Carmivaa? Eikun Buranaa!

Tässä tiedotuksen ammattilaisen Marin tarina Konserttitalon sisältä, ihan Buranasta käsin.  On se ollut kokemus ja elämys. Niin loistava juttu että Mari saa jatkaa kirjoittamista. Minä voin mennä eläkkeelle. Ja kuunnella sivusta, kuten Konserttitalossa yleisön joukossa.  Upea elämys se konsertti.

Harmaaparta pyysi, että kertoisin blogissa tapauksesta, jossa meitä kulkusiakin oli seitsemän laulajaa mukana. Mikäs siinä, kerrotaan vaan. Olihan se tosiaan kokemus.

                           Juuret johtavat syksyyn 2015. Asiat olivat jotenkin luiskahtaneet siihen, että meitä kulkusia oli jo monena vuonna ollut auttamassa Tuomiokirkkoseurakunnan Nova-kuoroa sen keväisissä suurproduktioissa. Samalla olimme tulleet tutuiksi laulajien kanssa. Kun sitten kaupungissa taas puuhattiin suurproduktiota, tällä kertaa  Carmina Buranaa, meitä projekteissa parkkiintuneita laulajia pyydettiin mukaan. Totta kai lähdimme!

                           Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ympärille koottu, projektilaulajilla venytetty CCA ylsi pitkälti yli sataan laulajaan. Meitä laulajia oli Kulkusten lisäksi Turun Yliopiston kuorosta, Konservatorion kamarikuorosta, Novasta, Florakörenistä, Brahe Djäknareista, Cantus Mercurialiksesta ja Key Ensemblestä, ainakin. Lapsikuoro-osuudet lauloi Puolalan Cantitare. Lavalla oli Turun sinfoninen orkesteri isolla kokoonpanollaan, sekä solistit. Kaiken tämän punoi yhteen maestro Leif Segerstam. Menin laskuissa jo sekaisin, mutta jonnekin 200:n tienoolle koko väkimäärä asettui. Emmekä me lavalle mahtuneet, vaan lapsikuoro lauloi Turun konserttitalon penkkirivien vierestä käytävältä.

Meitä yhdisti into tehdä yksi maailman merkkiteoksista, Carl Orfin Carmina Burana. Tällaisissa projekteissa laulaminen on tavallaan fanittamista: siinä pääsee pohtimaan ja pureskelemaan eri aikoina eläneiden, musiikillisten nerojen tekemää taidetta, jonka upeus saa sanattomaksi. Varsinkin kun teokset pyritään tekemään täydellä kokoonpanolla ja ilman kompromisseja, kuten Segerstam sen tekee.

                           Harjoituksia oli vain muutama ja sitten mentiin. Kolme konserttia keskiviikkona, torstaina ja perjantaina tammikuun puolessavälissä 2016 olivat loppuunmyytyjä, ja ulkopuolelle jääneet etsivät myytäviä lippuja netin mustasta pörssistä. Lauteilta käsin katsottuna oli aivan ihmeellistä, että tuo koko yleisömäärä koostui tänäkin iltana aivan eri ihmisistä, kuin eilen. Erityisen hauskaa oli bongailla yleisöstä tuttuja! 

Violetti harjoituskuva

                           Jo harjoituksissa Segerstam lunasti pelottavan maineensa. Asiat oli tehtävä just eikä melkein, ja parhaansakin yrittänyt saattoi saada haukut. Varsinkin sankarillisen pianistin puolesta hirvitti, kestääkö hermo maestron jatkuvan tykkitulen. Me kaikki kestimme, vaikka Terhi tiesi kertoa tapauksesta, jossa erään kuoron koko tenoristemma oli kävellyt ulos harjoituksista. Eräs maestron vuosia aikaisemmin höykyttämä ei uskaltanut edes avata konserttisalin yleisöovea perheenjäsenille avoimeen orkesteriharjoitukseen, koska oli hiukan myöhässä. Sen verran Segerstamin mahdollinen reaktio pelotti.

Konserteissa Segerstam näki ja kuuli kyllä, jos joku kohta ei mennyt putkeen. Mutta yhteisessä ponnistuksessamme saimme häneltä myös tukea ja kannustusta. Maestrolla on edelleen yksi maailman (kuulemma) tarkimmista lyönneistä, johon saattoi luottaa. Segerstam sai TFO:n soimaan tavattoman kauniisti.

                           Kuoron harjoittanut CCA:n taiteellinen johtaja Märt Krell on persoonana onneksi toista maata. Hän on sympaattinen ja hauskakin, vaikka myös tarkka johtaja. Märt eläytyi ja jännitti esiintymisiämme niin paljon, että joka konsertin jälkeen hänen piti vaihtaa märäksi mennyt paita. Onneksi hotelli oli lähellä.

                           Kun eri kuorojen laulajat tulevat yhteen, he tuovat mukanaan myös jotain kotikuoroistaan. Kun Carmina Buranassa sopraanot saivat laulaa sydämensä kyllyydestä korkealta ja kovaa, äänet olivat harjoitusten ja konserttien jälkeen sopivasti auki. Kulkussopraanojen ihan tavallinen, kristallia halkova kikatus nauratti muita laulajia. Mehän siinä vain vertailimme parhaita konstejamme saada pakkasilman ja ruuhkavuosien ryydyttämä sopraano iskuun: A) luusoppa, B) kultakala al dente, ja C) autossa jäätynyt intiimivoide.

Ensimmäinen konsertti on päättynyt. (Kuva Markku Kastepohja).

                            Ensimmäinen konsertti oli aika hyvä, mutta seuraavassa olimme jo aivan liekeissä! Kun maestro löi poikki viimeisen FFFFF-nuotin, sydänalassa takoi, dopamiinimyrsky riehui ja hapenotto oli tapissaan. Yht’ äkkiä oli aivan hiljaista. Laskin myöhemmin videolta, että yleisö istui, niin sanotusti monttu auki, viiden tai kuuden sekunnin ajan. Segerstam ehti jo kohautella hartioitaan, kunnes lumous särkyi, ja yleisö räjähti suosionosoituksiin. Sali osoitti suosiotaan lopulta seisaaltaan kaikkina kolmena iltana, bravo-huutojen kera. Jopa kaiken nähneet orkesterimuusikotkin halailivat toisiaan. Tunnin seisomisen jälkeen olisi voinut liihotella lauteilta orkesterilämpiöön. Fiilis oli huikea!

Viimeisessä konsertissa oli naatiskelun makua. Oli hauska seurata solisteja, jotka olivat hekin niin fiiliksissä, että eläytyivät kuin oopperalavalla ja ottivat riskejä. Se kannatti, ja tuloksena oli uskomatonta venymistä ja rajojen rikkomisia. Sopraanosolisti Kaisa Ranta on ilmeisesti syntynyt ilman hermoja. Kuorosta kuului tuskin havaittava onnellinen huokaus, kun Ranta lauloi suvereenisti ja briljantisti. Tenorisolisti Dan Karlström suorastaan rokkasi, ja baritonisolisti Ville Rusanen kehräsi naisilla sukat pyörimään jaloissa.

Yleisölämpiössä nostelimme kuohuvia maljoja onnistuneelle projektillemme. Sitten jatkoimme ravintola Koulussa, jossa muun muassa lauloimme Märtin kanssa Cyrillus Kreekin Ma kõndisin vainul. Viimeiset kömpivät ulos ravintolasta vasta kun oli pakko.

Konsertin jälkeen kuohuvaa!

Kuvassa vasemmalta do, re, mi, fa, so ja la. Eli maestro Leif Segerstam, Minna Tenho, Helen Nystedt-Silvola, Johanna Virtanen ja Harri Halme. Mari Schildt istumassa. Kuvasta puuttuvat Terhi Vörlund-Wallenius ja Kaj Wallenius. (Kuva Anni Susi).

Konserttitalossa odotti Segerstamin sinne rakennuttama, komeron kokoinen, noin puolentoista hengen vetoinen sauna, jonka lasiovi on kohti kuorolaisten naulakkoa. Varauslistassa lukee edelleen: lauantai 16.1.2016, klo 2.00. CCA tutti. Harmi vain, että konserttitalon ovi oli lukossa.

                          

Mari Schildt

Katso torstain 14.1.2016 Carmina Burana -konsertti tästä!

http://www.tfo.fi/fi/live/carmina-burana-0