekin niin fiiliksissä, että eläytyivät kuin oopperalavalla ja ottivat riskejä. Se kannatti, ja tuloksena oli uskomatonta venymistä ja rajojen rikkomisia. Sopraanosolisti Kaisa Ranta on ilmeisesti syntynyt ilman hermoja. Kuorosta kuului tuskin havaittava onnellinen huokaus, kun Ranta lauloi suvereenisti ja briljantisti. Tenorisolisti Dan Karlström suorastaan rokkasi, ja baritonisolisti Ville Rusanen kehräsi naisilla sukat pyörimään jaloissa.

Yleisölämpiössä nostelimme kuohuvia maljoja onnistuneelle projektillemme. Sitten jatkoimme ravintola Koulussa, jossa muun muassa lauloimme Märtin kanssa Cyrillus Kreekin Ma kõndisin vainul. Viimeiset kömpivät ulos ravintolasta vasta kun oli pakko.

Konsertin jälkeen kuohuvaa!

Kuvassa vasemmalta do, re, mi, fa, so ja la. Eli maestro Leif Segerstam, Minna Tenho, Helen Nystedt-Silvola, Johanna Virtanen ja Harri Halme. Mari Schildt istumassa. Kuvasta puuttuvat Terhi Vörlund-Wallenius ja Kaj Wallenius. (Kuva Anni Susi).

Konserttitalossa odotti Segerstamin sinne rakennuttama, komeron kokoinen, noin puolentoista hengen vetoinen sauna, jonka lasiovi on kohti kuorolaisten naulakkoa. Varauslistassa lukee edelleen: lauantai 16.1.2016, klo 2.00. CCA tutti. Harmi vain, että konserttitalon ovi oli lukossa.

                          

Mari Schildt

Katso torstain 14.1.2016 Carmina Burana -konsertti tästä!

http://www.tfo.fi/fi/live/carmina-burana-0

                          

Senioritoimikunnan puheenjohtaja vaihtui

Sinikka Lumijärvi toimi ansiokkaasti seitsemän vuotta Kulkusten senioritoimikunnan puheenjohtajana eli siis käytännössä SenioriKulkusten puheenjohtajana. Hänen toimikautenaan on kuorossa tapahtunut paljon ja kuoron jäsenmäärä on suurin piirtein tuplaantunut. Kolme ulkomaanmatkaa sisältyy myös näihin vuosiin, joten puheenjohtaja on saanut tehdä runsaasti työtä ja päivät ovat olleet pitkät. Sähköpostiviestit ovat lähteneet kuorolle aikaisintaan keskiyöllä.

Sinikkaa juhlittiin jälkijoulukonserttien jälkeen.  Uusi puheenjohtaja astui vuoden vaihteessa remmiin.  Marja Tuohimaa valittiin puheenjohtajaksi ja hän lupautui myös jatkamaan sihteerinä.  Onnea Marjalle näissä hommissa.

Kiitospuhe

 

 

Uusi ja vanha puheenjohtaja skoolaavat.

Sinikka kiittää.

Sinikka sai kiitokset, laulut, lahjat, kukat ja halaukset. Maljat nostettiin paitsi Sinikan kunniaksi myös uuden vuoden kunniaksi. Juhlavuoden, kuoro täyttää 30 vuotta ja vuosi on täynnä toimintaa huipentuen 1.10 Sigyn-salissa pidettävään konserttiin.

Seniorit eivät laiskottele!