Kuoropäivä 21.4.

Kulkusten ja SenioriKulkusten yhteinen kuoropäivä oli 21.4. Ohjelmassa oli tulevan 100-vuotiskonsertin harjoittelua.

Ensin avattiin äänet Maaritin johdolla. Kuvassa kuorolaiset ovat salin seinänvierustoilla ja täyttävät salin laululla. Hienoa.

Harri sanoi että tänään on myös mittaamista ja niin mitattiin Kulkusten painoarvoltaan suuret henkilöt.

Lounastauko.  Pöydissä tietysti fiksut ihmiset puhuivat fiksuja juttuja.  No meidän pöydässämme ainakin... Emme ole kuvassa.

Ja sitten Kristillisen Opiston jumppa/juhlasaliin laulamaan yhteisiä numeroita.  Salissa on hyvä akustiikka.

Heidi järjesteli ensin joukkoja.

Hulmahda tuuleen tunnusviiri tullaan kuulemaan ensimmäisenä yhteisenä.  Kuoron lippulaulu, joka tätä ennen oli melkein kaikille tuntematon.  Tosin mukana on muutama seniori, joka oli mukana laulun kantaesityksessä 50 vuotta sitten. Silloin kuoro täytti 50 vuotta.  Ajatelkaa!

Arja Lyly johtaa tässä.

Ihanaa kun on suuri kuoro. Ja se kuuluu soundissa.

Eniten aikaa käytettiin Heikin häiden harjoittelemiseen.  Kulkuset on esittänyt laulua vuosikymmenten aikana useasti.  Alkuperäisellä virolaisella nimellä  Tuljak se tunnetaan hyvin. Laulu kuuluu pakollisena numerona kaikkiin virolaisiin laulujuhliin.  SenioriKulkuset on viime vuosina pitänyt Kulkusten perinnettä yllä ja esittänyt laulua konserteissaan. Olemme aloittaneet viroksi ja sitten vaihtaneet kieltä. Nyt lauletaan suomeksi.

Pientä koreografiaa on suunniteltu ja osana sitä on tärkeää, että laulajat eläytyvät.

Kun "uusi kiperä polkan tahti" taas alkoi tuli tanssijakin esiin.  Mutta ei lähtenyt mies mukaan lattialle. Mitä siinä laulussa sanotaankaan?  "Voi noita miehiä, ei niitä ymmärrä!"

Laulussa on aika paljon tekstiä, joten hieman piti välillä tarkistaa muistaako oikein.

Vielä oli kahvitauko ennen lopullista läpikäyntiä ja miehet pohtivat jotain.    Seniorit lähtivät kotiin kun oli harjoiteltu "telineillä" eli lattiaan maalarinteipillä merkityillä alueilla.  Kulkuset jatkoi vielä. Kulkusradiokin viritettiin.

Hieno päivä, opittiin paljon.  Oli mukavaa tavata vanhoja ystäviä ja seniorit ja juniorit tutustuivat  toisiinsa.  Lounastauko ja kahvitauko ovat sosiaalisen kanssakäymisen ja small talkin parasta aikaa.

Tulee hyvää konsertti 26.5.  Kertokaa kaikille ja myydään lippuja.

(Valokuvat Heidi Gräsbeck ja bloggaaja).

Impressaari Heikki Hauliston hautajaiset

Kuoron impressaari Heikki Haulisto haudattiin 2.3.2018 Turun Ylösnousemuskappelissa. Heikki oli innokkaasti mukana, kävi kaikissa konserteissa ja suunnitteli ihan viime aikoihin asti SenioriKulkusten julisteita ja käsiohjelmia. Hänen vaimonsa Leena on laulanut kauan Kulkusissa ja laulaa nykyisin sopraanoa SenioriKulkusissa.

Siunauksen toimitti eläkkeellä oleva kirkkoherra Heikki Suominen, SenioriKulkusten tenori. SenioriKulkuset lauloivat hautajaisissa. Ensin arkun ympärillä kukkien laskemisen päätteksi Maa on niin kaunis ja siunaamisen jälkeen salin takaosasta Arja Lylyn Anna-Maija Kaskisen tekstiin säveltämän Usvaiseen harsoonsa peittyy maa.

Kulkusten virallisen tervehdyksen toivat puheenjohtaja Harri Lindblom, sihteeri Sirkku Viitanen-Vanamo ja SenioriKulkusten puheenjohtaja Jussi Toivonen. Viimeisen tervehdyksen Heikille toi lisäksi moni Kulkusten entinen ja nykyinen laulaja.

SenioriKulkuset laulavat Heikille Maa on niin kaunis.  Eturivillä istuvat Leena, poika Ville ja pojanpoika Lauri.

Heikistä jää valoisa muisto.  Kuorolaiset ottavat osaa Leenan ja muiden omaisten suruun.

Kulkuset 100. Kunniakäynnit ja vähän muutakin

Kulkuset perustettiin tänään sata vuotta sitten eli 4.1.1918. Suomi on siis vain vajaa kuukausi kuoroamme vanhempi. Kuoron perustamisvaiheita sivuttiin myös keskusteluissa kuoron perustajan haudalla.

Virallinen delegaatio kävi aamulla ensin Turun hautausmaalla Kulkusten syksyllä edesmenneen kunniapuheenjohtajan Jouko Kerrolan haudalla.  Ennen kuin laskettiin seppele ja sytytettiin kynttilä puheenjohtajamme Harri Lindblom muisteli muutamalla sanaa Jokkea, omaa appiukkoaan. Jokke oli kaikille mukana olleielle tuttu, kaikki olivat pitkän uran Kulkusissa tehneitä. Tämän jälkeen lauloimme laulun Toivioretkellä.

Siirryimme autoilla sitten Kaarinan hautausmaalle Katariinan kirkon viereen. Ennen seppeleenlaskua kuoromme perustajan ja yli 30 vuotta kuoroa johtaneen Edvin Laaksosen haudalle, Seppo Haapakoski luki Edvin Laaksosen kuoleman jälkeen 1971 Turun Sanomissa olleen muistokirjoituksen. Sepon äiti Vappu lauloi vuosikymmeniä Kulkusissa ja hänellä oli erittäin kattava leikekirja.

Haudalla virisi keskustelu Kulkusten perustamisesta ja alkuvuosista.  Todettiin, että ajat olivat vaikeat, kuoro perustettiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen ja tiedettiin, että kuoro perustettiin nimenomaan pulueettomaksi yhdistykseksi.  Kulkuset ei ole koskaan kuulunut mihinkään poliittiseen tai kirkolliseen järjestöön.

Joku toi esille kysymyksen perustamisesta miettimällä, ette kai sitä oli mietitty jo ennen perustamispäivää.  Bloggaaja voi nyt vastata tähän ihmettelyyn ja kertoa taustoja luettuaan illalla vuoden 1918 käsinkirjoitettua vuosikertomusta. Jo vuoden 1917 lopulla oli syntynyt ajatus uuden sekakuoron perustamisesta Kaarinan Nummenmäelle. Kirkkokuoro oli olemassa mutta se oli heikonlaisissa voimissa, osittain kai johtuen siitä että ohjelmisto oli yksipuolinen.  Nyt haluttiin laajentaa sitä ja "päätettiin pyytää paikkakunnalla tunnettuja laulukykyisiä henkilöitä yhtymään kuoroon".   Ristimäen koulun opettajan Edvin Laaksosen lupauduttua johtajaksi pidettiin sitten perustava kokous, jossa oli läsnä noin 20 henkeä.  

Sirkku kertoi vanhoista toimintakertomuksista käyvän selville, että kun kerättiin matkarahaa Tallinnan matkaa varten oli  käyty laulamassa usean puolueen tilaisuuksissa. Puolueeton kuoro siis.

Haudalla ei laulettu, sillä ennen virallisen delegaation saapumista paikalle oli jo yksi juhlapäivän ryhmistä, bussilla liikkeellä ollut, laulanut haudalla.  Bloggaaja ehti myös heidän mukaan laulamaan, kiva juttu.

Kun poistuttiin haudalta bloggaaja lupasi näyttää Edvin Laaksosen tyttären Salme Vinkalan haudan. Salme on suunnitellut Kulkusten lipun. Hänen miehensä Erkki toimitti monta vuotta aina jouluksi ilmestynyttä Kilipukkia.

Tapasimme myös sattumalta Katariinan kirkkoherran Leena Kairavuon Vinkalan haudan lähellä ja kun olimme keskustelleet ja kertoneet Kulkusten juhlasta ja kun kerroin vielä taustoja, niin huomasin toisen vanhan Kulkusten laulajan  haudan.  Amalia Lampero, tyttönimeltään Lundqvist, oli muun muassa kaksi ensimmäistä toimintavuotta sihteerinä ja hänen kirjoittamaa toimintakertomusta siis tuossa edellä on lainattu.

Juhlapäivästä on paljon muutakin kirjoitettavaa, siitä kirjoitetaan myöhemmin.  Sanotaan kuitenkin jo nyt, että se oli kaikenkaikkiaan hienosti onnistunut päivä. Kiitos hienosta ideoinnista ja mukana olemisesta!

Ystävyyden joulukonsertti 25.11.2017

Jo perinteeksi muodostunut Kulkusten ja Odd Fellows-järjestön Ystävyyden joulukonsertti oli Martinkirkossa lauantaina 25.11.2017.  Kirkko täyttyi kiitollisesta yleisöstä, joka ennen konserttia sai nauttia glögistä kirkon portailla.

Kuoro ennen konserttia

Yleisöä oli niin paljon, että Martinkirkon läheisyydessä oli todella vaikeaa löytää parkkitilaa.  Bloggaaja oli jo runsas puoli tuntia ennen konsertin alkua paikalla ja joutui kiertelemään lähikortteleita yli 15 minuuttia ennen kuin kirkon takaa Tiilentekijänkadulla löytyi yksi tyhjä paikka. Onnellinen sattuma, sillä kerrankin tuli lähestyttyä kirkkoa takaapäin ja näkymä oli upea kuten kuvasta näkyy.  Portaiden kiipeäminen kävi hyvästä iltapäivälenkistä.

Martinkirkko takaapäin

Ennen konsertin alkua.

Kuoro lauloi Heinillä härkien kaukalon niin että kuoro oli sekaisessa järjestyksessä ja miehet selin. He kääntyivät vasta kun heidän osuutensa alkoi.

Non Troppo Bene kuoron edessä laulamassa.

Vivere

Kuoro vauhdissa

Kuoro lauloi musikaalisesti ja hyvin Heidi Gräsbeckin johdolla, laulut soivat ihanasti kirkossa. Kirkkokonsertissa yleisö aina miettii pitääkö/saako taputtaa kesken kaiken vai ei. Tuttujen joululaulujen sarjasta poikkeava esitys, kolumbialainen Velo qué bonito sai sitten yleisön puhkeamaan spontaaneihin suosionosoituksiin.

Kvartetti Non Troppo Bene ja lauluyhtye Vivere vuorottelivat kuoron kanssa ja lauloivat tunnetulla taidollaan.  Viveren esittämät hovisäveltäjä Ari Törmän laulut sopivat tilaan erittäin hyvin. Sitä edeltäneen yhteislaulun aikana kuoro siirtyi kirkon sivukäytäville ja Viveren esityksen jälkeen valoja vähennettiin ja kuorolaiset lauloivat kynttilät kädessä Mozartin Ave verum corpuksen ja Jouluyö, juhlayön. Nämä olivat ehdottomasti konsertin huippukohdat.

Konsertti oli erittäin tunnelmallinen ja hieno aloitus joulun odotukseen, kiitos siitä! Yhteislaulut sujuivat vahvasti, paljon oli laulavaa kansaa liikkeellä.

Eikö bloggaaja sitten löytänyt mitään kauneuspilkkuja? No, hieman taas harmitti tuo ikuinen ongelma eli Bereden väg för Herran-koraalin ö-äänteen lausuminen.  Kiittäessäni Heidiä konsertin jälkeen mainitsin tästä.  "Niin, sanoi Heidi, se näyttää olevan vaikea asia."  Onneksi kaikki muu onnistui hienosti!

Suomi on hyvä maa

Suomi on hyvä maa oli SenioriKulkusten Suomi 100-sarjaan hyväksytyn konsertin teemana.  Konsertti oli Turussa Valtionvirastotalon auditoriossa 7.11.2017.  Konsertti onnistui erinomaisesti ja se oli loppuunmyyty. Konserttipaikan akustiikka oli hyvä, kuoron taustalla oli Aurajokimaisema ja konserttiin väliajalla kuuluneen kahvitarjoilun karpaloleivos oli maukas.

Äänenavaus

Sirkku ja Leena tuovat Kulkusten vanhan lipun Suomen lippujen keskelle.

 Kuoron johtaja Arja Lyly oli koonnut konserttikokonaisuuden, jossa oli suomalaista musiikkia Suomen laulusta ja Finlandiasta ja muista Sibeliuksen lauluista lähtien hänen itsensä viime vuonna kantaesitettyyn sarjaan Risto Rasan runoihin. Isänmaallisessa osassa oli myös kvartetti Nelivedon esittämät Madetojan Kaunehin maa ja konsertin nimikkolaulu, Urpo Jokisen Suomi on hyvä maa. Suomalaisen rukouksen jälkeen laulettiin Veteraanin iltahuuto yhteislauluna.

NeliVeto

Tauon jälkeen kuoro tuli juontajien muodostaman portin läpi.

Arja kertoo taustaa laulusarjalleen.

Konsertissa kuultiin myös kansanlauluja ja suomalaisuuteen kuuluva tango.  Reino Helismaan laululle Lintu merellä löytyi myös paikka.  Konsertin viimeisinä numeroina kuoro lauloi  Kaj Chydeniuksen lauluja Turun Kaupunginteatterin legendaarisesta Seitsemän veljestä-esityksestä yli neljänkymmenen vuoden takaa. Nyt oltiin teatterin naapurissa, ja teatterissa esitettiin samanaikaisesti konsertin kanssa näytelmän uutta versiota.
Konsertin juonsivat Leena Haulisto ja Veikko Nikander.  He kertoivat laulujen lomassa Suomen historiasta tuoden aina joko omia tai sukunsa tapahtumia ja muistoja esille ja historia tuli näin tavallisten ihmisten tasolle.

Kuoro sai konsertista erittäin hyvää palautetta. Yleisö taputti lopussa seisomaan nousten kun viimeinen laulu, Kaj Chydeniuksen Suomenmaa, oli kuultu. Ylimääräisenä kuoro ja yleisö lauloivat Maamme-laulun.  Yleisö lauloi täysin rinnoin mukana.  Pakko myöntää, että tippa tunki väkisin silmään bloggaajallakin.

Kuvaajat Päivi Glad, Heidi Haulisto, Julia Nurmi, Terttu Ollikainen, Kimmo Stjärnstedt

Samppalinnan avajaiset 20.6

Eivät ne olleet oikeastaan Samppalinnan avajaiset, vaan uimastadionin uudelleenvihkiäisjuhla, kuten kaupungin puhuja totesi. SenioriKulkuset oli saanut keikan sinne.

Usean kauniin päivän jälkeen oli nyt tänään normaali suomalainen kesäpäivä, harmaata, kylmää, kova tuuli ja pientä tihkusadetta.  Mutta urheasti kävi joukkomme taistoon luonnonolosuhteita vastaan.

Autot parkkeerattiin Luostarinvuoren lukion pihalle ja avattiin ala-aulassa hieman ääniä.  Sitten marssittiin uimastadionille. Saatiin rannekkeet ja ylös odottamaan juhlan alkua. Kun saavuimme ei vielä juuri ollut väkeä, mutta kutsuvieraita tuli sitten parikymmentä.  Saman verran oli altaassa väkeä ja muutama värjötti tuulessa ja tuiskussa. Altaassa oli käsittääkseni mukavan lämmintä, 25-27 astetta? Netissä ei löytynyt tietoa.

Hiljaista oli kun saavuttiin paikalle.

Muutama on jo kokoontunut kuorolaisten lisäksi.

Lauloimme Turku-aiheisia lauluja,  Viherluotoa ja yksi Lyly oli myös ohjelmistossa. Kun ensin laulettiin kaksi laulua ennen puheita, niin puheessa kiitettiin sen jälkeen kuoroa, "joka lauloi vastatuuleen". Niin tehtiin, ei mitään äänenvahvistuksia.

Åbo Simklubbin tytöt esittivät kuviouintia ja kaksi uimahyppääjää uimahyppyjä. Ylhäällä kymmenessä metrissä tuuli niin, että hyppääjät joutuivat odottamaan välillä sopivaa tuulirakoa.

Kutsuvieraat saivat lasin kuohuvaa, jonka he nauttivat kuorolaulun säestyksellä.  Lauloimme aivan heidän lähellään.

Ja sitten kotiin.  Onneksi meille tultiin nyt avaamaan yläportti ettei tarvinnut kiertää niin kaukaa ja hankalien portaiden ja jyrkän ala- ja ylämäen kautta. 
 

Kova tuuli näkyy vaatetuksena ja tukan asennossa

Olipahan keikka. Miksi olimme etukäteen kuvitelleet että se lauletaan kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä auringon paistaessa? Se olisi ollut kiva keikka!

Järjestäjät olivat hankkineet puheenpitäjille katoksen. Säähän erinomaisen hyvin sopiva brändi.